Eihän tätä saisi kertoa, mutta mä en pysty olemaan enää hiljaa. Mä menen Euroviisuihin! Menen, vaikka niin vakuutinkin, että siellä ei mua enää nähdä. Nyt kuitenkin treenataan, ja siellä mä sitten olen Malmössä. Minä ja vihreä bolero.
Mietitte varmaan, miksi söin sanani. Kyllä te tiedätte. Bojan tulee myös, se kun on ollut tekemässä niiden tämän vuoden biisiä, ja sai sen takia kutsun. Itse asiassa se mulle ehdottikin, että tule sinäkin. Eletään Liverpool uudestaan. Ei mun tarvinnut sitä kauaa miettiä, ei todellakaan.
Eilen, kun uni ei tullut, palauttelin mieleen, mitä kaikkea meille Liverpoolissa oikein tapahtui. Välillä tuli kuuma ja melkein hiki, ja ehkä vähän hävettikin. Se, mitä muut näki kuvissa ja videoissa, oli vain pinta kaikesta siitä, mitä me yhdessä tehtiin. Soma ja siloiteltu pinta - ne kaikki isot jutut tapahtui silloin, kun ei ollut kameroita paikalla. Eikä edes ketään muita kun se ja mä.
Soiteltiin illalla ja suunniteltiin kaikkea kivaa. Onneksi saatiin huoneet samasta hotellista - no, tuskin me kahta huonetta tarvitaan, mutta pakkohan niitä on kaksi ottaa, kun media kyttää joka paikassa. Äkkiäkö ne saisivat selville, että jaetaan sama hotellihuone. Vaikka saa ne varmaan muutenkin.
Bojan oli vähän herkillä. Niillä oli pitkä päivä studiolla, eikä ollut mennyt ihan putkeen. Se kysyi, muistanko mä meidän ekan suudelman. Kysyi tuollaista. Vähän hölmö se on, ja mä kerroin sille todella yksityiskohtaisesti, miten ja missä se tapahtui. Ei vielä siellä Madridissa, mutta heti seuraavalla kerralla, kun tavattiin.
Ei oltu edes humalassa, mutta jollakin lailla sekaisin kuitenkin. Toisistamme, tiedän nyt, mutta silloin en sitä vielä tajunnut. Oltiin istuttu iltaa hotellin baarissa isolla porukalla, ja päätettiin lähteä nukkumaan. Mentiin samaa matkaa hissillä, mulla oli kuudestoista kerros, sillä kahdeskymmenes.
Hississä ei ollut muita kuin me. Seisottiin metrin päässä toisistamme, ja yhtäkkiä se otti askeleen ja tuli ihan lähelle. Otti kasvoista kiinni, katsoi silmiin ja pussasi. Ensin varovasti, mutta kun mä jotenkin hämmennyksissäni vastasin, se jatkoi ja vaan jatkoi. Ja minä olin mukana. Herranen aika, miten se tuntui hyvältä. Otti vatsanpohjasta kuin teinipoikana ekan suudelman jälkeen.
Mun kerros tuli ja hissi pysähtyi. Se katsoi mua kysyvästi ja mä nyökkäsin. Se jäi mun kerrokseen. Tuli mun huoneeseen, eikä kysellyt enää mitään. Mä olin vähän shokissa, en ollut ajatellut, että tuollainen kiltiltä koulupojalta näyttävä tyyppi toimii noin. Sen veti mut kiinni itseensä, ujutti kielensä huulien välistä, pujotti kätensä paidan alle. Mä olin vähän tönkkö, kun en nyt ehkä ihan tällaista ollut odottanut.
Mutta sitten mä havahduin, enkä jäänyt toiseksi, vaikka itse sanonkin. Mä tyyräsin sen sängylle, kaadoin selälleen ja menin sen päälle makaamaan. Otin sitä käsistä kiinni ja nostin ne pään yläpuolelle. Näykin sen kaulaa, puhalsin korvaan, purin korvanlehteä. Se kiemurteli ja valitti mun alla, mutta se vaan on niin, että minä olen se, joka vie, ja muut vikisee. Niin sängyssä kuin sängyn ulkopuolellakin.
Ei me maltettu nukkua koko yönä. Jälkeenpäin mä mietin, että miten se menikin niin helposti ja luontevasti. Me kumpikin tiedettiin just, mitä ja miten, mihin kätensä laittaa, miten pidellä toista. Ei tarvinnut kysellä, ei ohjata toista, me oltiin vaan me. Aamuyöstä maattiin hiljaa kasvot kiinni toisissamme. Se piirsi hitaasti mun kulmakarvat, ja mä otin sen kasvot käsiini. Sillä on ihanat poskipäät, vahva leuka ja kauniit silmät.
Ja nyt, muutaman viikon kuluttua, me ollaan taas yhdessä. Eka kerta meni, enkä mä sitä unohda, mutta kyllä mä aika paljon odotan siitä, mitä on tulossa. On ajateltu käydä dinner datella ja hengailla ympäri kaupunkia yhdessä. Se voi olla tietty hankalaa, kun meidät tunnetaan nyt paremmin, mutta yritetään. Ja jos ei onnistu, linnoittaudutaan sitten hotellihuoneeseen. Joko sen tai sitten mun.
Kyllä mä luulen, että me keksitään sielläkin yhteistä tekemistä. Aivan varmasti.
It would be a huge shame if you didn't get to go to the concert.
www.tumblr.com
!!