Aikamoinen puutarha

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Minusta on kiva, että kirjoitit tämän tänne. Mä olen nimittäin miettinyt, että miksi esim. Jokereiden syyskuun keikat (olin kaikilla kolmella) vaikuttivat minuun kuin joku huume tms. Tuntui, että niistä toipuminen kesti tosi kauan, ja elin jossain sumussa. Enkä edes tietenkään tavannut Bojania mitenkään henkilökohtaisesti. Kenelläkään tai millään ei ole aiemmin ollut minuun samanlaista vaikutusta. En ymmärrä itseäni, enkä ymmärrä mistä johtuu, että nämä minulle täysin tuntemattomat ihmiset, nuoret miehet ja erityisesti yksi nuori mies, tuntuu näyttelevän mun elämässä ihan suhteettoman suurta roolia. Onko Bojan jonkin sortin velho?
Itse uskon, että Bojan on spirituaalisesti todella voimallinen ihminen. Nykymaailmassa sellaiset ihmiset hakeutuvat ehkä tavallista useammin rock'n'roll-piireihin. En tiedä, mikä olisi paras adjektiivi kuvaamaan häntä, mutta hän pystyy vaikuttamaan muihin ihmisiin erittäin positiivisesti tavoilla, jotka eivät ole pelkkää karismaa tai pelkkää konkretiaa kuten laulua tai laulujen sanoituksia, etenkin ihmisiin, jotka ovat herkkiä erilaisille energia/henkimaailman jutuille.

Lisäksi uskon Bojanin myös olleen jossain ihan spesiaalissa olemisen tilassa Suomen keikkojen aikaan (kuten olen tänne joskus pitkästi sepustanut spekulaatioitani ja arvelemani selityksen tälle), jollaista epäilen, että emme välttämättä tule enää näkemään. Monihan kuvasi häntä Suomen-keikoilla ties miksi jumalolennoksi tai taruolennoksi, millaisia kuvauksia ei tietääksni ole kuultu muista maista. Minua kiinnostaa tosi paljon, nähdäänkö velho-Bojan Suomessa maaliskuussa, koska uskon, että hän ei ole enää aivan niin jumalainen versio, mutta luonnollisestikin voin olla ihan väärässäkin.

Ja tietysti hän on samaan aikaan myös tavallinen kakskytäneljävuotias nuorukainen, joka voi olla naiivi tai törttöillä tai mokailla jne jne, kuten samanikäiset kundit tyypillisesti tekevät ja tietysti ihan kaikki ihmiset.

-energiamamma
 
vierailija
Mielestäni olet oikeilla jäljillä tuossa, kun mietit motiiveja lahjan antamiselle. Itse olen pohtinut samaa, eli miksi tällainen keski-ikäinen nainen esim. just antaisi lahjan fanituksensa kohteelle tiedostaen, että tuhannet muutkin fanit niin tekevät, ja tämä idoli ei niitä lahjoja todellakaan tarvitse. Mistä tämä tarve kumpuaa omallakin kohdallani. Onko kyse siitä, että jollain tasolla haluaisin saada huomiota tältä henkilöltä, joka on ihastukseni kohde. Eli jotenkin naiivisti kuvittelen, että juuri minä olisin niin spesiaali, että tätä henkilöä kiinnostaisi esim. juuri minun antamani lahja tai minun kirjoittamani viesti. Tätä on vaikea myöntää, mutta mitään muuta motiivia ei oikein ole nähtävissä kuin tällainen vähän nolo tarve saada tunne, että juuri hän huomaisi juuri minut, siis edes sillä tasolla, että hän tietää että minäkin olen olemassa. Vai onko kyseessä vähemmän nolosti se, että haluan vain vilpittömästi ilahduttaa idoliani, ja todella muka kuvittelen että hän ilahtuisi juuri minun lahjastani tai juuri minun kirjeestäni. Mulle henkilökohtaisesti tässä asetelmassa jokin mättää, en siis ole tässä ketään muita tuomitsemassa, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan ja peiliin katsotaan, niin eihän tällaiselle toiminnalle mitään kovin järkevää selitystä voi keksiä. Jos haluan ilahduttaa idoleitani, voisin ennemmin ostaa heidän merchiään ja sitä kautta tukea heitä taloudellisesti, ja toki käydä keikoilla jne.
Teini-ikäisten kohdalla tämä lahjojen ja kirjeiden antamisen tarve ja sitä kautta myös nähdyksi tulemisen tarve on tietysti ihan luonnollista ja heille sen ehdottomasti suon.
Toivottavasti kukaan ei nyt vedä tästä vilpittömästä pohdiskelusta hernettä nenään...
Sun teksti on ihan kuin mun kynästä eli näppäimistöltä. Juuri noin ajattelen itsekin sen lähettämättömän kirjani kanssa, että jokin tässä mättää. Minä haluan itselleni jotain, en niinkään sitä iloa lahjan saajalle, vaikka toki kiva sekin. Minusta minulla pitäisi olla vilpitön syy lähestyä, eikä oma etu. Tässä iässä.
 
