Äitejä jotka olette kotiäiteinä vielä kun kaikki lapset yli 3-vuotiaita ja aiotte ollakin ainakin siihen asti kunnes

["vieras"]

kaikki lapset koulussa?

Miten teihin ympäristö esim. muiden samanikäisten lasten äidit suhtautuvat, ihmetelläänkö, kadehtitaanko, tuomitaanko ratkaisunne vai hyväksyykö ympäristö sen sitä kummemmin ihmettelemättä? Onko teillä äitikavereita samanikäisten äitien keskuudessa?

 

["nyt harmaana"]

Osa ymmärtää ja muutama piikittelee on selkeää kateutta ja pään aukomista milloin mistäkin, yleensä rahasta vaikka itse koitat jutella neutraalisti ihan muista asioista. On jopa kyselty miten me muka pärjätään taloudellisesti kun asuntolainaakin on. Meillä kun raha ei mene viikonlopun viinoihin tai kuppilaan vaan laitetaan elämiseen ja käydään joskus jopa matkallakin
Kyseinen ihminen itse polttaa ja juo viinkoloppuisin sekä käy 2-3 kertaa kuussa kapakasakin, otti muuten hiukan itseensä kommentistani mutta totuushan se on että nuo sitä rahaa vievät ja paljon.

 

[:):)]

Minulla on viisi ja seitsemän vuotiaat pojat, olen ollut viimeiset viisi vuotta kotona ja olen jatkossakin koska meille syntyy keväällä kolmas lapsi. Mutta ennen raskautumistani ihan hyvin on hyväksyneet muut minun kotona oloni. Tarkoitus oli olla kotona siihen asti kunnes nuorimmainenkin (viisi vuotias) menee kouluun. Toki muut äidit joskus kyselee että miten pärjätään jne. Ja pientä kateutta on joskus ollut havaittavissa koska muut äidit tekevät töitä ja pitkää päivää miehensä kanssa perheen elannon eteen. Joskus mietin että on mulla "helppoa", koska mies tienaa niin hyvin ettei ole ollut tarvetta mennä töihin itse. Äitikavereita on sellaisiakin jotka kotona, mutta heillä taaperoikäisiä tai vauvoja. Nyt suunnitelmissa jos kaikki menee tässä raskaudessa hyvin, niin olla kotona siihen asti kun tämä vauva on 3v, sitten lapsi hoitoon ja minä töihin. Siihen on vielä tosin aikaa...

 

[IceRoyal]

Minä olen kotona 3.5 vuotiaan kanssa.Kaksi vanhempaa ovat koulussa ja eskarissa.Tarkoitus olisi olla siihen asti kunnes koulutie on vakaa.
Luultavasti mies jää vuorotteluvapaalle ja minä meen töihin hetkeksi.
Mä viihdyn kotona lasten kanssa mutta jos tulee eteen tilanne, että talous tarvitsee lisää tukea tai pää alkaa piiputtamaan niin sitten mietitään muuta.

Kukaan ei ole koskaan kritisoinut.ihmetelty on kyllä, että miten sun pää kestää kotona olon monia monia vuosia.Hyvinhän toi on kai kestänyt ja miksei.Eihän se tarkoita sitä, että kotona ollaan yötä päivää...
Joskus joku ihmetellyt myös sitä miten talous kestää.Varsinkin nyt kun on asutolainaa mutta ihan on pärjätty hienosti!
Joskus joku on kadehtinut, että kumpa minäkin olisin voinut olla.
Joskus joku ehkä katsonut "voi että tuota raukkaa kun kotona vaan on" mutta ei ole katsonut toista kertaa kun on saanut mahdollisuuden keskustella asiasta kanssani.Silloin on tullut varmasti selväksi se etten ole vastoin tahtoani kotona.
Joskus joku on ihmetellyt sitä kuinka jaksan lasten kanssa aina ulkoilla ja retkeillä.Askarrella ja touhuta.Nooo,enhän mä tokkiinsa jaksakkaan aina eikä tarvitsekkaan mutta peruspositiivinen olen elämää kohtaan ja se kuulemma näkyy...

