Aikuiseksi terapiassa..kattoko kukaan!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surusilmä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surusilmä

Vieras
tuli äsken Yle teemalta..olipas rankkaa katottavaa.Onko kenelläkään kokemusta tosta psykoterapiasta tai tommosesta draamaterapiasta?Onko niistä oikeasti apua?Itse vakavasti harkinnut terapiaa kun niin paljon kipeitä asioita kokenut lapsena ja vieläkin vaikuttaa ja hallitsee omaa elämää.Tuntuu että voiko oikeasti selvitä menneisyydestä vai oppiiko niiden kanssa sitten elämään.Olisi kiva kuulla kokemuksistanne.
 
Olen ollut vastaavassa ryhmässä. Psykoterapiaryhmä saattaa näyttää hurjalta, mutta mun kokemukseni mukaan on erittäin tehokas väline menneen prosessointiin. Kuten Irene tossa sanoi, se maailma elää meissä, jos sitä ei ole päässyt käsittelemään. Sen käsittelyn myötä vapautuu elämään tässä hetkessä, eivätkä menneet enää sabotoi parisuhdetta, suhdetta lapsiin jne. Onhan se rankkaa ja menee syvälle, mutta ryhmässä se on turvallista. Ja miten paljon itkemätöntä itkua minustakaan on löytynyt... Hienoa ja palkitsevaa, vaikka usein kotimatkalla tuntui, että uuvun siihen suruun, joka omien draamojen myötä pääsi liikkeelle, vuosikymmenten takaa. Ne kyyneleet olivat odottaneet kauan ja onneksi pääsivät ulos!
 
HEi

Olen itse opiskellut psykodraamaa usean vuoden ajan ja voin kertoa, että Irene Kristerin käyttämä työote on vähintäänkin kyseenalainen. Yleensäkin minkään terapiaryhmän kuvaaminen ja ennen kaikkea esittäminen tv:ssä on erittäin epäeettistä. Ihmiset ovat terapiassa erittäin haavoittuvia ja tämän näyttäminen kaikella kansalle on minusta kuvottavaa katsottavaa.
l
 
Haluan vielä sanoa, että näkemäni ei vastannut sitä lempeyttä ja turvallisuutta, joka todella ryhmässä kantaa kipeissä tilanteissa. Turvallisuus edellyttää luottamusta ja sitähän ei mitenkään tässä ryhmässä voinut syntyä esim. pelkästään tv-kuvauksen vuoiksi. Irene Kristerin käyttämä "terapiamuoto" ei edusta sitä psykodraamaa, jota esim. Suomen Psykodraamayhdistys ja Morenolaisen psykodraamayhdistyksen kouluttajat Suomessa tekevät ja kouluttavat. Psykodraamasta enemmän voi lukea esim. www.ihmis.fi.

 
Psykodraama on erittäin vaikuttava menetelmä, ja siksi psykodraamaohjaajakoulutus on pitkä ja vaativa, kesto 7-10 vuotta. (sisältää mm. oman menneisyyden;varhaislapsuus, lapsuus, nuoruus, aikuisuus läpikäynnin) Lisäksi opintojen loppupuolella puolueeton raati (jossa ei mukana omaa kouluttajaa) harkitsee, tarvitseeko opiskelija lisäohjausta tai onko hän ylipäätään sopiva ja kypsä psykodraamatyöhön. Irene Kristeri ei ole käynyt psykodraamaohjaajakoulutusta, vaan 2-3 vuoden toiminnallisen ryhmätyönohjaajan tutkinnon eikä myöskään hallitse menetelmän käyttöä. Itse valmiina psykodraamaohjaajana koen häpeää siitä, että tätä terapiamuotoa käytetään epäkypsästi ja Kristeri tekee hallaa pätevöityneiden ohjaajien työskentelyyn ja mielestäni "vetää lokaan" todella hyvän terapeuttisen menetelmän. Tietääkseni missään muussa terapiasuuntauksessa (psykoterapeutit) ei käydä omia menneisyyden varjoja läpi kuten pd-ohjaajakoulutuksessa tehdään. Läpi ei pääse, ennenkuin ohjaaja on "sinut" koko menneen elämänsä kanssa. Tällä varmistetaan se, ettei ammattilainen projisoi omia kipukohtiaan asiakassuhteeseen, kuten olen kuullut ja kokenut itsekin psykoterapeutin vastaanotolla. Henkilökohtaisesti hirvittää mitä vielä 3 jäljellä olevissa TV-jaksossa on tulossa ja miten Irene Kristeri itse kuvittelee olevansa siinä asemassa, että hän kouluttaa muita???
 