vierailija
Monet ihmistenväliset asiat tuntuvat vähän hölmöiltä, jos niitä lähtee liikaa miettimään ja purkamaan. Esim. mitä järkeä antaa vaikka joululahjoja ylipäätään, varsinkin kun aikuisilla se menee usein siihen, että osta sä mulle tää mitä sä et kehtaa hankkia itsellesi ja mä ostan sulle ton jota sä et kehtaa hankkia itsellesi tms. Tai miksi on monien mielestä tosi seksikästä, kun mies liikuttaa käsiää metallisilla kielillä, joista kuuluu vinkuvia ääniä, ja vielä parempi jos ko. miehellä on pitkä tukka? Ihmisten kanssakäymisessä on paljon mysteerejä ja usein mysteerit rikastavat elämää, eikä niitä tarvitse lähteä availemaan.
Tuokin on tavallaan totta, mutta kyllä mun mielestä aikuisen ihmisen olisi silti hyvä miettiä tekemistensä motiiveja, eli MIKSI haluan tehdä jotain, mikä itsestäkin tuntuu järjettömältä. Se pohdinta voi lisätä itsetuntemusta ja auttaa kenties joidenkin muidenkin asioiden käsittelyssä.
 
vierailija
Sun teksti on ihan kuin mun kynästä eli näppäimistöltä. Juuri noin ajattelen itsekin sen lähettämättömän kirjani kanssa, että jokin tässä mättää. Minä haluan itselleni jotain, en niinkään sitä iloa lahjan saajalle, vaikka toki kiva sekin. Minusta minulla pitäisi olla vilpitön syy lähestyä, eikä oma etu. Tässä iässä.
Ihanaa, että ymmärsit mun kirjoituksen! Pelkäsin, että siitä voisi loukkaantua, kun en ehkä saanut sanoitettua asiaa mitenkään täydellisesti. Mutta tiivistit tuossa juuri asian ytimen.
Ja kyllä tätä mun mielestä on ihan relevanttia pohtia, vaikka kaikkea toimintaa elämässä ei toki tarvitse analysoida.
 
vierailija
B:llä on kyllä just sopivasti rintakarvoja, ja sekin näyttää kuumelta, kun vain ne näkyvät. Silti olen kyllä nyt kiinnostunut myös B:n titseistä, joita on mukavaa nähdä keikoilla.

Samoin on mukavaa nähdä kalenterissa K:n upea persikka pelkissä stringeissä. Kyllähän hänen takamuksensa on täydellinen myös housut jalassa, mutta aika ajoin on mukavaa, kun sallituissa olosuhteissa voi kurkata konepellin alle. 😇😄

Onkohan kalenterin persikkakiintiö nyt täynnä, vai onko joku persikka-asetelma luvassa viimeisessä luukussa. 🤔
Meitä on täällä näköjään kahta lajia. Itse kuulun tähän vähemmän on enemmän - porukkaan.😄
 
vierailija
Olen ruvennut kiinnittämään huomiota miesten silmämeikkeihin sen jälkeen, kun aloin seurata tiiviimmin Kta. Hän on merkeissä niin kaunis. Måneskinin Damiano on jotain sellaista, että polvet notkahtaa. Blind Channelin pojat, no joo, vähän ehkä suttuisia välillä.

