Aikuisten lasten epätasa-arvoinen kohtelu

[juujuu]

Meillä on yhteinen talous mieheni kanssa joten asia liittyy minuunkin. Eri asia jos olisimme vasta muutaman vuoden seurustelleet...

Tuntuu vähän että ette yritä ajatella tilannetta kohdallenne.
Jos menet pyytämään rahaa lainaksi ja et saa, mutta kun veli astuu ovesta sisään niin hänelle se raha annetaan ihan omaksi - ei se tunnu kohtuulliselta.

Lisäksi tuon veljen tyttöystävä saa paljon rahaa omilta vanhemmiltaan. Minun vanhemmiltani ei paljon rahaa heru, mutta ei kyllä myöskään sisaruksilleni koska heilläkään ei sitä liikaa ole.

Jokainen aikuinen ihminen ensisijaisesti elättää itse itsensä. Kaksi aikuista, jotka perustavat perheen elättävät itsensä ja lapsensa. Jos rahat eivät riitä, sitten karsitaan elinkustannuksista. Eletään sillä tavalla mihin on oikeasti varaa.

 

[äskeinen]

Meillä on yhteinen talous mieheni kanssa joten asia liittyy minuunkin. Eri asia jos olisimme vasta muutaman vuoden seurustelleet...

Tuntuu vähän että ette yritä ajatella tilannetta kohdallenne.
Jos menet pyytämään rahaa lainaksi ja et saa, mutta kun veli astuu ovesta sisään niin hänelle se raha annetaan ihan omaksi - ei se tunnu kohtuulliselta.

Lisäksi tuon veljen tyttöystävä saa paljon rahaa omilta vanhemmiltaan. Minun vanhemmiltani ei paljon rahaa heru, mutta ei kyllä myöskään sisaruksilleni koska heilläkään ei sitä liikaa ole.

kirjoitin tuossa ylempänä jo omasta tilanteestani jossa vanhemmat maksavat siskolleni uuden auton ja omakotitalon rakennuttamisen.

Totta hitossa ymmärrän sinua, kyllä se tekee hiton katkeraksi, itse piti kymmenen vuotta säästää että sai edes asuntolainan omarahaoitusosuuden (15%) säästettyä, ja kaikki elämisen menot on kovalla ja tuskaisella työnteolla itse maksettu. Toinen sitten vain senkun huitelee elämässä, maksattaa koko elämän vanhemmillaan ja kehtaa ottaa vastaan autot ja talot sun muut kuukausittaiset rahalahjoitukset.

Oli aika jolloin olin asiasta vihainen, mutta sitten mietin ratkaisevaa näkökulmaa: voinko tehdä asialle jotain? Vastaus oli että en, en todellakaan voi. Puhuminen ei auta, vihjailtu joskus aikaisemmin on, ja tästä vain tulee vanhemmilta paskalasti niskaan ja haukutaan kiittämättömäksi. En siis voi mitenkään muuttaa tilannetta, joten vaihtoehdot ovat vain oman mielipahan hautaaminen ja asian unohtaminen, tai vaihtoehtoisesti se että mietin asiaa vihaisena koko ajan ja katkeroidun.

Siskoni ei sinällään ole tilanteeseen syyllinen, sillä ymmärrän kyllä että harva on niin ylevä että kieltäytyy annetuista lahjoista. Jos siis jotain syyllistä pitää etsiä niin ne ovat omat vanhempani, ja ainoa asia mitä voin muuttaa on suhtautuminen heihin. Koska en ole heiltä saanut kertakaan lastenhoitoapua, enkä mitään rahallista apua edes suuressa hädässä - joita on ollut joskus opiskeliaikoina - niin enpä kyllä koe olevani vastuullinen auttamaan heitä vanhanakaan.

Muista sinäkin että sinun tapauksessasi, älä kaada katkeruutta sen viattoman osapuolen niskaan, vaikka miehesi veli ehkä "hulttiolta" joskus vaikuttaakin. Hän ei ole tilannetta rakentanut.

Tsemppiä, yritä unohtaa koko asia, vaikka tiedän että se on todella vaikea ja rankka prosessi.

