S
surullinen miniä
Vieras
Hei!
Olemme neljä henkinen perhe, äiti isä ja 2 lasta. Miehelläni on etäiset välit vanhempiinsa, minun ja vanhempieni välit läheiset.
Haluaisin ottaa monta asiaa puheeksi anoppini kanssa mutta en tiedä miten sanoisin asiat vai lähestyisinkö kirjeellä.
Anoppini ei ole osallistunut meidän perheen lasten ristiäisiin eikä synttäreille. Hän ei ole osallistunut myöskään tyttärensä lasten syntymäpäiville mutta molempien ristiäisissä ollut. Mieheni vanhemmat ovat eronneet useampi kymmenen vuotta sitten. Eivät tekemisissä mitenkään keskenään.
Anoppini ei ole myöskään koskaan käynyt lastensa luona välimatka useampi sata kilometriä, joten lapset hyppäävät pienten lasten kanssa anoppilassa. Jotta edes joskus oltaisiin kasvotusten tekemisissä.
Anopilla ei ole mitään syyytä ollut osallistumisien tiellä. Lapsensa eivät osaa keskustella äitinsä kanssa asiasta.
Anoppi ei välttämättä onnittele lapsiaan syntymäpäivinä tai muista jouluna. Ei soita lapsenlapsien synttäreinä. Ei koskaan lähetä edes korttia. Kun menemme kylään usein menee ensimmäisenä iltana hyppöölle, vaikka olemme juuri matkustaneet useita satoja kilometrejä hänen luokseen. Anoppilassa ei puhuta kun säästä tai muusta mitään sanomattomasta. Anoppi ei tule tervehtimään kun saavumme vaan istuu vain tv: n ääressä. Vanhemman ja lapsien välit ovat kylmät, ei koskaan halauksia ei normaalia keskustelua (mitä yleensä aikuisten lasten ja vanhempien välillä)Vaikka olemme samassa huoneessa henkisesti välimatka on todella pitkä.
Anoppi keksii kyllä aina jotain puuhaa korjausta yms. pojalleen.
Itselläni on todella ahdistavaa anoppilassa, koska anoppi ei koskaan aloita keskustelua, ei kysy mitään lapsenlapsista, ei puhu poikansa kanssa. Tuntuu että minun täytyy olla koko ajan äänessä että edes jotain puhuttaisiin. Anoppilassa on ahdistava ja kylmä tunnelma. Lapsenlapsilleen ei oikeastaan paljoa puhele, jotain kyselee ja kutsuu usein tytöksi/pojaksi. Eihän pieni tajua esim. jos häntä kutsutaan leikkimään tyttönä/poiikana eikä käytetä nimeä.
Hän ei koskaan onnittele tilanteissa joissa yleensä onnitellaan esim. perheenlisäys tulossa tai häät yms. tärkeä tapahtuma oman lapsen elämässä.
Miksi hän toimii näin? Haluasin tietää miestäni ja kälyäni ei näytä/tunnu asia kiinnostavan tai sitten eivät vaan jaksa ottaa asiaa puheeksi. Heillä on niin erilaiset suhteet vanhempiinsa kuin minulla ja kälyni miehellä. Mielestäni heidän tulisi ottaa asia puheeksi ja kysyä suoraan miksei haluta osallistua elämään ja tapahtumiin juhliin, synttäreihin yms.
Voisinko itse otttaa asian puheeksi joko kirjeenä tai kasvotusten..Olen surullinen, pettynyt ja vihainen tilanteesta. Mieheni ja itseni puolesta.
Olemme neljä henkinen perhe, äiti isä ja 2 lasta. Miehelläni on etäiset välit vanhempiinsa, minun ja vanhempieni välit läheiset.
Haluaisin ottaa monta asiaa puheeksi anoppini kanssa mutta en tiedä miten sanoisin asiat vai lähestyisinkö kirjeellä.
Anoppini ei ole osallistunut meidän perheen lasten ristiäisiin eikä synttäreille. Hän ei ole osallistunut myöskään tyttärensä lasten syntymäpäiville mutta molempien ristiäisissä ollut. Mieheni vanhemmat ovat eronneet useampi kymmenen vuotta sitten. Eivät tekemisissä mitenkään keskenään.
Anoppini ei ole myöskään koskaan käynyt lastensa luona välimatka useampi sata kilometriä, joten lapset hyppäävät pienten lasten kanssa anoppilassa. Jotta edes joskus oltaisiin kasvotusten tekemisissä.
Anopilla ei ole mitään syyytä ollut osallistumisien tiellä. Lapsensa eivät osaa keskustella äitinsä kanssa asiasta.
Anoppi ei välttämättä onnittele lapsiaan syntymäpäivinä tai muista jouluna. Ei soita lapsenlapsien synttäreinä. Ei koskaan lähetä edes korttia. Kun menemme kylään usein menee ensimmäisenä iltana hyppöölle, vaikka olemme juuri matkustaneet useita satoja kilometrejä hänen luokseen. Anoppilassa ei puhuta kun säästä tai muusta mitään sanomattomasta. Anoppi ei tule tervehtimään kun saavumme vaan istuu vain tv: n ääressä. Vanhemman ja lapsien välit ovat kylmät, ei koskaan halauksia ei normaalia keskustelua (mitä yleensä aikuisten lasten ja vanhempien välillä)Vaikka olemme samassa huoneessa henkisesti välimatka on todella pitkä.
Anoppi keksii kyllä aina jotain puuhaa korjausta yms. pojalleen.
Itselläni on todella ahdistavaa anoppilassa, koska anoppi ei koskaan aloita keskustelua, ei kysy mitään lapsenlapsista, ei puhu poikansa kanssa. Tuntuu että minun täytyy olla koko ajan äänessä että edes jotain puhuttaisiin. Anoppilassa on ahdistava ja kylmä tunnelma. Lapsenlapsilleen ei oikeastaan paljoa puhele, jotain kyselee ja kutsuu usein tytöksi/pojaksi. Eihän pieni tajua esim. jos häntä kutsutaan leikkimään tyttönä/poiikana eikä käytetä nimeä.
Hän ei koskaan onnittele tilanteissa joissa yleensä onnitellaan esim. perheenlisäys tulossa tai häät yms. tärkeä tapahtuma oman lapsen elämässä.
Miksi hän toimii näin? Haluasin tietää miestäni ja kälyäni ei näytä/tunnu asia kiinnostavan tai sitten eivät vaan jaksa ottaa asiaa puheeksi. Heillä on niin erilaiset suhteet vanhempiinsa kuin minulla ja kälyni miehellä. Mielestäni heidän tulisi ottaa asia puheeksi ja kysyä suoraan miksei haluta osallistua elämään ja tapahtumiin juhliin, synttäreihin yms.
Voisinko itse otttaa asian puheeksi joko kirjeenä tai kasvotusten..Olen surullinen, pettynyt ja vihainen tilanteesta. Mieheni ja itseni puolesta.