Oma kokemukseni on Kristerin vetämästä vuoden mittaisesta draamaryhmästä. Minulle ryhmäkokemus (samanlainen työskentely kuin ohjelmasarjassa) oli turvallinen ja terapeuttinen prosessi, jossa pääsin käsittelemään asioita, joita en aikaisemmin ole terapiassa saanut puheella pintaan. Draama oli voimakas ja minulle sopiva väline käsitellä näitä sisäisiä taakkoja ja mahdollisti monesta elämää rajoittavasta tunnetaakasta vapautumisen. Draamat olivat välillä rajuja ja vaativia, koska ulos tulleet tunteet olivat sellaisia. Itse tilanne oli aina hallinnassa ja ohjaus loi turvaa ja oli taitavaa. Ahdistuksen kokeminen omassa draamassa oli tarkoituksenmukaista, koska se vapautti sisäisestä taakasta. Ahdistuksen (tai muiden vaativien tunteiden) kautta tunnelukko on aikanaan syntynyt ja sen turvallisessa ryhmässä kokemisen kautta siitä pystyi irtautumaan. Prosessin tuloksena sekä minun että perheemme elämässä on tapahtunut merkittäviä, hyviä muutoksia. Draamaryhmä onkin ollut merkittävä ja tärkeä kokemus. Ohjelmaa katsoessa ja tulkintoja tehdessä kannattaa myös muistaa, että valmiiseen filmiin ei päädy läheskään kaikki kuvattu aineisto, oikeastaan vain murto-osa siitä, mitä ryhmässä on tapahtunut.
 
Haluan kuitenkin painottaa, että Irene Kristerin käyttämä draamametodi ei ole psykodraamaa, jos se ymmärretään morenolaisesta viitekehyksestä käsin. Televisointi ja muutoinkin Kristerin ohjaus eettisesti erittäin arveluttavaa monet ohjelman yksityiskohdat huomioiden.

 
Yleisesti terapiasta; terapia alkaa toimia vasta kun se alkaa tuntua pahalta. Se että tuntuu kurjalta, ei tarkota että terapeutti on huono tai väärä tms. vaan että on päässy niin syvälle itseensä, että on pakko tunnustaa, ettei ole viaton uhri, vaan ihan itse vastuussa elämästään.
Mä olen käyny ihan normaalissa ratkaisukeskeisesä terapiassa.
 
LisaMarien viestiin. Juuri näin - osaavan terapeutin ja ohjaajan kanssa niihin itseen sulloittuihin pahan olon tunteisiin pääsee kiinni ja niitä uskaltaa kokea. Joskus terapeutin pitää olla ennen kaikkea luja sen sijaan että olisi lempeä. Kun terapeutti on välittävä ja luja, syntyy yhdistelmä, jonka turvin pahan olon tunteen voi kokea. Toisekseen mietin sitä, miksi on niin oleellista antaa terapialle tiettyjä nimiä tai viitekehyksiä. Tärkeintä on se, että terapia toimii ja auttaa siinä olevaan ratkaisemaan ongelmiaan.
 
Esimerkiksi siksi, että KELA rahoittaa paljon terapiaa. Ilman Kelan rahoitusta moni ei pääse terapiaan lainkaan. KELA taas haluaa erittäin tarkat tiedot terpaisuuntauksesta, sen teoreettisesta viitekehyksestä, näytöstä, että terapia toimii jne. Mm. tästä syystä ei ole toivottavaa, että terapiakenttä on kuin viilli länsi.



 
... valmiina psykodraamaohjaajana koen häpeää siitä, että tätä terapiamuotoa käytetään epäkypsästi ja Kristeri tekee hallaa pätevöityneiden ohjaajien työskentelyyn ja mielestäni "vetää lokaan" todella hyvän terapeuttisen menetelmän. Tietääkseni missään muussa terapiasuuntauksessa (psykoterapeutit) ei käydä omia menneisyyden varjoja läpi kuten pd-ohjaajakoulutuksessa tehdään. Läpi ei pääse, ennenkuin ohjaaja on "sinut" koko menneen elämänsä kanssa. Tällä varmistetaan se, ettei ammattilainen projisoi omia kipukohtiaan asiakassuhteeseen, kuten olen kuullut ja kokenut itsekin psykoterapeutin vastaanotolla. ...
___________

Upeaa että jossain vielä saa täydellisen ymmärryksen elämän asioista. Täydellisen ymmärryksen omaavat henkilöt ovat viime vuosina käyneet valitettavan vähiin. Katolinen kirkkokin pitää Paavia erehtymättömänä vain uskonnollisissa kysymyksissä. :-)
 
