Äiti ja hänen ongelmat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huolimylly
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huolimylly

Vieras
Koko tämän päivän on äiti soitellut miten paha ihminen hän on ja hullu, josta kukaan ei välitä, miten hänellä ei ole ketään ystävää ja kaikki vaan haukkuu häntä... ( Joo hänellä on ollut aikoinaan alko ongelmia ja potee masennusta )

Ymmärrän että joskus tuntuu pahalle, mutta onko siitä ihan pakko mulle soittaa ja valittaa miten minä en voi häntä ymmärtää kun minulla on mies, perhe ja ystäviä sekä uusi vauva tulossa.

Soitteli uutenavuotenakin ja jauhoi samaa ja kaikkaea vanhaa tapahtunutta sekä kivenkovaan väitti ettei ole humalassa (ääni sammalsi, eikä oikein tajunnut mistään mitään) ja muut sisarukset haukkuneet juopoksi... vaikka hän on ottanut vaan kaksi olutta, joo mutta miks piti mennä ies ne ottamaan..

Ärsyttää tämä että minua nyt pommittaa näillä ongelmillaan saa minun olon tuntumaan pahalle ja väsymään, kun mullakin ollut nyt vähän vaikeeta ei oo töitä ja parisuhdekin rakoillut.

Ja äiti ja muut pitää minua jonkin moisena perheen pilarina, jolle voi kaiken suoltaa ja koska olen aina "pitänyt koossa" perheemme, hoitanut alaikäisenä sisaruksia, tehnyt ruokaa ja ylläpitänyt kotia, sekä avittanut rahallisesti nyt vanhempana (antamalla rahaa lainaan, ottanut kesäreissulle mukaan yms).

Jos vaan sais lomaa vähän ei jaksa kuunnella, tuntuu vaan että äidin mielestä se on väärin että oon selvinnyt meidän perheestä "selväjärkisenä" ja ruvennut rakentamaan omaa perhettä ja elämää..

Huoh kuhan piti vaan saada jauhaa...
 
äidin kateudesta lapsiaan kohtaan ei ole tapana puhua mutta kyllähän se ihan todelliinen ilmiö on.

Oletko lukenut läheisriippuvuudesta - itse olet luultavasti nyt siinä tilassa. Laittakaa rajat äidille, ja kieltäytykää koko suvun voimin ottamasta vastaan kännivalituksia. Ei ole mitään hyvää syytä, miksi sinun pitäisi luopua elinvoimastasi. Äitisi osaa kyllä imeä sitä siinä kuin kaljaakin, mutta yhtä vähän sammuu jano kummastakaan.
 
Hei ap, mulla samankaltainen äiti. Ei oo kovin kauaa, kun avauduin täällä samankaltaisesta aiheesta.. Mua pelottaa koska äitini aloittaa mun ahdistelemisen. Varmaan hetkenä minä hyvänsä, veljeni hän sai nyt pelattua pelistä pois. Ahdistaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja soittelevan hullun tytär;25361174:
äidin kateudesta lapsiaan kohtaan ei ole tapana puhua mutta kyllähän se ihan todelliinen ilmiö on.

Oletko lukenut läheisriippuvuudesta - itse olet luultavasti nyt siinä tilassa. Laittakaa rajat äidille, ja kieltäytykää koko suvun voimin ottamasta vastaan kännivalituksia. Ei ole mitään hyvää syytä, miksi sinun pitäisi luopua elinvoimastasi. Äitisi osaa kyllä imeä sitä siinä kuin kaljaakin, mutta yhtä vähän sammuu jano kummastakaan.
Näin. Pelasta ap itsesi.
 
No kun pystyski jättämään vastaamatta, mut sitten rupeen miettii et entä jos jotain tapahtuu tai on tapahtunut. Sitä kun ihminen on pirun huolissaan kaikista läheisistä aina, aikoinaan monena yönä siskon pelastanut väkivaltaisesta mieheltä tai sitten siskolta itseltään.

Eli olen sellainen luonteeltaan, että muut ensin itse perästä. Ja tavallaan ymmärrän äitiä, kaikenlaista pahaa on meidän perhe kokenut, joka on jäljet jättänyt, mutta pitäs ruveta katsomaan eteen eikä taaksepäin.

Ja kyllä äidillä on pari minunkin tietämään tuttua, joille on voinut puhua ja jakaa asioita. Kun on sellaisia asioita mitä lapsi ei halua kuulla äidiltään.
 
Sinä et nyt ymmärrä, että äitisi on tavallaan menetetty tapaus ja ainut msitä sinun erityisesti pitää olla huolissasi, on oma jaksaminen ja mielenterveys ja oma perheesi!!!!! Ei ole niin, etteikö tuo tilanne vaikuttaisi haitallisesti teihin kaikkiin.
 
Vastaat puheluun, sanot heti alkuun, että nyt on vähän paha paikka, mutta onko jotain tärkeää asiaa. Jos ei ole, laitat luurin kiinni. Teet näin vaikka joutuisit keskeyttämään äitisi turhan jutustelun. Ja kännisiin puheluihin, sanot suoraan, että soitatko joskus toiste kun et halua humalassa olevian kanssa jutella.
Soitat sitten joskus, kun olet itse siinä mielentilassa ja varustunut kuuntelemaan "turhia" huolia, takaisin päin ja pahoittelet kun et viimeksi pystynyt kunnolla puhumaan. Kun saa itse soittaa, niin voi varautua puheluun ja se ei tunnu yhtä pahalta kuin jos se keskeyttää kotona jonkun tekemisesi.
Toimisiko tuolla tavalla?
 
