Aikamoinen puutarha

Oon koukuttunut nyt tähän aikasilmukka ficciin, siitä on vielä pari osaa ilmestymättä.

I'm lost in search for you - Chapter 1 - kuurama - Joker Out (Band) [Archive of Our Own]

An Archive of Our Own, a project of the Organization for Transformative Works

archiveofourown.org

Ja ootko lukenut sen tukkijätkä-ficcin? Se on vielä kans kesken

Partaalla kuohuvan virran - Chapter 1 - Odus - Käärijä (Musician) [Archive of Our Own]

An Archive of Our Own, a project of the Organization for Transformative Works

archiveofourown.org

Kiitos paljon, en ole ehtinyt lukea hetkeen, mutta nyt aloitan noista

 

Kahden edellisen kirjoittajan kanss olen pitkälti samaa mieltä. Jos B. haluaa olla somevähäinen, se hänelle suotakoon, mutta olen tuonut itse esille, että tarkoittaisi sitä, että yhtyeen oma instatilit ja muut somekanavat olisi aktivoitava äkkiä ja luoda suunnitelmalliseta viestintää. Tämä nyt vallitseva hiljaisuus on kaikista pahinta ja alkaa kartoittaa juuri niitä seuraajia, joista voisi tulla kunnon faneja. Ja kyllä nykypäivänä sponsorit/keikkojen järjestäjät seuraavat myös muuta kuin levymyyntiä esim. minkälaista pöhinää somessa yhtye saa aikaa. Noilla fanitileilläkin on oma paikkansa somemaailmassa. Joksutkin tietävät varmasti, että some on tärkeä työväline, joka nyt ei valitettavasti toimi heillä yhtään. T

Joku kirjoitti jossain, että joksujen somemanageri (Karen tms.) olisi lähtenyt muualle töihin. Sinänsä vaikka tätä hlöä ei ole "näkynyt", olisiko hänen roolinsa ollut kuitenkin isompi kuin on luultukaan? Eli edes jotain päivityksiä yms. olisi hoitunut hänen kauttaan ja nyt ei saada edes sitä vähäistä. Ja yksi epämääräinen jalkapallon ottelun katsomisvideo ei sitten riitä somen aktivoimiseksi. Sen sijaan pojat voisi jakaa nyt jotain tuleviin festarikeikkoihin harjoituksista yms. Ja tässä ei olisi yhtään mitään henkilökohtaista.

Muuten pakko vielä mainita Kristä, että hän on lopulta aika varovainen somessa. Hän voisi saada paljon pöhinää aikaan, jos olisi jakanut esim. sen kuvan, jossa oli hän ja Damon pari päivää sitten. Joskus aiemmin oli jokin vastaava tilanne.

Sorry, nauratti toi Karen . JO:n some voisi olla aika erikoinen jos joku Karen olisi vastuussa siitä. Karmen siis oli heidän somemanageri, mutta ei ole ilmeisesti enää. Hänellä taitaa olla se oma jäätelöbisnes tms., ehkä se vie hänen aikansa nykyisin.

 

Sorry, nauratti toi Karen . JO:n some voisi olla aika erikoinen jos joku Karen olisi vastuussa siitä. Karmen siis oli heidän somemanageri, mutta ei ole ilmeisesti enää. Hänellä taitaa olla se oma jäätelöbisnes tms., ehkä se vie hänen aikansa nykyisin.

Sivusta viittaan jos joku ei tiedä, että Karen on siis nettimeemi, sana sellaiselle moraali-marketan kaltaiselle minä-minä-ihmiselle

 

is Bojan here?

What’s not to love? x/x

www.tumblr.com

Ikävä näitä muruja!

 

Hmm Muistaako kukaan paljon Krisillä oli seuraajia viimeksi. Tällä hetkellä niitä näyttää olevan 42,5 tuhatta mutta toisaalta D ei ole häntä tägäillyt stooreihin joten ei tässä kauheeta nousua olekaan tainnut tulla Krisin seuraajissa

Käyrä on laskeva mutta ei mitenkään dramaattisesti kertoo instanavigation. Kesäkuun alussa on ollut 42 800 seuraajaa.

 

Sorry, nauratti toi Karen . JO:n some voisi olla aika erikoinen jos joku Karen olisi vastuussa siitä. Karmen siis oli heidän somemanageri, mutta ei ole ilmeisesti enää. Hänellä taitaa olla se oma jäätelöbisnes tms., ehkä se vie hänen aikansa nykyisin.

Ok, Karen. Huomasin mokani jälkikäteen.

Jos kuitenkin pidetään Karenit Jo:n somen ulkopuolella, ei olisi enää lantion keinutusta, paljasta pintaa....

 

Syötiin Juustin kanssa lohisoppaa, ja pätkähti mieleen se Liverpoolin dinner date Bojanin kanssa. Silloin vasta tutustuttiin toisiimme, ja minä olin niin arkaa poikaa, että nyt kun ajattelee niin ihmettelen. Juuri ja juuri uskalsin silmiin sitä pöydän yli katsoa.

Mikke kuvasi liveä koko ajan kun me etittiin ruokapaikkaa. Oli siinä Mattikin, ja taisi olla tanssija-Jesse matkassa myös. Siis ensin alkuun ennen kun me jäätiin sitten kahdestaan. Bojan oli livahtanut karkuun muulta bändiltä, jättänyt ne johonkin haastatteluun omin päinsä. Mä olin niin otettu - siis lähti mun, Jeren Vantaalta, kanssa syömään, vaikka media odotti jossain hotellin kabinetissa.

