aina vaan äiti eikä kukaan muu

[väsynyt äiti]

Täällä kaivattais viisaampien äitien neuvoja...

Meillä tyttö 1 v 3 kk ja nyt meneillään sellainen äiti-vaihe että oksat pois.

Etenkään iltaisin iskä ei kelpaa ollenkaan, tyttö suorastaan suuttuu jos isä ottaa syliinkään. Iskä ei saa vaihtaa vaippaa ja jos syöttää iltapuuron tyttö vaan kitisee. Nukuttamisessa ei kelpaa kukaan muu kuin minä ja jos yöllä herää huutamaan, huuto vaan yltyy jos iskä menee rauhoittelemaan.

Jos isä yrittää pitää sylissä huudosta huolimatta, on tyttö oppinut kynsimään isäänsä naamaan. Erityisesti tämä huolettaa minua, onko ihan normaalia käytöstä tämän ikäiseltä? Öisin tyttö huutaa niin kauan että minä tulen ja kun tulen, huuto loppuu kuin napista painamalla.

Teemmekö väärin kun lopulta aina tulen ja otan tytön syliini? Pitäsikö toisin sanoen vaan antaa huutaa niin kauan kuin jaksaa? Onko tämä joku vaihe vai meneekö joskus ohi itsestään?

Niin lisättäköön vielä, että minä olen lapsen kanssa vielä kotona, isä sen sijaan päivät töissä.

Tää vaan alkaa olla mulle jo aika rankkaa, kun kaikki yöt valvon vaan minä eikä lapsen isästä juuri apua ole vaikka kovasti yrittääkin auttaa.

 

[Pessi]

Meillä myös vain minä kelpaan nukuttamaan ja yöhuutoihin JOS olen kotona. Kun olen iltavuorossa ja poika isänsä kanssa kotona, ei mitään ongelmaa.
:/ onhan se vähän ärsyttävää. Kaipa poika on niin tottunut siihen että saa yöllä äidin luoksensa. Kiva olisi joskus nukkuakin koko yö, ainakin kerran yössä joutuu vieläkin (1v7kk) pojan huoneessa käymään. Mutta huutaa ja raivoaa itsensä täysin hereille jos isä menee sinne yöllä.

 

[H]

Hieno mies sulla on kun jaksaa yrittää. Muuten en osaa valitettavasti auttaa

 

[rr]

voi että,voimia siulle!! minusta ette te väärin,ja luulisin että vaihe on ohi menevä,luulisin että isälle kiukutellaan juuri sen takia kun se on töissä..näytetään ikävä..

 

[Nalletar]

Meillä on poika 1v 4kk ja sekin on kovasti nyt mun perääni. Isäkin kyllä kelpaa, mutta muut ei oikein. Itkee mun perääni jos jätän vaikkapa mummolle. Vessaankin olisi mukana tulossa tai huutaa oven takana. Jätän silti esim. mummolle ja joutuu jonkun verran odottamaan vaikka sitten huutaisikin. Ehkäpä ei kannattaisi mennä ottamaan syliin, jos lapsi isän kanssa on...Mutta eihän sitä huutoakaan jaksa ainakaan öisin kauan kuunnella. Mä olen ajatellut, että jonkunlainen eroahdistus vaihe tuo taas on. Isommalla oli lievempänä aikanaan ja nopeasti se ohi meni.

 

[mie vuan]

Meillä kesti isommalla 1,5kk tuollainen eroahdistusvaihe, vaikka minäkin siis kotiäiti ja isi töissä. Niin ja tuota kynsimistä ei tarvii sallia. Sylissä kannattaa pitää napakasti ja käsistä kanssa kiinni, jos alkaa kynsiä ja sanoa ei. Itse aikanaan välillä pakosta lähdin johonkin hetkeksi ja jätin isin kanssa. Jos lähdin niin, että lapsi huomasi, tuli huuto, mutta isi otti syliin, tulivat ikkunaan vilkuttamaan jne. Monesti lähdin lapsen päivunien aikaan ja tuolloin ei ollut ongelmaa lapsen herätessä. Pienemmällä eroahdistusvaihe vasta aluillaan. Voimia teille ja toivottavasti tilanne pian tasoittuu!

 

[ap]

Kiitos vastauksista. joo rankkaa tosiaan on.. Mutta niin mäkin ajattelin että ehkä tämä on joku vaihe joka menee taas ohi. Meillä taas mummi kyllä kelpaa lapselle hyvin, silloin kun on paikalla. Ja kyllä, mulla on kultainen mies. <3

 

[5den äiti]

Meillä pojat pitävät yhtä tiukkaan isästään kiinni. oikeestaa äiti alkoi kelvata vasta kun ikää tuli enemmän. Meillä siis isä oli kans paljon töissä ja taas siitä syystä isä oli se kaikkein tärkein ja äidille raivottiin mutta luulen että tässä on kyse oman identiteetin hakemisesta lapsihan on tyttö ja siis siksi regoi noin. jos isä olisi kotona ja sinä töissä luultavasti tilanne olisi sama. Tytöt vaan monesti takertuvat äitiin tuossa iässä. se menee ohi viimeistään 3vuoteen mennessä, mutta minusta teidän ei kannata antaa periksi vaan antaa isän hoitaa tyttöä huudosta riippumatta, koska lapselle periksiantaminen voi vain hanakloittaa riippuvuutta. Meillä 10kk poika lyö päänsä ja alkaa huutaa. Minä otan syliin ja puhallan huutaa edelleen isä ottaa syliin, hiljenee. helpoin olisi jos isi olisi aina paikalla, muttakun ei ole niin pakko on äitikin hyväksyä. 3vuotias poika ja 6 vuotias poika taas ovat täysin äidin poikia, he ovat löytäneet oman identiteettinsä ja nyt äiti on yhtä tärkeä ja joskus jopa tärkeämpi kuin isä.