Aika uskomaton juttu

Juu on toki, mutta kristillinen kummius ja muuten kummittelu on silti eri asia. Lapsen yhteydessä kummius on minun mielestäni selkeästi kasteeseen liittyvä asia. Saa kastamattomillakin lapsilla läheisiä aikuisia olla, mutta turha heitä on kummeiksi väittää.

Vaikkea se kaikille sovikaan, niin jotkut haluavat toteuttaa sitä alkuperäistä kasteen yhteydessä annettavaa kummivelvollisuuttaan. Suotakoon toki muukin hauskanpito lapsen kanssa, mutta suodaan myös se alkuperäinen merkitys sen tärkeäksi kokoville.

Hmm, sinunko mielestäsi tämä asia on vain yhdenlainen, ei variaatiota, ei aikojen tuomaa muutosta? En ehkä ihan ymmärtänyt, mutta käsitin, ettei ap:lle ainakaan vielä oltu asetettu mitään ehtoja miten toteuttaisi kummiuttaan.

Tuoreimman kummilapseni ristiäisissä pappi halusi keskustella kummien kanssa ennen kastetoimitusta. Hän kysyi, että mikä on kummin tärkein tehtävä. Pappi sanoi haluavan varmistaa, että tiedämme, mihin meitä todella on pyydetty.

Toisen keskustelun voisikin aloittaa siitä, että miksi vanhemmat kuuluvat kirkkoon ja haluavat kasteen lapselleen, jos eivät usko niiden opetuksien mukaan. Mutta väitellään siitä joskus toiste.

 

Tuoreimman kummilapseni ristiäisissä pappi halusi keskustella kummien kanssa ennen kastetoimitusta. Hän kysyi, että mikä on kummin tärkein tehtävä. Pappi sanoi haluavan varmistaa, että tiedämme, mihin meitä todella on pyydetty.

Jäi vaivaamaan, kerro nyt meillekin, että mikä vastaus tyydytti pappia?
Minä olen myös kummi, mutta ei pappi minulta aikoinaan mitään kysellyt.

 

No kärjistin kyllä reippaasti, mutta siis ideana se, ettei nykyään kummit ole välttämättä mitään uskontoon kasvattajia, vaan toimivat kummilapsensa kavereita, aikuisena tukena ja olkapäänä.
Kun ap:ta nyt on pyydetty kummiksi, niin miksei hän voisi toteuttaa kummeuttaan ilman uskonnollisia menoja. Kummilapsen kanssa voi tehdä niiiiiiiiiiiiiiin paljon muutakin kuin istua kirkossa.

Meidän "ongelma" on se, että meille tähän asti kummius on aina tarkoittanut myös uskonnollisia menoja, aikuisen kaveruuden ohella ja nyt pitää sitten opetella tämmänen uusi rooli.

Mutta tuo oli kyllä hyvä huomio, että en tiedä mitä he odottavat meiltä, vaikka lasta ei kasteta, äiti kuitenkin kuuluu kirkkoon... no, kait se tästä selviää, pitää kysyä.

lapsi tarvii kasvaessaan monenlaista tukea ja opastusta. meillä esim minä en osaa uida ja siksi kummitäti onkin saanut tehtäväkseen sitten aikanaan opettaa meidän tytön uimaan =) tämän pian syntyvän lapsemme kummisetä taas entisenä jääkiekkoilijana saa hoitaa luistelut, sitä ei miehen kanssa osata kumpikaan
lapsen kasvaessa teiniksi vanhemmat ovat joskus liian lähellä ja vanhemmilta voi olla vaikea kysyä joistain mieli askarruttavista asioista ja silloin on hyvä että vanhemmat on jakaneet vastuuta myös muille aikuisille. lapsi voi kokea että on helmpompi puhua vaika kummille joka sitten voi keskustella seksistä, alkoholista jne.. ja muistuttaa siitäkin että myös vanhemmille uskaltaa noista asioista puhua..

eli tarkotus on olla lapsen elämässä hauskoissa ja vakavammissakin asioissa. ilman sitä uskontoa.