Mua nolotti mun englanti, mutta se tuntui ymmärtävän mua tosi hyvin. Jo kadulla se kaappasi välillä kainaloon, pörrötti hiuksia ja naureskeli. Mä vähän yritin flirtata, tai siis eihän mun tartte yrittää, kun mä flirttaan aina ilman yrittämättäkin, mutta en mä niin hyvä ole siinä kuin se on. Pääsin kuitenkin yllättämään, kun kysyin, mitä se haluaa syödä ja heitin, että mii, ja vielä perään, että no, no, not now, maybe later. Se meni ihan vaikeaksi ja rupesi vääntämään, että meat.

Siellä meat-paikassa me jatkettiin vähän vielä liveä, ja mä opetin sille, miten 24 sanotaan suomeksi. Ei me sitä pitkään jaksettu vaan ruvettiin syömään, ja pistettiin kamerat kiinni. Matti ja Jesse oli omassa pöydässään, eikä Mikkekään jäänyt siihen meidän kanssa notkumaan. Oltiin ihan kaksin, ja mä olin vähän hämilläni. Se ei ollut. Se katseli koko ajan mua silmiin ja nauroi niillä silmillään. Sen jalat muka vahingossa kosketti aina mun jalkoja, ja mä hätkähdin, kun tajusin, että se tekee sitä ihan tarkoituksella. Hinkkasi jalkaterällä mua säärestä, ja vähän ylempääkin. Samalla kun se muka vahingossa teki sitä, se katsoi mua suoraan silmiin ihan kuin nähdäkseen, miten mä reagoin.

Mä reagoin niin, että mun vatsassa alkoi kiertää. Ei silleen huonolla tavalla vaan niin kuin olisi perhosia lennellyt pitkin pötsiä. Saatiin annokset, ja jatkettiin toistemme tuijottamista ja virnuilua. Mä kysyin siltä, saanko maistaa, miltä sen ruoka maistuu. Se otti saman tien mössöä lautaseltaan, ja työnsi oman haarukkansa mun suuhuni. Ja katsoi silmiin samalla kun syötti mua pöydän yli. Mä otin sitä ranteesta kiinni ja ohjasin haarukkaa muka oikeaan kohtaan, ja se tuntui niin hyvältä.

Ne perhoset siellä vatsassa sai ihan täydellisen hepulin. Herranen aika sentään.

Saatiin me lopulta syötyä toistemme tuijottelulta, mutta kyllä se kesti. Mikke kuikuili jo naapuripöydästä, mikä meillä kestää. Minä vinkkasin sille, että HÄIVY, ja kerrankin se ymmärsi ensimmäisestä vinkistä, että nyt sitä ei tarvita. Ne lähti poikien kanssa, ja jättivät meidät kaksistaan. Kysyivät, että osataanko hotellille ja häipyivät.

Me osattiin hotellille, mutta kauan se kesti. Ensin mentiin Bojanin hotellille. Kuljettiin käsi toistemme harteilla, hassuteltiin ja puskettiin toisiamme. Välillä se pörrötti mua hiuksista, ja minä vain nieleskelin. Hotellin aulassa se katsoi mua silleen vinosti, ja sanoi, että sillä on ollut hirmu hauska päivä. Ja että mennään syömään toistekin. Minä nyökkäsin. Yes, sain sanottua.

Ja sitten se tuli. Otti mun kasvot käsiensä varaan ja puski otsansa mun otsaan kiinni. Sanoi jotain, mitä en ihan ymmärtänyt. Pörrötti hiukset ja lähti hissille. Hissin ovella se vielä kääntyi, vilkutti ja lähetti lentosuukon. Mä jäin seisomaan siihen aulaan. Eikä ne perhoset rauhoittuneet mun vatsassa millään.

Ja sitten piti vielä muistaa, missä mun oma hotelli on. Mulla oli tosi vahva tunne siitä, että mä en tule ikinä unohtamaan tätä iltapäivää sen kanssa. Että tästä alkoi jotain sellaista, mitä Pöyhösen poika ei ole ikipäivänä elämässään vielä kokenut.

Jotenkin löysin hotellille, ja sain heti Miken kimppuuni. Olivat kuulemma olleet huolissaan, että olen eksynyt. Mä vain hymyilin typerästi ja tuijotin jonnekin kaukaisuuteen.

Illalla se laittoi tekstarin, ja sanoi, että koko viisujen paras iltapäivä oli ollut just nyt. Ja että voidaanko mennä treffeille vielä uudelleen. Vaikka heti huomenna.

Treffeille - mä punastuin, ja lähetin sille takaisin vihreän sydämen ja sanan YES.

 

Syötiin Juustin kanssa lohisoppaa, ja pätkähti mieleen se Liverpoolin dinner date Bojanin kanssa. Silloin vasta tutustuttiin toisiimme, ja minä olin niin arkaa poikaa, että nyt kun ajattelee niin ihmettelen. Juuri ja juuri uskalsin silmiin sitä pöydän yli katsoa.

