Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Mä ihastuin heti toisella kuulemalla uuteen biisiin. Siihen miten se ilmaisee tunnetta ja siihen että rakenne & kokonaisuus vaatii useampaa kuuntelua ja sulattelua. Ylipäänsä pidän siitä, että bändi tai artisti kokeilee rohkeasti musiikissa erilaisia juttuja, kuten tässäkin on nyt tehty. Mulle biisi oli niin lupaava, että en just nyt jaksa ollenkaan surra ainakin osittain menetettyä sloveenin/serbian kieltä tulevissa biiseissä.
En ole ehtinyt tänään kuuntelemaan, ehkä kuuntelen vasta perjantaina, kun saan kuunnella rauhassa yksin. Kuulostaa lupaavalta, että ihastuit toisella kerralla biisiin; parhaat biisit on mulle yleensä alkanut aukeamaan nimenomaan toisella kuuntelukerralla. Ja kerta kerralta löytää lisää kerroksia.
 
vierailija
En ole ehtinyt tänään kuuntelemaan, ehkä kuuntelen vasta perjantaina, kun saan kuunnella rauhassa yksin. Kuulostaa lupaavalta, että ihastuit toisella kerralla biisiin; parhaat biisit on mulle yleensä alkanut aukeamaan nimenomaan toisella kuuntelukerralla. Ja kerta kerralta löytää lisää kerroksia.
Mullekin biisi alkaa aueta paremmin nyt muutaman kuuntelun jälkeen. En tiedä oliko Joksuilta kovin hyvä idea julkaista koko biisiä pari päivää ennen julkaisupäivää, kun nyt porukka luukuttaa noita nauhoituksia, jotka taas vie heiltä kuunteluita.
 
vierailija
Mä kuuntelin biisin jokusen kerran, mutta yritän säästellä perjantaihin, jotta pääsen kuuntelemaan sitä Spotifyssä ja siten kerryttämään striimaustilastoa.

Minuun iski heti Bojanin ääni ja tulkinta, vähän liikutuinkin, vaikka en ole kova liikuttumaan ❤ 🥹 Sanat oli kyllä huomattavasti paremmat kuin SSOL:ssä.

Rakenteeltaan biisi on aika monipuolinen ja siinä on kaikenlaista elementtiä (varsinkin kun kuuntelee kuulokkeilla). Mulle sellaiset biisit vaatii paljon (joskus tosi paljon) kuuntelukertoja ennen kuin niihin pääsee sisään, mutta toisaalta sellaisiin ns. kasvaviin biiseihin ei kyllästy. Ei tämä mun lempibiisini Joksuilta ole, mutta tykkään tästä huomattavan paljon enemmän kuin SSOL:stä.

Jos tämä on JO:n uusi suunta, jään kaipaamaan balkanilaisvaikutteita, vaikka tämmöinen brittiläisvaikutteinen pop/rock toimii mulle tosi hyvin.

Toisaalta jos olen ymmärtänyt oikein, tulevalla levyllä on biisejä myös sloveeniksi ja serbiaksi, joten ehkä niihin tulee muutenkin balkanilaista tunnelmaa.

Ja ennen kaikkea odotan, että päästään kuulemaan tämä livenä, vieläpä ensimmäisinä! 🔥

(MRS=3)
 
vierailija
Mä kuuntelin biisin jokusen kerran, mutta yritän säästellä perjantaihin, jotta pääsen kuuntelemaan sitä Spotifyssä ja siten kerryttämään striimaustilastoa.

Minuun iski heti Bojanin ääni ja tulkinta, vähän liikutuinkin, vaikka en ole kova liikuttumaan 🥹 Sanat oli kyllä huomattavasti paremmat kuin SSOL:ssä.

Rakenteeltaan biisi on aika monipuolinen ja siinä on kaikenlaista elementtiä (varsinkin kun kuuntelee kuulokkeilla). Mulle sellaiset biisit vaatii paljon (joskus tosi paljon) kuuntelukertoja ennen kuin niihin pääsee sisään, mutta toisaalta sellaisiin ns. kasvaviin biiseihin ei kyllästy. Ei tämä mun lempibiisini Joksuilta ole, mutta tykkään tästä huomattavan paljon enemmän kuin SSOL:stä.

Jos tämä on JO:n uusi suunta, jään kaipaamaan balkanilaisvaikutteita, vaikka tämmöinen brittiläisvaikutteinen pop/rock toimii mulle tosi hyvin.

Toisaalta jos olen ymmärtänyt oikein, tulevalla levyllä on biisejä myös sloveeniksi ja serbiaksi, joten ehkä niihin tulee muutenkin balkanilaista tunnelmaa.

Ja ennen kaikkea odotan, että päästään kuulemaan tämä livenä, vieläpä ensimmäisinä!

