Ma voisin ajatella, etta ainoa lapsi on jopa sosiaalisempi kuin lapsi, jolla on esim. samanikainen sisarus. Ainoan lapsen on pakko leikkia muidenkin kanssa, eika nyhjata oman tutun ja turvallisen sisaren kanssa. ja toki lapset ja perheet on erilaisia plaa plaa...
miemie
Sen olen huomannut, että ainoat lapset ovat usein tosi sosiaalisia mutta tavallaan "pehmeitä", vähän ylikilttejä toisia lapsia kohtaan. Puuttuu se tietty kierous, joka sisarusparvessa kehittyy.
Ja mullakin paras kaveri ainoa lapsi.
Ja mullakin paras kaveri ainoa lapsi.
minä
Olin 12v kun pikkuveljeni syntyi, joten tavallaan olen kasvanut ainoana lapsena. Aina olen ollut sosiaalinen ja kavereita on ollut liiaksikin asti 
En ole koskaan edes ajatellut että ainokaiset olisivat epäsosiaalisempia.
Olen ollut päivähoidossa alle vuoden ikäisestä, olisiko sillä vaikutusta?
En ole koskaan edes ajatellut että ainokaiset olisivat epäsosiaalisempia. Olen ollut päivähoidossa alle vuoden ikäisestä, olisiko sillä vaikutusta?
qwer
On huomattu. Mun lapseni ainakin on ylisosiaalinen! Ja ehkä osittain juuri tuosta Milla Makian mainitsemasta syystä.
Munkin tyttö on sosiaalinen ja luotettava sosiaalisissa tilanteissa, ainokainen.
qwer
Kierous todellakin puuttuu, olen huomannut. Mun lapsi on monessa asiassa todella oikeudenmukainen eikä useinkaan ymmärrä jos joku pistää niin sanotusti 6-0. Mutta toisaalta on myös itsekäs, ja koska on myös temperamenttinen niin on aika kova komentelemaan ja ohjailemaan leikeissä.Alkuperäinen kirjoittaja miemie:
Mun tyttö on todella sosiaalinen tapaus, aina ollut. Mutta tuo on totta että tyttö vähän "pehmeä" toisia kohtaan. Muistan itsestäni kaikki kieroilut ja tappelut veljen kanssa. Mun tytössä en ole tälläista huomannut. Tiedä sitten miten eskarissa, kieroileeko ne tytöt siellä vai eiAlkuperäinen kirjoittaja miemie:
Fleur de la Cour
Kyllä näin, on, mutta en kuvaisi sitä sanalla 'pehmeys' vaan ehkä ennemminkin harkintakyky ja rauhallisuus. Kiltteydellä ei asian kanssa ole välttämättä mitään tekoa, mutta ainoa lapsi on ehkä luottavaisempi eikä tosiaan omaa sitä kieroilun tarvetta mitä sisarusparvissa esiintyy kun taistellaan siitä kuka saa ja mitä ja kuinka paljon. Huomiota ei tarvitse jakaa. Mutta tosiaan mitä sosiaalisuuteen tulee niin ainoa lapsi on ehkä jopa sosiaalisempi kun kouluikä alkaa ja omaehtoinen toiminta lisääntyy sillä yksinäisessä kodissa tekeminen on vähäistä ja sitä lähdetään aina hakemaan muualta. Minulla on yksi ja ainoa lapsi. On avoin, iloinen ja sosiaalinen lapsi.Alkuperäinen kirjoittaja miemie:
vieras
Mulla kolme sisarusta, en ole sosiaalinen enää, lapsena olin. Ainokaiseni on erittäin sosiaalinen, näinköhän on enää vanhempana. Se voi kuule muuttua se sosiaalisuus iän myötä.
leikkikenttäkyttääjä
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Meillä mies on ainoa lapsi ja minulla useampi sisarus. Vaikka molemmat olemme ulospäinsuuntautuneita, niin mielestäni miehelläni on paremmat sosiaaliset taidot.