 

En kutsuisi henkilöä kummiksi, jos hänet pyydetään kastamattoman lapsen tärkeäksi aikuiseksi. Siitä kun ei mihinkään pääse, että kummius on kristillinen asia. Miksei suosiolla voisi keksiä jotain muuta nimitystä sekaannusten välttämiseksi?

Varmaan samasta syystä kuin miksi laivoilla, tapahtumilla ja keräyksilläkin on kummit?

Juu on toki, mutta kristillinen kummius ja muuten kummittelu on silti eri asia. Lapsen yhteydessä kummius on minun mielestäni selkeästi kasteeseen liittyvä asia. Saa kastamattomillakin lapsilla läheisiä aikuisia olla, mutta turha heitä on kummeiksi väittää.

Vaikkea se kaikille sovikaan, niin jotkut haluavat toteuttaa sitä alkuperäistä kasteen yhteydessä annettavaa kummivelvollisuuttaan. Suotakoon toki muukin hauskanpito lapsen kanssa, mutta suodaan myös se alkuperäinen merkitys sen tärkeäksi kokoville.

ja suotakoon ne kummit myös uskonnottomille lapsille. kummit on aina ollut sellaisia tärkeitä "erityisaikuisia" lapsen elämässä, miksi eritavalla uskovat lapset ei tuota saisi saada vaan sen takia että joidenkin mielestä se on uskovaisten yksinoikeus. tässä nähdään taas kuinka päin tämä ihmisten hyväksyminen ja suvaitsevaisuus menee valitettavasti meidän uskonnottomien on edelleenkään turha odottaa tasa-arvoista suhtautumista

 

On sekin musta aika ihme juttu, että uskovilta voidaan vaatia uskonnottomuutta, mutta ei-uskovilta ei uskonnollisuutta.

Ihan vaan tämmänen mun oma huomio, kun mun uskonnollisuus ei ole kenellekään salaisuus. Kyllä se mua jotenkin harmittaa, että mut pyydetään tehtävään, jonka sydämestäni haluaisin toteuttaa oman vakaumukseni mukaan... mutta jonka pystyn toteuttamaan ilman vakaumustanikin.
:/

 

Itse juuri kirkosta eronneena, silti itsekin kummina voin sanoa, että kyllä nykyään kummin rooli on enemmän olla se aikuinen roolimalli lapselle kuin saarnaaja ja raamatulla päähänlyöjä.

Éi kai semmoisia nyt ole ollutkaan aikoihin, siis vuosikymmeniin?

Valitettavasti, minun mielestäni, niitä aina vaan on. ...kele jopa omissa sukulaisissa :/

 

On sekin musta aika ihme juttu, että uskovilta voidaan vaatia uskonnottomuutta, mutta ei-uskovilta ei uskonnollisuutta.

Ihan vaan tämmänen mun oma huomio, kun mun uskonnollisuus ei ole kenellekään salaisuus. Kyllä se mua jotenkin harmittaa, että mut pyydetään tehtävään, jonka sydämestäni haluaisin toteuttaa oman vakaumukseni mukaan... mutta jonka pystyn toteuttamaan ilman vakaumustanikin.
:/

ei kai kukaan keltään uskonnotomuutta odota kyllä mun lapsen kummit kuuluu kirkkoon, mutta eivät ikinä MEIDÄN lapsia kasvata HEIDÄN aatteidensa mukaan. jos et pysty tekemään uskonnotmia juttuja lapsen kanssa niinälä suostu, ei kai kukaan sitä sun velvollisuutena pidä. en mä pystyis alkaa kirkolliseksi kummiksi koska en voisi lasta kasvattaa uskonnollisesti, koska en usko.. kai se helpompi on olla puhumatta siitä uskonnosta kun vastoin vakaumustaan teeskennellä uskovansa. eihän kukaan vaadi sua uskoasi salaamaan tai olemaan uskomatta. ainut mitä sulta ekä pyydetään on, olla opettamatta uskontoa uskonnottomille lapsille.

