(aiheettomaksi osoittautuneen) Lastensuojeluilmoituksen vaikutus perheen elämään

[vieras]

Mun käsittääkseni noissa ei edes todeta syyttömiksi vaan ainoastaan se ettei löytynyt todisteita kyseisille syytöksille. Minkä ne ammattilaisetkin voivat sitten tulkita miten haluavat.

esitutkintapaperissa todetaan että pahoinpitelystä ei ole näyttöä. Joten joo, sen voi tosiaan kyllä tulkita juuri kuten itse haluaa. :|
Sosiaaliviranomaisten kanta oli puheiden ja virallisten papereiden mukaan lähinnä se että en vain jäänyt kiinni :| Jotenka jos olisi tarvetta toimeentulotuelle tai muille sosiaalipalveluille, luultavasti jättäisin ne hakematta kokonaan ja söisin mieluummin itse vaikka pelkkää näkkileipää kuin menisin siihe nvirastoon uudelleen, siellä kun on paperit joiden mukaan olen lapsenhakkaaja joka vain ei ole jäänyt kiinni :´(

 

[Harmaana]

Meistäkin tehtiin lsilmoituksia.. Takana oli katkeroitunut siskoni, hänen anoppinsa joka on ollut tämän kunnan johtava terveydenhoitaja.. Siskoni syötti valheita anopilleen, anoppi teki hyvän ystävänsä kautta ilmoituksen.. Helppoa on joutua ls-viranomaistenkynsiin. Kaikki syytökset mitä oli tehty, kumosin yksi kerrallaan. lopputoloksena oli syyte kunnianloukkauksesta, vaitiolovelvollisuudesta jne.
Pahinta oli kuitenkin, että ls uskoi tietenkin pitkän ja hienon uran tehnyttä henkilöstöä, kuin meitä, perhettä. Tongin mutapohjia myöten ja saimme rauhan. Jos olisin jaksanut jatkaa, ehkä tuloksena olisi ollut muutaman henkilön lopputili. En halunut kuitenkaan jatkaa katkeroituneena. Lopetin ja kerroin vain, että jos vielä syytetään, eikä anneta puolustautua, otan asianajajan avuksi ja käymme kaikki tiet,, että saadaan oikeutta

 

[ap taas]

Mua vieläkin kiinnostaisi, että mitä haittaa siitä merkinnästä arkistoissa on? Varsinkin, kun se on puhtaaksi todettu merkintä. Meistä ihmisistä tehdään niin monia eri rekistereitä ja merkintöjä ammattihenkilökunnan arvioista, että kaikista emme edes tiedä. Lastensuojeluasiakkuus on merkintä muiden joukossa, eikä sen kummenpaa. Se on salassapidettävää tietoa, eikä sitä jaella sieltä muualle.

Muoks, ^tuon tiedätkin, kun olet hoitoalan ihminen.

siitä on haittaa. esimerkiksi jos joutuu syystä tai toisesta hakemaan toimeentulotukea. Papereissa on merkintä siitä että lastensuojelu on tutkinut perhettä aiemmin. :|

Sitä voi olla vaikea tajuta miltä tuntuu joutua syytetyksi jostain mitä ei ole tehnyt, etenkin jos se "joku" on niinkin kaamea asia kuin oman lapsen pahoinpitely tai muu vastaava.
aina löytyy se joku joka ajattelee että "entä jos sittenkin... "

Minä olen hysteerinen jos lapsi kaatuu tai loukkaa muuten itsensä, etenkin jos pitää mennä lääkäriin. Joka ikinen kerta pelkään että sairaalasta otetaan taas yhteys lastensuojeluun, lapsi viedään taas kahdeksi kuukaudeksi pois kotoa ja minä joudun odottelemaan että poliisi on tehnyt esitutkinnan ja minut todetaan syyttömäksi. Jonka jälkeenkin saa viranomaiset vielä kimppuunsa, koska haluavat vahdata. Ilman että on tehnyt yhtään mitään, miksi sellaisen syynin kohteeksi joutuisi.

Mun käsittääkseni noissa ei edes todeta syyttömiksi vaan ainoastaan se ettei löytynyt todisteita kyseisille syytöksille. Minkä ne ammattilaisetkin voivat sitten tulkita miten haluavat.