Ainoa lapsi joutuu myös helpommin etsimään seuransa vieraista lapsista, kun sisaruksia ei ole ja tämän luulisi opettavan sosiaalisia taitoja. Meillä leikkipuistossa käy yksi perhe, jossa monta lasta pienin ikäeroin ja usein he leikkivät vain keskenään eivätkä halua muita leikkeihinsä ollenkaan. Sisarukset ovat varmasti ihana asia, mutta tuntuu vähän tylyltä, kun käskevät muiden mennä pois. (Eiväthän tietty kaikki suurperheiden lapset näin käyttäydy, mutta ainoa lapsi ei edes noin voisi tehdä, jos aikoisi saada ollenkaan kavereita.)
Sekin on mun havainnollani totta, että ainoat lapset eivät aina osaa pitää puoliaan. Huomaan sen mieheni kanssa sekä oman lapseni kanssa, jolla meni pitkään ennen kuin oppi kieltämään toista lasta viemästä häneltä lelua.
Ainoa lapsi joutuu myös helpommin etsimään seuransa vieraista lapsista, kun sisaruksia ei ole ja tämän luulisi opettavan sosiaalisia taitoja. Meillä leikkipuistossa käy yksi perhe, jossa monta lasta pienin ikäeroin ja usein he leikkivät vain keskenään eivätkä halua muita leikkeihinsä ollenkaan. Sisarukset ovat varmasti ihana asia, mutta tuntuu vähän tylyltä, kun käskevät muiden mennä pois. (Eiväthän tietty kaikki suurperheiden lapset näin käyttäydy, mutta ainoa lapsi ei edes noin voisi tehdä, jos aikoisi saada ollenkaan kavereita.)
Sekin on mun havainnollani totta, että ainoat lapset eivät aina osaa pitää puoliaan. Huomaan sen mieheni kanssa sekä oman lapseni kanssa, jolla meni pitkään ennen kuin oppi kieltämään toista lasta viemästä häneltä lelua.
loner
Olen mielestäni myös hyvin sosiaalinen vaikka ainokainen olenkin. Lapsena oli pakko keksiä kaverit itse vaikkapa sitten loma-matkalla kun muuten joutui olemaan vaan isin ja äidin kanssa. Mulle ei siis tee ongelmaa tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa.
Toinen puoli kuitenkin on se että vetäydyn helposti "yksinäisyyteen" jos mieli paha tai asiat painaa. Jotenkin tottunut lapsena siihen että itse nuolee haavansa yksikseen. Vanhemmille kaikkea ei kuitenkaan tullut kerrottua. Tuo "vaivaa" vielä aikuisenakin, kun on paha mieli mieluusti vetäytyisin yksinäisyyteen sen sijaan että hakisin voimaa miehestäni ja perheestäni.
Toinen puoli kuitenkin on se että vetäydyn helposti "yksinäisyyteen" jos mieli paha tai asiat painaa. Jotenkin tottunut lapsena siihen että itse nuolee haavansa yksikseen. Vanhemmille kaikkea ei kuitenkaan tullut kerrottua. Tuo "vaivaa" vielä aikuisenakin, kun on paha mieli mieluusti vetäytyisin yksinäisyyteen sen sijaan että hakisin voimaa miehestäni ja perheestäni.
temppu
Täällä kanssa toinen. Lapsena toosi ujo ja arka. Tai on mulla 10v vanhempi isosisko, mutta ei olla oltu pahemmin tekemisissä.Alkuperäinen kirjoittaja oskariolematon:
-Jonttu-
Lapsena inhosin "typeriä" sisaruksiani, jotka varastelivat tarrojani ja katkoivat värikynieni terät. Nyt aikuisena sisarukset ovat parhaimmat kaverini, joiden seurassa ei tarvitse hienostella.
vieras
Mun ainokaisestani on sanottu, että on todella sydämellinen ja luottavainen lapsi. Siis oma-aloitteisesti tarjoaa vaikkapa nameja pihakaverille, uskoo ihmisistä hyvää ja hakeutuu muiden seuraan. Ihanaa kuultavaa, mutta kieltämättä mietityttää, että miten ton saa kasvamaan aikuiseksi ilman että joku käyttää noita luonteenpiirteitä hyväkseen.