Sinulla on ollut raskas osa teidän perheessä, mutta hienosti olet sen hoitanut. Itse myös aikoinaan ahdistun äitini ongelmista, mutta onneksi hän pääsi isän avustuksella jaloilleen ja siitä on nyt kauan aikaa jo. En ainakaan selkääni lähtisi kääntämään äidilleni. Hän siis potee syyllisyyttä siitä, että on ollut huono äiti? Oliko hän? Sano hänelle mitä asioita muistat hyvällä ja mitä pahalla. Ehkä hänen pitää käsitellä ne mielestään pois. Hänelle voi myös sanoa, että rakastat häntä hänen ongelmistaan huolimatta, mutta haluat nyt kuitenkin itse elää ongelmatonta elämää. Toivo, että hän myös itse pääsisi jaloilleen ja pääsisi alkoholista eroon kokonaan, että voisitte elää normaalisti äitinä ja tyttärenä.
 
Samaa mieltä edellisen kanssa siitä, että äitiäsi et voi auttaa tai pelastaa. Sun pitää huolehtia omasta mielenterveydestäsi, omasta perheestä, olla hyvä äiti tulevalle lapsellesi. Sinä et voi huolehtia äitisi asioista tai olla pelastamassa siskoasi mieheltään tai itseltään. SINÄ et voi pelastaa ketään! Jokainen ihminen tekee itse oman elämänsä päätökset, toki pitää rakkaitaa tukea ja kuunnella, mutta pelastaja ei voi olla. Muutos lähtee itsestä, ei siitä että joku on koko ajan pitämässä pystyssä.

Asetat itsellesi liian suuret luulot, mahdollistat sen että äitisi voi kieriskellä ongelmissaan ja purkaa sinuun. Sinun pitää itse tehdä sille stoppi.
 
Niinhän se on, sitä vaan aina on uskonut että se aurinko rupeis paistaa äidin risukasaankin. Äiti kuitenkin oli 6 vuotta selvinpäin, kun sit muutama vuos sitten rupes "parit" (alkuun kyllä) ottamaan, miksi ihmisten pitää mennä leikkimään tulella?

Mutta joo kyllä osaan jättää vastaamattakin, mutta sitten oon sanonu, jollekkin muulle sisarukselle/ sukulaiselle että soittaa tai käypi kahtoo..

Se ärsyttävä omatunto kolkuttaa aina silloin tällöin, mutta tottahan se on että kun on olemassa näitä ammatiauttajia, jotka kerran viikossa käy äidin luona ja on mahdollisuus päästä "laturiinkiin" niin eikö voisi heille jauhaa? Että siinä mielin hänelle kyllä on apua ja joku kuuntelee, niin ehkäpä se on sitten juurikin jotain tahallista minua kohtaan.

Ja kun on kuitenkin oma perhe, joka tarvitsee minua ja tulokas, niin kyllä sitä on saanut laittaa asioita järjestykseen. Sisarukselle olen sanonut, että en minä aina jaksa, eikä kyllä kiinnostakkaan hoitaa kaikkia asioita ja että on jonkun muun vuoro kuunnella äitiä.
 
Joo äitihän yleensä juurikin soittaa aina "parhaaseen aikaan" (kaupasta tulossa/menossa, nukuttamassa ollessa jne jne) Yleensä kun iltapäivästä/alkuillasta soittelee on kyse juurikin hänen pahasta olosta ja masennuksesta, mutta jos soittaa kahdeksan jälkeen on mukana alkoa, enkä yleensä vastaa tai sitten vastaan ja sanon olevani töissä (keikkahommien hienoutta)..

Äiti ei oikeastaan ollut minulle äiti, vaan minä olin sitä 12 vuotiaana sisaruksille (äiti ryyppäs illat ja aamut makas rapulassa, silloisen ja viimeiseksi jääneen miehen kans), se homma loppu sitte miehen itsemurhaan, ja muuttoon. Sillon asiat oli melko hyvin äiti selvinpäin ja lääkityksellä, mutta isosiskolle tuli sit myös masennusta ja itsetuhoa ja pakkohoitoo. Myös äidin masennus paheni ja tuli kuvioihin maanisdepressivuutta (ei välte oikee kieliasu) sekä kaksi puoleista mielialahäiriötä..

No "laturin" jälkeen taas vähän tasottu, mutte sitten kun me vanhimmat lapset muutettiin pois ja nuorimmat rupes olee teinejä alko tää tissuttelu ja sitten äiti sairastu syöpään, joka kyllä saatiin pois..

Elikkäss aikas räiskyvä lapsuus ja nuoruus, eikä mikään helppo elämä, mutta sitäkin vahvemmas opettanu ja nyt omat ei tod. tuu kokemaan mitään sellaista. Toisaalta ei mikään ihme että äiti on mitä on..
 

Yhteistyössä