Ehdotin pojalle, että hänkin voisi kokeille. Katse oli kyllä murhaava. Ei aio kokeilla.
Olen ajatellut voisinko ostaa pojilleni jotain esim rannekoruja. Taloushallintopuolen lapseni varmaan katsoisi minua aika vinoon. Toinen poika saattaisi käyttääkin. Ihmettelin muuten, kun vilkaisin joidenkin valmistajien ns miesten koruja, miten jotenkin aggressiivisia ne oli aiheiltaan. Irvisteleviä petoja ja teräviä aseita.
 
vierailija
Monet ihmistenväliset asiat tuntuvat vähän hölmöiltä, jos niitä lähtee liikaa miettimään ja purkamaan. Esim. mitä järkeä antaa vaikka joululahjoja ylipäätään, varsinkin kun aikuisilla se menee usein siihen, että osta sä mulle tää mitä sä et kehtaa hankkia itsellesi ja mä ostan sulle ton jota sä et kehtaa hankkia itsellesi tms. Tai miksi on monien mielestä tosi seksikästä, kun mies liikuttaa käsiää metallisilla kielillä, joista kuuluu vinkuvia ääniä, ja vielä parempi jos ko. miehellä on pitkä tukka? Ihmisten kanssakäymisessä on paljon mysteerejä ja usein mysteerit rikastavat elämää, eikä niitä tarvitse lähteä availemaan.
Nyt on mielenkiintoista pohdintaa täällä! Luen näitä vähän jälkikäteen ja vastailen samalla, joten pahoittelut jos toistan vahingossa saman mitä joku muu on jo sanonut. Olen samaa mieltä tästä, kaiken ei tarvitse olla aina niin järkiperäistä ja käytännöllisesti perusteltua. Pienilläkin asioilla voi olla suuri tunnetason merkitys. Minusta ei ole yhtään noloa antaa ihailemalleen henkilölle lahjaa. Se on samalla osoitus hänelle että hänen musiikkiaan tai muuta tekemistään arvostetaan ja että fanit välittävät hänestä ja haluavat ilahduttaa. Toki osa lahjoista jää sinne muiden lahjojen sekaan, eikä saa niin suurta yksilöllistä huomiota mutta kokonaisuutena nekin ovat osoitus siitä fanien välittämisestä. Ja joillakin sopivasti sattuneilla lahjoilla tai viesteillä voi olla saajalle paljonkin merkitystä. Eli näen nuo lahjat merkkinä eräänlaisesta välittämisestä, antajakin voi saada siitä iloa. Ehkä sen verran harkintaa kannattaa olla mukana, että ei odota liikaa, että juuri se oma lahja näkyisi jossain ja saisi huomiota ja sitten pety jos ei näykään. Enemmän vain pyyteettömästi antaa lahjan jos haluaa ilahduttaa.
 
vierailija
En siis sano, että muutti koko elämäni tai mitään, mutta muutti elämääni kuitenkin, tavoilla joita on hankala kuvailla ilman, että siinä on tunnistamisen riski ja ilman että ne kuulostavat tosi oudoilta, varsinkin ihmisille, jotka eivät tunne minua. Mutta Belgrad-tapaus tuntui muuttavan sitä, miten koen itseni suhteessa maailmaan, ympäristööni ja elämääni ja jopa merkitykseeni, siinä missä Skopjen kohtaaminen taas vaikutti jotenkin siihen, miten kohtaan muut ihmiset. Ja nämä kaikki sanat ovat tavallaan ihan vääriä, eivätkä välttämättä selitä asiaa yhtään sen enempää, mutta yritin.

- Joymuffin
Seuraa väsynyttä ja sekavaa horinaa, mutta tämä oli niin kiinnostavaa etten malttanut olla kommentoimatta.

En tiedä tavoitanko yhtään kokemustasi ja tämä voi nyt olla aivan täysin ohi siitä, mutta kun peilaan omiin muutosprosesseihini kuulostaa aivan loogiselta että tietty merkityksellinen kohtaaminen voisi olla jonkun kenties pidemmän kehityskulun kulminaatiopiste ja käännekohta. Itse koen olleeni tämän shipin ja koko saagan myötä aika isossa muutosprosessissa joka jatkuu edelleen. Ja voin hyvin kuvitella että joku erityisen vaikuttava kohtaaminen vähäisemmänkin taruolennon kanssa voisi tavallaan kiteyttää sen tapahtuneen liikkeen ja tehdä kertaheitolla muutoksen ainakin itselle näkyväksi ja tunnusteltavaksi.