Mikke kuvasi liveä koko ajan kun me etittiin ruokapaikkaa. Oli siinä Mattikin, ja taisi olla tanssija-Jesse matkassa myös. Siis ensin alkuun ennen kun me jäätiin sitten kahdestaan. Bojan oli livahtanut karkuun muulta bändiltä, jättänyt ne johonkin haastatteluun omin päinsä. Mä olin niin otettu - siis lähti mun, Jeren Vantaalta, kanssa syömään, vaikka media odotti jossain hotellin kabinetissa.

Mua nolotti mun englanti, mutta se tuntui ymmärtävän mua tosi hyvin. Jo kadulla se kaappasi välillä kainaloon, pörrötti hiuksia ja naureskeli. Mä vähän yritin flirtata, tai siis eihän mun tartte yrittää, kun mä flirttaan aina ilman yrittämättäkin, mutta en mä niin hyvä ole siinä kuin se on. Pääsin kuitenkin yllättämään, kun kysyin, mitä se haluaa syödä ja heitin, että mii, ja vielä perään, että no, no, not now, maybe later. Se meni ihan vaikeaksi ja rupesi vääntämään, että meat.

Siellä meat-paikassa me jatkettiin vähän vielä liveä, ja mä opetin sille, miten 24 sanotaan suomeksi. Ei me sitä pitkään jaksettu vaan ruvettiin syömään, ja pistettiin kamerat kiinni. Matti ja Jesse oli omassa pöydässään, eikä Mikkekään jäänyt siihen meidän kanssa notkumaan. Oltiin ihan kaksin, ja mä olin vähän hämilläni. Se ei ollut. Se katseli koko ajan mua silmiin ja nauroi niillä silmillään. Sen jalat muka vahingossa kosketti aina mun jalkoja, ja mä hätkähdin, kun tajusin, että se tekee sitä ihan tarkoituksella. Hinkkasi jalkaterällä mua säärestä, ja vähän ylempääkin. Samalla kun se muka vahingossa teki sitä, se katsoi mua suoraan silmiin ihan kuin nähdäkseen, miten mä reagoin.

Mä reagoin niin, että mun vatsassa alkoi kiertää. Ei silleen huonolla tavalla vaan niin kuin olisi perhosia lennellyt pitkin pötsiä. Saatiin annokset, ja jatkettiin toistemme tuijottamista ja virnuilua. Mä kysyin siltä, saanko maistaa, miltä sen ruoka maistuu. Se otti saman tien mössöä lautaseltaan, ja työnsi oman haarukkansa mun suuhuni. Ja katsoi silmiin samalla kun syötti mua pöydän yli. Mä otin sitä ranteesta kiinni ja ohjasin haarukkaa muka oikeaan kohtaan, ja se tuntui niin hyvältä.

Ne perhoset siellä vatsassa sai ihan täydellisen hepulin. Herranen aika sentään.

Saatiin me lopulta syötyä toistemme tuijottelulta, mutta kyllä se kesti. Mikke kuikuili jo naapuripöydästä, mikä meillä kestää. Minä vinkkasin sille, että HÄIVY, ja kerrankin se ymmärsi ensimmäisestä vinkistä, että nyt sitä ei tarvita. Ne lähti poikien kanssa, ja jättivät meidät kaksistaan. Kysyivät, että osataanko hotellille ja häipyivät.

Me osattiin hotellille, mutta kauan se kesti. Ensin mentiin Bojanin hotellille. Kuljettiin käsi toistemme harteilla, hassuteltiin ja puskettiin toisiamme. Välillä se pörrötti mua hiuksista, ja minä vain nieleskelin. Hotellin aulassa se katsoi mua silleen vinosti, ja sanoi, että sillä on ollut hirmu hauska päivä. Ja että mennään syömään toistekin. Minä nyökkäsin. Yes, sain sanottua.

Ja sitten se tuli. Otti mun kasvot käsiensä varaan ja puski otsansa mun otsaan kiinni. Sanoi jotain, mitä en ihan ymmärtänyt. Pörrötti hiukset ja lähti hissille. Hissin ovella se vielä kääntyi, vilkutti ja lähetti lentosuukon. Mä jäin seisomaan siihen aulaan. Eikä ne perhoset rauhoittuneet mun vatsassa millään.

Ja sitten piti vielä muistaa, missä mun oma hotelli on. Mulla oli tosi vahva tunne siitä, että mä en tule ikinä unohtamaan tätä iltapäivää sen kanssa. Että tästä alkoi jotain sellaista, mitä Pöyhösen poika ei ole ikipäivänä elämässään vielä kokenut.

Jotenkin löysin hotellille, ja sain heti Miken kimppuuni. Olivat kuulemma olleet huolissaan, että olen eksynyt. Mä vain hymyilin typerästi ja tuijotin jonnekin kaukaisuuteen.

Illalla se laittoi tekstarin, ja sanoi, että koko viisujen paras iltapäivä oli ollut just nyt. Ja että voidaanko mennä treffeille vielä uudelleen. Vaikka heti huomenna.

Treffeille - mä punastuin, ja lähetin sille takaisin vihreän sydämen ja sanan YES.

Ihana!

 

Syötiin Juustin kanssa lohisoppaa, ja pätkähti mieleen se Liverpoolin dinner date Bojanin kanssa. Silloin vasta tutustuttiin toisiimme, ja minä olin niin arkaa poikaa, että nyt kun ajattelee niin ihmettelen. Juuri ja juuri uskalsin silmiin sitä pöydän yli katsoa.

