Aina vihattu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "outolintu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei kukaan kestä kauaa Miss täydellisyyttä..me muut ihmiset ollaan joskus väsyneitä ja kyllästyneitä ja tottakai sellainen ärsyttää jolla ei muka ole koskaan murheita tms. vaan aina aurinkoinen ja reipas(vitun teeskentelijä)

No en mä ole sellainen. Työkaverit tietää kyllä miten kiireinen ja väsynyt myös olen. Teen työni kuitenkin, olen mukava ja positiivinen muille, mutta en mikään hemmetin aurinko joka päivä, en myöskään mökötä tai tiuski muille, koska MULLA on henkilökohtaisesti huonopäivä. Yritän pitää työssä erillään murheet.

Enkä esitä, mutta reipas kyllä olen. <Töihin olen tullut tekemään töitä.
 
Ei teidä vihata, älkääpä ny tässä asiassa sentää nostako itseänne jalustalle. Teitä vaan on helpompi karttaa kuin kuulla jokaikisestä "virheestään" töissä eli asioista mitkä just TE tekisitte toisella tapaa. Se on rasittavaa.. kuten myös se kuinka vaikka nyt tykkää tehdä töitä ilman lisäliksaa ja paahtaa, niin kaikki ei. Eikä olla sen huonompia kuin tekään erityiset. :D
Välillä nää tyypit vain naurattaa, mutta eihän teille saa nauraa. Te kyllä saatte nauraa muille päin naamaakin mutta tuo ns.tempperamenttinne ei kestä huomauttaa sanaakaan teitä vastaan. Siinäpä syitä noin alkuun.. Tunnen tämän ihmistyypin oikein hyvin.

Älkääkä itseänne introverteiksi sanoko. He eivät juurikaan välitä tai pohdi aamusta iltaan mikä on vialla heissä muiden mielestä.. itse olen tälläinen introv. mutta kummastipa minut hyväksytään hiljaisenakin. Toimeen pitää tulla mutta väkisin ei tuppauduta toisille seuraan. ;) Minä en huomauttele toisille joka ikisestä asiasta enkä arvioi toisten painoja, vaatteiden epäsopivuutta.. ja niin, hyvällähän TE aina vain sanotte. Jotenkin saatte monet sanomiset väännettyä niin imeliksi, ettei sieltä alta voi muuta kuin paistaa, olkoonkin tahatonta, naljailua.

Ehkä auttaisi hiukan hillitä itseään eikä olla aina nokkimassa? Ei nyt kaikkeen tarvitse puuttua "hyvällä suoraan sanomalla" jne.. Ne ei aina kuulosta niin kivoilta jutuilta toisten korviin. Ja ei, eikä teille myöskään yleensä olla mistään kateellisia. Huokaistaan vaan kun eroon pääsee jos liian iholle tulee aina.
 
[QUOTE="outolintu";30728794]

Ja mun eleet.. Kyllä. Musta näkee 100km päähän jos joku vituttaa. Mulla on muutenkin aika tuima ilme - eli jos en hymyile, näytän, kuin olisin vihainen. Monet ottaa, jos on mulla on neutraalimpi päivä, että olen vittuuntunut tai pahalla päällä.. Tätä olen yrittänyt työstää paljon.[/QUOTE]

Ja vielä ihmettelet mikset tule toimeen :laugh: Jos naama norsunvitulla vielä muille huomauttelet heidän virheistään, niin arvaa vaan mitä mieltä he ovat. Mieti nyt itsekin, että joku muu sinulle vihaisen näköisenä huomauttelisi sinun tekemistäsi virheistä.
 
[QUOTE="...";30728869]Ei teidä vihata, älkääpä ny tässä asiassa sentää nostako itseänne jalustalle. Teitä vaan on helpompi karttaa kuin kuulla jokaikisestä "virheestään" töissä eli asioista mitkä just TE tekisitte toisella tapaa. Se on rasittavaa.. kuten myös se kuinka vaikka nyt tykkää tehdä töitä ilman lisäliksaa ja paahtaa, niin kaikki ei. Eikä olla sen huonompia kuin tekään erityiset. :D
Välillä nää tyypit vain naurattaa, mutta eihän teille saa nauraa. Te kyllä saatte nauraa muille päin naamaakin mutta tuo ns.tempperamenttinne ei kestä huomauttaa sanaakaan teitä vastaan. Siinäpä syitä noin alkuun.. Tunnen tämän ihmistyypin oikein hyvin.

