Aikuisen koiran ottaminen?

[koirahaaveita]

Mitäs mieltä ootte, ja miten on mennyt aikuisen koiran otto lapsiperheeseen? Kertokaa kaikki mitä tulee mieleen ja mitä pitäis huomioida. Ja sit yks tyhmä kysymys vielä; oppiiko aikuinen koira uutta nimeä? =)

 

[Sirkkeli]

No älä nyt nimeä rupea vaihtamaan

 

[up]

up

 

[vieras]

hmm mulla ei ole lapsia mutta otettiin vähän aika takaperin koira, 2- vuotias. Meille painotettiin kyllä hyvin paljon tuota lapsiasiaa, että mitä tehdään jos saadaankin lapsia ja koira ei pidä lapsista tai pelkää niitä, tai jos kylään tulee lapsia.... kannattaa ainakin ottaa mahd. hyvin selvää koiran taustoista ja mahdollisesti pyytää se kylään tai kyläillä koiran luona lasten kanssa niin näkee miten tulevat toimeen. Nimeä en kyllä lähtisi vaihtamaan, kyllä se sen ajan kanssa voisi oppia, mutta mulle ainakaan nimi ei ole niin merkityksellinen että lähtisin koiralle tuttua muuttamaan.

 

[..]

Kyllä se sen uuden nimen helposti omaksuu.
Otathan selville että on tottunut lapsiin, ettei tule sitten yllätyksiä..

 

[joku]

En ottais, koska ikinä ei tiedä mitä koiralle voinu tapahtua...ettei tuu yllätyksiä joissain tilanteissa myöhemmin... Esim koiraa lyöty lehdellä ja joskus itse ottaa lehden pöydältä vähän väärässä asennossa niin koira käy kiinni ku luulee et lyödään...?!?!

 

[ap]

Ilmoituksessa ainakin luki että kiltti ja lapsirakas, ja toki jos siihen asti mennään niin lasten kanssa käydään koiraa katsomassa, sittenhän sen näkee että miten tulee toimeen.

Ei tuo nimiasia mikään tärkeä oo, kunhan ajattelin että jos sattuu vaikka olemaan niin vaikea nimi ettei kuopus osaa sanoa

 

[kiwi]

Mä en oman kokemuksen puolesta voi sanoa, että aikuisen koiran ottamisessa olisi ollut muuta hyvää, kuin sisäsiisteys. Vaikka meijän haukku olikin hiukan alle vuoden vasta, niin silti oli vanhat tavat pinttyneet. Ehkä jos tutun aikuisen koiran saisi, siis että tietäisi taustat varmaksi jne, niin olisi helpompaa. Huonoihin tapoihin ei oltu meijän koiran kanssa aikasemmin pahemmin puututtu eikä koiralla ollut näin ollen mitään rajoja.

Tottuminen vie aikaa, täytyy olla tuplasti kärsivällisempi mitä pennun kanssa. Tietysti täsäskään asiassa ei voi yleistää, mutta tosiaan oman kokemuksen pohjalta

 

[vieras]

Ilmoituksessa ainakin luki että kiltti ja lapsirakas, ja toki jos siihen asti mennään niin lasten kanssa käydään koiraa katsomassa, sittenhän sen näkee että miten tulee toimeen.

Ei tuo nimiasia mikään tärkeä oo, kunhan ajattelin että jos sattuu vaikka olemaan niin vaikea nimi ettei kuopus osaa sanoa

no kyllähän lapsetkin sen oppii sanomaan, ja tärkeintä on lähinnä että ääntää edes sinne päin. Mun koira ainakin tulee luokse vaikka huudan jemiä (sen nimi on demi)

 

[ap]

Mä en oman kokemuksen puolesta voi sanoa, että aikuisen koiran ottamisessa olisi ollut muuta hyvää, kuin sisäsiisteys. Vaikka meijän haukku olikin hiukan alle vuoden vasta, niin silti oli vanhat tavat pinttyneet. Ehkä jos tutun aikuisen koiran saisi, siis että tietäisi taustat varmaksi jne, niin olisi helpompaa. Huonoihin tapoihin ei oltu meijän koiran kanssa aikasemmin pahemmin puututtu eikä koiralla ollut näin ollen mitään rajoja.

Tottuminen vie aikaa, täytyy olla tuplasti kärsivällisempi mitä pennun kanssa. Tietysti täsäskään asiassa ei voi yleistää, mutta tosiaan oman kokemuksen pohjalta

Miten koira on sitten oireillut kodinvaihtoa? Tai mitä muita ongelmia sulla oli koiran kanssa?

