M
Mies 21v
Vieras
Veljeni oli 3-vuotias ja minä 6-vuotias kun menimme eräänä iltana nukkumaan. Me nukuimme samassa huoneessa. Minä sanoin veljelle, että hyvää yötä. Sen sijaan, että veli olisi sanonut samat sanat minulle kuten ennenkin oli tehnyt niin hän sanoikin sinä yönä hyvästi. Minä sanoin veljelle, että ei nukkumaan mennessä kuulu sanoa hyvästi vaan hyvää yötä niin veli vastasi, että "Tiedän, mutta mutta nyt on hyvästien aika". Minua tämä ihmetytti ja kävin jopa veljen nukahdettua kertomassa asiasta vanhemmille. He vain naurahtivat ja sanoivat, että pikkulapset saattavat saada päähänsä kaikenlaista ja sanoa melkein mitä tahansa.
Aamulla oli sitten eri ääni kellossa kun veli löytyi kuolleena ja jo aivan kylmänä sängystään makaamasta. Paikalle soitettiin nopeasti ambulanssi mutta veljen todettiin olleen kuolleena jo monta tuntia. Veli oli vain kuollut yöllä nukkuessaan. Kuolinsyytäkään ei pystytty löytämään. Ketään ei veljen kuoleman aiheuttamisesta voinut syyttää koska hänestä ei löytynyt mitään väkivallan merkkejä, elimistöstä ei löytynyt mitään merkkejä myrkytyksestä eikä mitään muutakaan merkkiä veljen taposta löytynyt. Toisaalta veljen ruumiinavauksessa ei löytynyt mitään merkkiäkään mistään mikä olisi viitannut siihen, että mihin hän kuoli. Hän oli ollut kuollessaan aivan terve ja hyvinvoiva pikkupoika. Mitään äkillistä sairaskohtausta hän ei ollut saanut, hän ei ollut voinut tukehtua nukkuessaan tai mitään. Ilmeisesti hän vain oli kuollut äkisti esim. yllättävään sydämen pysähdykseen tai jotain. Minulta kyseltiin paljon, että olinko minä huomannut yöllä mitään outoa mutta en minä ollut. Ainoa outo asia oli se, että veli oli sanonut minulle ennen nukkumaan menoa että hyvästi ja että on hyvästien aika. Syy siihen jäi arvoitukseksi samoin kuin veljen kuolema. Kuolinsyy ei koskaan selvinnyt.
Aivan erityisesti minua on ihmetyttänyt, että kukaan ei koskaan ole epäillyt, että veljen kuolema olisi ollut minun syytäni. Ei ainakaan ole sanonut. Eivätkä poliisit kuulustelleet 6-vuotiasta minua, että mitä veljen kuolinyönä tapahtui. Ne olivat kaksi jonkin sortin sosiaalialan naispuoleista ihmistä, joita tapasin ja joiden kanssa keskustelin ja kävin läpi veljen kuolemaa sekä sitä, että veli sanoi minulle ennen nukahtamistaan hyvästi eikä hyvää yötä. Kun hän nukahti uneen josta hän ei herännyt. Hekään eivät syyttäneet minua veljen kuolemasta. Päinvastoin he sanoivat, että se ei ollut minun syy. Samaa sanoivat esim. vanhemmat kun minä itkien veljen kuoleman jälkeen toistelin heille, että minä en tehnyt veljelle mitään ja he lohduttivat minua kun itkin ja olin pahoillani kun minä vain nukuin kun veli kuoli. Minun olisi isoveljenä pitänyt suojella veljeä, olla sinä yönä elossa ja pelastaa hänen henkensä. Minä ihmettelen, että miksi en joutunut silloin 6-vuotiaana vankilaan vaikka nukuin veljen kanssa samassa huoneessa kun hän kuoli.
Aamulla oli sitten eri ääni kellossa kun veli löytyi kuolleena ja jo aivan kylmänä sängystään makaamasta. Paikalle soitettiin nopeasti ambulanssi mutta veljen todettiin olleen kuolleena jo monta tuntia. Veli oli vain kuollut yöllä nukkuessaan. Kuolinsyytäkään ei pystytty löytämään. Ketään ei veljen kuoleman aiheuttamisesta voinut syyttää koska hänestä ei löytynyt mitään väkivallan merkkejä, elimistöstä ei löytynyt mitään merkkejä myrkytyksestä eikä mitään muutakaan merkkiä veljen taposta löytynyt. Toisaalta veljen ruumiinavauksessa ei löytynyt mitään merkkiäkään mistään mikä olisi viitannut siihen, että mihin hän kuoli. Hän oli ollut kuollessaan aivan terve ja hyvinvoiva pikkupoika. Mitään äkillistä sairaskohtausta hän ei ollut saanut, hän ei ollut voinut tukehtua nukkuessaan tai mitään. Ilmeisesti hän vain oli kuollut äkisti esim. yllättävään sydämen pysähdykseen tai jotain. Minulta kyseltiin paljon, että olinko minä huomannut yöllä mitään outoa mutta en minä ollut. Ainoa outo asia oli se, että veli oli sanonut minulle ennen nukkumaan menoa että hyvästi ja että on hyvästien aika. Syy siihen jäi arvoitukseksi samoin kuin veljen kuolema. Kuolinsyy ei koskaan selvinnyt.
Aivan erityisesti minua on ihmetyttänyt, että kukaan ei koskaan ole epäillyt, että veljen kuolema olisi ollut minun syytäni. Ei ainakaan ole sanonut. Eivätkä poliisit kuulustelleet 6-vuotiasta minua, että mitä veljen kuolinyönä tapahtui. Ne olivat kaksi jonkin sortin sosiaalialan naispuoleista ihmistä, joita tapasin ja joiden kanssa keskustelin ja kävin läpi veljen kuolemaa sekä sitä, että veli sanoi minulle ennen nukahtamistaan hyvästi eikä hyvää yötä. Kun hän nukahti uneen josta hän ei herännyt. Hekään eivät syyttäneet minua veljen kuolemasta. Päinvastoin he sanoivat, että se ei ollut minun syy. Samaa sanoivat esim. vanhemmat kun minä itkien veljen kuoleman jälkeen toistelin heille, että minä en tehnyt veljelle mitään ja he lohduttivat minua kun itkin ja olin pahoillani kun minä vain nukuin kun veli kuoli. Minun olisi isoveljenä pitänyt suojella veljeä, olla sinä yönä elossa ja pelastaa hänen henkensä. Minä ihmettelen, että miksi en joutunut silloin 6-vuotiaana vankilaan vaikka nukuin veljen kanssa samassa huoneessa kun hän kuoli.
