vierailija
Valitsisi siis sen persoonallisuuden jäävän, onnistuin kirjoittamaan ton jotenkin tosi väärin.
Voihan persoonnallinen persikkaValitsisi siis sen persoonallisuuden jäävän, onnistuin kirjoittamaan ton jotenkin tosi väärin.
Miksi siitä sitten tehdään sirkushuvia. Jotenkin aika koomista, miten jotkut voi innostua toisen takapuolesta, siis paljaasta sellaisesta. Itse kyllä tykkään B takamuksesta, mutta siitäkin pöksyt jalassa.Perse on ihan normaali asia, eikä se ole sirkushuvi.
Tosikko täällä taas toteaa, että ei oo kivaa, jos kieltä osaamaton huijataan sanomaan muuta kuin luulee sanovansa. En nyt siis yhtään tiedä, onko K tehnyt näin B lle, mutta noin yleisenä toteamuksena.Minusta sillä ei ole lopulta niin väliä, mitä Bojan juuri tuossa yrittää sanoa - tiedämme muutenkin, että Jere on opettanut häntä sanomaan vaikka mitä, niin kivoja ja nättejä juttuja kuin kaiken maailman denssihölmöilyä ja varmasti reilusti kaikkea kiroiluja ja törkeyksiä myös.
Noin yleisesti ottaen olen samaa mieltä, mutta vaikka tässä olisikin käynyt niin, niin uskon että se on tehty hyvässä ja lämpimässä hengessä Bojanin huumorintaju tuntien ja se on hänestäkin hauska juttu. En jaksa uskoa, että Jere vittuilisi hänelle mitenkään hänen mielestään ikävästi.Tosikko täällä taas toteaa, että ei oo kivaa, jos kieltä osaamaton huijataan sanomaan muuta kuin luulee sanovansa. En nyt siis yhtään tiedä, onko K tehnyt näin B lle, mutta noin yleisenä toteamuksena.
Edelleen, ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä ja se, jos jonkun mieltymys on eri kuin sinulla ei tee sinun mieltymyksestäsi parempaa tai sinusta parempaa ihmistä.Miksi siitä sitten tehdään sirkushuvia. Jotenkin aika koomista, miten jotkut voi innostua toisen takapuolesta, siis paljaasta sellaisesta. Itse kyllä tykkään B takamuksesta, mutta siitäkin pöksyt jalassa.
B:llä on kyllä just sopivasti rintakarvoja, ja sekin näyttää kuumelta, kun vain ne näkyvät. Silti olen kyllä nyt kiinnostunut myös B:n titseistä, joita on mukavaa nähdä keikoilla.Minustakin esim.Bojan on seksikkäämpi pitkähihainen paita hiukan auki - ei niin, että koko rintakehä näkyy. Viime aikoina paljon puhutut ja esillä olleet "titsit" eivät sytytä samalla lailla kuin avonaisesta kaula-aukosta lurkkivat rintakarvat, joita B:lla on juuri sopiva määrä.
Jotenkin outoa kyllä, että Padam viimeisenä. Ehkä se on liian surullinen/synkää, mutta minusta se on mestariteos.Kaikki Demoni-levyn biisit ovat saaneet yli miljoona kuuntelua.
B:llä on varmaan ihanan karvainen pylly, kun kämmenselissä ja sormissakin kasvaa karvaa. :3Miksi siitä sitten tehdään sirkushuvia. Jotenkin aika koomista, miten jotkut voi innostua toisen takapuolesta, siis paljaasta sellaisesta. Itse kyllä tykkään B takamuksesta, mutta siitäkin pöksyt jalassa.
Minäkään en usko, että K haluaisi olla ilkeä, mutta kyllähän tuollaisten jekkujen kohteeksi joutunut voi vaikuttaa vähän yksinkertaiselta, vaikka ei sitä oikeasti ole.Noin yleisesti ottaen olen samaa mieltä, mutta vaikka tässä olisikin käynyt niin, niin uskon että se on tehty hyvässä ja lämpimässä hengessä Bojanin huumorintaju tuntien ja se on hänestäkin hauska juttu. En jaksa uskoa, että Jere vittuilisi hänelle mitenkään hänen mielestään ikävästi.
