Kiitos Provinssi, oli hiton hauska viikonloppu!
Hengailtiin jätkien kanssa siellä kolme päviää, ja heitin keikan perjantai-iltana niin mielettömän jengin edessä, ettei ei paremmasta väliä. Ihmisiä oli silmänkantamattomiin ja kaikki bailas ihan sikana - ei ollut mitään feikkiä, kun mä sanoin niille CCC:n aikana "v***u, mä rakastan teitä".
Mä oikeesti rakastan.
Nyt vähän lepiä, ja sitten tulee Bojan. Mä olen vähän hermona. On viestitelty, ne tulee viimeistään perjantaina, ehkä jo torstai-illan keikalle. Se olis kyllä makeeta. Jätkät ei ole nähneet mun keikkaa - no, Bojan tietty - mutta ei ne muut. Olis niin hienoa saada ne bäkkärille ja sinne katsomoon.
Bojania mä tietysti eniten odotan. Mulla on ollut sitä ikävä. Ihan oikeasti. Sen virnistystä, sen silmiä, jotka menee ihanasti sikkaralle, kun se nauraa. Sen käsivarsia, jotka puristaa halatessa niin, että henki on lähteä. Se höpöttelee pikkutuhmia mun korvaan, ja vie samalla kättään silleen ylikiihottavasti pitkin mun selkää. Mä en kestä.
Vähän tietysti jännittää. Siitä on aikaa, kun on viimeksi nähty. Vieläkö se haluaa silittää mun selkää ja tuoda suunsa kiinni ihan mun korvaan, ja onko se käsittämätön vetovoima meidän välillä säilynyt. En mä epäile tietenkään, koska mullahan nousee ihokarvat joka kerta pystyyn, kun mä muistelen kaikkea sitä, mitä on yhdessä puuhattu. Eikä muuten vain ihokarvat - ja tää melkein hävettää tunnustaa.
Mutta silti. Viestiteltiin sunnuntaina laiskoja ja vähän krapulaisia viestejä, kun me ajeltiin Seinäjoelta etelään. Tai siis en mä mitään ajellut, Jesse ajoi ja mä nuokuin takapenkillä kännykän kanssa. Jesseä huvitti, se tiesi, kenelle mä tekstailen. Vinoilikin välillä, että jätkä selviää yksistä festareista, mutta seuraavien kanssa voikin jo tehdä tiukkaa.
Mä voin kertoa, mitä mä odotan. Mä odotan tietty omaa huippukeikkaa, mutta myös kosteaa ja nihkeää telttakeikkaa, jossa voin seurata Bojania lavan vierestä tai bäkkäriltä. Silleen, että mä näen ihan kaiken, mitä se lavalla tekee. Jos ootte sen nähneet, tiedätte, että sen liikehdintä on sellaista esileikkiä, että siitä on oksat pois. Ja kun mä olen paikalla, on se ainakin aiemmin tavannut pistää vielä jonkun ekstravaihteen päälle.
Ja kun keikka on ohi, mä odotan hikistä, hengästynyttä ja kiihkeänä käyvää Bojania. Just sellaista, jonka mä muistan niin Liverpoolista kuin Helsingistä, Turusta, Tampereelta. Sellaista viatonta flirttiä, levottomia käsiä, tiukkaa halausta.
Mä olen valmis, vain Bojan puuttuu.