 

[Cosmo]

Me otettiin 4 v. pyreneittenmastiffi, odotin silloin esikoistani. =)

 

[no]

me otettiin lapsiperheeseen, missä oli jo 5v koira entuudestaan, meidän silloista koiraa pienempi ja nuorempi koira (1,5v). ensimmäiset 2 viikkoa pieni koira oli kylpyhuoneessa, koska vanhempi koira yritti alistaa niin lujaa tätä pientä. yhdessä käytiin lenkeillä, alku oli ihan hirveää. isompi yritti pihallakin alistaa.
pikkuhiljaa, ehkä 1kk päästä koirat sopeutuivat toisiinsa (aika monesti sai nostaa ääntänsä).. ja nyt 3v jälkeen ovat kaveruksia - tosin vanhempi koira on jo todella vanha..
meillä vanhempi koira ei ikinä ollut vihainen toisille koirille, vaan sosiaalinen, joten pystyttiin ottamaan uusi koira lisäksi perheeseen

 

[meille]

tuli vähän yli kuukausi sitten ihana 5 vuotias koira. Nimi on sama mikä on, samalla kirjaimella alkaa myös meidän kisun nimi..en alkaisi vaihtamaan nimeä..koiralle kodin vaihtokin on iso asia, mutta sopeutuu nopeasti kun vaan antaa koiralle aikaa...Toki äänen paino kaikessa saattaa vaikuttaa, mutta jos koiran nimi on roni, älä anna paavo nimeä.. koiran otto lapsiperheeseen pitää olla todellakin harkittu asia..ei lasten leikkikaluksi tms..hyvä tiedostaa itsekkin mitä juuri minulla on antaa ja tarjota juuri tälle koiralle..koiran rotu ja kokokin kannattaa miettiä tarkkaan lapsiperheeseen. Yleensä ainakkiin seurakoirat sopeutuu hyvin..myös koiran elinolosuhteet edellisessä kodissa on hyvä tiedostaa ettei tule yllätyksiä. Nämä ja tuhat muuta asiaa kannattaa miettiä tarkkaan..oletko esim. valmis kouluttamaan koiraa, koiralla saattaa esiintyä eroahdistusta jolloin voi yksinollessaan pissiä/paskoa sisälle, raapia/purra huonekalujasi..huutaa niin että naapurit voivat häiriintyä..tämäkin on kitkettävissä pois, mutta se vie aikaa. Omaa kokemusta on koirista paljon ja kaikki nämä olen kokenut. Toki on ollut koiria joilla ei ole ollut mitään...mutta esim. eroahdistus on hyvin yleinen koiralla. Olen myös joutunut koirieni kanssa ongelmakoirakouluttajalla käymään, sekä ihan tavan koirakouluttajalla, joka siis koulutti minua ekan koiran kanssa niinkin yksinkertaseen asiaan kuin koiran kanssa elämiseen. Kun ei silloin vielä ollut omaa kokemusta kauheasti. Mutta onnea, olet tehnyt oikean valinnan, jos olet päättänyt ottaa koiran. Mikä rotu?

 

[Alaston lohikäärme]

Riippuu niin paljon rodustakin.

 

[narikka]

kaks hirvikoiraa tullu täytenä hyvin meni mutta sisäkoiraksi varsinkaan lapsi perheeseen en ottai "valmista koiraa" herää aina kysymys miksi luovutaan koirasta.. pelkopurija, räyhääjä..

 

[ap]

Koiranotto on kyllä kovasti ja pitkään harkittu, yli vuosi ollaan mietitty ja etsitty sopivaa. Rotuna villakoira. Tähän asti olen ajatellut vain pentua, mutta nyt aloin miettimään että miksi ei aikuinenkin...

 

[meillä]

Mä en oman kokemuksen puolesta voi sanoa, että aikuisen koiran ottamisessa olisi ollut muuta hyvää, kuin sisäsiisteys. Vaikka meijän haukku olikin hiukan alle vuoden vasta, niin silti oli vanhat tavat pinttyneet. Ehkä jos tutun aikuisen koiran saisi, siis että tietäisi taustat varmaksi jne, niin olisi helpompaa. Huonoihin tapoihin ei oltu meijän koiran kanssa aikasemmin pahemmin puututtu eikä koiralla ollut näin ollen mitään rajoja.

Tottuminen vie aikaa, täytyy olla tuplasti kärsivällisempi mitä pennun kanssa. Tietysti täsäskään asiassa ei voi yleistää, mutta tosiaan oman kokemuksen pohjalta

Sama meillä, ei mitään rajoja! Koirakouluttajalla käytiin ja selitti paljon miksi koira käyttäytyy sillai..