 

[vieras ihmettelijä]

Eniten mua ihmetyttää, miten pitkän kotonaolon jälkeen saa töitä? Itse olin useamman vuoden kotona ennen töihin paluuta. Nyt haluaisin vaihtaa tehtäviä, mutta pitkä kotonaolo tekee sen hankalaksi. Ystäväni, joka on myös ollut pitkään kotona, ei ole hakemisesta huolimatta löytänyt töitä, vaikka ennen lapsia teki vastuullisia, hyvinpalkattuja hommia. Riippuu varmasti myös toimialasta ja työstä, mutta tämä ihmetyttää.

 

[IceRoyal]

Mua ei hirvitä lainkaan.Olen varma, että saan töitä halutessani =) ei siitä sen enempää.

 

[Anatolia]

Mä en oo tuollainen äiti, mutta tunnen äitejä jotka ovat kotona vaikka kaikki lapset on yli 3-vuotiaita.

Mun suhtautuminen vaihtelee ihan äidistä riippuen.

Äiti, joka hakee sossusta toimeentulotukea ja samalla kertoo ettei aio mennä töihin ainakaan ennen kun lapsi on 12 v, ja haukkuu päivittäin Kelaa ja työkkäriä & rutisee arkensa raskautta (yhden lapsen äitinä, mieskin on kotona), ei saa kovinkaan lämminhenkistä suhtautumista minulta.

Äiti, jonka miehen tulot riittävät elättämään perheen, ja joka on positiivinen & jaksava, touhuaa kaikenlaista kivaa lastensa kanssa...hänestä tykkään kovasti.

Minusta ei ole yhteiskunnan asia tukea kenenkään kotiäitiys-ideologiaa toimeentulotuen ja työttömyyskorvauksien muodossa (kun henkilöllä ei ole aikomustakaan mennä töihin, vaan hän välttelee kursseja jne parhaansa mukaan), mutta kun kyse on perheestä joka pärjää omillaan eikä saa ylimääräisiä tukia (lapsilisät yms kuuluvat kaikille) niin sehän on hieno juttu jos he haluavat ja voivat elää niin, että äiti on kotosalla

 

[yli 3-vuotiaiden kotiäiti]

Mä en oo tuollainen äiti, mutta tunnen äitejä jotka ovat kotona vaikka kaikki lapset on yli 3-vuotiaita.

Mun suhtautuminen vaihtelee ihan äidistä riippuen.

Äiti, joka hakee sossusta toimeentulotukea ja samalla kertoo ettei aio mennä töihin ainakaan ennen kun lapsi on 12 v, ja haukkuu päivittäin Kelaa ja työkkäriä & rutisee arkensa raskautta (yhden lapsen äitinä, mieskin on kotona), ei saa kovinkaan lämminhenkistä suhtautumista minulta.

Äiti, jonka miehen tulot riittävät elättämään perheen, ja joka on positiivinen & jaksava, touhuaa kaikenlaista kivaa lastensa kanssa...hänestä tykkään kovasti.

Minusta ei ole yhteiskunnan asia tukea kenenkään kotiäitiys-ideologiaa toimeentulotuen ja työttömyyskorvauksien muodossa (kun henkilöllä ei ole aikomustakaan mennä töihin, vaan hän välttelee kursseja jne parhaansa mukaan), mutta kun kyse on perheestä joka pärjää omillaan eikä saa ylimääräisiä tukia (lapsilisät yms kuuluvat kaikille) niin sehän on hieno juttu jos he haluavat ja voivat elää niin, että äiti on kotosalla

Sehän se niin jännä onkin kun monesti kaikki tuntuvat olettavan että meille tulee yhteiskunnalta rahaa ovista ja ikkunoista ja siksi olen yhä kotona, vaikka tosiasia on että elämme miehen tuloilla ja lapsilisillä.

Mutta kiitos sinulle tuosta kommentista "Äiti, jonka miehet tulot riittävät elättämänn perhee, ja joka on positiivinen...... tykkään hänestä kovasti" Oikeasti niin harvoin kukaan osoittaa ymmärtävänsä tällaista ratkaisua että tuntuu kivalta kuulla tuollaisia kommentteja:=)