Ainainen vääntö omasta ajasta...

Käsi ylös kenellä on miehen kanssa jatkuvasti vääntöä omista menoista ja harrastuksista?
Tai minä voisin kysyä että: Oma aika, mitä se on?
Mies reissutyössä ma-pe ja viikonloppuisin menee omissa harrastuksissaan. Milloin on minun vuoroni saada sitä kuuluisaa omaa aikaa ja aikaa omille mielekkäille jutuille?
En jaksa kerta toisensa jälkeen tapella asiasta. Suurimman osan ajasta elän yksinhuoltajan elämää ja vaikka mitä teen, tuntuu kaikki vastuu painavan yksin minun harteillani.
Olen yksinäinen, kavereita joitakin, mutta sydänystävää ei yhtään. Ei ketään jota kutsua kahvittelemaan ja maailmaa parantamaan. Tuntuu että aina olen vain minä ja lapset, mies elää kuin omassa maailmassaan..

 

Mies reissutyössä ma-pe ja viikonloppuisin menee omissa harrastuksissaan. Milloin on minun vuoroni saada sitä kuuluisaa omaa aikaa ja aikaa omille mielekkäille jutuille?

Ihmisten tarve omalle ajalle ja omaehtoiselle tekemiselle vaihtelee. Minulle juuri ne hetket, kun saan syventyä johonkin miellyttävään ja merkitykselliseen pitkäksi aikaa, ovat elämisen suola. Jo pari viikkoa arkea, johon kuuluu ainoastaan työtä ja velvollisuuksia, tekee minusta uupuneen, ärtyisän ja onnettoman. Suhde, jossa kummankin tarve omalle ajalle ja tekemiselle ei toteudu, ei ole toimiva suhde. Kompromissejakin voi tehdä vain tiettyyn rajaan asti.

En nyt osaa äkkiseltään antaa mitään neuvoja, mutta omat tuntemuksesi ovat siis täysin ymmärrettäviä ja oikein. Ne kertovat sinulle, että tarpeisiisi ei nyt vastata.

 

Ei tule onnistumaan, erotkaa ennenkuin alatte pettämään toisianne.

 

Käsi ylös kenellä on miehen kanssa jatkuvasti vääntöä omista menoista ja harrastuksista?
Tai minä voisin kysyä että: Oma aika, mitä se on?
Mies reissutyössä ma-pe ja viikonloppuisin menee omissa harrastuksissaan. Milloin on minun vuoroni saada sitä kuuluisaa omaa aikaa ja aikaa omille mielekkäille jutuille?
En jaksa kerta toisensa jälkeen tapella asiasta. Suurimman osan ajasta elän yksinhuoltajan elämää ja vaikka mitä teen, tuntuu kaikki vastuu painavan yksin minun harteillani.
Olen yksinäinen, kavereita joitakin, mutta sydänystävää ei yhtään. Ei ketään jota kutsua kahvittelemaan ja maailmaa parantamaan. Tuntuu että aina olen vain minä ja lapset, mies elää kuin omassa maailmassaan..

Älä tappele asiasta. Ota oma aikasi. Älä pyydä sitä. Äläkä kysele sitä. Kun sinä haluat poistua kotoa, laita takki niskaan ja häivy. Tuskin miehesikään kysyy sinulta, milloin hänen sopii lähteä harrastuksiinsa.
Älä siivoa kotia viikonlopuksi, vaan anna miehesi osallistua kaikkeen siihen arjenpyörittämiseen, mikä arkeen kuuluu. Pyykinpesu, ruuanlaitto, siivoaminen ym.
Älä pyydä häntä tekemään mitään, vaan jätä itse tekemättä. Kun haluat lähteä ulos kämpästä, lähde.

 

Suosittelen, että ilmoitat miehelle milloin sinun oma aikasi tästä lähtien on. Et siis pyydä tai neuvottele. Kun olin itse hoitovapaalla, mulla oli kaksi kalenteriin merkittyä omaa menoa joka viikko. Niistä ei luistettu, ei vaikka mua ei ois huvittanut aina edes lähteä kun oma hetki tuli Jos mies on pois viikot, niin päätä että esimerkiksi sunnuntaipäivä on sinun aikaasi jolloin mies hoitaa kodin.

 

Eikö sillä miehellä ole viikolla omaa aikaa yllin kyllin työpäivän jälkeen? Miksei tahdo edes viikonloppuna viettää aikaa lastensa kanssa?

 

Juu, ja kun kumpikin haluaa omaa aikaanasa niin kohta huomaatte etä ette näe toisianne kuin silloin tällöin nukkumassa. Tuho on tulossa suhteelle.

 

Kannattaa kokeilla tuota ilmoittamista kyselyn sijaan. Se ei sinänsä poista ongelmaa, mutta helpommin saat sitä omaa aikaa niin. Täällä vastaava tilanne ja on kyllä raivostuttavaa toisinaan!

 

Meillä oli sama tilanne jonkin aikaa ja ei tullut mieleenkään että viikonloppu vielä päälle jompi kumpi olisi ollut omissa menoissa, kyllä se oli sitä perheaikaa. Viikolla menin omiin menoihini, ja hankin hoitajan siksi aikaa eli siskoni, anoppini, tätini jne.

 

[QUOTE="abc";29074080]Juu, ja kun kumpikin haluaa omaa aikaanasa niin kohta huomaatte etä ette näe toisianne kuin silloin tällöin nukkumassa. Tuho on tulossa suhteelle.[/QUOTE]

Eiköhän se tuho tule joka tapauksessa, jos mikään ei muutu. Eiväthän ap ja miehensä nytkään toisiaan näe.

 

[QUOTE="abc";29074080]Juu, ja kun kumpikin haluaa omaa aikaanasa niin kohta huomaatte etä ette näe toisianne kuin silloin tällöin nukkumassa. Tuho on tulossa suhteelle.[/QUOTE]

Eihän ne nytkään näe, kun mies on aina menossa. Siksipä olisi kohtuullista antaa äidillekin omaa aikaa.

 

Mietityttää kyllä myös koko mies. Arki-iltoina luulisi olevan omaa aikaa. Eihän se tietysti ole sama asia kuin olla kotona tai jonkun tietyn kaverin kanssa harrastuksissa, mutta ihanko tosissaan mies haluaa joka viikonlopun huidella sitten niiden harrastusten parissa perheen kanssa olemisen sijaan? En jaksaisi katsella moista ketaletta. Satunnainen meno myös viikonloppuna olisi ihan ymmärrettävää, mutta sen pitäisi olla sitten jotain merkittävää.

Jos itse eläisin tuon miehen kaltaisessa tilanteessa (melkein siihen jouduinkin, mutta muutettiinkin sitten kaikki toiselle paikkakunnalle), niin hommaisin sellaisia harrastuksia, mitä voi harrastaa niinä iltoina kun ei mene kotiin. Kotona viikonloppuisin olisin ehdottomasti puolison ja lasten kanssa, jos jossain kävisin, niin mahdollisimman paljon yhdessä. Enkä pidä itseäni minään pyhimyksenä, mutta kyllä tuo nyt olisi vähintä mitä tekisin. Tai sitten hommaisin erilaisen työn.