Minulla on kokemusta sekä koulutetun psykodraamaohjaajan että tästä toiminnallisen ryhmätyönohjaajan Irene Kristerin "terapiasta" ja kehoittaisin ihmisiä olemaan todella varovaisia. Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Tämä aikuiseksi terapiassa -ohjelma on puhdasta sosiaalipornoa. Tämäntyyppisten "terapeuttien" takia Suomeen yritetään saada ns. puoskarilaki. Olen itse käynyt erittäin hyvässä, turvallisessa ja luotettavassa, vuoden kestäneessä psykodraamaohjaajan vetämässä draamaryhmässä ja todennut sen todella hyväksi ja toimivaksi terapeuttiseksi hoitomuodoksi lapsuuden haavoihin yms. Sen sijaan kokemukseni Kristerin draamasta ovat antiterapeuttisia! Jos ohjaaja hoitaa omia haavojaan hoidettavien kautta, seurauksena voi olla vielä syvempiä uusia haavoja. Joten olkaa itsenne puolella, hyvät ihmiset, ja kunnioittakaa itseänne sen verran, että antaudutte ammatilaisten käsiin.
 
Mielenkiintoista - kuten jo aiemmin kirjoitin, kokemukseni Kristerin ryhmästä on erilainen kuin Kasvun. Jouduin kyllä tekemisiin tosi rankkojen ja voimia vievien tunteiden kanssa, mutta ne eivät tulleet ohjaajan toiminnasta, vaan siitä mitä minun sisälläni oli ja joille oli tällä kertaa purkuväylä. Suuri määrä häpeää ja turhaa omaan persoonaan kohdistuvaa mitätöintiä jäi draamahuoneen lattialle. Havaintojeni mukaan pintaan nousevat tunteet voivat olla joskus myös niin rankkoja, että mieluummin peilaa ne ohjaajan ja hänen työtapojensa vastuulle kuin lähtee kohtaamaan niitä itse. Kävin itse sellaisen kokemuksen äärellä, mutta mikä helpotus ja vapautunut olo koitti, kun uskalsin sukeltaa tunteen läpi. Kyseessä oli lopulta oma suojamekanismi, jota pitikin purkaa. Ryhmä oli minulle turvallinen ja luotettava ja oman kokemukseni perusteella voin suositella vastaavaa muillekin. Draamaprosessin tulokset näkyvät parhaiten perheessämme, jossa se mitä minä olen käynyt läpi, on heijastunut niin parisuhteeseen kuin lapsiinkin hyvin myönteisellä tavalla.
 
Itse koko sarjan katsoneena ajattelen että Irene Kristeri toimi erittäin taitavasti ohjatessaan ryhmää, ja ennen kaikkea oli itse henkilökohtaisesti hyvin läsnä ryhmäläisten kokiessa kipeitä patoutuneita tunteita. Kristeri antoi upeasti mahdollisuuden korjaaviin kokemuksiin. Itse alalla olevana ihailin Irenen kykyä työskennellä. En tiedä oliko terapia manuaalin mukaista, mutta ymmärtääkseni hän on erittäin kokenut terapeutti.

Tosiaan on hyvä muistaa että ryhmä kokoontui aina viikonlopuksi kerrallaan, joten luottamusta ja turvallisuutta rakennettiin paljon enemmän kuin filmillä näkyy. Tilanteisiin ei rynnätty suoraan ja niiden jälkeen oli myös varmasti aikaa tasaantua.
 
Olen seurannut ohjelmaa jo toista kertaa, ja olen sitä mieltä, että jo ohjelman katsominen on hyvin terapeuttista.Sen kautta voi hyvin ymmärtää, miten vaikeita asioita ihmiset kantavat sisällään.Etenkin miehet, jotka vaikuttavat meistä naisista niin usein tunteettomilta.Isän merkitys pojalle onkin hyvin tärkeää.Toivoisinkin ,että ohjelmaa katsovat monet pienten lasten vanhemmat ja että he osaisivat ottaa huomioon, miten haavoittuvaa on välinpitämättömyys lapsia kohtaan.Toivottavasti ohjelmaa katsovat nekin aikuiset, jotka kantavat elämänpituista kaunaa ja katkeruutta läheisiään kohtaan.Ohjelmassa tulee selkeästi esille anteeksiantamisen tärkeys. Miksi kantaa ikänsä kaunaa ja vihaa sisällään, kun se joka siitä eniten kärsii on kaunainen itse.Eivät ne tunne huonoa ommatuntoa, jotka eivät ole ymmärtäneet tehneensä väärin toista kohtaan.
 