 

Olette lapsen elämässä mukana ilman kirkollisia menoja, eikai siinä muuta.

Näin.

 

On sekin musta aika ihme juttu, että uskovilta voidaan vaatia uskonnottomuutta, mutta ei-uskovilta ei uskonnollisuutta.

Ihan vaan tämmänen mun oma huomio, kun mun uskonnollisuus ei ole kenellekään salaisuus. Kyllä se mua jotenkin harmittaa, että mut pyydetään tehtävään, jonka sydämestäni haluaisin toteuttaa oman vakaumukseni mukaan... mutta jonka pystyn toteuttamaan ilman vakaumustanikin.
:/

Mun mielestä teidän ei pidä suostua kummeiksi. Miksi tekisit jotain mikä on omia periaatteitasi vastaa?

 

On sekin musta aika ihme juttu, että uskovilta voidaan vaatia uskonnottomuutta, mutta ei-uskovilta ei uskonnollisuutta.

Ihan vaan tämmänen mun oma huomio, kun mun uskonnollisuus ei ole kenellekään salaisuus. Kyllä se mua jotenkin harmittaa, että mut pyydetään tehtävään, jonka sydämestäni haluaisin toteuttaa oman vakaumukseni mukaan... mutta jonka pystyn toteuttamaan ilman vakaumustanikin.
:/

Toteutatko sinä kaikkia ihmissuhteitasi uskonnollisen vakaumuksesi mukaan?

 

On sekin musta aika ihme juttu, että uskovilta voidaan vaatia uskonnottomuutta, mutta ei-uskovilta ei uskonnollisuutta.

Ihan vaan tämmänen mun oma huomio, kun mun uskonnollisuus ei ole kenellekään salaisuus. Kyllä se mua jotenkin harmittaa, että mut pyydetään tehtävään, jonka sydämestäni haluaisin toteuttaa oman vakaumukseni mukaan... mutta jonka pystyn toteuttamaan ilman vakaumustanikin.
:/

Toteutatko sinä kaikkia ihmissuhteitasi uskonnollisen vakaumuksesi mukaan?

Kaikki ihmissuhteet, joissa olen, olen omana itsenäni. Kummius on minulle tärkeä asia, siksi en halua siinä toimia väärin.

Minä en ole kaikkien tuntemieni henkilöiden kummi, mutta kummiudelle minulla on tähän asti ollut omanlainen sabloona, uskovana ihmisenä.

Siksipä tässä peräänkuulutan asiaa, että saisin käsityksen asiasta, josta minulla ei ole mitään kokemusta.

 

Tuoreimman kummilapseni ristiäisissä pappi halusi keskustella kummien kanssa ennen kastetoimitusta. Hän kysyi, että mikä on kummin tärkein tehtävä. Pappi sanoi haluavan varmistaa, että tiedämme, mihin meitä todella on pyydetty.

Jäi vaivaamaan, kerro nyt meillekin, että mikä vastaus tyydytti pappia?
Minä olen myös kummi, mutta ei pappi minulta aikoinaan mitään kysellyt.

Eipä tässä ollut papin tyydyttämisestä kyse, vaan kirkkomme opetuksesta. Kummin tärkein tehtävä on kristillisessä kasvatuksessa tukeminen.

 

On sekin musta aika ihme juttu, että uskovilta voidaan vaatia uskonnottomuutta, mutta ei-uskovilta ei uskonnollisuutta.

Ihan vaan tämmänen mun oma huomio, kun mun uskonnollisuus ei ole kenellekään salaisuus. Kyllä se mua jotenkin harmittaa, että mut pyydetään tehtävään, jonka sydämestäni haluaisin toteuttaa oman vakaumukseni mukaan... mutta jonka pystyn toteuttamaan ilman vakaumustanikin.
:/

Toteutatko sinä kaikkia ihmissuhteitasi uskonnollisen vakaumuksesi mukaan?

