Hei teille.
Ihan ensiksikin suosittelen lukemaan kirjan "Tahatonta tohellusta". Löytyy netistäkin googlettamalla.
Meidän lapsen aistiyliherkkyys näkyi jo vauvana (siis kun asiaa ajattelee nyt pojan ollessa 4.6 v). Hän huusi ihan kamalasti ja melkein aina, mutta osasi jo silloin olla vieraskorea ja nauraa ihmisille. Miehiä vierasti niin paljon, että sai hysteerisiä huutokohtauksia ja näin välillä vieläkin.
Hän saattoi huutaa kolmekin tuntia putkeen. Hän olisi syönyt vauvana jatkuvasti, siirryin pulloruokintaan jotta tiesin, että poika on varmasti täysi eikä huuda ainakaan nälkäänsä.
Hän ei tykännyt vaunuissa heijaamisesta ja nukkui vain 20minuutin pätkiä. Häntä sai kantaa aina sylissä vaikka yritin vauvasta asti totuttaa häntä siihen ettei aina olisi sylissä.
Lisäksi kiinteiden aloitus oli katastrofi, kun poika sylki kaikki kokkareet ruuastaan pois ja pahimmillaan oksensi lautaselle. (kuuntelin neuvojia ja kuvittelin pojan olevan nirso).. Nykyään on löydetty jonkinlainen kultainen keskitie noihin syömisiin, mutta on kausia, kun mikään ei maistuisi ja kaikki haisee pahalle...
Nykyäänkin pojalla valikoiva ruokavalio. Ei kestä kovia ääniä, ei kestä paljoa ihmisia, hermostuu päiväjärjestyksen muuttumisesta, noudattaa omia sääntöjään, on mahdottoman uhmakas, ei tottele, karkailee, päällekäyvä, liikkuu ylikierroksilla, puhuu kovaa ja nopeasti..
Haistaa ja maistaa kaikkea, sanoo suoraan asiat niinkuin ne ajattelee. Jos meille tulee joku joka haisee pahalle, poika saattaa käskeä häntä lähtemään kotiin, kun hän muuten oksentaa hajun takia.
Jatkan tätä juttua myöhemmin, katraani (3 lasta) vaativat evästä. Mutta tuossa nyt oli muutama pätkä meidän vanhimman pojan elämää...