Mikke kuvasi liveä koko ajan kun me etittiin ruokapaikkaa. Oli siinä Mattikin, ja taisi olla tanssija-Jesse matkassa myös. Siis ensin alkuun ennen kun me jäätiin sitten kahdestaan. Bojan oli livahtanut karkuun muulta bändiltä, jättänyt ne johonkin haastatteluun omin päinsä. Mä olin niin otettu - siis lähti mun, Jeren Vantaalta, kanssa syömään, vaikka media odotti jossain hotellin kabinetissa.

Mua nolotti mun englanti, mutta se tuntui ymmärtävän mua tosi hyvin. Jo kadulla se kaappasi välillä kainaloon, pörrötti hiuksia ja naureskeli. Mä vähän yritin flirtata, tai siis eihän mun tartte yrittää, kun mä flirttaan aina ilman yrittämättäkin, mutta en mä niin hyvä ole siinä kuin se on. Pääsin kuitenkin yllättämään, kun kysyin, mitä se haluaa syödä ja heitin, että mii, ja vielä perään, että no, no, not now, maybe later. Se meni ihan vaikeaksi ja rupesi vääntämään, että meat.

Siellä meat-paikassa me jatkettiin vähän vielä liveä, ja mä opetin sille, miten 24 sanotaan suomeksi. Ei me sitä pitkään jaksettu vaan ruvettiin syömään, ja pistettiin kamerat kiinni. Matti ja Jesse oli omassa pöydässään, eikä Mikkekään jäänyt siihen meidän kanssa notkumaan. Oltiin ihan kaksin, ja mä olin vähän hämilläni. Se ei ollut. Se katseli koko ajan mua silmiin ja nauroi niillä silmillään. Sen jalat muka vahingossa kosketti aina mun jalkoja, ja mä hätkähdin, kun tajusin, että se tekee sitä ihan tarkoituksella. Hinkkasi jalkaterällä mua säärestä, ja vähän ylempääkin. Samalla kun se muka vahingossa teki sitä, se katsoi mua suoraan silmiin ihan kuin nähdäkseen, miten mä reagoin.

Mä reagoin niin, että mun vatsassa alkoi kiertää. Ei silleen huonolla tavalla vaan niin kuin olisi perhosia lennellyt pitkin pötsiä. Saatiin annokset, ja jatkettiin toistemme tuijottamista ja virnuilua. Mä kysyin siltä, saanko maistaa, miltä sen ruoka maistuu. Se otti saman tien mössöä lautaseltaan, ja työnsi oman haarukkansa mun suuhuni. Ja katsoi silmiin samalla kun syötti mua pöydän yli. Mä otin sitä ranteesta kiinni ja ohjasin haarukkaa muka oikeaan kohtaan, ja se tuntui niin hyvältä.

Ne perhoset siellä vatsassa sai ihan täydellisen hepulin. Herranen aika sentään.

Saatiin me lopulta syötyä toistemme tuijottelulta, mutta kyllä se kesti. Mikke kuikuili jo naapuripöydästä, mikä meillä kestää. Minä vinkkasin sille, että HÄIVY, ja kerrankin se ymmärsi ensimmäisestä vinkistä, että nyt sitä ei tarvita. Ne lähti poikien kanssa, ja jättivät meidät kaksistaan. Kysyivät, että osataanko hotellille ja häipyivät.

Me osattiin hotellille, mutta kauan se kesti. Ensin mentiin Bojanin hotellille. Kuljettiin käsi toistemme harteilla, hassuteltiin ja puskettiin toisiamme. Välillä se pörrötti mua hiuksista, ja minä vain nieleskelin. Hotellin aulassa se katsoi mua silleen vinosti, ja sanoi, että sillä on ollut hirmu hauska päivä. Ja että mennään syömään toistekin. Minä nyökkäsin. Yes, sain sanottua.

Ja sitten se tuli. Otti mun kasvot käsiensä varaan ja puski otsansa mun otsaan kiinni. Sanoi jotain, mitä en ihan ymmärtänyt. Pörrötti hiukset ja lähti hissille. Hissin ovella se vielä kääntyi, vilkutti ja lähetti lentosuukon. Mä jäin seisomaan siihen aulaan. Eikä ne perhoset rauhoittuneet mun vatsassa millään.

Ja sitten piti vielä muistaa, missä mun oma hotelli on. Mulla oli tosi vahva tunne siitä, että mä en tule ikinä unohtamaan tätä iltapäivää sen kanssa. Että tästä alkoi jotain sellaista, mitä Pöyhösen poika ei ole ikipäivänä elämässään vielä kokenut.

Jotenkin löysin hotellille, ja sain heti Miken kimppuuni. Olivat kuulemma olleet huolissaan, että olen eksynyt. Mä vain hymyilin typerästi ja tuijotin jonnekin kaukaisuuteen.

Illalla se laittoi tekstarin, ja sanoi, että koko viisujen paras iltapäivä oli ollut just nyt. Ja että voidaanko mennä treffeille vielä uudelleen. Vaikka heti huomenna.

Treffeille - mä punastuin, ja lähetin sille takaisin vihreän sydämen ja sanan YES.

Aivan ihana, kiitos tästä!

 

Kiitos ficistä!