.Kummius on minulle tärkeä asia, siksi en halua siinä toimia väärin.

älä suostu. tuo lause kertoo että sinulla on asiaan ihan väärä asenne. pysyttele vain uskovaisten lasten kummeina jos et osaa suhtautua näidne lasten uskonnottomuuteen samalla vakavuudella.

 

kysynpä vaan et voiko alkaa kummiksi jos on eronnut kirkosta,mut kuitenkin aikoinaan käynyt rippikoulun??

 

On sekin musta aika ihme juttu, että uskovilta voidaan vaatia uskonnottomuutta, mutta ei-uskovilta ei uskonnollisuutta.

Ihan vaan tämmänen mun oma huomio, kun mun uskonnollisuus ei ole kenellekään salaisuus. Kyllä se mua jotenkin harmittaa, että mut pyydetään tehtävään, jonka sydämestäni haluaisin toteuttaa oman vakaumukseni mukaan... mutta jonka pystyn toteuttamaan ilman vakaumustanikin.
:/

Toteutatko sinä kaikkia ihmissuhteitasi uskonnollisen vakaumuksesi mukaan?

.Kummius on minulle tärkeä asia, siksi en halua siinä toimia väärin.

älä suostu. tuo lause kertoo että sinulla on asiaan ihan väärä asenne. pysyttele vain uskovaisten lasten kummeina jos et osaa suhtautua näidne lasten uskonnottomuuteen samalla vakavuudella.

Voisitko sinä myös suhtautua minuun samalla vakavuudella? Onko minulla väärä asenne jos olen uskova ihminen ja mietin miten voin olla hyvä kummi ei uskovan lapselle?

 

En kutsuisi henkilöä kummiksi, jos hänet pyydetään kastamattoman lapsen tärkeäksi aikuiseksi. Siitä kun ei mihinkään pääse, että kummius on kristillinen asia. Miksei suosiolla voisi keksiä jotain muuta nimitystä sekaannusten välttämiseksi?

Varmaan samasta syystä kuin miksi laivoilla, tapahtumilla ja keräyksilläkin on kummit?

Ja kehitysmaissa lapsilla on kummeja länsimaissa? Tai lähinnä toisin päin, että länsimaalaisilla ihmisillä on kummilapsi/lapsia kehitysmaissa. En ole ajatellut, että siinä olisi uskonnollista aspektia.

Nämä worldvisionit ja Planit on kristillisiä järjestöjä käsittääkseni.

 

On sekin musta aika ihme juttu, että uskovilta voidaan vaatia uskonnottomuutta, mutta ei-uskovilta ei uskonnollisuutta.

Ihan vaan tämmänen mun oma huomio, kun mun uskonnollisuus ei ole kenellekään salaisuus. Kyllä se mua jotenkin harmittaa, että mut pyydetään tehtävään, jonka sydämestäni haluaisin toteuttaa oman vakaumukseni mukaan... mutta jonka pystyn toteuttamaan ilman vakaumustanikin.
:/

Toteutatko sinä kaikkia ihmissuhteitasi uskonnollisen vakaumuksesi mukaan?

.Kummius on minulle tärkeä asia, siksi en halua siinä toimia väärin.

älä suostu. tuo lause kertoo että sinulla on asiaan ihan väärä asenne. pysyttele vain uskovaisten lasten kummeina jos et osaa suhtautua näidne lasten uskonnottomuuteen samalla vakavuudella.