Joymuffin, en ihmettele tipan tippaa ! Onneksi jaksoit tehdä ne reissutOlen miettinyt jonkin aikaa, viitsinkö sanoa tätä edes täällä, mutta ne kohtaamiset mitä minulla oli Bojanin kanssa livenä (Belgrad ja Skopje) muuttivat oikeasti elämääni. Ja nyt varmaan about kaikki ovat niin, että joo, tiedetään että Bojan on ihana, mutta miten se että puhut hänen kanssaan minuutin voi muka oikeasti muuttaa jotain, vielä kun olet nelikymppinen etkä mikään teini, joka voi pokkana sanoa tällaisia juttuja. No, sanon nyt kuitenkin, koska se on totta, vaikken pysty sitä hirveän hyvin selittämään ja ne selitykset, mitä minulla onkin, jätän kirjoittamatta julkisesti.
- Joymuffin
Hmm, en tiedä miten joku vaikuttaa yksinkertaiselta, on niin perusjekku, että jollekulle sanotaan, että "joo 'haista paska' tarkoittaa 'I love you'" tai mitä liekään, ei sellaiseen lankaan meneminen kerro minusta ihmisestä mitään.Minäkään en usko, että K haluaisi olla ilkeä, mutta kyllähän tuollaisten jekkujen kohteeksi joutunut voi vaikuttaa vähän yksinkertaiselta, vaikka ei sitä oikeasti ole.
Mielenkiintoinen kommentti ja ymmärrän hyvin jos et halua kertoa. Mulla itsellä on jonkinlainen ongelma se, miten suuren otteen itselleni tuntemattomat henkilöt minusta saavat. Niin kuin Bojan nyt. Mulla on ostettuna lahja (kirja) B lle ja olen jäänyt miettimään motiiviani, miksi lähettäisin hänelle mitään. Voi olla, että arvioin ihan pieleen sen, mikä häntä saattaisi kiinnostaa ja mietin myös, mitä luulen itse saavuttavani lahjan lähettämisellä. Olen myös raapustanut paperille millaisia ajatuksia mulla on ekasta keikasta, jolla näin joksut. Lopuksi teksti lentää roskiin, kun totean, että en ole hyvä kirjoittaja, hän saa tuhansia paremmin kirjoitettuja kirjeitä, enkä ole edes nuori ja kaunis. Ehkä vaan lähetän sen kirjan ihan sanattomana ja nimettömänä Minusta muuten nelikymppinen on nuori.Olen miettinyt jonkin aikaa, viitsinkö sanoa tätä edes täällä, mutta ne kohtaamiset mitä minulla oli Bojanin kanssa livenä (Belgrad ja Skopje) muuttivat oikeasti elämääni. Ja nyt varmaan about kaikki ovat niin, että joo, tiedetään että Bojan on ihana, mutta miten se että puhut hänen kanssaan minuutin voi muka oikeasti muuttaa jotain, vielä kun olet nelikymppinen etkä mikään teini, joka voi pokkana sanoa tällaisia juttuja. No, sanon nyt kuitenkin, koska se on totta, vaikken pysty sitä hirveän hyvin selittämään ja ne selitykset, mitä minulla onkin, jätän kirjoittamatta julkisesti.
- Joymuffin
Varmaankin on niin kuin sanot ja jos tilanne on kaikille selkeästi perusjekku. Mä en tiedä mahdollisten B n tilanteiden yksityiskohtia.Hmm, en tiedä miten joku vaikuttaa yksinkertaiselta, on niin perusjekku, että jollekulle sanotaan, että "joo 'haista paska' tarkoittaa 'I love you'" tai mitä liekään, ei sellaiseen lankaan meneminen kerro minusta ihmisestä mitään.
Laitoit sitten mut tätä ajattelemaankun mun Bojanilla on aina housut jalassa.B:llä on varmaan ihanan karvainen pylly, kun kämmenselissä ja sormissakin kasvaa karvaa. :3
Siis millä tavalla muutti sun elämän?Olen miettinyt jonkin aikaa, viitsinkö sanoa tätä edes täällä, mutta ne kohtaamiset mitä minulla oli Bojanin kanssa livenä (Belgrad ja Skopje) muuttivat oikeasti elämääni. Ja nyt varmaan about kaikki ovat niin, että joo, tiedetään että Bojan on ihana, mutta miten se että puhut hänen kanssaan minuutin voi muka oikeasti muuttaa jotain, vielä kun olet nelikymppinen etkä mikään teini, joka voi pokkana sanoa tällaisia juttuja. No, sanon nyt kuitenkin, koska se on totta, vaikken pysty sitä hirveän hyvin selittämään ja ne selitykset, mitä minulla onkin, jätän kirjoittamatta julkisesti.