 

[ap]

Me ollaankin aina yritetty vain unohtaa tuo asia mutta vaikeaa se on. Ja se tuntuu että meitä yritetään tahallaan loukata tai päästä meistä eroon. Siksi voisimme unohtaa vierailut vähäksi aikaa ja katsoa että kaivataanko meitä ollenkaan.
Minusta on kauheaa katsoa vierestä kun miestäni syrjitään omien vanhempiensa taholta. Ei uskoisi että jotkut vanhemmat voivat olla niin idiootteja kuin tässä tapauksessa, luulisi että omia lapsiaan kohtelee tasaveroisesti.

 

[juujuu]

Me ollaankin aina yritetty vain unohtaa tuo asia mutta vaikeaa se on. Ja se tuntuu että meitä yritetään tahallaan loukata tai päästä meistä eroon. Siksi voisimme unohtaa vierailut vähäksi aikaa ja katsoa että kaivataanko meitä ollenkaan.
Minusta on kauheaa katsoa vierestä kun miestäni syrjitään omien vanhempiensa taholta. Ei uskoisi että jotkut vanhemmat voivat olla niin idiootteja kuin tässä tapauksessa, luulisi että omia lapsiaan kohtelee tasaveroisesti.

Älä välitä asiasta. Otatte asenteen, että selviydytte itsekin ja varmasti selviydytte, kun olet kertonut, että osaatte käyttää rahaa oikein.
Jos appivanhemmat ovat epäoikeudenmukaisia, kannattaa jättää asiat omaan arvoonsa. Ette siis voi tehdä asialle oikein mitään! Toki voitte yrittää keskustella asiasta. Kannattaa puhua asiasta hienovaraisesti, jos ottaa asian puheeksi.
Teidän vahvuus on siinä, että pärjäätte varmasti. Katkeruudelle ei kannata antaa sijaa. Katkeruus vaan tuo pahaa oloa ja kärsit siitä ite vaan. Asiat voi kääntää aina voitoksi. Aivan kuin minäkin. Kirjoitin jo aikaisemmin, että olen itse itseni elättänyt, tehnyt töitä asioiden eteen ja olen mennyt elämässäni eteenpäin. Olen pärjännyt omillani ja itse asiassa olen hieman ylpeäkin asiasta, että en ole riippuvainen muiden rahoista.
Tsemppiä! Älä turhaan liikaa mieti asiaa ja älä murehdi!

 

[piina]

5000 ei ole niin paljoa, että viitsisin olla kateellinen, mutta sitä en tosiaan ymmärrä, että miksi teitä ei autettu, kun apua pyysitte

 

[Keittiönoita]

Mä toivon, että lasteni puolisot eivät koskaan laskeskele mun rahojani. Käytän omat rahani juuri niinkuin itse haluan. Vien vaikka naapurin Reiskan maailmanympärysmatkalle tai lahjoitan 10 000 e kodittomille kissoille. Tai annan lapsilleni sen mukaan, miten itse parhaimmaksi katson.

Lapsiani aion kuitenkin auttaa tarvittaessa. Tai siis olen jo auttanutkin. Myös lahjoittaa rahaa sen mukaan, minkä katson itselleni sopivaksi. Mua ihmetyttää vähän tuo, että miehesi ei saanut sitä tonnia muutamaksi päiväksi vanhemmiltaan lainaksi, jos vanhemmilla kerran tonni lompakossaan oli. Mä olisin omilleni lainannut.

En ole koskaan omien lasteni kohdalla ajatellut, että kummankin pitäisi saada tasan yhtä paljon. Eiväthän nuo saaneet syntymässäänkään yhtä paljon vaan toinen on terve ja toinen on vammainen. Nyt tosin mietin, että esikoinen on saanut parin viime vuoden aikana niin suhteettoman paljon rahaa matkusteluun yms ja kuopus ei, että voisin kuopukselle antaa jonkun "extrabonuksen". Mutta en ala euroja enkä edes satasia siinä laskemaan. Ja onhan noiden lapsuus ja nuoruuskin ollut ihan erilainen eli esikoinen joutunut tyytymään taloudellisen tilanteen takia paljon vähempään kuin kuopus.

Appivanhemmillasi on varmaan syynsä auttaa toista poikaansa enemmän kuin toista. Meillä oli aikoinaan systerin kanssa lastenhoidon suhteen samankaltainen tilanne paitsi että systerillä oli myös puoliso ja mä olin yh. Tosiasia kuitenkin oli, että mä pärjäsin vähemmällä lastenhoitoavulla kuin siskoni, joten oli aika loogista, että vanhempani antoivat apua sille, joka sitä enemmän tarvitsi.