Älkääkä itseänne introverteiksi sanoko. He eivät juurikaan välitä tai pohdi aamusta iltaan mikä on vialla heissä muiden mielestä.. itse olen tälläinen introv. mutta kummastipa minut hyväksytään hiljaisenakin. Toimeen pitää tulla mutta väkisin ei tuppauduta toisille seuraan. ;) Minä en huomauttele toisille joka ikisestä asiasta enkä arvioi toisten painoja, vaatteiden epäsopivuutta.. ja niin, hyvällähän TE aina vain sanotte. Jotenkin saatte monet sanomiset väännettyä niin imeliksi, ettei sieltä alta voi muuta kuin paistaa, olkoonkin tahatonta, naljailua.

Ehkä auttaisi hiukan hillitä itseään eikä olla aina nokkimassa? Ei nyt kaikkeen tarvitse puuttua "hyvällä suoraan sanomalla" jne.. Ne ei aina kuulosta niin kivoilta jutuilta toisten korviin. Ja ei, eikä teille myöskään yleensä olla mistään kateellisia. Huokaistaan vaan kun eroon pääsee jos liian iholle tulee aina.[/QUOTE]

Olet ilmeisen katkera jollekulle mutta älä sotke siihen ap:ta. Hän ei selvästikään ole kuvaamasi kaltainen persoona kuten en minäkään.

Ja mitä tuohon introvertti-ekstrovertti tulee niin veikkaisin ap:n olevan sekoitus sitä, koska on selvästi myös avoin persoona eikä sulkeutunut. Se ei kuitenkaan estä ajattelemasta ja pohtimasta asioita. Olen pikemminkin ymmärtänyt että introvertit harrastavat sitä enemmän mutta mun mielestä on kysymys myös ihmisen yksilöllisestä persoonasta ja herkkyydestä. Ei herkät ihmiset ajattelevat vähemmin mitä teoillaan ja sanoillaan muille aiheuttavat tai muutenkaan niin omaa käytöstään ja toisten. Ap ajattelee.

Miten ihmeessä sait ap:sta muka tuollaisen kuvan?!
 
En muistanut mainita tuota "katkera" sanaa mutta tulihan se sieltä. ;) Juujuu kateellinenkin varmasti olen. Monesti joutuukin näin myöntämään jos ei muuten eroon pääse näistä -mikä minussa on vikana kun ette tykkää vaikka vain hyvällä sanon kaikesta-. Eli tuskimpa nyt meni kauhean vikaan arvailu.
Katkera saatan olla yhdelle exälleni, en yhdellekään työkaverille. Mutta teidänlaisille on aivan turha selittää mitään, tehän itse olette aina oikeassa.

Kun sitä suoraan puhumista niin hehkutatte niin ei sitä muut näköjään sitten voi harrastaa, ilman katkeran leimaa? Ihan tuollainen mielikuva nyt tuli vain omista kuvauksistanne. Tuttua kaikissa työpaikoissa, joissa näitä "superihmisiä" on. Eikä teissä mitään vikaa olisikaan, jos ette tunkisi iholle ja olisi joka asiasta jotain päkättämässä, neuvomassa ilman pyytämistä tai arvostelemassa "vain hyvällä".

En sitten taidakaan olla introvertti. Asioita pohditaan ja mietitään, mutta olin luullut ettei toisista ihmisistä niinkään välitetä tai pohdita miksei kaikki tykkää jne. Parempi vain jos ei liikaa tarvitse leikkiä kavereita mutta taisin olla väärässä sitten :D Normikäsitysten mukaan ne avoimet ja samalla hyvin epävarmat tyypit näin tekee?
Herkillä ja luulotautisilla on iso ero muuten. Tai niillä, jotka kuvittelevat muista mitä kummempia juttuja..
 
Mä kyllä pohdin paljon millainen olen ja yritän muuttaa huonot piirteeni. Jos joku mulle sanoo mitä teen väärin, otan sen kehittymisen mahdollisuutena, en negatiivisesti.

Olen erittäin introvertti, ihan kaikkien soveltuvuustestien mukaan. Olen vain työn puolesta oppimaan olemaan avoin, ja ulospäinsuuntautunut. Edelleenkään en päästä helpolla ihmisiä lähelle,kuin tiettyyn pisteeseen. Introvertti ei tarkoita ujoa,sisäänpäinkääntynyttä hissukkaa.