Just näin.
Loppulausunnon, päätöskäynnin sanamuodot on valittu just siten ympäripyöreesti, että niistä v oi jokainen tukita miten haluaa. Riippu las-viranomaisen omasta maalaisjärjestä, omasta kokemuksesta, ja millaisia ne muut asaikkaat pääsäänöisesti on.

Mulle muuten meidän silloinen lastens.sossu sanoi, että sossu voi jälkkeenpäin milloin vain soittaa esim. kouluun tai päiväkotiin ja kysyä, onko XX siellä ja miten sillä menee !!!!??????!!
Siitä ei siis ikinä pääse irti !!

Luottotiedot vanhenee, tämä syytös ei ikinä !

 

[hei]

Mites muuten jos neuvola on tehnyt tuon ilmoituksen ihan oikeasta huolesta ja sitten todetaan että kaikki onkin ok, meneekö siitä sitten tieto neuvolalle?

Entäs jos äiti sitten päättää jatkaa samassa neuvolassa niin kuuluisiko terkan ottaa asia puheeksi, pahoitella tapahtunutta vai painetaanko se vaan villaisella eikä siihen enää puututa mitenkään? Voisi vaan kuvitella ettei äitinä siinä oikein pystyisi luottamaan kyseiseen neuvolaanja tilanne olisi kiusallinen molemmille.

 

[vieras]

IHAN TOTTA??
onko tt-tukiasiakkuus ja lastens. rekisteri toistensa nähtävillä ?

en tiedä ovatko vanhat tiedot näkyvillä. mutta ainakin helsingissä toimeentulotukea saava lapsipåerhe on aina myös lastensuojelun asiakas. Käytännössä homma menee niin että jos haet toimeentulotukea ja viranomaisilla on syytä eäillä myös lastensuojelu ntarvetta, silloin lastensuojelu ottaa yhteyden. ja jos on paperit siitä että on ollut (epäilty) ongelmaperhe, todennäköisesti pistävät jonkunasteiseen tarkkailuun :|

 

[vvvv]

Olisiko teillä mahdollista vaihtaa paikkakuntaa? Pitemmän päälle se voisi olla paras vaihtoehto.

Jos haluat keskusteluapua, niin ehkä voisit käydä jollain yksityisellä terveysasemalla isommalla paikkakunnalla. Silloin ei tarvitsisi pelätä, että tulee juoruilua tai että avun hakeminen aiheuttaisi lisäongelmia.

 

[vieras]

Älä nyt ihmeessä kehoita ihmisiä ilmoitusten tekemättäjättämiseen! Jokaisella on lain ja moraalin mukaan velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluun, jos epäilee tai havaitsee lasten kaltoinkohtelua. Se perheeltä kysyminen on aika outo neuvo..kuka muka myöntäisi esim. pahoinpitelevänsä lapsiaan? Kyllä aiheettomaksi osoittautuva ilmoitus on paaaljon pienempi paha, kuin ilmoittamatta jättäminen tilanteessa, jossa sitä apua olisi tarvittu! Mietis vähän, kuinka moni lapsi joutuisi kärsimään, jos ihmiset eivät ilmoittaisi epäilyksistään!

 

[vieras]

Älä nyt ihmeessä kehoita ihmisiä ilmoitusten tekemättäjättämiseen! Jokaisella on lain ja moraalin mukaan velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluun, jos epäilee tai havaitsee lasten kaltoinkohtelua. Se perheeltä kysyminen on aika outo neuvo..kuka muka myöntäisi esim. pahoinpitelevänsä lapsiaan? Kyllä aiheettomaksi osoittautuva ilmoitus on paaaljon pienempi paha, kuin ilmoittamatta jättäminen tilanteessa, jossa sitä apua olisi tarvittu! Mietis vähän, kuinka moni lapsi joutuisi kärsimään, jos ihmiset eivät ilmoittaisi epäilyksistään!

No ehkä kuitenkin kannattaa vähän miettiä mistä syystä sen ilmoituksen tekee. Jos siis oikeasti näkeee jotain mikä tukee sitä että lasta pahoinpideltäisiin niin tottakai tekee ilmoituksen. Mutta jos vaikka äiti myöntää joskus olevan väsynyt valvovan vauvan kanssa tai vilkkaalla leikki-ikäisellä on pari mustelmaa niin en nyt niistä syistä kehoittaisi mitään ilmoa tekemään.

