Toggle sidebar

ainoa lapsi, yksinäinen? kaipaa vanhemmista leikkikaveria? leikittekö lapsen kanssa paljon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja opop
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

opop

Vieras
Meillä pian 6v lapsi, ainokainen. Toista lasta yritetty kohta pari vuotta, turhaan. lapsi on päiväkodissa 3-4 pv vkossa. Naapurin lasten kanssa leikkii joskus pihassa ja yhtä hoitokaveria nähdään kerran viikossa. Serkkuja yleensä joka toinen vkl. Mutta monesti viikonloppuna pyytää vanhemmista leikkikaveria ja on pitkästynyt. Olen huono leikkimään,ja tunnenkin vähän huonoa omaatuntoa kun en leikkiin aina ryhdy.

Yhdessä toki tehdään paljon muuta: pelaillaan, leivotaan, ulkoillaan jne.

Onkohan ainoa lapsi usein yksinäinen, ts. Kärsiikö siitä että sisaruksia ei ole.

Minkä verran te leikitte ainokaistenne kanssa?
 
Kyllä tuo meidän ainokainen usein kinuu sisarusta, mutta ollaan kyllä tehty selväksi että sellaista ei ole luvassa. Välillä tulee päiviä, kun ketään kavereita ei ole missään ja silloin on pitkästynyt. Mutta siihen "mulla ei ole mitään tekemistä"-kysymykseen ei tarvitse kuin vastata että "siivoa vaikka huoneesi ajan kuluksi", niin yhtäkkiä ei olekaan enää ollenkaan tylsää ;). Me asutaan kerrostaloalueella, joten kavereita on jonkun verran ympärillä. Mä itse olen aika huono mitään leikkimään, mieluummin mäkin pelaan kuin leikin.
 
Paljonhan teillä lapsella on ohjelmaa ja mahdollisuuksia leikkiä muiden lasten kanssa! Lapsen on ihan hyvä oppia viihdyttämään myös itse itseään.

Yksinäisyys on ihan subjektiivista. Itse olen ainoa lapsi, enkä ole kokenut olevani lapsena yksinäinen, vaikka tosi harvoin oli mahdollisuus leikkikaveriin. Jotkut ainokaiset taas varmasti kärsivät. Ehkä se on luonnekysymys?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Kyllä tuo meidän ainokainen usein kinuu sisarusta, mutta ollaan kyllä tehty selväksi että sellaista ei ole luvassa. Välillä tulee päiviä, kun ketään kavereita ei ole missään ja silloin on pitkästynyt. Mutta siihen "mulla ei ole mitään tekemistä"-kysymykseen ei tarvitse kuin vastata että "siivoa vaikka huoneesi ajan kuluksi", niin yhtäkkiä ei olekaan enää ollenkaan tylsää ;). Me asutaan kerrostaloalueella, joten kavereita on jonkun verran ympärillä. Mä itse olen aika huono mitään leikkimään, mieluummin mäkin pelaan kuin leikin.
Click to expand...

minkä ikäinen lapsi teillä on?
 
[QUOTE="Lettu";28412174]Paljonhan teillä lapsella on ohjelmaa ja mahdollisuuksia leikkiä muiden lasten kanssa! Lapsen on ihan hyvä oppia viihdyttämään myös itse itseään.

Yksinäisyys on ihan subjektiivista. Itse olen ainoa lapsi, enkä ole kokenut olevani lapsena yksinäinen, vaikka tosi harvoin oli mahdollisuus leikkikaveriin. Jotkut ainokaiset taas varmasti kärsivät. Ehkä se on luonnekysymys?[/QUOTE]

Joo itse olen vähän erakkoluonne, mut olen yrittänyt järjestää ihmisiä ympärille lapsen vuoksi :) varmaan minulla on se suurin, että tunnen huonoa omaatuntoa kun en leiki ja toisaalta harmitusta siitä ettö sisarusta ei ole saanut. Viisainta olis kai ajatella että on sitä kauheampiakin ihmiskohtaloita kuin tuo sisarettomuus...
 
No tuskin siitä tulevaisuudessa syntyvästä lapsesta leikkikaveria noin isolla ikäerolla saa. Siis oletko itse kotona ja et silti jaksa edes viikonloppuna leikkiä? Ei kaiken täydy olla "kivaa". En mäkään esim. nauti "puistoilusta" tai ylipäänsä lasten kanssa talvella ulkoilusta. Silti mä niitä teen.
 
[QUOTE="aloittaja";28412858]Ok. Saako udella, että oletteko halunneet yhden lapsen vai muista syistä on yksi lapsi? Saatteko kuulla ulkopuolisilta ainoiden lasten itsekkyydestä tms?