Enkä ole norsun vitulla,mun naama vain kuvastaa helposti mitä tunnen.
 
Ja vielä ihmettelet mikset tule toimeen**Jos naama norsunvitulla vielä muille huomauttelet heidän virheistään, niin arvaa vaan mitä mieltä he ovat. Mieti nyt itsekin, että joku muu sinulle vihaisen näköisenä huomauttelisi sinun tekemistäsi virheistä.


Tää oli outo. En mä huomauttaa jos työkaveri tekee virheen. En ole sellainen. Se on esimiehen homma. Mä sanon suoraan jos mua kohtaan tapahtuu jotain vääryyttä tms. En ole kuitenkaan joka puuttuisi kaikkeen, vaan omissa oloissa aikalailla. Enkä ole vihainen jos menen jollekin puhumaan. Jos mä olen yksin,saatan näyttää vihaisesti,vaikka olen täysin neutraali.
 
Sä olet vissiin se sama tyyppi joka aiemmin ihmetteli miksi ihmiset (tai siis naiset) tuijottavat sua vihaisesti kadulla kun olet pukeutunut kauniisti?

Et myöskään ole syntyjään suomalainen?
 
Kysy pomolta suoraan. Ehkä hän voi selvittää asiaa. Tai sitten muuten kerrot jollekin paikallaolevalle että vaikka välillä nykäisee hihasta ja kertoo mikä meni väärin. Kaikki eivät itse huomaa kun käyttäytyvät epäsopivasti.
 
Vaikutat inhimoiselta ihmiseltä, joka varmasti tekee työnsä täysillä. Intohimosi myös tuntuu sotkevan suhdettasi muihin ihmisiin siinä, että uskot heidän vihaavan sinua yhtä intohimoisesti kuin sinä koet elämääsi. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan? JOs yhtään lohduttaa, niin hyvin moni ihminen elää tunteitaan huomattavasti laimeammin kuin sinä ja todennäköisesti myös suurin osa työkavereistasi ei ajattele sinusta mitään erityistä. Olet epävarma ja vatkaat ajatuksia päässäsi, jolloin se vaikuttaa myös käytökseesi muita kohtaan. Sinua pidetään mukavana, osaavan ja tekevänä ihmisenä, mutta kun annat taas vallan epävarmuudellesi ja epäilyksillesi, niin se saa myös muut epävarmoiksi sinun kanssasi. Me ihmiset heijastelemme toisiamme tietoisesti ja tiedostamattamme.

Intohimoinen asenteesi työhön lisää myös kyllästymisesi riskiä työtä kohtaan. Pidät varmasti haasteista ja kun et halua myöntää sitä itsellesi on paljon helpompaa ryhtyä hakemaan syitä muista, joten ajatus siitä että sinua vihataan ja voit sen vuoksi vaihtaa työpaikkaa, on todella kätevä. Sinun ei tarvitse selitellä itsellesi sen enempää saati tutustua itseesi, että mitäpäs jos oletkin ihan väärässä ammatissa ja voisit olla vielä parempi vaativammassa ammatissa. Puuttuuko sinulta kunnianhumoa, mikä olisi hyvä yhdistelmä inthohimon kanssa.

Luin koko viestiketjun läpi ja vastauksesi ja olen sitä mieltä, että nyt vain rohkeasti elämään ja eteenpäin. Älä läträä työssä, jossa et pääse toteuttamaan itseäsi täysillä. Olet nyt selvästi keskivertoisten tyyppien joukossa. ja pystyt parempaan. Joskus on tosi vaikeaa hyväksyä se, että osaa, kykenee ja on keskivertoa vahvempi persoona. Lahjakkailla ja intohimoisilla ihmisillä ei ole ikinä helppoa, joten opettele se asia myöskin. Ja sitten lopetat välittämästä muiden mielipiteistä. Onnea matkaan!
 
Mulle tulee jo sun alkutekstistäs mieleen ihmiset jotka haluavat olla tärkeitä ja katsovat että muutkin sen huomaa. Siis sellainen "kattokaa nyt kun mä oon tehny tänkin".

Tiedän tämmösiä. Ovat olleet tekevinään toistenkin työt ja seurannu vierestä, kun otetaan vastaan toisten töistä ja ideoista kiitoksetkin. Ne käy aika äkkiä ärsyttäviksi.
 