En tiedä oliko tässä nyt kenellekään muulle mitään tolkkua, mutta itse luulen taas oivaltaneeni jotakin.
 
vierailija
Nyt on mielenkiintoista pohdintaa täällä! Luen näitä vähän jälkikäteen ja vastailen samalla, joten pahoittelut jos toistan vahingossa saman mitä joku muu on jo sanonut. Olen samaa mieltä tästä, kaiken ei tarvitse olla aina niin järkiperäistä ja käytännöllisesti perusteltua. Pienilläkin asioilla voi olla suuri tunnetason merkitys. Minusta ei ole yhtään noloa antaa ihailemalleen henkilölle lahjaa. Se on samalla osoitus hänelle että hänen musiikkiaan tai muuta tekemistään arvostetaan ja että fanit välittävät hänestä ja haluavat ilahduttaa. Toki osa lahjoista jää sinne muiden lahjojen sekaan, eikä saa niin suurta yksilöllistä huomiota mutta kokonaisuutena nekin ovat osoitus siitä fanien välittämisestä. Ja joillakin sopivasti sattuneilla lahjoilla tai viesteillä voi olla saajalle paljonkin merkitystä. Eli näen nuo lahjat merkkinä eräänlaisesta välittämisestä, antajakin voi saada siitä iloa. Ehkä sen verran harkintaa kannattaa olla mukana, että ei odota liikaa, että juuri se oma lahja näkyisi jossain ja saisi huomiota ja sitten pety jos ei näykään. Enemmän vain pyyteettömästi antaa lahjan jos haluaa ilahduttaa.
🙏
 
vierailija
Seuraa väsynyttä ja sekavaa horinaa, mutta tämä oli niin kiinnostavaa etten malttanut olla kommentoimatta.

En tiedä tavoitanko yhtään kokemustasi ja tämä voi nyt olla aivan täysin ohi siitä, mutta kun peilaan omiin muutosprosesseihini kuulostaa aivan loogiselta että tietty merkityksellinen kohtaaminen voisi olla jonkun kenties pidemmän kehityskulun kulminaatiopiste ja käännekohta. Itse koen olleeni tämän shipin ja koko saagan myötä aika isossa muutosprosessissa joka jatkuu edelleen. Ja voin hyvin kuvitella että joku erityisen vaikuttava kohtaaminen vähäisemmänkin taruolennon kanssa voisi tavallaan kiteyttää sen tapahtuneen liikkeen ja tehdä kertaheitolla muutoksen ainakin itselle näkyväksi ja tunnusteltavaksi.

En tiedä oliko tässä nyt kenellekään muulle mitään tolkkua, mutta itse luulen taas oivaltaneeni jotakin.
Minusta tuo oli hyvinkin loogista, mutta samalla oma tuntemukseni on, että tässä ei olisi käynyt näin, tai ainakin se tuntuu erilaiselta. :) Shippi on toki käynnistänyt ties mitä muutoksia, prosesseja ja ajatuskulkuja, mutta tämä Bojanin kanssa kohtaamisiin liittyvät tuntuvat kuitenkin niistä vähän erillisiltä. Joskus vain tapahtuu asioita, jotka ovat osittain selittämättömiä, enkä tarkoita nyt millään ufo-tavalla selittämätöntä, vaan enemmänkin niin, että vaikkapa se on yleensä selittämätöntä, miksi ihmiset rakastuvat toisiinsa.

- Joymuffin
 
vierailija
Nyt on mielenkiintoista pohdintaa täällä! Luen näitä vähän jälkikäteen ja vastailen samalla, joten pahoittelut jos toistan vahingossa saman mitä joku muu on jo sanonut. Olen samaa mieltä tästä, kaiken ei tarvitse olla aina niin järkiperäistä ja käytännöllisesti perusteltua. Pienilläkin asioilla voi olla suuri tunnetason merkitys. Minusta ei ole yhtään noloa antaa ihailemalleen henkilölle lahjaa. Se on samalla osoitus hänelle että hänen musiikkiaan tai muuta tekemistään arvostetaan ja että fanit välittävät hänestä ja haluavat ilahduttaa. Toki osa lahjoista jää sinne muiden lahjojen sekaan, eikä saa niin suurta yksilöllistä huomiota mutta kokonaisuutena nekin ovat osoitus siitä fanien välittämisestä. Ja joillakin sopivasti sattuneilla lahjoilla tai viesteillä voi olla saajalle paljonkin merkitystä. Eli näen nuo lahjat merkkinä eräänlaisesta välittämisestä, antajakin voi saada siitä iloa. Ehkä sen verran harkintaa kannattaa olla mukana, että ei odota liikaa, että juuri se oma lahja näkyisi jossain ja saisi huomiota ja sitten pety jos ei näykään. Enemmän vain pyyteettömästi antaa lahjan jos haluaa ilahduttaa.
Tämä oli minusta hyvin sanottu! Ja vielä kun Bojan kokee selvästi yhteydet muihin ihmisiin, myös faneihin, itselleen tärkeinä ja merkityksellisinä.
 