 

Voihan rähmä. Viime viikonlopun reissu Prideen, jossa oli 35 astetta (tosi kiva noin muuten, yllätyksekseni vastaan tuli nolla negatiivista reaktiota) aiheutti yhteen vakavaan sairauteeni pahenemisvaiheen, jotka aiemmin ovat kestäneet kuukausikaupalla, ja hoitoa ei enää ole mahdollista saada. En tiedä mitä ihmettä Suomen-reissusta tulee, mutta niin kauan kuin henki pihisee niin änkeän vaikka väkisin Helsinki Prideen, Backakseen ja Allakselle. Mutta siitä ei välttämättä seuraa yhtään hyvää. Äh.

Sori marinoista. Ei ole ollut parhaat tunnelmat, mutta ficit sentään etenevät, yksi jo valmiina odottaa ensi viikkoa ja kirjoitin myös Ptuj'n keikasta runon, joka saanee ensi-iltansa (niille noin kolmelle kiinnostuneelle) huomenna. Ja kohtahan nuo pitkään ja hartaudella odotetut tapahtumat jo koittavatkin. Sekä Ruissi tietysti, vaikken sinne itse pääsekään.

Kiitos myös kivoista minificeistä kirjoittajalle/kirjoittajille!

- Joymuffin

 

Syötiin Juustin kanssa lohisoppaa, ja pätkähti mieleen se Liverpoolin dinner date Bojanin kanssa. Silloin vasta tutustuttiin toisiimme, ja minä olin niin arkaa poikaa, että nyt kun ajattelee niin ihmettelen. Juuri ja juuri uskalsin silmiin sitä pöydän yli katsoa.

Mikke kuvasi liveä koko ajan kun me etittiin ruokapaikkaa. Oli siinä Mattikin, ja taisi olla tanssija-Jesse matkassa myös. Siis ensin alkuun ennen kun me jäätiin sitten kahdestaan. Bojan oli livahtanut karkuun muulta bändiltä, jättänyt ne johonkin haastatteluun omin päinsä. Mä olin niin otettu - siis lähti mun, Jeren Vantaalta, kanssa syömään, vaikka media odotti jossain hotellin kabinetissa.

Mua nolotti mun englanti, mutta se tuntui ymmärtävän mua tosi hyvin. Jo kadulla se kaappasi välillä kainaloon, pörrötti hiuksia ja naureskeli. Mä vähän yritin flirtata, tai siis eihän mun tartte yrittää, kun mä flirttaan aina ilman yrittämättäkin, mutta en mä niin hyvä ole siinä kuin se on. Pääsin kuitenkin yllättämään, kun kysyin, mitä se haluaa syödä ja heitin, että mii, ja vielä perään, että no, no, not now, maybe later. Se meni ihan vaikeaksi ja rupesi vääntämään, että meat.

Siellä meat-paikassa me jatkettiin vähän vielä liveä, ja mä opetin sille, miten 24 sanotaan suomeksi. Ei me sitä pitkään jaksettu vaan ruvettiin syömään, ja pistettiin kamerat kiinni. Matti ja Jesse oli omassa pöydässään, eikä Mikkekään jäänyt siihen meidän kanssa notkumaan. Oltiin ihan kaksin, ja mä olin vähän hämilläni. Se ei ollut. Se katseli koko ajan mua silmiin ja nauroi niillä silmillään. Sen jalat muka vahingossa kosketti aina mun jalkoja, ja mä hätkähdin, kun tajusin, että se tekee sitä ihan tarkoituksella. Hinkkasi jalkaterällä mua säärestä, ja vähän ylempääkin. Samalla kun se muka vahingossa teki sitä, se katsoi mua suoraan silmiin ihan kuin nähdäkseen, miten mä reagoin.

Mä reagoin niin, että mun vatsassa alkoi kiertää. Ei silleen huonolla tavalla vaan niin kuin olisi perhosia lennellyt pitkin pötsiä. Saatiin annokset, ja jatkettiin toistemme tuijottamista ja virnuilua. Mä kysyin siltä, saanko maistaa, miltä sen ruoka maistuu. Se otti saman tien mössöä lautaseltaan, ja työnsi oman haarukkansa mun suuhuni. Ja katsoi silmiin samalla kun syötti mua pöydän yli. Mä otin sitä ranteesta kiinni ja ohjasin haarukkaa muka oikeaan kohtaan, ja se tuntui niin hyvältä.

Ne perhoset siellä vatsassa sai ihan täydellisen hepulin. Herranen aika sentään.

Saatiin me lopulta syötyä toistemme tuijottelulta, mutta kyllä se kesti. Mikke kuikuili jo naapuripöydästä, mikä meillä kestää. Minä vinkkasin sille, että HÄIVY, ja kerrankin se ymmärsi ensimmäisestä vinkistä, että nyt sitä ei tarvita. Ne lähti poikien kanssa, ja jättivät meidät kaksistaan. Kysyivät, että osataanko hotellille ja häipyivät.

Me osattiin hotellille, mutta kauan se kesti. Ensin mentiin Bojanin hotellille. Kuljettiin käsi toistemme harteilla, hassuteltiin ja puskettiin toisiamme. Välillä se pörrötti mua hiuksista, ja minä vain nieleskelin. Hotellin aulassa se katsoi mua silleen vinosti, ja sanoi, että sillä on ollut hirmu hauska päivä. Ja että mennään syömään toistekin. Minä nyökkäsin. Yes, sain sanottua.

Ja sitten se tuli. Otti mun kasvot käsiensä varaan ja puski otsansa mun otsaan kiinni. Sanoi jotain, mitä en ihan ymmärtänyt. Pörrötti hiukset ja lähti hissille. Hissin ovella se vielä kääntyi, vilkutti ja lähetti lentosuukon. Mä jäin seisomaan siihen aulaan. Eikä ne perhoset rauhoittuneet mun vatsassa millään.