- Joymuffin
Minusta on kiva, että kirjoitit tämän tänne. Mä olen nimittäin miettinyt, että miksi esim. Jokereiden syyskuun keikat (olin kaikilla kolmella) vaikuttivat minuun kuin joku huume tms. Tuntui, että niistä toipuminen kesti tosi kauan, ja elin jossain sumussa. Enkä edes tietenkään tavannut Bojania mitenkään henkilökohtaisesti. Kenelläkään tai millään ei ole aiemmin ollut minuun samanlaista vaikutusta. En ymmärrä itseäni, enkä ymmärrä mistä johtuu, että nämä minulle täysin tuntemattomat ihmiset, nuoret miehet ja erityisesti yksi nuori mies, tuntuu näyttelevän mun elämässä ihan suhteettoman suurta roolia. Onko Bojan jonkin sortin velho?Olen miettinyt jonkin aikaa, viitsinkö sanoa tätä edes täällä, mutta ne kohtaamiset mitä minulla oli Bojanin kanssa livenä (Belgrad ja Skopje) muuttivat oikeasti elämääni. Ja nyt varmaan about kaikki ovat niin, että joo, tiedetään että Bojan on ihana, mutta miten se että puhut hänen kanssaan minuutin voi muka oikeasti muuttaa jotain, vielä kun olet nelikymppinen etkä mikään teini, joka voi pokkana sanoa tällaisia juttuja. No, sanon nyt kuitenkin, koska se on totta, vaikken pysty sitä hirveän hyvin selittämään ja ne selitykset, mitä minulla onkin, jätän kirjoittamatta julkisesti.
- Joymuffin
Minusta on ihan normaalia, että ihmisten vaikutus omaan elämään ei ole suoraan yhteydessä siihen, että onko heidän kanssaan läheinen yhteys tai ei, tai kenties yhteys on täysin yksipuolinen. Esim. minulla on ollut elämässäni eräs ihminen, jonka kanssa olin tekemisissä vain pari kuukautta, emmekä tavanneet koskaan livenä, ja hän muutti elämäni aivan täysin.Mielenkiintoinen kommentti ja ymmärrän hyvin jos et halua kertoa. Mulla itsellä on jonkinlainen ongelma se, miten suuren otteen itselleni tuntemattomat henkilöt minusta saavat. Niin kuin Bojan nyt. Mulla on ostettuna lahja (kirja) B lle ja olen jäänyt miettimään motiiviani, miksi lähettäisin hänelle mitään. Voi olla, että arvioin ihan pieleen sen, mikä häntä saattaisi kiinnostaa ja mietin myös, mitä luulen itse saavuttavani lahjan lähettämisellä. Olen myös raapustanut paperille millaisia ajatuksia mulla on ekasta keikasta, jolla näin joksut. Lopuksi teksti lentää roskiin, kun totean, että en ole hyvä kirjoittaja, hän saa tuhansia paremmin kirjoitettuja kirjeitä, enkä ole edes nuori ja kaunis. Ehkä vaan lähetän sen kirjan ihan sanattomana ja nimettömänä Minusta muuten nelikymppinen on nuori.
En siis sano, että muutti koko elämäni tai mitään, mutta muutti elämääni kuitenkin, tavoilla joita on hankala kuvailla ilman, että siinä on tunnistamisen riski ja ilman että ne kuulostavat tosi oudoilta, varsinkin ihmisille, jotka eivät tunne minua. Mutta Belgrad-tapaus tuntui muuttavan sitä, miten koen itseni suhteessa maailmaan, ympäristööni ja elämääni ja jopa merkitykseeni, siinä missä Skopjen kohtaaminen taas vaikutti jotenkin siihen, miten kohtaan muut ihmiset. Ja nämä kaikki sanat ovat tavallaan ihan vääriä, eivätkä välttämättä selitä asiaa yhtään sen enempää, mutta yritin.Siis millä tavalla muutti sun elämän?