 

[vieras]

Älä nyt ihmeessä kehoita ihmisiä ilmoitusten tekemättäjättämiseen! Jokaisella on lain ja moraalin mukaan velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluun, jos epäilee tai havaitsee lasten kaltoinkohtelua. !

Epäillä voi ketä tahansa mistä tahansa. Ilmoitusten tekeminen täydellisellä mututuntumalla on vastuutonta.

Se, että naapurilla ei ole meikkiä naamassa ja naapuri on nähty kantamassa kaupasta kotiin mäyräkoiraa, ei tarkoita että naapurin äidistä olisi tehtävä ilmoitus lastensuojeluun koska hän on ilmiselvästi masentunut alkoholisti joka ei jaksa huolehtia itsestään. esimerkiksi.
Sellaisia ilmoituksia tehdään paljon :|

 

[Tallu -]

Olen täysin varma siitä, että kukaan, joka ei ole joutunut kokemaan lastensuojelutarpeen selvvitystä, ei voi tietää sitä tunnetta jonka perhe joutuu elämään ja kokemaan odottaessaan päätöstä. Tai siinä pelossa, että koska taas tulee lastensuojelusta yhteydenotto, että ovat saaneet taas uuden ilmoituksen. En edes minä, vaikka olen töiden puolesta lastensuojelun kanssa tekemisissä.

Niin, enhän voi tietää toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita, siksipä tässä niitä kyselinkin. Itse olen positiivinen ihminen, ja uskon, että jos meistä tuollainen ilmoitus tehtäisiin, niin näkisin senkin lopulta myönteisessä valossa. Olen vasta itse käynyt sos. ja terv. alan soveltuvuuskokeissa, niin jännityksellä mä vain odottelin tuloksia niistä. En pelolla tai muulla ikävällä tunteella. Arviohan se sekin ihmisestä on, tosin eri asiasta.
Kaikkiin elämässä tapahtuviin asioihin ei voi itse vaikuttaa, mutta sen voi valita, miten niihin suhtautuu.

 

[Vieras]

Erästä perhetukijuttua kokeiltiin, mutta sitten jätimme sen heidän ehdotuksestaan, koska paikkamme tarvittiin sitä enemmän tarvitseville. Voihan meistä olla sielläkin joku tiedosto, en tiedä. Ja ystäväni kävi siellä pidemmän aikaa, joten jotain perspektiiviä mulla tälle mielipiteelleni kuitenkin on.

Perhetuvalla?
Minä vuonna olette käyneet jos kyseessä sama paikka?

 

[vieras]

Olen täysin varma siitä, että kukaan, joka ei ole joutunut kokemaan lastensuojelutarpeen selvvitystä, ei voi tietää sitä tunnetta jonka perhe joutuu elämään ja kokemaan odottaessaan päätöstä. Tai siinä pelossa, että koska taas tulee lastensuojelusta yhteydenotto, että ovat saaneet taas uuden ilmoituksen. En edes minä, vaikka olen töiden puolesta lastensuojelun kanssa tekemisissä.

Niin, enhän voi tietää toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita, siksipä tässä niitä kyselinkin. Itse olen positiivinen ihminen, ja uskon, että jos meistä tuollainen ilmoitus tehtäisiin, niin näkisin senkin lopulta myönteisessä valossa. Olen vasta itse käynyt sos. ja terv. alan soveltuvuuskokeissa, niin jännityksellä mä vain odottelin tuloksia niistä. En pelolla tai muulla ikävällä tunteella. Arviohan se sekin ihmisestä on, tosin eri asiasta.
Kaikkiin elämässä tapahtuviin asioihin ei voi itse vaikuttaa, mutta sen voi valita, miten niihin suhtautuu.

kuinkahan paljon tuo asenne muuttuisi jos sinun lapsesi vietäisiin pois kotoa viikoiksi, saisit tavata lasta vain valvottuna tunnin päivässä, joutuisit käymään poliisikuulusteluissa, sietämään sen että sukulaiset ja tuttavat katsovat halveksuvasti ja puhuvat paskaa selän takana ja otsassa suunnilleen lukisi että huono äiti :| Ilman että olet tehnyt yhtään mitään.

 

[vieras]

Älä nyt ihmeessä kehoita ihmisiä ilmoitusten tekemättäjättämiseen! Jokaisella on lain ja moraalin mukaan velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluun, jos epäilee tai havaitsee lasten kaltoinkohtelua. !