vierailija
Mielenkiintoinen kommentti ja ymmärrän hyvin jos et halua kertoa. Mulla itsellä on jonkinlainen ongelma se, miten suuren otteen itselleni tuntemattomat henkilöt minusta saavat. Niin kuin Bojan nyt. Mulla on ostettuna lahja (kirja) B lle ja olen jäänyt miettimään motiiviani, miksi lähettäisin hänelle mitään. Voi olla, että arvioin ihan pieleen sen, mikä häntä saattaisi kiinnostaa ja mietin myös, mitä luulen itse saavuttavani lahjan lähettämisellä. Olen myös raapustanut paperille millaisia ajatuksia mulla on ekasta keikasta, jolla näin joksut. Lopuksi teksti lentää roskiin, kun totean, että en ole hyvä kirjoittaja, hän saa tuhansia paremmin kirjoitettuja kirjeitä, enkä ole edes nuori ja kaunis. Ehkä vaan lähetän sen kirjan ihan sanattomana ja nimettömänä Minusta muuten nelikymppinen on nuori.
Laita ihmeessä myös viesti mukaan, lyhyt edes. Varmasti Bojankin saa siitä enemmän irti, jos saa vähän kiinni siitä, kuka antoi lahjan ja mitä lahjan antaja ajattelee.
 
vierailija
Sun teksti on ihan kuin mun kynästä eli näppäimistöltä. Juuri noin ajattelen itsekin sen lähettämättömän kirjani kanssa, että jokin tässä mättää. Minä haluan itselleni jotain, en niinkään sitä iloa lahjan saajalle, vaikka toki kiva sekin. Minusta minulla pitäisi olla vilpitön syy lähestyä, eikä oma etu. Tässä iässä.
Tuota asiaa tulisi ajatella paljon laajemmassa perspektiivissä. Jos mietitään pelkästään sitä, että miksi keskikäinen naispuolinen fani antaisi lahjan nuorelle miespuoliselle idolilleen, näkökulma jää aivan liian suppeaksi ja helposti näyttää ehkä jonkun silmään jopa "nololta". Mutta tuossa ajatusmallissa takerrutaan aivan liikaa tuohon ikäkysymykseen.
Ihmisellä (tai ainakin osalla meistä) on tarve ja halu kertoa ihailustaan sen kohteelle tai ilmaista kiitoksensa, jos joku on tehnyt erityisen vaikutuksen. Eikä siinä pitäisi mielestäni olla mitään pahaa eikä hävettävää. Turha on liikaa miettiä, kuka saa ja mitä, onko se järkevää tai tarpeellista.
Jos ihailusi kohde olisi esimerkiksi Katri-Helena, epäröisitkö samalla tavalla? Luulenpa että et, vaan sen kummemmin miettimättä lähettäisit kirjan. Joten jätä turhat pohdinnat ja anna Bojanin itsensä päättää, pitääkö lahjasta vai ei ❤
 
vierailija
Tuota asiaa tulisi ajatella paljon laajemmassa perspektiivissä. Jos mietitään pelkästään sitä, että miksi keskikäinen naispuolinen fani antaisi lahjan nuorelle miespuoliselle idolilleen, näkökulma jää aivan liian suppeaksi ja helposti näyttää ehkä jonkun silmään jopa "nololta". Mutta tuossa ajatusmallissa takerrutaan aivan liikaa tuohon ikäkysymykseen.
Ihmisellä (tai ainakin osalla meistä) on tarve ja halu kertoa ihailustaan sen kohteelle tai ilmaista kiitoksensa, jos joku on tehnyt erityisen vaikutuksen. Eikä siinä pitäisi mielestäni olla mitään pahaa eikä hävettävää. Turha on liikaa miettiä, kuka saa ja mitä, onko se järkevää tai tarpeellista.
Jos ihailusi kohde olisi esimerkiksi Katri-Helena, epäröisitkö samalla tavalla? Luulenpa että et, vaan sen kummemmin miettimättä lähettäisit kirjan. Joten jätä turhat pohdinnat ja anna Bojanin itsensä päättää, pitääkö lahjasta vai ei ❤
Hyvin kirjoitettu! Luin täällä tätä keskustelua ja mietin, mitä itse tekisin, jos haluaisin laittaa kirjettä tai lahjaa menemään B:lle. Toi Katri Helena -esimerkki oli erittäin osuva ja auttoi tajuamaan, mikä itseänikin siinä erityisesti mietityttäisi.
 
