Olen huolissani kaverista ja hänen lapsesta

[huolestunut]

Kaverilla(yh) on 6kk ikäinen lapsi, kärsi ekat 4kk koliikista, nyt äiti masentunut ja puhuu että haluaa vaan rauhaa ja ei jaksa jne. pelkään että hylkää lapsen henkisesti.. Olen yrittäny puhua ja tsempata, myös neuvonut hankkimaan kotiapua ja liittymään tukiryhmiin jne, muutti äskön vanhemmilleen ja antavat todella paljon hälle omaa aikaa, saa viikonloppuja vapaaksi jne ja myös muut läheiset auttaa paljon. Kaverilla aloitettiin lääkitys mutta on kausia että taas menee pohjalle eikä jaksa ja häntä painostetaan muuttamaan takaisin yksin. Miten voin auttaa? Olen huolissani heistä todella Itsellä on lähes vuoden ikäinen lapsi jolla uniongelmia ollu koko elämän, joten ymmärrän kun väsyttää. Ymmärrän myös että masennus tekee kaverillani paljon.

 

[nöppäri]

No etpä oikeen muuten kuin tukemalla ja kuuntelemalla, jos jo saa paljon lapsen hoitoapua.
Pyydä vaikka sun luokse viikonlopuksilapsen kanssa.

 

[vieras]

voisit ehkä mennä auttamaan kotitöissä ja ruuanlaitossa...

 

[niina]

muutti siis äsken vanhemmilleen??? Eiköhän siellä kaverisi äiti ja isä ole nyt tyttärensä tukena, minusta kuulostaa jo aika hyvältä. toki voit ystävänä kuunnella yms, mutta kauhean huolissaan ei tarvi vauvasta esim olla siis vrt jos asuisivat kahden

 

[Paula:::]

Minulla oli ensimmäiset 5kk samoja oireita ja sitten mulle todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Sain siihen lääkkeet ja elämä muuttu täysin. Kannattaa käytä testeissä! Mulla puhkes synnytyksestä semmonen.

 

[nk]

Kysy jos voisit mennä hänen kansaan neuvolakäynnille.

 

[tällä kertaa harmaana]

Mulla on kaveri, joka masentui silmin nähden synnytyksen jälkeen. Oli väsynyt, vauva valvotti ja miehellä oli samaan aikaan työmatkoja niin, ettei ehtinyt olla tukena. Olin itse äitiyslomalla ja kävin kylässä lähes joka päivä. Joskus olin vain kahvin verran, joskus pidempään. Välillä siivottiin tai pestiin koneellinen pyykkiä yhdessä. Tai laitoin vauvan vaatteita kaappiin tai kylvetin vauvaa. Joskus vain vein ruokaa tai itse leivottua leipää. Mua ei koskaan kutsuttu, koska hän sanoi haluavansa olla rauhassa. Joten en sitten kysellytkään, kunhan menin. Masennuksesta ei puhuttu siinä vaiheessa mitään. Myöhemmin hän sai lääkeet masennukseen ja kaikki on onneksi ohi. Ollaan juteltu tuosta ajasta ja hän on todella kiitollinen, että joku piti arjessa kiinni. Tuli siivottua ja käytyä kaupassa, kun tiesi, että joku tulee. Joka päivä sai edes pienen hetken jutella jonkun kanssa. Masennuksesta toipuminen vaan vie aikaa ja aika moni lähellä oleva kyllästyy, kun tuntuu, ettei mikään muutu.