Aika uskomaton juttu

[
Asenne--- edelleen korostan, että kaikki saavat elää niiden arvojen mukaan kuin haluavat!

hyvä!!! ja tottakai uskonto saa olla tärkeä asia, en sitä oo ikinä sanonu. itteä vaan alkaa ottaa päähän kun on niin vaikeaa elää ilman uskontoa, kun omia aatteitaan saa aina olla puolustelemassa ja selittelemässä. siksi haluan että mun lasten kummit kunnioittaa täysin meidänkin tapaa elää. miehen eräs sukulainen nosti kauhean metelin siitä että meidän lasta ei kastettu ja vouhottamisellaan pilas lapsen ensimmäisen juhlan :'( kurja muisto jäi mulle tuosta loppuiäkseni, kunpa silloinkin vain olisi muistettu että kaikilla on oikeus uskoa niin kuin haluaa. en minäkään kasteen merkitystä hämmästele tai kastetta ristiäisissä arostele vaikken sitä ehkä ymmärtäisikään tai siis vaikken siihen uskokaan..

Ymmärrän hyvin sua. Eniten halusin tätä keskustelua avata, koska en voi ymmärtää miksi he pyysi meitä kummeiksi... vaikka tietävät arvomme ja elämäntapamme. Ja toisaalta se "loukkaa", koska se on ristiriidassa vakaumuksemme kanssa, vaikka tietty se on kunniakin, kun vanhemmat luottaisivat meidät näin haasteelliseen tehtävään.

Ja koska en oikeasti oikein tiedä mitä pitäis ajatella. Ja kun tiedän, että ei olla ekat ketä he on kummeiksi pyytäneet, kun parit on jo kieltäytyneet...

 

Mun mielestä tässä on ihan yksinkertainen ratkaisu. Puhut vanhempien kanssa, ja kysyt mitä he haluavat kummiudelta. Jos he haluavat, että lapsi saa sinulta uskonnollista kasvatusta, voit varmaankin ryhtyä kummiksi. Jos taas he haluavat, ettei lapselle anneta uskonnollista kasvatusta ja se taas sinulle on tärkeää, et ryhdy kummiksi.

Meidän lapsilla on myös uskovaiset kummit, uskonnosta saa lapsille puhua mutta heitä ei saa sillä aivopestä.

:flower: Sulla on kaikista paras neuvo kyllä. Pakkohan se on nostaa kissa pöydälle ja kysyä mitä tämä nyt tarkoittaa....

 

Meidän lapsella on kirkkoon kuuluvia kummeja,mutta ovat lähinnä tapaluterilaisia. Kummius on paljon muutakin kun se kirkossa käyminen. Meidän lapsille se on sitä että kummit on tukena elämässä vähän intensiivisemmin kuin muut,tulevat esim. protuleirin loppuseremoniaan,käyvät elokuvissa lasten kanssa ja ovat lähinnä aktiivisesti mukana lasten elämässä.

 

Mun mielestä tässä on ihan yksinkertainen ratkaisu. Puhut vanhempien kanssa, ja kysyt mitä he haluavat kummiudelta. Jos he haluavat, että lapsi saa sinulta uskonnollista kasvatusta, voit varmaankin ryhtyä kummiksi. Jos taas he haluavat, ettei lapselle anneta uskonnollista kasvatusta ja se taas sinulle on tärkeää, et ryhdy kummiksi.

Meidän lapsilla on myös uskovaiset kummit, uskonnosta saa lapsille puhua mutta heitä ei saa sillä aivopestä.

:flower: Sulla on kaikista paras neuvo kyllä. Pakkohan se on nostaa kissa pöydälle ja kysyä mitä tämä nyt tarkoittaa....

teeppä näin.
mulla ei oo koskaan ollut kummeja kun vanhemmat valitsi väärin. kummitätiäni olen tavannut lapsena joskus, kummisedän olen nähnyt viimeksi 3 vuotiaana. kyllä mä olin aina kateellinen lapsille joilla oli kummit ja läheiset välit heihin, multa puuttui jotain.. senkin takia suhtaudun asiaan vakavasti..

 

. kyllä mä olin aina kateellinen lapsille joilla oli kummit ja läheiset välit heihin, multa puuttui jotain.. senkin takia suhtaudun asiaan vakavasti..

Mulla on ollut äärettömän hyvät kummit, he mahdollistivat oikeastaan koko elämäni. Siksi mullekin kummius on erittäin tärkeä asia, ja siksi en halua tehdä siinä mitään virheitä. Ja lapsi on mulle tärkein... monet tuolla sanoi, että vanhempien arvot jne, ne on tärkeitä, mutta lapsi on mulle tärkein ja häntä en halua hylätä, en loukata.

 

On sekin musta aika ihme juttu, että uskovilta voidaan vaatia uskonnottomuutta, mutta ei-uskovilta ei uskonnollisuutta.

Ihan vaan tämmänen mun oma huomio, kun mun uskonnollisuus ei ole kenellekään salaisuus. Kyllä se mua jotenkin harmittaa, että mut pyydetään tehtävään, jonka sydämestäni haluaisin toteuttaa oman vakaumukseni mukaan... mutta jonka pystyn toteuttamaan ilman vakaumustanikin.
:/

Toteutatko sinä kaikkia ihmissuhteitasi uskonnollisen vakaumuksesi mukaan?

Tota etkös sä kesällä uhonnut liittyväsi kirkkoon vanhemman lapsesi kanssa?