Aika oudot laulun sanat

Jukka Poika - Silakka-apaja



original
Muistan kun valakalla solakalla
talvisäällä merijäällä
isä eessä kalareessä Vapajalle apajalle
Hailin hakuun kalan makuun tottuneet kun oltiin kaikki
kuovarille suovarille matkattiin

Kylän väki vaivan näki tuurapeli välähteli
potkemista sotkemista naru jääty
karu sääty kalastajan ammatti on
siihen kyllei moni pääty
tilipussi se on aina varmempaa

refrain:
Kalareessä pikkuveikko kurkki
päällä isän turkki ilosena urkki
lokero kun karamellipurkki
merituulen kyllä piti loitolla
pyydykset kun korjaili ja vahti
on jäässä suomenlahti leivän antoi ahti
reet kun täyttyi alkoi kalarahti
viipurissa silakat ne kaupattiin

savukala hyvä kala
kapakala makupala
etakoita ihanoita
silakoita vilakoita
merivettä perunoita sekaan suolaa hiukan voita
sehän se on nuottamiehen sapuskaa

savukala hyvä kala
kapakala makupala
etakoita ihanoita silakoita vilakoita
vettä perunoita sekaan suolaa hiukan voita
sehän se on nuottamiehen sapuskaa

refrain

savukala hyvä kala
kapakala makupala
etakoita ihanoita
silakoita vilakoita
merivettä perunoita sekaan suolaa hiukan voita
se on nuottamiehen sapuskaa

savukala hyvä kala
kapakala makupala
etakoita ihanoita
silakoita vilakoita
vettä perunoita sekaan suolaa hiukan voita
se on nuottamiehen sapuskaa

Mitä tuossa tarkoittaa esimerkiksi tuo kohta "lokero kun karamellipurkki merituulen kyllä piti loitolla"? Siis mikä lokero ja miksi se on kuin karamellipurkki?

 

veikkaisin jotain viehepakkia, ne vieheet on värikkäitä ku karamellit...

 

Tässähän juuri oli syntaktisesti ja riimittelyltään harvinaisen rikasta kielenkäyttöä. Jos vertaa vaikka suomalaisiin rakkauslauluihin yleensä.

Itse pidän japanilaisesta tavasta ilmaista asioita symbolikielen ja allegorian kautta, johon liittyy usein jonkinlainen traumaperäisyys ja melankolia - mikä taas heijastuu sikäläiseen populaarikulttuuriin. Tarinan kulku on paljon hatarampi. Sama juttu mm. ranskalaisilla symbolisteilla. Japanilainen ja ranskalainen runomaailma tuntevat molemmat tietyn äärimmäisyyden, joka realismin ja tietynlaisen jalat maassa -etnisyyden mukana pitävälle suomalaiselle on ehkä vieraampaa.

[video=youtube;V9ERLVhwyR4]http://www.youtube.com/watch?v=V9ERLVhwyR4[/video][/QUOTE]

Englantilainen käännös:

Solitude of the ocean depths (valtameren syvyyksien yksinäisyys)

Teach me sadness......

"If you closed your eyes, you won't gaze into sadness."
"If you forget the feeling of warmth, you won't feel pain."

I can't recall that gentle voice
In the depths of my mourning heart.

Someone is calling me from my forgotten past,
Asking me when I will take sorrow into my hands again.
At this moment that will never come twice,
You are all I can see.

A little ship glitters silently in the distance, alone.
Swept away by a torrent of grief, it disappears under the waves of my heart.

Why do I search the ocean depths aimlessly,
For the warmth that I should not have known.

Swaying with the ripples, the ship of life sails on.
Though no stars can be seen, it overcomes waves and advances on.
Beyond the darkness,
You are all I can see.

The waves that we saw are flowing towards serenity,
Flowing to the kindness that disappeared underwater.

I know that there's a future where we will love each other.
Until I take the sorrow back into my hands again,
At this moment that will never come twice,
You are all I can see.

Kappaleessa on hirveän paljon allegorisuutta ja myös metaforia. "Elämän laiva", joka painuu ensin pinnan alle, mutta jatkaakin kulkuaan kohti parempaa huomista... Vai onko tämä jo "hukkuneen" unta? Vai onko kyse egon matkasta itseensä vai epätoivoisesta kamppailusta vedessä? Ratkaisua ei löydy, se on syklinen, ei tavallaan johda mihinkään lopputulokseen tai didaktiseen opetukseen, mikä on japanilaiselle lyriikalle ja symbolismille tyypillistä. "Surun käsiin ottaminen" on sen käsitteellistämistä, jota vastaan sotii hukkuneen lasittunut/fiksoitunut katse - joka taas on allegoria rakkaudesta. Liikutaan elämän ja kuoleman rajamailla. Toinen ristiriita on lineaarinen aika (liikkeenä) vs. hetki, joka ei toistu. Metaforana vesi on sureva sydän.

