Hmmm. Mietin tässä kahden vaiheilla, että kannattaako kommentoida vai ei. Tulin nimittäin Vauvalta takamatkalta lukemasta ja repesin viimeiseen kommenttiin niin totaalisesti. Vaaleansininen pikkuveli!
Mutta sitten täällä puitiinkin edelleen samaa kuin eilen. Ja sitten tuli fiilis, että ei saisikaan yllättäen pohtia mitään, kun kyseessä on ihmiset. Eli mistä me täällä siis keskustelemme? Jos ei saa sanoa, että näyttää väsyneeltä, tai voisiko olla jollain lääkekuurilla tai ääni ei ollut ihan skarppi, koska kyse siis ihmisistä, niin mikähän on sitä sopivaa ja oikeaa keskustelua?
Oma mielipiteeni (vaikka tästä ei saanut keskustella): B on selvästi väsynyt niin keikkaa edeltävissä kuvissa kuin myös keikalla. Koska on sanonut olevansa aika neuroottinen eikä ota lääkkeitä kuin äärimmäisessä hädässä, niin en usko, että on missään lääketokkurassa. On vain univelkaa eikä paras mahdollinen fiilis ja yrittää kompensoida sitä yrittämällä vähän liikaa.
Mutta silti en ymmärrä tätä paniikinomaista pakokauhua siitä, ettei saa kommentoida, ei saa huomata, ei saa pohtia, ei ole kivaa, ja minä ainakin pelästyin ja liian jyrkät kommentit ja ties mitä. Siis keitä täällä nyt halutaan suojella ja miltä? Joku puhui tuolla vauvaleikeistä ja tuli juuri näistä paniikinomaisista hyshys-kommenteista mieleen, että vauvaleikeissä ei kukaan ole sairas ja niissä on aina täydellinen perhe eikä kukaan tee mitään pahaa tai koe mitään pahaa. B ei siksi voi olla sairas eikä hän voi olla väsynyt eikä hänellä voi olla huono päivä vaan kaikki on vaan niin perfect kuin olla ja voi tai jos ei ole, niin sitä ei ainakaan suomalaisella vauvapalstalla saa pohtia. Koska muuten täällä tulee paha mieli.
Kun nyt kuitenkin ollaan aikuisia (pääasiassa), niin ymmärrämme varmasti, että elämässä on huonojakin asioita eikä niiden pohtiminen ole millään tavalla ennustusten toteuttamista tai keneltäkään pois. Sen oman mielipiteen voi sanoa ja todeta, että minusta ei ole mitään vikaa mutta toisin ajattelevien vaientaminen on niin ärsyttävää - kun selvästi ne toisinajattelijat ovat esittäneet perusteluita eivätkä vain heittäneet random-väitteitä. Olipahan yksi jopa itse keikalla, mutta eipä kelvannut sekään, kun oli väärä mielipide.
Anteeksi avautuminen. Nyt vähän kaduttaa, koska tiedän, että pahoitin jonkun mielen. Auttaako, jos kehotan menemään vauvalle lukemaan viimeisen kommentin? Minut se sai todella hyvälle tuulelle.