 

[siis haloo]

En jaksanu lukea koko tekstiä, mutta ihmettelen suuresti teitä molempiä ton rahan suhteen, siis minkä ikäsiä te ootte? mulla ei tulis mieleenkään pyytää saati sitten ottaa rahaa vastaan omilta vanhemmilta, joskus ollu kyllä tiukkaa mut sit on ollu!! sitten ostetaan jotain kun on rahaa, tietenkin asuntolaina pankista, mutta ei hän vanhempien kuulu elättää lapsiaan ikuisesti??!!??

 

[piina]

Mä toivon, että lasteni puolisot eivät koskaan laskeskele mun rahojani. Käytän omat rahani juuri niinkuin itse haluan. Vien vaikka naapurin Reiskan maailmanympärysmatkalle tai lahjoitan 10 000 e kodittomille kissoille. Tai annan lapsilleni sen mukaan, miten itse parhaimmaksi katson.

Lapsiani aion kuitenkin auttaa tarvittaessa. Tai siis olen jo auttanutkin. Myös lahjoittaa rahaa sen mukaan, minkä katson itselleni sopivaksi. Mua ihmetyttää vähän tuo, että miehesi ei saanut sitä tonnia muutamaksi päiväksi vanhemmiltaan lainaksi, jos vanhemmilla kerran tonni lompakossaan oli. Mä olisin omilleni lainannut.

En ole koskaan omien lasteni kohdalla ajatellut, että kummankin pitäisi saada tasan yhtä paljon. Eiväthän nuo saaneet syntymässäänkään yhtä paljon vaan toinen on terve ja toinen on vammainen. Nyt tosin mietin, että esikoinen on saanut parin viime vuoden aikana niin suhteettoman paljon rahaa matkusteluun yms ja kuopus ei, että voisin kuopukselle antaa jonkun "extrabonuksen". Mutta en ala euroja enkä edes satasia siinä laskemaan. Ja onhan noiden lapsuus ja nuoruuskin ollut ihan erilainen eli esikoinen joutunut tyytymään taloudellisen tilanteen takia paljon vähempään kuin kuopus.

Appivanhemmillasi on varmaan syynsä auttaa toista poikaansa enemmän kuin toista. Meillä oli aikoinaan systerin kanssa lastenhoidon suhteen samankaltainen tilanne paitsi että systerillä oli myös puoliso ja mä olin yh. Tosiasia kuitenkin oli, että mä pärjäsin vähemmällä lastenhoitoavulla kuin siskoni, joten oli aika loogista, että vanhempani antoivat apua sille, joka sitä enemmän tarvitsi.

Mä luulen, ettei ap:tä ei haittaisi, vaikka miehen veli euromääräisesti enemmän rahaa yms. saakin, mutta mä luulen, että ei ihmistä löydy, joka ei olisi siinä vaiheessa kateellinen, kun tarvetta olisi saada lainaan rahaa, eikä saa, vaikka toinen veli saisikin jatkuvasti.

Mun vanhemmat, jos antavat jommalle kummalle meistä siskoksista rahaa johonkin hankkeeseen, antavat saman summan myös toiselle, vaikka hänellä ei tarvetta olisikaan. Mulla sille ei olisi väliä, mutta ei se mua haittaakaan.

 

[Keittiönoita]

En jaksanu lukea koko tekstiä, mutta ihmettelen suuresti teitä molempiä ton rahan suhteen, siis minkä ikäsiä te ootte? mulla ei tulis mieleenkään pyytää saati sitten ottaa rahaa vastaan omilta vanhemmilta, joskus ollu kyllä tiukkaa mut sit on ollu!! sitten ostetaan jotain kun on rahaa, tietenkin asuntolaina pankista, mutta ei hän vanhempien kuulu elättää lapsiaan ikuisesti??!!??

Mä taas olen sanonut lapsilleni, että jos rahapula iskee - esim nyt opiskeluaikana - niin lainaa mieluummin multa kuin pankista... pikavipeistä puhumattakaan.

 

[ap]

Mä toivon, että lasteni puolisot eivät koskaan laskeskele mun rahojani. Käytän omat rahani juuri niinkuin itse haluan. Vien vaikka naapurin Reiskan maailmanympärysmatkalle tai lahjoitan 10 000 e kodittomille kissoille. Tai annan lapsilleni sen mukaan, miten itse parhaimmaksi katson.