Olen katsonut ensimmäisen osan Aikuiseksi terapiassa ohjelmasta, toinen osa on kyllä nauhalla. Olen käynyt Läheisriippuvuus peruskurssin (-93), jossa toisena ohjaajana toimi Irene Kristeri. Sen ryhmän koin hyvin myönteisenä ja siellä aloin vakavasti pohtimaan suhdettani alkoholiin, vuodesta -97 olen ollutkin raitis.
Aikuiseksi terapiassa ryhmä toimii mielestäni samoilla menetelmillä kuin Lr.terapia ryhmä. Uskon, että ryhmän jäsenille on tehty selväksi heidän oikeutensa kameroiden suhteen ja ohjelmaahan on selvästi pätkitty. Kipeimmät esille tulleet asiat on siis jätetty pois. Itse elän hengessä mukana ja ymmärrän sillä olevan hyvää tarkoittava vaikutus kaikille sitä katsoville ihmisille. Toivotan Hyvää jatkoa sekä ohjaajalle, että ryhmäläisille.
 
Lukekaa Ylen netistä kolumnisarjasta Kultakuume Helena Kallion kolumni,
joka ottaa asiantuntevasti kantaa Irene Kristerin "draamaterapiaan".

http://www.yleradio1.fi/kulttuuri/kultakuumeenkolumni/id18302.shtml

Suomalaisten psykodraamayhdistysten ammattieettisten toimikuntien hyväksymissä psykodraaman käytön eettisissä ohjeissa sanotaan muun muassa seuraavaa:

Luottamuksellisuus on keskeinen periaate. Ryhmämuotoisuus asettaa salassapitoon nähden erityisiä velvoitteita. Ohjaaja ei saa pyrkiä sosiaalisen aseman tai huomion hankkimiseen asiakkaittensa välityksellä. Esimerkiksi julkisuuden tavoittelu asiakassuhteiden kautta ei ole hyväksyttävää. Itsensä lisäksi ohjaaja edustaa työssään koko ammattikuntaansa.
 
Irene Kristerin avomies on yksi ryhmän jäsenistä. Samainen avomies oli Voimala-ohjelmassa 23.2.2009 puhumassa Kristerin "metodin" puolesta. Eikö ole huolestuttavaa, kun saman perheen jäsenet terapoivat ja lobbaavat toisiaan? Kaikki ammattilaiset ja useimmat maallikotkin ymmärtävät, että se on eettinen rike, suuri sellainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kasvu:
Irene Kristerin avomies on yksi ryhmän jäsenistä. Samainen avomies oli Voimala-ohjelmassa 23.2.2009 puhumassa Kristerin "metodin" puolesta. Eikö ole huolestuttavaa, kun saman perheen jäsenet terapoivat ja lobbaavat toisiaan? Kaikki ammattilaiset ja useimmat maallikotkin ymmärtävät, että se on eettinen rike, suuri sellainen.

Joo. Suosittelevat ristiin toistensa kirjoja ja nyt rakentavat tätä verkostoa jossa hädänalaiset saavat koulutuksen Ihminen tavattavissa-mentoriksi hurjasta rahasummasta, saavat sitten oikuden käyttää tätä "arvonimeä".

Ja Hellstenit esiintyvät maireina iltapäivälehdissä ja eivät unohda mainostaa satumaista parisuhdeonneaan ja terapiatkin aina musitetaan mainita ja tämä ihku verkosto. Ja kaikki vaan ruotii toisiaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Varovasti !:
Alkuperäinen kirjoittaja kasvu:
Irene Kristerin avomies on yksi ryhmän jäsenistä. Samainen avomies oli Voimala-ohjelmassa 23.2.2009 puhumassa Kristerin "metodin" puolesta. Eikö ole huolestuttavaa, kun saman perheen jäsenet terapoivat ja lobbaavat toisiaan? Kaikki ammattilaiset ja useimmat maallikotkin ymmärtävät, että se on eettinen rike, suuri sellainen.

Joo. Suosittelevat ristiin toistensa kirjoja ja nyt rakentavat tätä verkostoa jossa hädänalaiset saavat koulutuksen Ihminen tavattavissa-mentoriksi hurjasta rahasummasta, saavat sitten oikuden käyttää tätä "arvonimeä".

Ja Hellstenit esiintyvät maireina iltapäivälehdissä ja eivät unohda mainostaa satumaista parisuhdeonneaan ja terapiatkin aina musitetaan mainita ja tämä ihku verkosto. Ja kaikki vaan ruotii toisiaan...

Tämä mieskin esiintyy "terapauttina" ja ottaa rahaa vastaan palveluksistaan. Kysyin et mitä tää on, juttelua vai terapiaa ja äijä kiemurteli tuolissaan ja ynisi et "tää on niinku tämmöstä kognitiivista" ja oli olevinaan kovin kaikkitietävää kun "on käyny omia asioitaan läpi". Hepulla ei ilmeisesti ole mitään pätevyyttä terapeutiksi (kuten ei Irenelläkään taida olla jos ei bibliodraamaohjaajakoulutusta lasketa) mikäli tossa tv-ohjelmassa ei pätevöidy? Äijä purki omia katkeruuksiaan asiakkaaseen istuntojen aluksi: huhhuh.



 

Yhteistyössä