Epäillä voi ketä tahansa mistä tahansa. Ilmoitusten tekeminen täydellisellä mututuntumalla on vastuutonta.

Se, että naapurilla ei ole meikkiä naamassa ja naapuri on nähty kantamassa kaupasta kotiin mäyräkoiraa, ei tarkoita että naapurin äidistä olisi tehtävä ilmoitus lastensuojeluun koska hän on ilmiselvästi masentunut alkoholisti joka ei jaksa huolehtia itsestään. esimerkiksi.
Sellaisia ilmoituksia tehdään paljon :|

Kyllä sitä maalaisjärkeä voi silti käyttää!

 

[Tallu -]

Entäs jos äiti sitten päättää jatkaa samassa neuvolassa niin kuuluisiko terkan ottaa asia puheeksi, pahoitella tapahtunutta vai painetaanko se vaan villaisella eikä siihen enää puututa mitenkään? Voisi vaan kuvitella ettei äitinä siinä oikein pystyisi luottamaan kyseiseen neuvolaanja tilanne olisi kiusallinen molemmille.

Mä puhuisin asian selväksi. Niin olen tähän mennessä tehnyt asioideni kanssa ja niin teen vastakin.

 

[ap]

Mites muuten jos neuvola on tehnyt tuon ilmoituksen ihan oikeasta huolesta ja sitten todetaan että kaikki onkin ok, meneekö siitä sitten tieto neuvolalle?

Entäs jos äiti sitten päättää jatkaa samassa neuvolassa niin kuuluisiko terkan ottaa asia puheeksi, pahoitella tapahtunutta vai painetaanko se vaan villaisella eikä siihen enää puututa mitenkään? Voisi vaan kuvitella ettei äitinä siinä oikein pystyisi luottamaan kyseiseen neuvolaanja tilanne olisi kiusallinen molemmille.

Lastensuojelu ei informoi päätöksiään ilmoituksen jättäjille / tekijöille.
Neuvola voi soittaa ja kysyä, mutta lastens. ei kerro. Minulle jäi käsitys, että lastensuojelussa vaitiolovelvollisuus myös pysyy, myös pienellä paikkakunnalla.

Jos äiti jatkaa entisellä terkalla, en tiedä miten pitäisi sitten menetellä. Minusta terkkarin ammatillisuutta ja vastuuta tapahtuneesta olisi ottaa asia puheeksi ja jos on tehnyt aiheetta ja jos on aiheuttanut ahdistusta perheelle, ottaa asia vastaan ja katsoa itseään peiliin ja miettiä.

Meillä kävi niin, että kun lastens. ilmoituksen sisällön rajuus valkeni minulle, ja tästä johtuen jatkotoimenpiteet, soitin hätääntyneenä ilmoituksen tehneelle terkalle.
Ko. terkkari on vanhempi, pitkän uran tehnyt täti, joka sanoi minulle, ettei hänellä ole nyt aikaa tällaiseen. Hänellä on kiire, hän ei nyt ennätä. Kun minä vaan jankutin, että kuinka ihmeessä te voitte tehdä näin, jne terkkari sanoi minulle:
"Kuule NNN, minulla ei ole nyt aikaa tällaiseen, minulla on kiire kampaajalle, mutta joskus sinä vielä ymmärrät ja olet kiitollinen minulle tästä".

Just näillä sanoille.

 

[Meilläkin]

Jouduttiin ls hampaisiin koulukiusauksen takia. Kiusaajat porskuttaa ja me selitellään edelleen ls tädeille. Ikuisia silmätikkuja ilmeisesti. Ja kun yksi viranomainen puhuu perättömiä, niin sen seuraava uskoo ennemmin kuin perhettä.
Nyt vasta kun vuosi on kulunut opettajat tunnustavat että kiusausta on, kuraattori ei edelleenkään. Kaikki hehkuttavat että kysymys avusta- kiusaamista ennemminkin! Koulukiusaus jatkuu taas syksyllä ja meidän on pakko mennä perheneuvolaan selittelemään miksi lapsi ei viihdy koulussa...