Lapsiani aion kuitenkin auttaa tarvittaessa. Tai siis olen jo auttanutkin. Myös lahjoittaa rahaa sen mukaan, minkä katson itselleni sopivaksi. Mua ihmetyttää vähän tuo, että miehesi ei saanut sitä tonnia muutamaksi päiväksi vanhemmiltaan lainaksi, jos vanhemmilla kerran tonni lompakossaan oli. Mä olisin omilleni lainannut.

En ole koskaan omien lasteni kohdalla ajatellut, että kummankin pitäisi saada tasan yhtä paljon. Eiväthän nuo saaneet syntymässäänkään yhtä paljon vaan toinen on terve ja toinen on vammainen. Nyt tosin mietin, että esikoinen on saanut parin viime vuoden aikana niin suhteettoman paljon rahaa matkusteluun yms ja kuopus ei, että voisin kuopukselle antaa jonkun "extrabonuksen". Mutta en ala euroja enkä edes satasia siinä laskemaan. Ja onhan noiden lapsuus ja nuoruuskin ollut ihan erilainen eli esikoinen joutunut tyytymään taloudellisen tilanteen takia paljon vähempään kuin kuopus.

Appivanhemmillasi on varmaan syynsä auttaa toista poikaansa enemmän kuin toista. Meillä oli aikoinaan systerin kanssa lastenhoidon suhteen samankaltainen tilanne paitsi että systerillä oli myös puoliso ja mä olin yh. Tosiasia kuitenkin oli, että mä pärjäsin vähemmällä lastenhoitoavulla kuin siskoni, joten oli aika loogista, että vanhempani antoivat apua sille, joka sitä enemmän tarvitsi.

Tässä on vain se ero sinun tilanteeseesi nähden, että molemmilla veljeksillä on samat lähtökohdat eli samanlaiset perheet ja samanlaiset tulot.

 

[ap]

En jaksanu lukea koko tekstiä, mutta ihmettelen suuresti teitä molempiä ton rahan suhteen, siis minkä ikäsiä te ootte? mulla ei tulis mieleenkään pyytää saati sitten ottaa rahaa vastaan omilta vanhemmilta, joskus ollu kyllä tiukkaa mut sit on ollu!! sitten ostetaan jotain kun on rahaa, tietenkin asuntolaina pankista, mutta ei hän vanhempien kuulu elättää lapsiaan ikuisesti??!!??

Olisit lukenut vain tekstin kokonaan niin ymmärtäisit paremmin. Ei ole kyse elättämisestä vaan toisen lapsen suosimisesta. Meille sitä rahaa ei tarjota - ei edes lainata pyydettäessä - mutta toiselle syydetään avokäsin.

 

[ei millään pahalla]

Oletko ap miettinyt, että ehkä tuo kohtelu johtuu sinusta?

 

[ap]

Mä toivon, että lasteni puolisot eivät koskaan laskeskele mun rahojani. Käytän omat rahani juuri niinkuin itse haluan. Vien vaikka naapurin Reiskan maailmanympärysmatkalle tai lahjoitan 10 000 e kodittomille kissoille. Tai annan lapsilleni sen mukaan, miten itse parhaimmaksi katson.

Lapsiani aion kuitenkin auttaa tarvittaessa. Tai siis olen jo auttanutkin. Myös lahjoittaa rahaa sen mukaan, minkä katson itselleni sopivaksi. Mua ihmetyttää vähän tuo, että miehesi ei saanut sitä tonnia muutamaksi päiväksi vanhemmiltaan lainaksi, jos vanhemmilla kerran tonni lompakossaan oli. Mä olisin omilleni lainannut.

En ole koskaan omien lasteni kohdalla ajatellut, että kummankin pitäisi saada tasan yhtä paljon. Eiväthän nuo saaneet syntymässäänkään yhtä paljon vaan toinen on terve ja toinen on vammainen. Nyt tosin mietin, että esikoinen on saanut parin viime vuoden aikana niin suhteettoman paljon rahaa matkusteluun yms ja kuopus ei, että voisin kuopukselle antaa jonkun "extrabonuksen". Mutta en ala euroja enkä edes satasia siinä laskemaan. Ja onhan noiden lapsuus ja nuoruuskin ollut ihan erilainen eli esikoinen joutunut tyytymään taloudellisen tilanteen takia paljon vähempään kuin kuopus.