Itse joskus siitä kuule yleisesti puhuttavan ja joskus sapettaa. Eiköhän niitä itsekkäitä tai epäitsekkäitä löydy minkä kokosista perheistä tahansa...[/QUOTE]

Meillä on ihan suunnitellusti yksi lapsi. Jo raskausaikana puhuttiin, että yhteen saa jäädä. Ja näiden vuosien aikana ei ole tarvinnut kertaakaan miettiä uudelleen. Kyllä mä olen etenkin työkavereilta saanut kuulla, että lapsi tarvitsee sisaruksia ja vielä ehtii jne jne. Mutta kaipa ne pikku hiljaa alkaa uskoa, että tuolla propagandalla ei ole mitään vaikutusta :D. Ja ainokaisten itsekkyydestäkin olen saanut ainakin palstalla lukea. Mutta siihenkin pystyy vaikuttamaan kasvatuksella, puhumalla ja opettamalla.

Joo, kyllä me varmaan ollaan myös itsekkäitä. Ei kumpikaan halua elää sitä vauva- ja taaperoaikaa uudelleen. Ja tosiasia on myös se, että ei meillä olis taloudellisestikaan varaa lisälapsiin. Mä kuitenkin haluan mahdollistaa tälle lapselle harrastuksia ja elämyksiä, ja jos niihin on nytkin hädin tuskin varaa, niin eipä niitä olis sitten ollenkaan jos olisi enemmän lapsia. Sen lisäksi musta tuntuu, että mun olis hirveän vaikea kohdella lapsia tasapuolisesti ja rakastaa heitä yhtä paljon. Mä tiedän kyllä, että asia varmasti olis ihan eri jos nyt jostain syystä yhtäkkiä tulisikin uusi lapsi. Mutta... mä en vaan halua jakaa näitä tunteita muille. Vaikea selittää ja varmaan joku käsittää tämän väärin :D.
 
Oletteko miettineet tukiperheeksi ryhtymistä, siis oletteko yhtään sen tyyppisiä? Siinä saisi yleensä kerran kk kaverin/kavereita kylään. Itse pystyy vaikuttamaan lapsen ikään, sukupuoleen ja tietysti muitakin toiveita voi esittää.
Eihän tämä aina toimi, mutta saattaisi teidän tapauksessa olla tosi kivaa sekä lapselle, teille että tukilapselle.
 
Meillä on toistaiseksi yksi lapsi (jolle yritetään sisarusta, vielä ei ole tärpännyt), ja aika paljon touhutaan molemmat miehen kanssa hänen kanssaan. Ihan leikitään, pelataan, tehdään kotitöitä yhdessä, ulkoillaan jne. Leikin, koska se on minustakin hauskaa. Meillä tietty lapsellisuus kulkee suvussa :) Muuten en varmaan leikkisi, vaan tekisin jotain muuta yhdessä.

Itse olen myös ainut lapsi, ja muistan että olen kaivannut sisarusta aina, niin kauan kuin pystyn muistamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kivaaaina:
No tuskin siitä tulevaisuudessa syntyvästä lapsesta leikkikaveria noin isolla ikäerolla saa. Siis oletko itse kotona ja et silti jaksa edes viikonloppuna leikkiä? Ei kaiken täydy olla "kivaa". En mäkään esim. nauti "puistoilusta" tai ylipäänsä lasten kanssa talvella ulkoilusta. Silti mä niitä teen.
Click to expand...

olen päivät töissä,kiitos kysymästä. En vaan ole sellaine ns. Leikkijä-tyyppi. Teen kyllä paljon asioita joista en niin nauti. Ikäero on valitettava. Toiveissa on ollut pari vuotta,mut ei vaan TULE
 
[QUOTE="aloittaja";28413125]olen päivät töissä,kiitos kysymästä. En vaan ole sellaine ns. Leikkijä-tyyppi. Teen kyllä paljon asioita joista en niin nauti. Ikäero on valitettava. Toiveissa on ollut pari vuotta,mut ei vaan TULE[/QUOTE]

No, HARVASSA on aikuinen joka LEIKKII jatkuvasti. Eipä se meiltä aikuisilta edes suju niin hyvin kun samanikäisiltä. Tottakai leikkimielinen voi olla ja hassutella mutta esim. tunnin pony-leikki....nou.

Hommailisin vaan usein kavereita kylään ja lasta kylään. Varsinkin jos löytyis joku luottokaveri, niin pääsi helpommalla.
 
[QUOTE="aloittaja";28413125]olen päivät töissä,kiitos kysymästä. En vaan ole sellaine ns. Leikkijä-tyyppi. Teen kyllä paljon asioita joista en niin nauti. Ikäero on valitettava. Toiveissa on ollut pari vuotta,mut ei vaan TULE[/QUOTE]

Niin, ei sitä ikäeroa oikein aina voi suunnitella ja toivoa :(. Mulla on kymmenisen vuotta ikäeroa sisaruksiini, he ovat siis syntyneet parin vuoden välein ja mä sitten perästä paiskattu. Siskon kanssa alettiin olemaan tekemisissä vasta kun olin päälle kahdenkymmenen, sitä ennen olin enemmän hänen lastensa kanssa. Veljen kanssa ei olla oikeastaan tekemisissä lainkaan, pari kertaa vuodessa nähdään, mutta ei meillä mitään vihanpitoa ole. Ei vaan ole mitään yhteistä.