Mielestäni olet oikeilla jäljillä tuossa, kun mietit motiiveja lahjan antamiselle. Itse olen pohtinut samaa, eli miksi tällainen keski-ikäinen nainen esim. just antaisi lahjan fanituksensa kohteelle tiedostaen, että tuhannet muutkin fanit niin tekevät, ja tämä idoli ei niitä lahjoja todellakaan tarvitse. Mistä tämä tarve kumpuaa omallakin kohdallani. Onko kyse siitä, että jollain tasolla haluaisin saada huomiota tältä henkilöltä, joka on ihastukseni kohde. Eli jotenkin naiivisti kuvittelen, että juuri minä olisin niin spesiaali, että tätä henkilöä kiinnostaisi esim. juuri minun antamani lahja tai minun kirjoittamani viesti. Tätä on vaikea myöntää, mutta mitään muuta motiivia ei oikein ole nähtävissä kuin tällainen vähän nolo tarve saada tunne, että juuri hän huomaisi juuri minut, siis edes sillä tasolla, että hän tietää että minäkin olen olemassa. Vai onko kyseessä vähemmän nolosti se, että haluan vain vilpittömästi ilahduttaa idoliani, ja todella muka kuvittelen että hän ilahtuisi juuri minun lahjastani tai juuri minun kirjeestäni. Mulle henkilökohtaisesti tässä asetelmassa jokin mättää, en siis ole tässä ketään muita tuomitsemassa, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan ja peiliin katsotaan, niin eihän tällaiselle toiminnalle mitään kovin järkevää selitystä voi keksiä. Jos haluan ilahduttaa idoleitani, voisin ennemmin ostaa heidän merchiään ja sitä kautta tukea heitä taloudellisesti, ja toki käydä keikoilla jne.Mielenkiintoinen kommentti ja ymmärrän hyvin jos et halua kertoa. Mulla itsellä on jonkinlainen ongelma se, miten suuren otteen itselleni tuntemattomat henkilöt minusta saavat. Niin kuin Bojan nyt. Mulla on ostettuna lahja (kirja) B lle ja olen jäänyt miettimään motiiviani, miksi lähettäisin hänelle mitään. Voi olla, että arvioin ihan pieleen sen, mikä häntä saattaisi kiinnostaa ja mietin myös, mitä luulen itse saavuttavani lahjan lähettämisellä. Olen myös raapustanut paperille millaisia ajatuksia mulla on ekasta keikasta, jolla näin joksut. Lopuksi teksti lentää roskiin, kun totean, että en ole hyvä kirjoittaja, hän saa tuhansia paremmin kirjoitettuja kirjeitä, enkä ole edes nuori ja kaunis. Ehkä vaan lähetän sen kirjan ihan sanattomana ja nimettömänä Minusta muuten nelikymppinen on nuori.
Monet ihmistenväliset asiat tuntuvat vähän hölmöiltä, jos niitä lähtee liikaa miettimään ja purkamaan. Esim. mitä järkeä antaa vaikka joululahjoja ylipäätään, varsinkin kun aikuisilla se menee usein siihen, että osta sä mulle tää mitä sä et kehtaa hankkia itsellesi ja mä ostan sulle ton jota sä et kehtaa hankkia itsellesi tms. Tai miksi on monien mielestä tosi seksikästä, kun mies liikuttaa käsiää metallisilla kielillä, joista kuuluu vinkuvia ääniä, ja vielä parempi jos ko. miehellä on pitkä tukka? Ihmisten kanssakäymisessä on paljon mysteerejä ja usein mysteerit rikastavat elämää, eikä niitä tarvitse lähteä availemaan.Mielestäni olet oikeilla jäljillä tuossa, kun mietit motiiveja lahjan antamiselle. Itse olen pohtinut samaa, eli miksi tällainen keski-ikäinen nainen esim. just antaisi lahjan fanituksensa kohteelle tiedostaen, että tuhannet muutkin fanit niin tekevät, ja tämä idoli ei niitä lahjoja todellakaan tarvitse. Mistä tämä tarve kumpuaa omallakin kohdallani. Onko kyse siitä, että jollain tasolla haluaisin saada huomiota tältä henkilöltä, joka on ihastukseni kohde. Eli jotenkin naiivisti kuvittelen, että juuri minä olisin niin spesiaali, että tätä henkilöä kiinnostaisi esim. juuri minun antamani lahja tai minun kirjoittamani viesti. Tätä on vaikea myöntää, mutta mitään muuta motiivia ei oikein ole nähtävissä kuin tällainen vähän nolo tarve saada tunne, että juuri hän huomaisi juuri minut, siis edes sillä tasolla, että hän tietää että minäkin olen olemassa. Vai onko kyseessä vähemmän nolosti se, että haluan vain vilpittömästi ilahduttaa idoliani, ja todella muka kuvittelen että hän ilahtuisi juuri minun lahjastani tai juuri minun kirjeestäni. Mulle henkilökohtaisesti tässä asetelmassa jokin mättää, en siis ole tässä ketään muita tuomitsemassa, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan ja peiliin katsotaan, niin eihän tällaiselle toiminnalle mitään kovin järkevää selitystä voi keksiä. Jos haluan ilahduttaa idoleitani, voisin ennemmin ostaa heidän merchiään ja sitä kautta tukea heitä taloudellisesti, ja toki käydä keikoilla jne.