Appivanhemmillasi on varmaan syynsä auttaa toista poikaansa enemmän kuin toista. Meillä oli aikoinaan systerin kanssa lastenhoidon suhteen samankaltainen tilanne paitsi että systerillä oli myös puoliso ja mä olin yh. Tosiasia kuitenkin oli, että mä pärjäsin vähemmällä lastenhoitoavulla kuin siskoni, joten oli aika loogista, että vanhempani antoivat apua sille, joka sitä enemmän tarvitsi.

Mä luulen, ettei ap:tä ei haittaisi, vaikka miehen veli euromääräisesti enemmän rahaa yms. saakin, mutta mä luulen, että ei ihmistä löydy, joka ei olisi siinä vaiheessa kateellinen, kun tarvetta olisi saada lainaan rahaa, eikä saa, vaikka toinen veli saisikin jatkuvasti.

Mun vanhemmat, jos antavat jommalle kummalle meistä siskoksista rahaa johonkin hankkeeseen, antavat saman summan myös toiselle, vaikka hänellä ei tarvetta olisikaan. Mulla sille ei olisi väliä, mutta ei se mua haittaakaan.

Juuri näin! Sen ei pitäisi mennä niin päin että se joka tuhlaa enemmän, saa enemmän, vaan pitäisi olla niin että joka saa enemmän voi käyttää rahaa enemmän.

 

[ap]

Oletko ap miettinyt, että ehkä tuo kohtelu johtuu sinusta?

Miten se johtuisi minusta? En ole kertaakaan näille sukulaisille sanonut asiasta. Mieheni on joskus vihjaillut heille rahapulasta, ei muuta.

 

[Keittiönoita]

Tässä on vain se ero sinun tilanteeseesi nähden, että molemmilla veljeksillä on samat lähtökohdat eli samanlaiset perheet ja samanlaiset tulot.

Se on toki ero, mutta mun siskollani oli silloin aikoinaan miehensä kanssa huomattavasti suuremmat tulot kuin mulla, joten heille olisi ollut mahdollista hommata palkattu lapsenvahtikin. Pointtini oli siinä, että vanhempieni mielestä siskoni tarvitsi apua enemmän kuin minä ja siksi sitä hänelle antoivatkin. En osannut olla katkera enkä kateellinen, sillä itsekin olin välillä systerille lapsenvahtina, jotta hän sai miehensä kanssa tehtyä viikkosiivouksen. Systeri oli siis "hieman avuton" lapsensa kanssa, mulla onnistui viikkosiivouksen tekeminen, vaikka oman lapseni lisäksi mulla oli täällä siskonikin lapsi hoidossa. Ehkä appivanhempasi ovat huomanneet, että miehesi veli on rahankäytössä avuttomampi ja siksi auttavat häntä enemmän kuin teitä?

 

[juuh]

Mä luulen, ettei ap:tä ei haittaisi, vaikka miehen veli euromääräisesti enemmän rahaa yms. saakin, mutta mä luulen, että ei ihmistä löydy, joka ei olisi siinä vaiheessa kateellinen, kun tarvetta olisi saada lainaan rahaa, eikä saa, vaikka toinen veli saisikin jatkuvasti.

Mun vanhemmat, jos antavat jommalle kummalle meistä siskoksista rahaa johonkin hankkeeseen, antavat saman summan myös toiselle, vaikka hänellä ei tarvetta olisikaan. Mulla sille ei olisi väliä, mutta ei se mua haittaakaan.

Juuri näin! Sen ei pitäisi mennä niin päin että se joka tuhlaa enemmän, saa enemmän, vaan pitäisi olla niin että joka saa enemmän voi käyttää rahaa enemmän.

Mun on taas vaikee ymmärtää näitä, joilla on joku sisarusten välinen kirjanpito, jonka pitää olla kokoajan tasan.
Kyllähän kyse on myös siitä, että se joka tarttee, sille lainataan. Voihan sen ajatella myös henkisen pääoman tasauksena. Kun toista ei ole osannut kasvattaa järkeväksi rahankäyttäjäksi, pitää häntä jeesata.
Ja yksi ohje, älä sinä hyvä ihminen sotkeennu millään tavalla miehesi perheen raha-asioihin. Ne ei ole sun rahojasi, joten ne ei sulle myöskään kuulu. vaikka toinen sisaruksista perisi linnan ja toinen ulko huussin, niin se ei puolisolle kuulu, siinä on vaan pakko ottaa järki käteen!