Ystävälläni taas on kahdeksan vuotta nuorempi sisko ja he ovat ihan bestiksiä! Eli ei se iso ikäero välttämättä tarkoita, etteikö sisarukset sitten olisi tekemisissä. Meillä nyt vaan kävi näin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Kyllä tuo meidän ainokainen usein kinuu sisarusta, mutta ollaan kyllä tehty selväksi että sellaista ei ole luvassa. Välillä tulee päiviä, kun ketään kavereita ei ole missään ja silloin on pitkästynyt. Mutta siihen "mulla ei ole mitään tekemistä"-kysymykseen ei tarvitse kuin vastata että "siivoa vaikka huoneesi ajan kuluksi", niin yhtäkkiä ei olekaan enää ollenkaan tylsää ;). Me asutaan kerrostaloalueella, joten kavereita on jonkun verran ympärillä. Mä itse olen aika huono mitään leikkimään, mieluummin mäkin pelaan kuin leikin.
Click to expand...

upp
 
[QUOTE="aloittaja";28413125]olen päivät töissä,kiitos kysymästä. En vaan ole sellaine ns. Leikkijä-tyyppi. Teen kyllä paljon asioita joista en niin nauti. Ikäero on valitettava. Toiveissa on ollut pari vuotta,mut ei vaan TULE[/QUOTE]

Jos olette jo pari vuotta yrittäneet ilman onnistumista, niin eikö tuossa ole jo aihetta mennä lekurin pakeille? Meillä "tehtiin" toinen lapsi 2,5v ikäerolla, onneksi saatiin toinen kun seuraa tuosta vauvasta on jo nyt tuolle esikoiselle. Itsekään en ole mikään leikkijätyyppi ja raskasta varmasti on, jos pitää jatkuvasti olla keksimässä uutta leikkiä. Onneksi lapsellasi on kuitenkin kavereita :)
 
[QUOTE="vieras";28417208]Jos olette jo pari vuotta yrittäneet ilman onnistumista, niin eikö tuossa ole jo aihetta mennä lekurin pakeille? Meillä "tehtiin" toinen lapsi 2,5v ikäerolla, onneksi saatiin toinen kun seuraa tuosta vauvasta on jo nyt tuolle esikoiselle. Itsekään en ole mikään leikkijätyyppi ja raskasta varmasti on, jos pitää jatkuvasti olla keksimässä uutta leikkiä. Onneksi lapsellasi on kuitenkin kavereita :)[/QUOTE]

lekurin pakeilla käyty kyllä! Syy selvillä. Yritellään suht luomuna...mies ei halua hoitoihin.
 
Meillä reilu 4-vuotias ja kinuaa kyllä ihan jatkuvasti leikkimään. Siis ihan koko ajan pitäisi olla jotain tekemässä hänen kanssaan.

Itsenäistä leikkiä osaa kyllä toteuttaa ja on huimat ja jännät touhut silloin kun huvittaa mutta yleensä pitäisi hänen kanssaan olla touhuamassa. En edes kotihommia saisi tehdä.. tai mitään muutakaan.Jos hetkeksi sohvalle istahtahdan niin alkaa mieletön kitinä ja ininä.. Ulkoillaan ja touhutaan pihalla paljon, tehdään yhdessä ruokaa jne. mutta se ei tunnu riittävän.

ja ihan hirveän huono omatunto tulee jos ei jaksaisi neljättä leikkiä peräjälkeen aloittaa muksun kanssa.
 
Kyllä toi 5v leikkii paljon itekseen eikä oo kokoaika haluamassa kaveriksi. Päivät on hoidossa ja muutaman kaverin kanssa leikkii aina joskus hoitoajan ulkopuolellakin. Ei se oo ainakaa valittanu sitä että on ainoa. On sosiaalinen ja jakaa lelunsakin jos on joku kaveri. Niitäkin itsekkäitä ainokaisia oon tavannu. Ettei toinen saa koskea omiin tavaroihin ja pyritään määräilemään leikit.
 
Muksu on nyt 4,5v enkä mä juurikaan leiki sen kanssa. Tuossa nyt yhdessä puuhataan sen mitä puuhataan näitä arkihommia. Ja pihalla haravoidaan yms.
Kaipaa kovasti ikäistään seuraa ja aloittaakin syksyllä tarhassa kahtena päivänä viikossa.
Mä autan kyllä leikeissä, jos nyt vauvanukelle ei mee vaatteet päälle tai keppihevosten esteet ei pysy kasassa tms

Koko perheenä pelaillaan ja rakennellaan junarataa tms mut ei meistä kumpikaan istu muksun huoneessa värkkäämässä tai puuhaa keksimässä.

Ei tuo ole edes ikinä kysynyt meitä sinne.
 
  • Tykkää
Reactions: Littledeath

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa