Anoppini ei välitä pojastaan, siltä ainakin tuntuu :(

[anoppiahdistus]

Asumme anoppini kanssa samassa pitäjässä. Hän ei ole yhdessäoloaikanamme (10v.) käynyt meillä kuin YHDEN kerran, vaikka useasti on kutsuttu. Ostimme vuosi sitten talon, mutta hän ei ole käynyt sielläkään, kutsusta huolimatta.
Pojalleen hän ei soita koskaan. En voi muistaa ainuttakaan kertaa, että anoppini olisi soittanut ja kysellyt lapsensa kuulumisia. mieheni soittaa hänelle nykyään ehkä kerran kuussa.
Anoppi ei ole osallistunut lapsemme ainoillekaan syntymäpäiville. Kerran hän oli jo tulossa, mutta perui sitten kun naapurit tulivat hälle kylään. Arvaatte varmaan, että me pahoitimme siitä mielemme, kun ensin oli luvannut tulla.
En voi ymmärtää tuota käyttäytymistä. Silloin kun itse käymme anoppilassa (ehkä kerran kuussa enää nykyään) anoppi käyttää suurimman osan ajasta mieheni sisaruksieni ja heidän lapsiensa kehumiseen. Miehelleni ei kyllä koskaan kiitoksen tai kehun sanaa kuulu, vaikka mieheni on koko sisaruskatraan fiksuin ja ahkerin ja käsistään taitaavin ja on aina ollut tarvittaessa muita auttamassa.
Itse asiassa hänen sisaruksistaan vain yksi on käynyt meillä viimeisen vuoden aikana kylässä. Yksi sisaruksista ei ole käynyt meillä koskaan!
Itse en enää anoppiani juurikaan noteeraa. En jaksa edes pahoittaa mieltäni hänen sanomistensa takia (piikittelee minua ja miestäni todella usein). mieheni puolesta on paha mieli, kun äitinsä ei huomioi häntä millään lailla. Millainen äiti, vaikka onkin kyse jo aikuisesta lapsesta, jättää omansa noin huomiotta? Ilmeisesti se on hiinta, jonka mieheni joutuu maksamaa kun meni kanssani naimisiin. Anoppini ei koskaan mitään ole ääneen sanonut, mutta on tenyt selväksi etten ole kovin mieluinen miniä, kun en ole muottiin sopiva pullantuoksuinen mamma.

 

[Rimbe]

Asumme anoppini kanssa samassa pitäjässä. Hän ei ole yhdessäoloaikanamme (10v.) käynyt meillä kuin YHDEN kerran, vaikka useasti on kutsuttu. Ostimme vuosi sitten talon, mutta hän ei ole käynyt sielläkään, kutsusta huolimatta.
Pojalleen hän ei soita koskaan. En voi muistaa ainuttakaan kertaa, että anoppini olisi soittanut ja kysellyt lapsensa kuulumisia. mieheni soittaa hänelle nykyään ehkä kerran kuussa.
Anoppi ei ole osallistunut lapsemme ainoillekaan syntymäpäiville. Kerran hän oli jo tulossa, mutta perui sitten kun naapurit tulivat hälle kylään. Arvaatte varmaan, että me pahoitimme siitä mielemme, kun ensin oli luvannut tulla.
En voi ymmärtää tuota käyttäytymistä. Silloin kun itse käymme anoppilassa (ehkä kerran kuussa enää nykyään) anoppi käyttää suurimman osan ajasta mieheni sisaruksieni ja heidän lapsiensa kehumiseen. Miehelleni ei kyllä koskaan kiitoksen tai kehun sanaa kuulu, vaikka mieheni on koko sisaruskatraan fiksuin ja ahkerin ja käsistään taitaavin ja on aina ollut tarvittaessa muita auttamassa.
Itse asiassa hänen sisaruksistaan vain yksi on käynyt meillä viimeisen vuoden aikana kylässä. Yksi sisaruksista ei ole käynyt meillä koskaan!
Itse en enää anoppiani juurikaan noteeraa. En jaksa edes pahoittaa mieltäni hänen sanomistensa takia (piikittelee minua ja miestäni todella usein). mieheni puolesta on paha mieli, kun äitinsä ei huomioi häntä millään lailla. Millainen äiti, vaikka onkin kyse jo aikuisesta lapsesta, jättää omansa noin huomiotta? Ilmeisesti se on hiinta, jonka mieheni joutuu maksamaa kun meni kanssani naimisiin. Anoppini ei koskaan mitään ole ääneen sanonut, mutta on tenyt selväksi etten ole kovin mieluinen miniä, kun en ole muottiin sopiva pullantuoksuinen mamma.

Miehesi on sisaruskatraan ahkerin ja fiksuin!!!!
Eihän sinun mies tarvitse mitään kehuja tuon kertomasi perusteella.
Kuule tämä voi tulla shokkina, mutta monet vanhemmat keskittyvät niihin lapsiin joilla ei mene hyvin oli sitten alaikäinen tai ei.
Onkohan tämä tullut mieleen?

Jospa se anoppi on sisimmässään jostain kateellinen teille!!!!?????????????
En muuta käymättömyyteen keksi.
Turhaa pidätte yhteyttä kerta se on yksipuolista.
Vähän aikaa pidätte välimatkaa niin on anopillakin aikaa ajatella.

TSEMPPIÄ!!!!!!

 

[anoppiahdistus]

Miehesi on sisaruskatraan ahkerin ja fiksuin!!!!
Eihän sinun mies tarvitse mitään kehuja tuon kertomasi perusteella.
Kuule tämä voi tulla shokkina, mutta monet vanhemmat keskittyvät niihin lapsiin joilla ei mene hyvin oli sitten alaikäinen tai ei.
Onkohan tämä tullut mieleen?

Jospa se anoppi on sisimmässään jostain kateellinen teille!!!!?????????????
En muuta käymättömyyteen keksi.
Turhaa pidätte yhteyttä kerta se on yksipuolista.
Vähän aikaa pidätte välimatkaa niin on anopillakin aikaa ajatella.

TSEMPPIÄ!!!!!!

Mä ehkä väärin kirjoitin tuossa. En tarkoita että tarvitsisi kehua, mutta antaa tunnustusta mieheni tekemälle työlle. Kyllä itse ainakin muistan sen sanoa ääneen, kun joku on jossain hyvä ja kannustaa sillä tavalla. Eihän sen tarvitse mennä niin että vain niitä heikompia kannustettaisiin. Eikä hänen sisaruksensa mitään luusereita ole todellakaan mieheni on vain ihan eri puusta kuin he.
En tiedä kuinka kauan pitäisi pitää väliä, että anoppi muistaisi poikansa olemassaolon. Tuskin huomaisi, vaikka poikansa katoaisi maan päältä.
Toisaalta mitäpä minä tässä asiasta huolta kannan, anoppini on minulle täysin yhdentekevä ihminen. Harmittaa vaan mieheni ja poikani puolesta kun mummo ei tunnu välittävän heistä yhtään

 

[anoppiahdistus]

Jatkanpa vielä hieman, eli miten itse tekisitte tässä tilanteessa mm. lapsen syntymäpäivien kanssa.
Kutsuisitteko edelleen, vaikka kertaakaan ei ole kutsusta huolimatta tullut vai antaisitteko olla kutsumatta? Minun tekisi mieli jättää kutsumatta :/
Onneksi lapsellamme on ihanat isovanhemmat minun puoleltani, jotka rakastavat miestänikin kuin omaa poikaansa.

 

[anoppiahdistus]

Nostan....
Tänään mieheni soitti pitkästä aikaa äidilleen kuulumisia kyselläkseen. Anoppi ei ehtinyt puhua kun tuli naapuri kahville. Kiva Kyllä huomasi mieheni ilmeestä et sattui :/

 

["Roosa"]

Nostan....
Tänään mieheni soitti pitkästä aikaa äidilleen kuulumisia kyselläkseen. Anoppi ei ehtinyt puhua kun tuli naapuri kahville. Kiva Kyllä huomasi mieheni ilmeestä et sattui :/

Pitäkää sitä välimatkaa oikeasti!!!!
Ei kai se anoppi ota yhteyttä,kun toinen on selvästi oppinut,että yhteydenpito tulee teiltä.

ja mikäli anoppi ei esim 2 kuukauden mietintä tauon jälkeen ota yhteyttä niin onko se teiltä pois?

Me tehtiin näin APPIUKON KANSSA pidettiin 2kk hiljaisuus meidän puolelta.
Ei kutsuttu käymään, ei muistettu sen syntymäpäivänä yms muuta. Nykyään appiukko itse ottaa yhteyttä meihin! Ei edelleenkään käy mut meille se on ihan sama.
Soittelee ainakin kerran viikossa joskus jopa 3 kertaa

 

["Vieras"]

En ole ollut oman äitini kanssa missään tekemisissä 15 vuoteen. Äidillä oli aina kiire just silloin, kun mä soitin. Tyyliin "Sano äkkiä mitä asiaa sulla on, mun täytyy mennä tekeen sitä tai tätä". Puhelut kestivät yleensä 1-2 minuuttia. Se nakersi itsetuntoa ja loukkasi syvältä.

No eipä äiti minua kaipaa, vaikka ei enää näekään. Mutta parempi tämäkin vaihtoehto, kuin ainainen torjunta ja ylenkatse. Se katse, tyytymätön katse oli kauheinta. Viilsi läpi sielun, kun äiti ei ollut mihinkään minussa tyytyväinen. 2 vanhinta veljeä ovat täydellisiä. En ole heidänkään kanssa enää missään tekemisissä.

Voimia ap miehellesi. Kannattaa miettiä, josko vähentäisi sitä yhteydenpitoa. Eihän sun miehesi siitä mitään saa.

 

[mmmiii]

[QUOTE="Vieras";24005351]En ole ollut oman äitini kanssa missään tekemisissä 15 vuoteen. Äidillä oli aina kiire just silloin, kun mä soitin. Tyyliin "Sano äkkiä mitä asiaa sulla on, mun täytyy mennä tekeen sitä tai tätä". Puhelut kestivät yleensä 1-2 minuuttia. Se nakersi itsetuntoa ja loukkasi syvältä.

No eipä äiti minua kaipaa, vaikka ei enää näekään. Mutta parempi tämäkin vaihtoehto, kuin ainainen torjunta ja ylenkatse. Se katse, tyytymätön katse oli kauheinta. Viilsi läpi sielun, kun äiti ei ollut mihinkään minussa tyytyväinen. 2 vanhinta veljeä ovat täydellisiä. En ole heidänkään kanssa enää missään tekemisissä.

Voimia ap miehellesi. Kannattaa miettiä, josko vähentäisi sitä yhteydenpitoa. Eihän sun miehesi siitä mitään saa.[/QUOTE]

Voi surku, mitä vanhempia! Inhottavaa tuollainen.

 

[oo]

Mulla anopin kanssa vähän samanlainen tilanne. Kyllä huomaa, että tytöt lapsineen on tärkeempiä. kun tämä ainoa poika ja hänen lapsensa.
Ärsyttää vaan miehen munattomuus, se kun ei uskalla sanoa äidilleen mitään. No en kyllä usko että mikään anopille perille edes menisi.
Mutta itse jättäisin kyllä anopin kutsumatta lapsen synttäreille, jos ei kerta tule kutsuenkaan. Mul on semmonen tyyli ja oon siitä ääneenki sanonu, että kutsun pari kertaa kylään, mutta jos aina jätetään tulematta, niin lopetan myös kutsumisen.

 

["rrr"]

Mieheni äiti suosii enemmän miestäni. Miehellä yksi sisko.
Siskolla on lapsia (meillä ei), mutta isoäidillä ei ole ns. sidettä heihin..
Itse mietin, aikooko hän sitten suosia mieheni lapsia (kerta on ns. mammanpoika), mikäli meille sellaisia tulee. Se olisi nimittäin aika törkeää, jos näin olisi. Tulevaisuus sen sitten näyttää...

 

[4lasta,ja]

Meillä anoppi ei ole läheskään tuollainen, mutta esim. lasten synttäreille ei tule koskaan. Varmaan ekat 6 vuotta pyysin, nyt en enää ole pyytänyt. Turhaa pahotetaan mieli ja toisaalta anopissa ja appiukossa on muuten paljon hyvää, joten turha tehdä tosta mitään kynnyskysymystä. Onneksi on muita vieraita jotka tulee mielellään =)

 

["..."]

tutulta kuulostaa. meillä anoppi suosii esikoispoikaansa ja hänen tytärtään. Olenkin joskus sanonut hälle et on sulla toinenkin poika ja lapsenlapsi. Välillä tuntuu siltä et anoppii suosii sukupuolen takia.. itsellään kun on 2 poikaa niin kyllä esikoisen tytär on ihmeellinen ja meidän poikaa voi käydä kattomassa pari kertaa vuodessa..

 

["Perhonen"]

Kuulostaa niin tutulta... Meillä anopille ovat tärkeitä vain hänen tyttärensä ja heidän lapsensa. Meidän lapsemme sekä mieheni jäävät täysin vaille huomiota. Aluksi tämä tuntui todella raskaalta ja olin todella vihainen anopilleni, mutta enää en jaksa välittää. Monesti olen miettinyt, että huomaako hän itse vielä joskus tuon idioottimaisen käytöksensä. Ehkä viimeistään siinä vaiheessa kun olen eläkkeellä ja istuu yksin neljän seinän sisällä. Kuopuksemme on nyt 4,5 kk ja mummu on ollut meillä viimeksi ristiäisissä. Eikä olla soiteltukaan, koska minä en jaksa pitää yhteyttä. Onneksi oma äitini asuu ihan lähellä, niin on pojilla edes yksi isovanhempi joka välittää