 

[ap]

Tässä on vain se ero sinun tilanteeseesi nähden, että molemmilla veljeksillä on samat lähtökohdat eli samanlaiset perheet ja samanlaiset tulot.

Se on toki ero, mutta mun siskollani oli silloin aikoinaan miehensä kanssa huomattavasti suuremmat tulot kuin mulla, joten heille olisi ollut mahdollista hommata palkattu lapsenvahtikin. Pointtini oli siinä, että vanhempieni mielestä siskoni tarvitsi apua enemmän kuin minä ja siksi sitä hänelle antoivatkin. En osannut olla katkera enkä kateellinen, sillä itsekin olin välillä systerille lapsenvahtina, jotta hän sai miehensä kanssa tehtyä viikkosiivouksen. Systeri oli siis "hieman avuton" lapsensa kanssa, mulla onnistui viikkosiivouksen tekeminen, vaikka oman lapseni lisäksi mulla oli täällä siskonikin lapsi hoidossa. Ehkä appivanhempasi ovat huomanneet, että miehesi veli on rahankäytössä avuttomampi ja siksi auttavat häntä enemmän kuin teitä?

Ehkä se on niin... Silti ihmettelen että pientäkään apua ei meille heru vaikka pyytäisimme ja tarve olisi todellinen.

 

[joopajoo]

Oletko ap miettinyt, että ehkä tuo kohtelu johtuu sinusta?

Miten se johtuisi minusta? En ole kertaakaan näille sukulaisille sanonut asiasta. Mieheni on joskus vihjaillut heille rahapulasta, ei muuta.

Tämän ei tarvitse nyt kohdistua sinuun, mutta kerron esimerkin ihan oikeasta elämästä.
Siskoni ja minä emme saaneet koskaan mitään mummulta ja ukiltamme, koska äitimme ei ollut isäni vanhemmille odotettu miniä. Siskoni ja minä emme saaneet isovanhemmiltamme koskaan mitään.. ei lahjan lahjaa..ei edes rippilahjaa tai muuta valmistujaislahjaa. Muut serkkumme sai säännölliset muistamiset (joulu, synttäri), mutta siskoni ja minä ei koskaan.
No tästäkin on yli päästy ja nyt en tarkoita, että sinä ap et olisi tykätty.. voit olla tykättykin. Omassa suvussani kuitenkin oli tällainen juttu ja tämä johti epäarvoiseen kohteluun ja siihen, että toiset sai ja toiset eivät saaneet koskaan mitään.

 

[Keittiönoita]

Mun on taas vaikee ymmärtää näitä, joilla on joku sisarusten välinen kirjanpito, jonka pitää olla kokoajan tasan.
Kyllähän kyse on myös siitä, että se joka tarttee, sille lainataan. Voihan sen ajatella myös henkisen pääoman tasauksena. Kun toista ei ole osannut kasvattaa järkeväksi rahankäyttäjäksi, pitää häntä jeesata.
Ja yksi ohje, älä sinä hyvä ihminen sotkeennu millään tavalla miehesi perheen raha-asioihin. Ne ei ole sun rahojasi, joten ne ei sulle myöskään kuulu. vaikka toinen sisaruksista perisi linnan ja toinen ulko huussin, niin se ei puolisolle kuulu, siinä on vaan pakko ottaa järki käteen!

Mä olen sun kanssasi samaa mieltä. Aina ei voi myöskään tietää, minkä vuoksi toinen tarvitsee enemmän kuin toinen. Jos mulla on joskus vaikkapa tilanne, että mun lapsellani on taloudellisesti tiukkaa ja sen lisäksi puolisolla vaikka jotain muita ongelmia - esim synnytyksen jälkeinen masennus - niin en mä ala auttamissyitäni toiselle lapselleni kertomaan. Mitä se sille kuuluu, jos toisen perheessä on jotain ongelmia? Onneksi tunnen lapseni niin hyvin, että he eivät tule kyseenalaistamaan toistensa saamaa taloudellista tai muutakaan apua vaan tietävät, että mulla on syyni tehdä niinkuin teen.

 

[vieras]

Tässä on vain se ero sinun tilanteeseesi nähden, että molemmilla veljeksillä on samat lähtökohdat eli samanlaiset perheet ja samanlaiset tulot.