Ja sitten piti vielä muistaa, missä mun oma hotelli on. Mulla oli tosi vahva tunne siitä, että mä en tule ikinä unohtamaan tätä iltapäivää sen kanssa. Että tästä alkoi jotain sellaista, mitä Pöyhösen poika ei ole ikipäivänä elämässään vielä kokenut.

Jotenkin löysin hotellille, ja sain heti Miken kimppuuni. Olivat kuulemma olleet huolissaan, että olen eksynyt. Mä vain hymyilin typerästi ja tuijotin jonnekin kaukaisuuteen.

Illalla se laittoi tekstarin, ja sanoi, että koko viisujen paras iltapäivä oli ollut just nyt. Ja että voidaanko mennä treffeille vielä uudelleen. Vaikka heti huomenna.

Treffeille - mä punastuin, ja lähetin sille takaisin vihreän sydämen ja sanan YES.

Kiitos tästä, oli ihana

 

Voihan rähmä. Viime viikonlopun reissu Prideen, jossa oli 35 astetta (tosi kiva noin muuten, yllätyksekseni vastaan tuli nolla negatiivista reaktiota) aiheutti yhteen vakavaan sairauteeni pahenemisvaiheen, jotka aiemmin ovat kestäneet kuukausikaupalla, ja hoitoa ei enää ole mahdollista saada. En tiedä mitä ihmettä Suomen-reissusta tulee, mutta niin kauan kuin henki pihisee niin änkeän vaikka väkisin Helsinki Prideen, Backakseen ja Allakselle. Mutta siitä ei välttämättä seuraa yhtään hyvää. Äh.

Sori marinoista. Ei ole ollut parhaat tunnelmat, mutta ficit sentään etenevät, yksi jo valmiina odottaa ensi viikkoa ja kirjoitin myös Ptuj'n keikasta runon, joka saanee ensi-iltansa (niille noin kolmelle kiinnostuneelle) huomenna. Ja kohtahan nuo pitkään ja hartaudella odotetut tapahtumat jo koittavatkin. Sekä Ruissi tietysti, vaikken sinne itse pääsekään.

Kiitos myös kivoista minificeistä kirjoittajalle/kirjoittajille!

- Joymuffin

Huhhuh! Yritä nyt levätä, jos siitä on jotain apua tilanteessasi
Hienoa, että Balkanilla Pride sujui rauhallisesti

 

Voihan rähmä. Viime viikonlopun reissu Prideen, jossa oli 35 astetta (tosi kiva noin muuten, yllätyksekseni vastaan tuli nolla negatiivista reaktiota) aiheutti yhteen vakavaan sairauteeni pahenemisvaiheen, jotka aiemmin ovat kestäneet kuukausikaupalla, ja hoitoa ei enää ole mahdollista saada. En tiedä mitä ihmettä Suomen-reissusta tulee, mutta niin kauan kuin henki pihisee niin änkeän vaikka väkisin Helsinki Prideen, Backakseen ja Allakselle. Mutta siitä ei välttämättä seuraa yhtään hyvää. Äh.

Sori marinoista. Ei ole ollut parhaat tunnelmat, mutta ficit sentään etenevät, yksi jo valmiina odottaa ensi viikkoa ja kirjoitin myös Ptuj'n keikasta runon, joka saanee ensi-iltansa (niille noin kolmelle kiinnostuneelle) huomenna. Ja kohtahan nuo pitkään ja hartaudella odotetut tapahtumat jo koittavatkin. Sekä Ruissi tietysti, vaikken sinne itse pääsekään.

Kiitos myös kivoista minificeistä kirjoittajalle/kirjoittajille!

- Joymuffin

 

Tuore kesäinen Suomi-ficci

yö pimenee mutta meitä ei nukuta - erasedjanna, tilhi - Joker Out (Band) [Archive of Our Own]

An Archive of Our Own, a project of the Organization for Transformative Works

archiveofourown.org

 

Äh, jääkö teillä muilla viestit moden haaviin? Olen yrittänyt vinkata yhtä ficciä, mutta ei tule läpi. Yö pimenee mutta meitä ei nukuta on ficin nimi. Pahoittelen jos kohta tulee sama vinkkaus useaan kertaan.

Tulisikohan nämä Joksuen keikkakuvat sitten.

Tumblr

Tumblr. Pure effervescent enrichment. Old internet energy. Home of the Reblogs. All the art you never knew you needed. All the fandoms you could wish for. Enough memes to knock out a moderately-sized mammal. Add to it or simply scroll through and soak it up.

www.tumblr.com

 

Voihan rähmä. Viime viikonlopun reissu Prideen, jossa oli 35 astetta (tosi kiva noin muuten, yllätyksekseni vastaan tuli nolla negatiivista reaktiota) aiheutti yhteen vakavaan sairauteeni pahenemisvaiheen, jotka aiemmin ovat kestäneet kuukausikaupalla, ja hoitoa ei enää ole mahdollista saada. En tiedä mitä ihmettä Suomen-reissusta tulee, mutta niin kauan kuin henki pihisee niin änkeän vaikka väkisin Helsinki Prideen, Backakseen ja Allakselle. Mutta siitä ei välttämättä seuraa yhtään hyvää. Äh.