Vaikutat inhimoiselta ihmiseltä, joka varmasti tekee työnsä täysillä. Intohimosi myös tuntuu sotkevan suhdettasi muihin ihmisiin siinä, että uskot heidän vihaavan sinua yhtä intohimoisesti kuin sinä koet elämääsi. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan? JOs yhtään lohduttaa, niin hyvin moni ihminen elää tunteitaan huomattavasti laimeammin kuin sinä ja todennäköisesti myös suurin osa työkavereistasi ei ajattele sinusta mitään erityistä. Olet epävarma ja vatkaat ajatuksia päässäsi, jolloin se vaikuttaa myös käytökseesi muita kohtaan. Sinua pidetään mukavana, osaavan ja tekevänä ihmisenä, mutta kun annat taas vallan epävarmuudellesi ja epäilyksillesi, niin se saa myös muut epävarmoiksi sinun kanssasi. Me ihmiset heijastelemme toisiamme tietoisesti ja tiedostamattamme.

Intohimoinen asenteesi työhön lisää myös kyllästymisesi riskiä työtä kohtaan. Pidät varmasti haasteista ja kun et halua myöntää sitä itsellesi on paljon helpompaa ryhtyä hakemaan syitä muista, joten ajatus siitä että sinua vihataan ja voit sen vuoksi vaihtaa työpaikkaa, on todella kätevä. Sinun ei tarvitse selitellä itsellesi sen enempää saati tutustua itseesi, että mitäpäs jos oletkin ihan väärässä ammatissa ja voisit olla vielä parempi vaativammassa ammatissa. Puuttuuko sinulta kunnianhumoa, mikä olisi hyvä yhdistelmä inthohimon kanssa.

Luin koko viestiketjun läpi ja vastauksesi ja olen sitä mieltä, että nyt vain rohkeasti elämään ja eteenpäin. Älä läträä työssä, jossa et pääse toteuttamaan itseäsi täysillä. Olet nyt selvästi keskivertoisten tyyppien joukossa. ja pystyt parempaan. Joskus on tosi vaikeaa hyväksyä se, että osaa, kykenee ja on keskivertoa vahvempi persoona. Lahjakkailla ja intohimoisilla ihmisillä ei ole ikinä helppoa, joten opettele se asia myöskin. Ja sitten lopetat välittämästä muiden mielipiteistä. Onnea matkaan!

WAU!

Uskomatonta, aika hyvin olet sisäistänyt mut! :) Kiitos!

Itse asiassa vaihdoin juuri alaa, ja opiskelen toista, teen osa-aikaisena erääseen firmaan duunia, johon tiedän haluavani jäädä ja yletä edemmäs (ja mulla on siihen hyvät mahdollisuudet). Välillä turhauttaa, kun tietää että pystyisi niin paljon enemmän tekemään - mutta ei voi, eikä saa.

Ja mä pohdin liikaa mitä musta ajatellaan.. En tiedä miksi. Kai mä jotenkin haen hyväksyntää, vaikka tosi asia on - ei kaikista voi pitää, eikä monet tule töihin sosialisoitumaan. En minäkään, mä vietän siellä 8h päivässä tehden sen mihin mut on palkattu, ja teen sen täysillä. Siellä on muutamia muita opiskelijoita, jotka tekevät tuota vain rahan takia, mä tulevaisuuden, ja se kyllä näkyy. Saan kuulla paljon "no sä nyt oot tommonen perfektionisti", ja "sä vaan paahdat täysillä" jne. Mutta mulla on tulevaisuuden suunnitelmat selvänä, ja menen niitä kohden.. Ehkä pitäisi ottaa vähän rennommin :)

Kiitos kaikille vastauksista, ja neuvoista. On vähän parempi fiilis :)
 
Ongelma on, että me ei tunneta sua. Ton kertomasi mukaan et vaikuta kummemmalta ihmiseltä, mutta jotkut todella ärsyttävät työkaverini kuvailisivat varmaan itseään noin. Jos jokapaikassa kaikki sua inhoaa, niin kyllä siinä nyt ihan tasan on sussa jotain vikaa. Ei ole kukaan kateellinen eikä mitään muutakaan.