Kerroit, ettei veli hallitse rahankäyttöä. Silloin lähtökohdat ovat erilaiset. Minun miehelläni on veli, joka ei hallitse raha-asioita ollenkaan. Hänelle ei voi antaa kuin ihan vähän rahaa kerrallaan. Jos tarvitsee tehdä isompia hankintoja, niin niihin ei anneta rahaa vaan huolehditaan itse hankinnasta. Saman perheen lapsia ei voi aina käsitellä samalla tavalla.

 

[juuh]

Ehkä se on niin... Silti ihmettelen että pientäkään apua ei meille heru vaikka pyytäisimme ja tarve olisi todellinen.

Onko tarve todellinen? Jos aikoo ostaa auton, eikö siihen pidä varautua etukäteen. tai jos ei ole käteistä sillon viikonloppuna, niin mikä ihmeen kiire sillä rahalla on, saishan sen pankista aanantainakin. Tuo autonosto esimerkki ei oo mun mielestä todellista tarvetta...

 

[ap]

Mä luulen, ettei ap:tä ei haittaisi, vaikka miehen veli euromääräisesti enemmän rahaa yms. saakin, mutta mä luulen, että ei ihmistä löydy, joka ei olisi siinä vaiheessa kateellinen, kun tarvetta olisi saada lainaan rahaa, eikä saa, vaikka toinen veli saisikin jatkuvasti.

Mun vanhemmat, jos antavat jommalle kummalle meistä siskoksista rahaa johonkin hankkeeseen, antavat saman summan myös toiselle, vaikka hänellä ei tarvetta olisikaan. Mulla sille ei olisi väliä, mutta ei se mua haittaakaan.

Juuri näin! Sen ei pitäisi mennä niin päin että se joka tuhlaa enemmän, saa enemmän, vaan pitäisi olla niin että joka saa enemmän voi käyttää rahaa enemmän.

Mun on taas vaikee ymmärtää näitä, joilla on joku sisarusten välinen kirjanpito, jonka pitää olla kokoajan tasan.
Kyllähän kyse on myös siitä, että se joka tarttee, sille lainataan. Voihan sen ajatella myös henkisen pääoman tasauksena. Kun toista ei ole osannut kasvattaa järkeväksi rahankäyttäjäksi, pitää häntä jeesata.
Ja yksi ohje, älä sinä hyvä ihminen sotkeennu millään tavalla miehesi perheen raha-asioihin. Ne ei ole sun rahojasi, joten ne ei sulle myöskään kuulu. vaikka toinen sisaruksista perisi linnan ja toinen ulko huussin, niin se ei puolisolle kuulu, siinä on vaan pakko ottaa järki käteen!

Mutta tässä se edelleen on niin että ei se velikään sitä rahaa tarvitse. Ja siitä että kun me tarvitaan, emme saa.
Ja en ole sotkeentunut noihin raha-asioihin. Edelleen, en ole asiasta sanonut vaan mieheni kanssa noista jutellaan kahdenkesken ja mieheni miettii miksi vain veljeä suositaan.

 

[Keittiönoita]

Ehkä se on niin... Silti ihmettelen että pientäkään apua ei meille heru vaikka pyytäisimme ja tarve olisi todellinen.

Kuten tuolla aiemmin jo sanoin, niin minäkin ihmettelen, että eivät voineet sitä tonnia teille lainata, jos kerran heillä se rahasumma olisi ollut. Mä en itse kyllä pystyisi viikonloppuna tonniksi muuttumaan, sillä mulla on pankkikortilla nostoraja enkä juuri koskaan kanna sellaisia summia lompakossa.

 

[ei millään pahalla]

Oletko ap miettinyt, että ehkä tuo kohtelu johtuu sinusta?

Miten se johtuisi minusta? En ole kertaakaan näille sukulaisille sanonut asiasta. Mieheni on joskus vihjaillut heille rahapulasta, ei muuta.

Siis sinussa on jotain että ei tykätä. Tai miehen vihjailut ärsyttää.

 

[ap]

Ehkä se on niin... Silti ihmettelen että pientäkään apua ei meille heru vaikka pyytäisimme ja tarve olisi todellinen.

Onko tarve todellinen? Jos aikoo ostaa auton, eikö siihen pidä varautua etukäteen. tai jos ei ole käteistä sillon viikonloppuna, niin mikä ihmeen kiire sillä rahalla on, saishan sen pankista aanantainakin. Tuo autonosto esimerkki ei oo mun mielestä todellista tarvetta...

Silloin kun vanha auto on rikki ja pitäisi päästä maanantaina töihin niin kyllä se tarve on todellinen.