Sori marinoista. Ei ole ollut parhaat tunnelmat, mutta ficit sentään etenevät, yksi jo valmiina odottaa ensi viikkoa ja kirjoitin myös Ptuj'n keikasta runon, joka saanee ensi-iltansa (niille noin kolmelle kiinnostuneelle) huomenna. Ja kohtahan nuo pitkään ja hartaudella odotetut tapahtumat jo koittavatkin. Sekä Ruissi tietysti, vaikken sinne itse pääsekään.

Kiitos myös kivoista minificeistä kirjoittajalle/kirjoittajille!

- Joymuffin

 

Syötiin Juustin kanssa lohisoppaa, ja pätkähti mieleen se Liverpoolin dinner date Bojanin kanssa. Silloin vasta tutustuttiin toisiimme, ja minä olin niin arkaa poikaa, että nyt kun ajattelee niin ihmettelen. Juuri ja juuri uskalsin silmiin sitä pöydän yli katsoa.

Mikke kuvasi liveä koko ajan kun me etittiin ruokapaikkaa. Oli siinä Mattikin, ja taisi olla tanssija-Jesse matkassa myös. Siis ensin alkuun ennen kun me jäätiin sitten kahdestaan. Bojan oli livahtanut karkuun muulta bändiltä, jättänyt ne johonkin haastatteluun omin päinsä. Mä olin niin otettu - siis lähti mun, Jeren Vantaalta, kanssa syömään, vaikka media odotti jossain hotellin kabinetissa.

Mua nolotti mun englanti, mutta se tuntui ymmärtävän mua tosi hyvin. Jo kadulla se kaappasi välillä kainaloon, pörrötti hiuksia ja naureskeli. Mä vähän yritin flirtata, tai siis eihän mun tartte yrittää, kun mä flirttaan aina ilman yrittämättäkin, mutta en mä niin hyvä ole siinä kuin se on. Pääsin kuitenkin yllättämään, kun kysyin, mitä se haluaa syödä ja heitin, että mii, ja vielä perään, että no, no, not now, maybe later. Se meni ihan vaikeaksi ja rupesi vääntämään, että meat.

Siellä meat-paikassa me jatkettiin vähän vielä liveä, ja mä opetin sille, miten 24 sanotaan suomeksi. Ei me sitä pitkään jaksettu vaan ruvettiin syömään, ja pistettiin kamerat kiinni. Matti ja Jesse oli omassa pöydässään, eikä Mikkekään jäänyt siihen meidän kanssa notkumaan. Oltiin ihan kaksin, ja mä olin vähän hämilläni. Se ei ollut. Se katseli koko ajan mua silmiin ja nauroi niillä silmillään. Sen jalat muka vahingossa kosketti aina mun jalkoja, ja mä hätkähdin, kun tajusin, että se tekee sitä ihan tarkoituksella. Hinkkasi jalkaterällä mua säärestä, ja vähän ylempääkin. Samalla kun se muka vahingossa teki sitä, se katsoi mua suoraan silmiin ihan kuin nähdäkseen, miten mä reagoin.

Mä reagoin niin, että mun vatsassa alkoi kiertää. Ei silleen huonolla tavalla vaan niin kuin olisi perhosia lennellyt pitkin pötsiä. Saatiin annokset, ja jatkettiin toistemme tuijottamista ja virnuilua. Mä kysyin siltä, saanko maistaa, miltä sen ruoka maistuu. Se otti saman tien mössöä lautaseltaan, ja työnsi oman haarukkansa mun suuhuni. Ja katsoi silmiin samalla kun syötti mua pöydän yli. Mä otin sitä ranteesta kiinni ja ohjasin haarukkaa muka oikeaan kohtaan, ja se tuntui niin hyvältä.

Ne perhoset siellä vatsassa sai ihan täydellisen hepulin. Herranen aika sentään.

Saatiin me lopulta syötyä toistemme tuijottelulta, mutta kyllä se kesti. Mikke kuikuili jo naapuripöydästä, mikä meillä kestää. Minä vinkkasin sille, että HÄIVY, ja kerrankin se ymmärsi ensimmäisestä vinkistä, että nyt sitä ei tarvita. Ne lähti poikien kanssa, ja jättivät meidät kaksistaan. Kysyivät, että osataanko hotellille ja häipyivät.

Me osattiin hotellille, mutta kauan se kesti. Ensin mentiin Bojanin hotellille. Kuljettiin käsi toistemme harteilla, hassuteltiin ja puskettiin toisiamme. Välillä se pörrötti mua hiuksista, ja minä vain nieleskelin. Hotellin aulassa se katsoi mua silleen vinosti, ja sanoi, että sillä on ollut hirmu hauska päivä. Ja että mennään syömään toistekin. Minä nyökkäsin. Yes, sain sanottua.

Ja sitten se tuli. Otti mun kasvot käsiensä varaan ja puski otsansa mun otsaan kiinni. Sanoi jotain, mitä en ihan ymmärtänyt. Pörrötti hiukset ja lähti hissille. Hissin ovella se vielä kääntyi, vilkutti ja lähetti lentosuukon. Mä jäin seisomaan siihen aulaan. Eikä ne perhoset rauhoittuneet mun vatsassa millään.