 

[Tallu -]

kuinkahan paljon tuo asenne muuttuisi jos sinun lapsesi vietäisiin pois kotoa viikoiksi, saisit tavata lasta vain valvottuna tunnin päivässä, joutuisit käymään poliisikuulusteluissa, sietämään sen että sukulaiset ja tuttavat katsovat halveksuvasti ja puhuvat paskaa selän takana ja otsassa suunnilleen lukisi että huono äiti :| Ilman että olet tehnyt yhtään mitään.

Mä suhtautuisin asiallisesti. Pitäisin pääni pystyssä, kun tietäisin, että omatuntoni on puhdas. Mutta en mitenkään ylpeästi. Kuten sanoin, niin oman suhtautumisensa voi valita, vaikka elämän tulevia tapahtumia ei voisikaan.

 

[ap]

Olen täysin varma siitä, että kukaan, joka ei ole joutunut kokemaan lastensuojelutarpeen selvvitystä, ei voi tietää sitä tunnetta jonka perhe joutuu elämään ja kokemaan odottaessaan päätöstä. Tai siinä pelossa, että koska taas tulee lastensuojelusta yhteydenotto, että ovat saaneet taas uuden ilmoituksen. En edes minä, vaikka olen töiden puolesta lastensuojelun kanssa tekemisissä.

Niin, enhän voi tietää toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita, siksipä tässä niitä kyselinkin. Itse olen positiivinen ihminen, ja uskon, että jos meistä tuollainen ilmoitus tehtäisiin, niin näkisin senkin lopulta myönteisessä valossa. Olen vasta itse käynyt sos. ja terv. alan soveltuvuuskokeissa, niin jännityksellä mä vain odottelin tuloksia niistä. En pelolla tai muulla ikävällä tunteella. Arviohan se sekin ihmisestä on, tosin eri asiasta.
Kaikkiin elämässä tapahtuviin asioihin ei voi itse vaikuttaa, mutta sen voi valita, miten niihin suhtautuu.

kuinkahan paljon tuo asenne muuttuisi jos sinun lapsesi vietäisiin pois kotoa viikoiksi, saisit tavata lasta vain valvottuna tunnin päivässä, joutuisit käymään poliisikuulusteluissa, sietämään sen että sukulaiset ja tuttavat katsovat halveksuvasti ja puhuvat paskaa selän takana ja otsassa suunnilleen lukisi että huono äiti :| Ilman että olet tehnyt yhtään mitään.

Jestas! Noinko sulle kävi ! Olen tosi pahoillani puolestasi ! aIVAN järkyttävää !

 

[Tallu -]

Erästä perhetukijuttua kokeiltiin, mutta sitten jätimme sen heidän ehdotuksestaan, koska paikkamme tarvittiin sitä enemmän tarvitseville. Voihan meistä olla sielläkin joku tiedosto, en tiedä. Ja ystäväni kävi siellä pidemmän aikaa, joten jotain perspektiiviä mulla tälle mielipiteelleni kuitenkin on.

Perhetuvalla?
Minä vuonna olette käyneet jos kyseessä sama paikka?

Jep, en mä muista vuotta, mutta joskus 2000-luvun alkupuolella.

 

[vieras]

Olen täysin varma siitä, että kukaan, joka ei ole joutunut kokemaan lastensuojelutarpeen selvvitystä, ei voi tietää sitä tunnetta jonka perhe joutuu elämään ja kokemaan odottaessaan päätöstä. Tai siinä pelossa, että koska taas tulee lastensuojelusta yhteydenotto, että ovat saaneet taas uuden ilmoituksen. En edes minä, vaikka olen töiden puolesta lastensuojelun kanssa tekemisissä.

Niin, enhän voi tietää toisten ihmisten ajatuksia ja tunteita, siksipä tässä niitä kyselinkin. Itse olen positiivinen ihminen, ja uskon, että jos meistä tuollainen ilmoitus tehtäisiin, niin näkisin senkin lopulta myönteisessä valossa. Olen vasta itse käynyt sos. ja terv. alan soveltuvuuskokeissa, niin jännityksellä mä vain odottelin tuloksia niistä. En pelolla tai muulla ikävällä tunteella. Arviohan se sekin ihmisestä on, tosin eri asiasta.
Kaikkiin elämässä tapahtuviin asioihin ei voi itse vaikuttaa, mutta sen voi valita, miten niihin suhtautuu.

Voi olla vähän eri asia stressata jotain koulun soveltuvuuskokeita kuin ls-ilmoitusta.