Voisitko sinä myös suhtautua minuun samalla vakavuudella? Onko minulla väärä asenne jos olen uskova ihminen ja mietin miten voin olla hyvä kummi ei uskovan lapselle?

väärä asenne ei-uskovia kohtaan. sinun kirjoituksistasi saa sen kuvan että vain sinun tapasi toimia on oikein ja haluat toimia sinun tavallasi välittämättä näidne lasten vanhempien toiveista. monta kertaa on vastattu että olet kummi samoin kuin muillekin lapsille mutta puhumatta uskonnosta. ymmärrän että se voi olla vaikeaa ja siksi mieleistäni sinun ei pitäisi suostua, kun tuo uskonto tuntuu sinulle olevan kummisuhteen tärkein asia. ei millään pahalla mutta älä tee asiasta liian vaikeaa itsellesi ja mikä vielä pahempaa jos petät lapsen vanhemmat toimimalla tavalla jolla he eivät halua lapsen kummin toimivan. he ehtivät vielä valita uskonnottoman kummin

 

Jos pyytäisin uskovan lapseni nimiäiskummiksi, niin tekisin sen tietäen, että hän tuo omaa vakaumustaan esiin lapsen kanssa vuorovaikutuksessa ollessaan. En voisi edellyttää häneltä minkäänlaisen valheellisen roolin vetämistä. Jos lapseni kysyisi häneltä, että miksi Jeesus kuoli, niin en odottaisi hänen vastaavan minun tavallani, että roomalaiset pitivät Jeesusta kansankiihottajana ja siksi surmasivat hänet.

Vanhempien vaikuttimista emme tiedä mitään. Ehkä he haluavatkin kummiksi sellaisen, joka antaa lapselle kristityn aikuisen mallin. Lapsi itse sitten aikanaan päättää, minkä polun valitsee.

 

väärä asenne ei-uskovia kohtaan. sinun kirjoituksistasi saa sen kuvan että vain sinun tapasi toimia on oikein ja haluat toimia sinun tavallasi välittämättä näidne lasten vanhempien toiveista. monta kertaa on vastattu että olet kummi samoin kuin muillekin lapsille mutta puhumatta uskonnosta. ymmärrän että se voi olla vaikeaa ja siksi mieleistäni sinun ei pitäisi suostua, kun tuo uskonto tuntuu sinulle olevan kummisuhteen tärkein asia. ei millään pahalla mutta älä tee asiasta liian vaikeaa itsellesi ja mikä vielä pahempaa jos petät lapsen vanhemmat toimimalla tavalla jolla he eivät halua lapsen kummin toimivan. he ehtivät vielä valita uskonnottoman kummin

Totta. On varmaan todella vaikea uskoa, että se voi olla jollekin ihan oikeasti tärkeä asia. Se ei ole ainoa tärkeä asia, mutta kannattaa miettiä mistä kummius on peräisin. Olisiko kummi-instituutiota ollenkaan ilman kristillistä uskoa?

Asenne--- edelleen korostan, että kaikki saavat elää niiden arvojen mukaan kuin haluavat!

 

On sekin musta aika ihme juttu, että uskovilta voidaan vaatia uskonnottomuutta, mutta ei-uskovilta ei uskonnollisuutta.

Ihan vaan tämmänen mun oma huomio, kun mun uskonnollisuus ei ole kenellekään salaisuus. Kyllä se mua jotenkin harmittaa, että mut pyydetään tehtävään, jonka sydämestäni haluaisin toteuttaa oman vakaumukseni mukaan... mutta jonka pystyn toteuttamaan ilman vakaumustanikin.
:/

No älä mene kummiksi!
Turha muita syyttää, jos et itse pysty johonkin.
Ei kai tässä sen ihmeempää kun että kieltäydy tehtävästä, koska et voi olla ilman uskontoa, uskonnollisia asioita.

On ihmisillä ja "ongelmat". Hoh..

 

On sekin musta aika ihme juttu, että uskovilta voidaan vaatia uskonnottomuutta, mutta ei-uskovilta ei uskonnollisuutta.

Ihan vaan tämmänen mun oma huomio, kun mun uskonnollisuus ei ole kenellekään salaisuus. Kyllä se mua jotenkin harmittaa, että mut pyydetään tehtävään, jonka sydämestäni haluaisin toteuttaa oman vakaumukseni mukaan... mutta jonka pystyn toteuttamaan ilman vakaumustanikin.
:/

Toteutatko sinä kaikkia ihmissuhteitasi uskonnollisen vakaumuksesi mukaan?