Itse en ole töissä erityisen suosittu, koska viihdyn itsekseni ja välttelen lounasseuraa ja illanistujaisia, koska ei vaan kauheasti kiinnosta. En silti koe, että erityisesti kukaan minua vihaisi, kyllä siinä täytyy aika pahasti pieleen mennä. Töissä on kyllä ärsyttäviä tyyppejä (joskaan en niitä vihaa), just sellainen raivostuttavan pirteä ja toimelias jokapaikanhöylä, joka käy hillumassa pöydän vieressä ja selittämässä lapsensa vatsantoiminnasta ja jonka täytyy olla joka jumalan työryhmässä ja asiassa mukana. Ei ole erityisen pidetty tyyppi, mutta ei sitäkään kukaan avoimesti inhoa.

Joko ap kuvittelee, että kaikkien ajatukset pyörivät apn hanurin ympärillä ja jaksavat aktiivisesti inhota tai sitten voisi harrastaa vähän syvempää itsetutkiskelua. Tai vaikka ihan rehellisesti työpaikkaa vaihtaessaan kysyä niiltä työkavereilta rehellistä mielipidettä.
 
Sä olet vissiin se sama tyyppi joka aiemmin ihmetteli miksi ihmiset (tai siis naiset) tuijottavat sua vihaisesti kadulla kun olet pukeutunut kauniisti?

Et myöskään ole syntyjään suomalainen?

En ole kirjoittanut mitään sellaisesta. Eikä kukaan mua vihaisesti ole tuijottanut ikinä kadulla, ja mä olen tykätty, jos mua näkee harvoin. Mutta läheisiä välejä mä en onnistu luomaan, enkä ole mikään työyhteisön suosikki.

Samanlaista ala-asteelta saakka. Tytöt kääntynyt helposti vastaan, enkä ole ikinä ollut kenenkän "bestis" tms.

Ja olen kyllä ihan suomalainen 100%
 
Ongelma on, että me ei tunneta sua. Ton kertomasi mukaan et vaikuta kummemmalta ihmiseltä, mutta jotkut todella ärsyttävät työkaverini kuvailisivat varmaan itseään noin. Jos jokapaikassa kaikki sua inhoaa, niin kyllä siinä nyt ihan tasan on sussa jotain vikaa. Ei ole kukaan kateellinen eikä mitään muutakaan.

Itse en ole töissä erityisen suosittu, koska viihdyn itsekseni ja välttelen lounasseuraa ja illanistujaisia, koska ei vaan kauheasti kiinnosta. En silti koe, että erityisesti kukaan minua vihaisi, kyllä siinä täytyy aika pahasti pieleen mennä. Töissä on kyllä ärsyttäviä tyyppejä (joskaan en niitä vihaa), just sellainen raivostuttavan pirteä ja toimelias jokapaikanhöylä, joka käy hillumassa pöydän vieressä ja selittämässä lapsensa vatsantoiminnasta ja jonka täytyy olla joka jumalan työryhmässä ja asiassa mukana. Ei ole erityisen pidetty tyyppi, mutta ei sitäkään kukaan avoimesti inhoa.

Joko ap kuvittelee, että kaikkien ajatukset pyörivät apn hanurin ympärillä ja jaksavat aktiivisesti inhota tai sitten voisi harrastaa vähän syvempää itsetutkiskelua. Tai vaikka ihan rehellisesti työpaikkaa vaihtaessaan kysyä niiltä työkavereilta rehellistä mielipidettä.

No, niin kuin sanoin tuolla aikaisemmin, että vihattu on aika voimakas sana. Ehkä ei-niin-suosittu voisi olla kuvaavempi tai, "en-tee-helposti-ystäviä".

Paljon mä teen, monessa haluan olla mukana, ja puhun kaikkien kanssa. Esimiesten kanssa varsinkin viihdyn. En juo, en juhli, joten en lähde niihin hömpötyksiin koskaan. Ehkä siinä se.

Kyllä mussa on paljonkin vikaa. En vain tiedä mitä, enkä osaa sitä selittää, enkä osaa sitä muuttaa.
 
Joo, on kyllä niin tuttua tekstiä. Ainoa ero on, että minä olen luonteeltani ujo ja hiljainen, mutta opetellut sosiaalisemman asenteen, jotta pärjäisin työssä.

Minulla ei ole ystäviä, sukulaisistakaan vain pakolliset ovat kanssani yhteyksissä. En juo, en juhli,en koe olevani muita parempi. En vain osaa ottaa ihmisiä lähelle.
 