vierailija
Tuota asiaa tulisi ajatella paljon laajemmassa perspektiivissä. Jos mietitään pelkästään sitä, että miksi keskikäinen naispuolinen fani antaisi lahjan nuorelle miespuoliselle idolilleen, näkökulma jää aivan liian suppeaksi ja helposti näyttää ehkä jonkun silmään jopa "nololta". Mutta tuossa ajatusmallissa takerrutaan aivan liikaa tuohon ikäkysymykseen.
Ihmisellä (tai ainakin osalla meistä) on tarve ja halu kertoa ihailustaan sen kohteelle tai ilmaista kiitoksensa, jos joku on tehnyt erityisen vaikutuksen. Eikä siinä pitäisi mielestäni olla mitään pahaa eikä hävettävää. Turha on liikaa miettiä, kuka saa ja mitä, onko se järkevää tai tarpeellista.
Jos ihailusi kohde olisi esimerkiksi Katri-Helena, epäröisitkö samalla tavalla? Luulenpa että et, vaan sen kummemmin miettimättä lähettäisit kirjan. Joten jätä turhat pohdinnat ja anna Bojanin itsensä päättää, pitääkö lahjasta vai ei
Voisiko noloutta aiheuttaa se, että ihailu ei ole pelkästään platonista vaan siinä on mukana enemmän tai vähemmän sitä kiellettyä kiinnostusta. Nyt kun mietin lisää, niin en totta vieköön osaa sittenkään sanoa, mistä kiinnostus loppujen lopuksi lähtee. Kuinka paljon kiinnostaa 'ihminen' kuinka paljon hänen kuumuutensa vai mikä, joku selittämätön. Aasi tässä hyvinkin.
 
vierailija
Pieni ohis: Sen lisäksi että ajattelen lämmöllä K:ta ja B:tä, sitä kaikkea mitä olen tänä vuonna heidän persooniensa, musiikkinsa ja tekemisiensä kautta saanut elämääni, ajattelen lämmöllä myös teitä kanssashippaajia. Kaikki olette (olemme) antaneet tähän osan itsestänne, pienen tai vähän suuremman, ja kaikella tuolla on merkitystä, koska siitä muodostuu kokonaisuus. ❤
 
vierailija
Katria en ajattelisi kuumana, ei olisi mitään hävettävää.
Mutta miksi häpeäisit sitä, että pidät B:tä kuumana 😳? Kahdeksankymppinen mummonikin kyllä ymmärtää edelleen, jos mies on hyvännäköinen, vaikka kyseessä olis alle kolmekymppinen artisti😄 Ja itse asiassa kun nyt mietin, niin hänen sanomanaan asia ei kuulosta mitenkään "hävettävältä". Eikä tietenkään parikymppisen tytönkään.
Eli onko nyt niin, että keski-ikäiset naiset eivät saa kuumistella itseään nuorempia artisteja 🤔 😂? Missähän se ikäraja tarkalleen ottaen mahtaa mennä, että on taas luvallista eikä kuulosta hävettävältä? 75v?
 
vierailija
Tuota asiaa tulisi ajatella paljon laajemmassa perspektiivissä. Jos mietitään pelkästään sitä, että miksi keskikäinen naispuolinen fani antaisi lahjan nuorelle miespuoliselle idolilleen, näkökulma jää aivan liian suppeaksi ja helposti näyttää ehkä jonkun silmään jopa "nololta". Mutta tuossa ajatusmallissa takerrutaan aivan liikaa tuohon ikäkysymykseen.
Ihmisellä (tai ainakin osalla meistä) on tarve ja halu kertoa ihailustaan sen kohteelle tai ilmaista kiitoksensa, jos joku on tehnyt erityisen vaikutuksen. Eikä siinä pitäisi mielestäni olla mitään pahaa eikä hävettävää. Turha on liikaa miettiä, kuka saa ja mitä, onko se järkevää tai tarpeellista.
Jos ihailusi kohde olisi esimerkiksi Katri-Helena, epäröisitkö samalla tavalla? Luulenpa että et, vaan sen kummemmin miettimättä lähettäisit kirjan. Joten jätä turhat pohdinnat ja anna Bojanin itsensä päättää, pitääkö lahjasta vai ei ❤
Ihanasti kirjoitettu. Mietin lukiessa, että iästä sukupuolesta ja mistä hyvänsä riippumatta olemme kaikki ihmisiä ja minulle tässä on eniten kyse siitä, miten toinen ihminen koskettaa jotakin itsessä.
 

Yhteistyössä