Teini-ikäisten kohdalla tämä lahjojen ja kirjeiden antamisen tarve ja sitä kautta myös nähdyksi tulemisen tarve on tietysti ihan luonnollista ja heille sen ehdottomasti suon.
Toivottavasti kukaan ei nyt vedä tästä vilpittömästä pohdiskelusta hernettä nenään...
Niitä syitä ei varmaan pysty mitenkään saamaan kiinni, miksi juuri joku ihminen vaikuttaa niin isosti. Hullulta vaan tuntuu, että laitan paljon aikaa tuntemattomalle ihmiselle osoitetun kirjeen muotoilemiseen, kun olisi niin paljon ns järkeviäkin asioita tehtävänä. Ehkä voisi ajatella, että se kirje onkin mulle itselleni. Jotenkin kummasti olen joksujen avustuksella tehnyt asioita, joita en ennen olisi uskaltanut tai viitsinyt tehdä.Minusta on ihan normaalia, että ihmisten vaikutus omaan elämään ei ole suoraan yhteydessä siihen, että onko heidän kanssaan läheinen yhteys tai ei, tai kenties yhteys on täysin yksipuolinen. Esim. minulla on ollut elämässäni eräs ihminen, jonka kanssa olin tekemisissä vain pari kuukautta, emmekä tavanneet koskaan livenä, ja hän muutti elämäni aivan täysin.
Uskon että Bojan arvostaa saamiaan lahjoja ja kirjeitä ja niistä löytyy aina jotain kiinnostavaa ja merkityksellistä, varsinkin aikuisten lähettämistä kirjeistä. (En siis sano, että teinit eivät voisi kirjoittaa myös ihania ja merkityksellisiä juttuja, mutta aikuiset varmaan konsistentimmin.) Jos lahja ei nappaa, ei siitä niin suuri vaiva ole hankkiutua eroon, eivät he kuitenkaan mitään kokonaista vuorta lahjoja sentään saa.
- Joymuffin
Eikö saman tien voisi kysyä, että mitä järkeä on polttaa kynttilää tai lyödä mailalla palloa tai katsoa kun telkkarissa tapahtuu sitä tai tätä tai monta muuta hyödytöntä/ei-järkevää asiaa. Monet asiat ovat kivoja ja merkityksellisiä syistä, joita ei pysty täysin selittämään. Ainakaan sen kirjeen kirjoittamisesta tuskin on haittaa kellekään.Niitä syitä ei varmaan pysty mitenkään saamaan kiinni, miksi juuri joku ihminen vaikuttaa niin isosti. Hullulta vaan tuntuu, että laitan paljon aikaa tuntemattomalle ihmiselle osoitetun kirjeen muotoilemiseen, kun olisi niin paljon ns järkeviäkin asioita tehtävänä. Ehkä voisi ajatella, että se kirje onkin mulle itselleni. Jotenkin kummasti olen joksujen avustuksella tehnyt asioita, joita en ennen olisi uskaltanut tai viitsinyt tehdä.