Kaikki ihmissuhteet, joissa olen, olen omana itsenäni. Kummius on minulle tärkeä asia, siksi en halua siinä toimia väärin.

Minä en ole kaikkien tuntemieni henkilöiden kummi, mutta kummiudelle minulla on tähän asti ollut omanlainen sabloona, uskovana ihmisenä.

Siksipä tässä peräänkuulutan asiaa, että saisin käsityksen asiasta, josta minulla ei ole mitään kokemusta.

Ihan tosi, älä ryhdy sitten kummiksi.
Koet tekeväsi väärin, joten kaikkien kannalta parempi ettet suostu.
Ottavat sitten kummin joka ei tee asiasta moista ongelmaa ja sinä voit keskittyä taas muuhun.

 

Ihan tosi, älä ryhdy sitten kummiksi.
Koet tekeväsi väärin, joten kaikkien kannalta parempi ettet suostu.
Ottavat sitten kummin joka ei tee asiasta moista ongelmaa ja sinä voit keskittyä taas muuhun.

Se on varmasti paras ratkaisu. Vaikea sitä on olla aikuinen tuki, jos ei voi olla oma itsensä edes.

 

[
Asenne--- edelleen korostan, että kaikki saavat elää niiden arvojen mukaan kuin haluavat!

hyvä!!! ja tottakai uskonto saa olla tärkeä asia, en sitä oo ikinä sanonu. itteä vaan alkaa ottaa päähän kun on niin vaikeaa elää ilman uskontoa, kun omia aatteitaan saa aina olla puolustelemassa ja selittelemässä. siksi haluan että mun lasten kummit kunnioittaa täysin meidänkin tapaa elää. miehen eräs sukulainen nosti kauhean metelin siitä että meidän lasta ei kastettu ja vouhottamisellaan pilas lapsen ensimmäisen juhlan :'( kurja muisto jäi mulle tuosta loppuiäkseni, kunpa silloinkin vain olisi muistettu että kaikilla on oikeus uskoa niin kuin haluaa. en minäkään kasteen merkitystä hämmästele tai kastetta ristiäisissä arostele vaikken sitä ehkä ymmärtäisikään tai siis vaikken siihen uskokaan..

 

Ihan tosi, älä ryhdy sitten kummiksi.
Koet tekeväsi väärin, joten kaikkien kannalta parempi ettet suostu.
Ottavat sitten kummin joka ei tee asiasta moista ongelmaa ja sinä voit keskittyä taas muuhun.

Se on varmasti paras ratkaisu. Vaikea sitä on olla aikuinen tuki, jos ei voi olla oma itsensä edes.

tottakai voi olla oma itsensä, hämmästyttää vaan että etkö voi olla puhumtaa omasta uskostasi. puhutko siitä aina ja joka paikassa? jos et niin mikset voi olla puhumatta näidne lasten kuullen, eihän se sen kummempaa oo, jos kerran haluat tehtävään kuitenkin ryhtyä..

mä en halua uskovaisen ihmisen opettavan uskonnosta meidän lapsille, koska haluan opettaa lapselle uskontoa yhtenä tieteenä ja opettaa lapsen kyseenalaistamaan sen ja opettaa eri uskontojen juttuja. lapsi saa itse päättää uskooko vai eikö usko ja jos uskoo niin mihin uskoo. en halua koskaan kenenkään opettavan meidän lapsille yhtä uskontoa ainoona oikeana tapana uskoa

 

Mun mielestä tässä on ihan yksinkertainen ratkaisu. Puhut vanhempien kanssa, ja kysyt mitä he haluavat kummiudelta. Jos he haluavat, että lapsi saa sinulta uskonnollista kasvatusta, voit varmaankin ryhtyä kummiksi. Jos taas he haluavat, ettei lapselle anneta uskonnollista kasvatusta ja se taas sinulle on tärkeää, et ryhdy kummiksi.

Meidän lapsilla on myös uskovaiset kummit, uskonnosta saa lapsille puhua mutta heitä ei saa sillä aivopestä.