[QUOTE="outolintu";30729955]No, niin kuin sanoin tuolla aikaisemmin, että vihattu on aika voimakas sana. Ehkä ei-niin-suosittu voisi olla kuvaavempi tai, "en-tee-helposti-ystäviä".

Paljon mä teen, monessa haluan olla mukana, ja puhun kaikkien kanssa. Esimiesten kanssa varsinkin viihdyn. En juo, en juhli, joten en lähde niihin hömpötyksiin koskaan. Ehkä siinä se.

Kyllä mussa on paljonkin vikaa. En vain tiedä mitä, enkä osaa sitä selittää, enkä osaa sitä muuttaa.[/QUOTE]

No mutta jos on "ei niin suosittu" niin miksi ihmeessä pitää sitten olla? Tai lähinnä että miksi se asia ahdistaa niin paljon, että pitää työpaikkaa vaihtaa jatkuvasti? Jos kukaan ei työpaikalla kiusaa, vittuile tai käyttäydy epäasiallisesti ja sanot meneväsi sinne tekemään töitä, niin tee sitten niin. Eipähän mene aika turhaan sosialiseeraamiseen. Esimiehet pitävät ihmisestä joka tekee paljon töitä ja suostuu aina kaikkeen. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen ihminen persoonana on- esimiehen kuuluu tullakin kaikkien kanssa toimeen.
 
No mutta jos on "ei niin suosittu" niin miksi ihmeessä pitää sitten olla? Tai lähinnä että miksi se asia ahdistaa niin paljon, että pitää työpaikkaa vaihtaa jatkuvasti? Jos kukaan ei työpaikalla kiusaa, vittuile tai käyttäydy epäasiallisesti ja sanot meneväsi sinne tekemään töitä, niin tee sitten niin. Eipähän mene aika turhaan sosialiseeraamiseen. Esimiehet pitävät ihmisestä joka tekee paljon töitä ja suostuu aina kaikkeen. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen ihminen persoonana on- esimiehen kuuluu tullakin kaikkien kanssa toimeen.

En mä ole vaihtanut työpaikkaa jatkuvasti.

Yhdessä vaihdoin osastoa, ja toisessa lopetin kokonaan, kun lähdin alalta pois.

Muuten on ollut pysyvät työsuhteet pitkään.

Ei mua ahdista, mä haluaisin kehittyä ja muuttaa itseäni, ja saada jopa joskus läheisiä suhteita!

Oon aina sellainen vieroksuttu persoona, josta eka tykätään, ja lopussa tuntuu ettei voida edes sietää. EI SE OLE NORMAALIA, enkä halua elää niin, varsinkaan kun itse olen esimiehenä. En halua olla vihattu.
 
Ei sulla olisi jotain kaveria, jolta voisi asiaa kysyä? Ja selittää, että oikeasti haluaisit tietää missä vika. Tuskin ystävät nyt ihan rehellisiä asiassa on, mutta suuntaa-antavaa vinkkiä varmaan tulisi. Koska luultavasti nekin kyllä on selvillä niistä sun ärsyttävistä piirteistä, vaikkei ne niitä haittakaan niin paljon kuin muita ihmisiä. Parasta tietysti olisi kysyä joltain entisiltä luokka/työkavereilta, jotka ei ole susta pitäneet. Itse voisin ainakin mielelläni kertoa jos joku ihminen oikeasti haluaisi tietää. Tosin itselle se voi olla aika rankka paikka kuulla se raaka totuus- itse en haluaisin...
 
Oletko liian rehellinen? Minulla on vähän samoja ongelmia kuin sinulla. Tuntuu ettei ihmiset tykkää, mutta toisaalta en kyllä edes halua päästää liian lähelle. Ihmisissä alkaa ärsyttää epärehellisyys ja tylsyys. Sanotaan yhdelle yhtä ja toiselle toista, samat jutut pyörii joka kerta. Omia mielipiteitä on harvalla, vaan mukaillaan vaan mitä muut ajattelee. Tai sitten tölvitään muita että näytettäisiin itse paremmilta. Saatan sanoa ääneen että ärsyttää kun joku haukkuu kaveriaan joka kerta kun tavataan. Siitä ei tietenkään tykätä. Ihan sama.
 

Yhteistyössä