Suomessa aika tuntematonta tällainen, meillä synkkyys yhdistyy lähinnä realismiin, luontoon ja yleiseen alkukantaisuuteen. Olemme mielikuvaköyhempiä mutta kielellisesti todempia, "protestantisoituja" (vaikea selittää...). Kyse on kahdesta sangen erilaisesta perinteestä.

 

Tässä vielä tuo youtube-pätkä:

[video=youtube;V9ERLVhwyR4]http://www.youtube.com/watch?v=V9ERLVhwyR4[/video]

Mielestäni kaunis kappale, vaikka monelle suomalaiselle "liian äärimmäinen".

 

täähän on ikivanha eeki mantereen tms. kappale

 

eikäkö veikko lavin kipale

 

[QUOTE="vieras";28030358]täähän on ikivanha eeki mantereen tms. kappale[/QUOTE]

Ei vaan Veikko Lavin.

 

[QUOTE="Minä vain";28029782]Jukka Poika - Silakka-apaja



original
Muistan kun valakalla solakalla
talvisäällä merijäällä
isä eessä kalareessä Vapajalle apajalle
Hailin hakuun kalan makuun tottuneet kun oltiin kaikki
kuovarille suovarille matkattiin

Kylän väki vaivan näki tuurapeli välähteli
potkemista sotkemista naru jääty
karu sääty kalastajan ammatti on
siihen kyllei moni pääty
tilipussi se on aina varmempaa

refrain:
Kalareessä pikkuveikko kurkki
päällä isän turkki ilosena urkki
lokero kun karamellipurkki
merituulen kyllä piti loitolla
pyydykset kun korjaili ja vahti
on jäässä suomenlahti leivän antoi ahti
reet kun täyttyi alkoi kalarahti
viipurissa silakat ne kaupattiin

savukala hyvä kala
kapakala makupala
etakoita ihanoita
silakoita vilakoita
merivettä perunoita sekaan suolaa hiukan voita
sehän se on nuottamiehen sapuskaa

savukala hyvä kala
kapakala makupala
etakoita ihanoita silakoita vilakoita
vettä perunoita sekaan suolaa hiukan voita
sehän se on nuottamiehen sapuskaa

refrain

savukala hyvä kala
kapakala makupala
etakoita ihanoita
silakoita vilakoita
merivettä perunoita sekaan suolaa hiukan voita
se on nuottamiehen sapuskaa

savukala hyvä kala
kapakala makupala
etakoita ihanoita
silakoita vilakoita
vettä perunoita sekaan suolaa hiukan voita
se on nuottamiehen sapuskaa

Mitä tuossa tarkoittaa esimerkiksi tuo kohta "lokero kun karamellipurkki merituulen kyllä piti loitolla"? Siis mikä lokero ja miksi se on kuin karamellipurkki?[/QUOTE]


Nuo laulunsanat eivät kylläkään ole Jukka Pojan itse tekemät.
Sanoitus on Veikko Lavin ja hänen esittämänään tullut tunnetuksi.

Veikko Lavi - Silakka-apaja 1978 - YouTube

 

[QUOTE="Minä vain";28029782]Jukka Poika - Silakka-apaja


Mitä tuossa tarkoittaa esimerkiksi tuo kohta "lokero kun karamellipurkki merituulen kyllä piti loitolla"? Siis mikä lokero ja miksi se on kuin karamellipurkki?[/QUOTE]

Veikko Lavi sanoituksessaan kertoi pikkupojan näkökulmasta nuottamatkasta isän kanssa.
Joissan murteissa lokkerointi tarkoittaa lumen kolausta. Ajattelisin, että tässä on tehty lokkeroinnilla avannon ympäri suojainen lokero lumesta, suojaksi juuri merituulelta.

 

Kiva laulu kuitenkin, vaikka sanat tulee semmoista vauhtia ettei tahdo perässä pysyä.

 

Vanha ketju, mutta vastaanpa silti. Tässä kalareessä isän turkkiin puettu lapsi on ollut turkin suojissa merituulelta suojassa ikään kuin karamellit ovat ulkoisilta uhkilta suojassa karamellipurkin sisällä. Lokero ja karamellipurkki ovat siis vain kielikuvia vaatteiden sisäiselle kololle (=lokero), jota turkki (=karkkipurkki) suojaa.

 

Onko joku muu samaa mieltä, että tuo kertosäkeen "etakoita ihanoita, silakoita vilakoita" kuuluisi paremminkin olla: Eipä voita ihan noita, silakoita vilakoita...?

 

Onko joku muu samaa mieltä, että tuo kertosäkeen "etakoita ihanoita, silakoita vilakoita" kuuluisi paremminkin olla: Eipä voita ihan noita, silakoita vilakoita...?

Se on : Eipä voita ihanoita silakoita vilakoita."