Melko hyvä opetus kaikessa koiran kanssa on että minä vien koiraa, eikä koira minua.
Koira kärsii siitä, että hänen täytyy esim. lenkillä suojella omistajaa kaikelta, kuten toisilta koirilta..toki kaikki ei tykkää toisista koirista ollenkaan..mutta kun minä otin meidän koiralta luulot pois ja minä häntä vien..niin käytös muuttui kuin itsestään..ei härisemisiä toisille koirille..ei vetämistä..ei turhaa haukkumista..ei pomotusta..ei mitään mitä koiran ei tule tehdä..minä olen hänen keskipiste, mielyttämisen halu tuli jostain kuin itsestään takaisin. Elämä on ihanaa koiran kanssa!

 

[meillä]

Koiranotto on kyllä kovasti ja pitkään harkittu, yli vuosi ollaan mietitty ja etsitty sopivaa. Rotuna villakoira. Tähän asti olen ajatellut vain pentua, mutta nyt aloin miettimään että miksi ei aikuinenkin...

Meillä nimenomaan villakoira, keskari..aivan ihana rotu, suosittelen!

 

[kiwi]

Semmosia perusjuttuja, esim. kun meillä koirat ei saa tulla sängylle tai sohvalle, niin jouduttiin yli neljä kuukautta heräilemään välillä, kun koira hyppi sänkyyn, ja sohvallekin, karvat todisteina. Pentujen kanssa tätä ongelmaa ei ole esiintynyt, kun muutaman kerran jämäkästi kielsi, niin uskoivat.

Toisekseen, kun meillä oli toisia koiria, jotka sovussa söivät samaan aikaan, niin tämän kanssa täytyi järjestää ruokailut eri aikaan, kun oli tottunut siihen, että sai ahmia kaikkien ruuat, eikä ketään kieltänyt. Tämä jatkuu joskus vieläkin, jos ei ole tarkkana.

Koiran piti olla myös lapsiin tottunut. Taisi ollakin, mutta ei oltu opetettu oikein ainakaan näiden seurassa käyttäytymään. Sai viedä lapsilta lelut käsistä, hyppiä päin...Meillä ei omia muksuja vielä ole, mutta sukulaisten lasten seurassa ollaan saatu hiukan koulutettua.

Ai niin, sitten koiruus oli tottunut käymään kolmelta yöllä ulkona ensimmäisen kerran, kun vanha omistaja tuli siihen aikoihin töistä ja käytti silloin koiran tarpeillaan. Onneksi sitä ulinaa ei jatkunut muutamaa viikkoa kauempaa. Toki tuokin on ongelma pennun kanssa, kauemminkin, että täytyy erikoisiin aikoihin käyttää ulkona.

 

[riippunee]

varmaan myös siitä onko teillä entuudestaan kokemusta koirasta? jos ei niin en uskaltaisi lähteä aikuista koiraa hankkimaan. Rodusta riippuu myös paljon kannattaako ottaa vanhaa koiraa.
nimeä en lähtisi vaihtamaan koska se sekoittaisi koiran päätä vain entisestään.

 

[ap]

varmaan myös siitä onko teillä entuudestaan kokemusta koirasta? jos ei niin en uskaltaisi lähteä aikuista koiraa hankkimaan. Rodusta riippuu myös paljon kannattaako ottaa vanhaa koiraa.
nimeä en lähtisi vaihtamaan koska se sekoittaisi koiran päätä vain entisestään.

Ei oo omasta koirasta varsinaisesti kokemusta, tai on meillä lapsuudenkodissa ollut koira. Mutta jonkun verran muuten kokemusta, ja tosiaan koiriin yleisesti oon aika paljon perehtynyt. Kyseessä olis 3v koira eli aika nuori kuitenkin.

 

[2 koiraa]

Minulla on kaksi koiraa, joista toinen on tullut pentuna ja toinen aikuisena. Aikuisena tullut koira on asunut meillä nyt lähes kaksi vuotta, mutta en vieläkään voi sanoa luottavani siihen ja tuntevani sitä kuten pentuna tullutta. Kilttihän se on ja hyvin rakaskin, mutta ei silti ns. "itse tehty" ja moikkaa vanhaa omistajaansa (tuttuni) aivan hulvaantuneena... *mustis* Jos vielä joskus otan koiran niin se tulee ehdottomasti luovutusikäisenä, jotta saan syyttää itseäni sen pahoista että hyvistä tavoista ja sen suhde omistajaansa muodostuu tavallaan vankemmaksi.

 

[t]

Koiran nimestä... Ihan hyvin voi vaihtaa. Ja koiralla voi olla usempikin nimi, vaikka se yksi alkuperäinen ja useampi lempinimi. Ja sillä nimellä on enemmän merkitystä ihmiselle, koiralle tärkeämpää on äänenpainot ja elekieli, silloin kun sen kanssa kommunikoidaan.

Koira reagoi siihen mitä opetetaan, koirahan tulee luokse vaikka vislaamalla tai nimeä huutamalla.