Ja sitten piti vielä muistaa, missä mun oma hotelli on. Mulla oli tosi vahva tunne siitä, että mä en tule ikinä unohtamaan tätä iltapäivää sen kanssa. Että tästä alkoi jotain sellaista, mitä Pöyhösen poika ei ole ikipäivänä elämässään vielä kokenut.

Jotenkin löysin hotellille, ja sain heti Miken kimppuuni. Olivat kuulemma olleet huolissaan, että olen eksynyt. Mä vain hymyilin typerästi ja tuijotin jonnekin kaukaisuuteen.

Illalla se laittoi tekstarin, ja sanoi, että koko viisujen paras iltapäivä oli ollut just nyt. Ja että voidaanko mennä treffeille vielä uudelleen. Vaikka heti huomenna.

Treffeille - mä punastuin, ja lähetin sille takaisin vihreän sydämen ja sanan YES.

Ihana! Hyvä ettei itselle tullut perhosia vatsaan

 

Äh, jääkö teillä muilla viestit moden haaviin? Olen yrittänyt vinkata yhtä ficciä, mutta ei tule läpi. Yö pimenee mutta meitä ei nukuta on ficin nimi. Pahoittelen jos kohta tulee sama vinkkaus useaan kertaan.

Tulisikohan nämä Joksuen keikkakuvat sitten.

Tumblr

Tumblr. Pure effervescent enrichment. Old internet energy. Home of the Reblogs. All the art you never knew you needed. All the fandoms you could wish for. Enough memes to knock out a moderately-sized mammal. Add to it or simply scroll through and soak it up.

www.tumblr.com

Joo nää tuli ja on noi hienoja kuvia

 

Voihan rähmä. Viime viikonlopun reissu Prideen, jossa oli 35 astetta (tosi kiva noin muuten, yllätyksekseni vastaan tuli nolla negatiivista reaktiota) aiheutti yhteen vakavaan sairauteeni pahenemisvaiheen, jotka aiemmin ovat kestäneet kuukausikaupalla, ja hoitoa ei enää ole mahdollista saada. En tiedä mitä ihmettä Suomen-reissusta tulee, mutta niin kauan kuin henki pihisee niin änkeän vaikka väkisin Helsinki Prideen, Backakseen ja Allakselle. Mutta siitä ei välttämättä seuraa yhtään hyvää. Äh.

Sori marinoista. Ei ole ollut parhaat tunnelmat, mutta ficit sentään etenevät, yksi jo valmiina odottaa ensi viikkoa ja kirjoitin myös Ptuj'n keikasta runon, joka saanee ensi-iltansa (niille noin kolmelle kiinnostuneelle) huomenna. Ja kohtahan nuo pitkään ja hartaudella odotetut tapahtumat jo koittavatkin. Sekä Ruissi tietysti, vaikken sinne itse pääsekään.

Kiitos myös kivoista minificeistä kirjoittajalle/kirjoittajille!

- Joymuffin

Voi ei, ikävä kuulla huonosta voinnista Mutta kun mainitsit ficit, niin haluan sanoa, että se sun Nism Zvezda -ficci on aivan mahtava! Mahtava taustatarina, koukuttavat juonenkäänteet, jännitys, kaikki

 

Toivoisin ficcejä suomeksi

 

Voi ei, ikävä kuulla huonosta voinnista Mutta kun mainitsit ficit, niin haluan sanoa, että se sun Nism Zvezda -ficci on aivan mahtava! Mahtava taustatarina, koukuttavat juonenkäänteet, jännitys, kaikki

Kiitos! Tosi kiva kuulla, kun kudosten ja kommenttien määrän perusteella (viimeisimmässä luvussa toistaiseksi nolla kommenttia) se on jäänyt aika pitkälti huomiotta, vaikka pari innokasta fania onkin.

- Joymuffin

 

Toivoisin ficcejä suomeksi

Nythän tuli taas juuri useampi.

 

Kirjoitin runon Bojanin kengännauhoista, numeroista, unista ja kaipauksesta nimeltä "No-Slip Fall". Tässä ote, loput AO3:ssa. https://archiveofourown.org/works/56949640

"you can thread through the eyelets
of a goodbye and tighten so that maybe
it’s just a goodnight, a good night
you are allowed to make up stuff because
life is a no-good slip-on boot"

(Eyelet on nimi rei’ille, joista kengännauhat pujotetaan kenkiin, mutta myös Kirrin vaatteiden vahvistettuja reikäkoristeluita voi kutsua tuolla sanalla.)

- Joymuffin

 

Kiitos! Tosi kiva kuulla, kun kudosten ja kommenttien määrän perusteella (viimeisimmässä luvussa toistaiseksi nolla kommenttia) se on jäänyt aika pitkälti huomiotta, vaikka pari innokasta fania onkin.

- Joymuffin

Voisiko ehkä johtua siitä, että en esimerkiksi itse saa omalla vakiohaullani tätä ficciäsi esiin ja luenkin sitä siis lähettämäsi linkin avulla? Tosin muut näyttävät ficin löytävän ihan normaalisti mutta olen itse käyttänyt omaa hakuani nyt vuoden verran ja löytänyt kaikki linkatut ficit sen avulla (ja toki paljon ei-linkattujakin), niin on vain jotenkin hassua, että tämä yksi ficci ei jostain syystä löydy. Ongelma taitaa tosiaan olla kuitenkin vain minulla. Pitäisi ehkä vaihtaa hakukriteerejä mutta kun on ollut toimiva tähän asti, niin en vain jaksa.