Äiti bilettää…mikä mulla on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyyh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miksi sitten ihastuin ihmiseen, joka ei ole seksikäs? Mieluumminkin "ei epämiellyttävä", jos halutaan hakea jotain määritelmää. Jos on pakko määritellä, hän on ehkä mieluumminkin "kannatteleva" tai "hoitava", jolloin minä saan olla oikeastaan pieni tyttö...Au, nyt tästä tulee joku isäsuhdejuttu...
 
Et halua kantaa vastuuta itsestäsi, lapsestasi ja perheestäsi, vaan haluat tukipilarin johon nojata, joka ratkaisee kaikki ongelmasi. Vastuuttomuutta ennemmkinkin kuin "isäsuhde". Noilla asenteilla ei pitkälle elämässä pötkitä. Vastoinkäymisiä kun tulee jokaiselle joskus, eikä niitä voi aina ratkaista joku muu...
 
...kaikille minua tukeneille tuntemattomille. En aio hylätä perhettäni enkä jatkaa huonolla tiellä. Olen keskustellut vakavista aiheista miespuolisen ystäväni kanssa. En usko, että häntä hienompaa ihmistä on olemassa. Haluan pitää hänet ystävänäni.

Lopetan tämän ketjun nyt tähän, koska ilkeät sanat loukkaavat minua näköjään aivan liikaa. Moikka!
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyyh:
Hei ihmiset, osaatteko kertoa mikä mua vaivaa?

Kaikki kotona hyvin. Lapsi on 1,5v ja mummulla päivähoidossa. Mies kanssa töissä.

Aloitin jokin aika sitten työt ja biletyksen....Pitäis varmaan tehdä ittelleni jotain, sillä nyt olen saanut aikaan "keitoksen", eli jonkinlaisen suhteen (ei seksiä vielä ainakaan luojan kiitos) 20v vanhemman pomoni kanssa. Hän on aivan käsitätmättömän ihana ja toppuutteleva tyyppi, vaikka onkin korviaan myöten näköjään rakastunut muhun.

Musta tuntuu, että ongelmani on, että olen kuin löytänyt itseni uudelleen, kroppani kuin teinitytöllä, seksiä tekis mieli enemmän kuin mieheni, pystyn mihin vain, käyn baarissa noin kerran viikossa, ei nyt silti aina mitään hirmukännejä. En saa itseäni kuriin tässä asiassa.

Haluaisin olla kiltti kotona viihtyvä pikkuvaimo. Menojalkaa vaan vipattaa ihan sikana ja mietin vain tuota erästä miestä....olen siis kamala ihminen.
Ihmiset on näköjään erilaisia. Mä olin lapsen syntymän jälkeen niin nirvanassa lapsesta ja perheestä mieheni kanssa, että siihen väliin ei olisi mahtunut edes hyttynen. Näin meni monta vuotta. Siinä pienen elämän ihastelussa ja kehityksen seuraamisessa vuodet vieri ja aikuistuin. Näinkin voi käydä. Tosin olin 25vee jo, että ehkä oli aikakin.
 
Vai totuus loukkaa...no hei, kyllä kaikki ilkeä loukkaa jos on herkässä mielentilassa. Ainakaan syytöksillä ei varmaan tule toiselle paljon avaimia ulos tilanteestaan. Vaikka eipä tänne kai kukaan kirjoita sillä oletuksella, että saisi jotain oikeaa empatiaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyyh:
Aloitin jokin aika sitten työt ja biletyksen....Pitäis varmaan tehdä ittelleni jotain, sillä nyt olen saanut aikaan "keitoksen", eli jonkinlaisen suhteen (ei seksiä vielä ainakaan luojan kiitos) 20v vanhemman pomoni kanssa. Hän on aivan käsitätmättömän ihana ja toppuutteleva tyyppi, vaikka onkin korviaan myöten näköjään rakastunut muhun.

Kannattais ehkä pikkuisen sinunkin topputella nyt.
 
Niin se vaan menee, että mielellään sulkee korvansa kaikelta siltä, mitä ei halua kuulla. Vaikka kuulemansa olisikin totuus. Ei totuus ole siis aina ilkeilyä, totuutta ei vaan halua ottaa vastaan. Siksi totuus loukkaa.

Mutta kun ottaa faktat huomioon, mitäpä sitä muuta voi kun saada näitä kommentteja, mitä ap on saanut.
 

Yhteistyössä