(MRS=3)
Joksuthan sanoivat tehnensä balkanilaisimman biisinsä tähän mennessä Lontoossa. :)
 
vierailija
Noh, jos se on tämä biisi niin ehkä minäkin löydän siitä sen balkanilaisuuden, kun aikani kuuntelen
Heh, en kyllä usko. :D Luulisin, että kun Bojanin päästää irti, niin siellä on mahdollisimman melodramaattiset sloveeninkieliset sanat ja kaikki mahdolliset balkanilaiset perimäsoittimet ympätty samaan biisiin (ennen kuin tulee Žare ja vähän korjailee jälkiä).
 
vierailija
Noh, jos se on tämä biisi niin ehkä minäkin löydän siitä sen balkanilaisuuden, kun aikani kuuntelen
Tämä "Everybody's waiting" on kirjoitettu jo viime syksynä (vai jo kesällä), ja äänitettiin joulukuun lopulla Sloveniassa. Lontoossa on nyt kirjoitettu uusia biisejä, se "balkanilainen" myös, ja ne äänitetään huhti-toukokuussa Hampurissa. Näin mä olen tämän aikataulun ymmärtänyt.
 
vierailija
Jännä juttu - mietin juuri muutama päivä sitten että ovatkohan Joksut kuulleet koskaan Keane-bändiä ja olisiko mahdollista että he menevät vähän tuohon suuntaan uudessa musiikissaan. Ei tämä uusi ihan sitä tyyliä mun mielestä ole, enemmän Beatles ja ehkä David Bowie tuli mieleen. Progemusiikkia ei sitten ollutkaan vaikka aavisteltiin - onneksi, sillä en vain jaksa kuunnella progea.

Tykkään kyllä biisistä, olen kuunnellut sen viitisen kertaa ja joka kerralla siitä aukeni jotain uutta. Ainakaan siihen ei heti kyllästy, ei tosin ole vielä käynyt näin yhdenkään JO:n biisin kanssa. Ihanaa, että pojat ovat löytäneet itsestään uutta, ja heillä on luovuutensa ja lahjakkuutensa lisäksi myös kunnianhimoa tehdä jotain erilaista.

Toisaalta - ja kiroan tästä nyt itseäni - olen niin rakastunut heidän vanhoihin biiseihin, että olisin halunnut lisää samanlaista ihanuutta. Aika tylsää ajatella näin tietysti, mutta vanhoissakin on monentyyppisiä kappaleita, ja niissä on se tuttu JO-soundi. Jos tulevat biisit on tämän uuden tyylisiä, pääsenkö mä niihin sisään vai jatkanko sittenkin vain ja ainoastaan niiden vanhojen kuuntelua? Olenko ainoa joka miettii tätä?
Mä kans tykkään Keanesta - tai no, kolmesta niitten biisistä. Everybody's ...hetkinen, piti tarkistaa biisin nimi, että eihän vain ollut waiting, mutta ei, se oli Changing on hyvä biisi, samoin Silenced by the night, mutta ihanin on Souvereign light cafe 😍
Mietin myös joulun alla, että onkohan Bojan kuunnellut.
Tää on jo tosi vanhaa, mutta muistan miten kriitikot sekosivat 1989 (tienoilla), kun The Stone Rosesin debyyttilevy tuli. Itse vähän ihmettelin sitä älytöntä hypeä levyä kuunnellessani.
Mutta oon välillä palannut ko levyyn ja siis onhan siellä The Brittipoppia. Että kannattaa jokaisen aihealueesta kiinnostuneen kuunnella. She bangs the drums on suosikkini, vaikka ei varmaan levyn tekotaiteellisin hienostobiisi! 😆 Myös This is the One on banaalista nimestään huolimatta hyvä, sekä (Song for my) Sugar spun sister.
Vanhalle hesalaiselle kävi vielä viime kesänä Kallion kaduilla niin, että kuljin jonkun nuorisolais lökäpöksy poikaporukan perässä ja heillä oli mankka tosi 80-lukulaisesti olallaan. Sieltä tuli niin mielenkiintoinen biisi, että shazamasin sen (Shazam = biisien tunnistusäppi). No, sepä oli The Stone Rosesien todella tyylikäs ja kesäiltaan kuin nenä päähän istuva Something's Burning. Oli Hesan vierailu kohdillaan :)

En nyt Joksuille The Stone Roses -soundia biiseihinsä odottele, mutta suosittelisin kyllä kuuntelemaan :)
 
vierailija
Tämä "Everybody's waiting" on kirjoitettu jo viime syksynä (vai jo kesällä), ja äänitettiin joulukuun lopulla Sloveniassa. Lontoossa on nyt kirjoitettu uusia biisejä, se "balkanilainen" myös, ja ne äänitetään huhti-toukokuussa Hampurissa. Näin mä olen tämän aikataulun ymmärtänyt.
Aivan, niin tietysti. Ei biisi toki voisikaan olla jo julkaisuvaiheessa, jos se olisi tehty vasta nyt alkuvuonna.
 
vierailija
Mä kans tykkään Keanesta - tai no, kolmesta niitten biisistä. Everybody's ...hetkinen, piti tarkistaa biisin nimi, että eihän vain ollut waiting, mutta ei, se oli Changing on hyvä biisi, samoin Silenced by the night, mutta ihanin on Souvereign light cafe
Mietin myös joulun alla, että onkohan Bojan kuunnellut.
Tää on jo tosi vanhaa, mutta muistan miten kriitikot sekosivat 1989 (tienoilla), kun The Stone Rosesin debyyttilevy tuli. Itse vähän ihmettelin sitä älytöntä hypeä levyä kuunnellessani.
Mutta oon välillä palannut ko levyyn ja siis onhan siellä The Brittipoppia. Että kannattaa jokaisen aihealueesta kiinnostuneen kuunnella. She bangs the drums on suosikkini, vaikka ei varmaan levyn tekotaiteellisin hienostobiisi! Myös This is the One on banaalista nimestään huolimatta hyvä, sekä (Song for my) Sugar spun sister.
Vanhalle hesalaiselle kävi vielä viime kesänä Kallion kaduilla niin, että kuljin jonkun nuorisolais lökäpöksy poikaporukan perässä ja heillä oli mankka tosi 80-lukulaisesti olallaan. Sieltä tuli niin mielenkiintoinen biisi, että shazamasin sen (Shazam = biisien tunnistusäppi). No, sepä oli The Stone Rosesien todella tyylikäs ja kesäiltaan kuin nenä päähän istuva Something's Burning. Oli Hesan vierailu kohdillaan

En nyt Joksuille The Stone Roses -soundia biiseihinsä odottele, mutta suosittelisin kyllä kuuntelemaan
Oho, meitä Keane-kuuntelijoita on siis enemmänkin - ja ollaan samiksia noiden biisien suhteen! 👍🏻 Lisään listaan vielä Somewhere Only We Know. Stone Roses on myös tuttu, mutta ei niistä kovin pitkäaikaisia suosikkeja mulle muodostunut. I Wanna Be Adored ja tuo She Bangs the Drums taisi olla ne mitä eniten kuuntelin. Mutta jännä kuulla mitä vaikutteita Joksut on Lontoossa imeneet, kunhan lisää biisejä julkaistaan.
 
vierailija
Tuosta ficcijutusta ja muihinkin keskusteluihin liittyen vielä sen verran, että kannattaa muistaa täällä käyvän useita ihmisiä. Tästäkin aiheesta ilmeisesti kirjoitti nyt useampi saman kaltaisesti. Itse tulkitsin olleeni kolmas mahdollisesti neljäs.
 
vierailija
Se ennalta ollut hypetys tuon uuden kappaleen suhteen melkein pilasi koko kappaleen. Tosin kai se vika minussa vain on jos niin käy. Luulen, että ajan saatossa kuitenkin tykkään
Mulle ei - mietin jo, että ei siihen sisään pääsemiseksi nyt niin hirveän montaa kerrtaa tarvittu, koska puolet biisistähän oli jo vuodettu. Seikka, josta minä pidin. sit se alku ja Beatles-lisaäykset, ska-rytmit yms. oli vain hienoa lisää, mihin tutustua. Mutta biisin runko oli aikalailla jo selvillä.
 
vierailija
Mulle ei - mietin jo, että ei siihen sisään pääsemiseksi nyt niin hirveän montaa kerrtaa tarvittu, koska puolet biisistähän oli jo vuodettu. Seikka, josta minä pidin. sit se alku ja Beatles-lisaäykset, ska-rytmit yms. oli vain hienoa lisää, mihin tutustua. Mutta biisin runko oli aikalailla jo selvillä.
Kiva ettei sinulle. Itselle kyllä. Kun painotettiin miten erikoinen ja miten on kaikki itkeneet yms se nosti odotuksia itsellä liikaa. En oikein kyllä muutenkaan pidä tuosta etukäteishypetyksestä tuon takia
 
vierailija
Kiva ettei sinulle. Itselle kyllä. Kun painotettiin miten erikoinen ja miten on kaikki itkeneet yms se nosti odotuksia itsellä liikaa. En oikein kyllä muutenkaan pidä tuosta etukäteishypetyksestä tuon takia
No joo, ymmärrän, on mullekin käynyt Kärtsän biisien kohdalla. Itselle Joksujen musa oli aluksi tosi kaukana muista suosikeistani, kauempana kuin K:n räppi, alkuun se oli suorastaan hirveää yrittää kuunnella. Niin mulle ei ehkä sen takia voida odotuksia liian korkealle nostaa :D
Mutta siis nykyisin tykkään heidän biiseistään ja myös tästä uudesta.
 

Yhteistyössä