Yritä hetki kuvitella tilannetta jossa sua syytettäisiin siitä että sä pahoinpitelet lastasi. Siis sehän on ihan kamala syytös, ihan eri luokkaa kuin se ettää lapsi käy jossain koulukuraattorilla. Mua kauhistuttaisi jo ajatus siitä että joku, vaikka se nauvolan terkka jolla kävin viimeviikolla kuvittelee että mä ihan oikeasti lyön mun vauvaani! Pikkuisen tulis epäuskoinen olo ja rupeaisin kelaamaan kaikkea mitä siellä sanoin, omaa olemustani muutenkin ja miten siitä voi vetää tuollaisia johtopäätöksiä. Ja kun se terkka kerta voi hetken mun kanssa juteltuaan epäillä tuollaista niin sitä samaahan voi epäillä kukatahansa vastaantulija. Pelottavaa.

Vaikea vaan kuvitella että jonkun mielestä se on ihan normaalia että joku toinen luulee hänen pahoinpitelevän lastaan ja näkee sen ilmoituksen ihan positiivisena juttuna.

 

[hei]

Entäs jos äiti sitten päättää jatkaa samassa neuvolassa niin kuuluisiko terkan ottaa asia puheeksi, pahoitella tapahtunutta vai painetaanko se vaan villaisella eikä siihen enää puututa mitenkään? Voisi vaan kuvitella ettei äitinä siinä oikein pystyisi luottamaan kyseiseen neuvolaanja tilanne olisi kiusallinen molemmille.

Mä puhuisin asian selväksi. Niin olen tähän mennessä tehnyt asioideni kanssa ja niin teen vastakin.

Mutta onko neuvolan pakko suostua tähän keskusteluun? Jos neuvola vaikka yhä epäilee sua kyseisestä jutusta eikä halua puhua siitä sun kanssa, niin voitko pakottaa neuvolan keskustelemaan. Tai vaikka hän tajuaisi olleensa väärässä muttei ylpeys anna perää myöntää sitä. Anteeksi hän ei tietenkään voi pyytääkään.

 

[vieras]

Kun näitä lukee, ei voi muuta kun olla iloinen omasta fiksusta neuvolatädistä. Ikävä kyllä jokaisessa ammattikunnassa on häiriintyneitä ihmisiä ja syyttömänä tällaisen henkilön hampaisiin joutuneen on todellla hankala olla.

Itse varmaan olisin välittömästi ottanut ammattitaitoiseen asianajajaan yhteyttä, sillä ihminen on todella pieni virkakoneiston edessä.

 

[ap]

kuinkahan paljon tuo asenne muuttuisi jos sinun lapsesi vietäisiin pois kotoa viikoiksi, saisit tavata lasta vain valvottuna tunnin päivässä, joutuisit käymään poliisikuulusteluissa, sietämään sen että sukulaiset ja tuttavat katsovat halveksuvasti ja puhuvat paskaa selän takana ja otsassa suunnilleen lukisi että huono äiti :| Ilman että olet tehnyt yhtään mitään.

Mä suhtautuisin asiallisesti. Pitäisin pääni pystyssä, kun tietäisin, että omatuntoni on puhdas. Mutta en mitenkään ylpeästi. Kuten sanoin, niin oman suhtautumisensa voi valita, vaikka elämän tulevia tapahtumia ei voisikaan.

Tallu hakeutuu terv.ja sos huoltoalalle, ja vaikuttaa varsin empatiakyvyttömältä. Sori vaan. SINÄ tekisit niin ja näin, SINÄ kyllä. Et osaa ajatella, että joku toinen ei toimisi noin kuten sinä.
Ihan peruspositiivinen minäkin olen, mutta jos elämän joka alueelta potkastaan mattoa alta, niin alkaa siinä pikkuhiljaa pilke silmäkulmasta sammua. Jos viimeisnä apuna on uhka lasten huostaanotosta ja väittämä, että hakkaan lapsiani, tai tapan ne tai itseni tai kaikki, niin ei siinä oikein enää jaksa positiivisesti ajatella.

Ja minä en kuitenkaan ole mikään parikympiinen pikku tyttö, vaan paljon elämää nähnyt ja paljosta selvinnyt ns. vanhempi äiti.
tai miten sen iän katsoo, mutta kuitenkin.

Elämän tulevia tapahtumia ei voi ennustaa eikä kaikkeen voi itse vaikuttaa. Joskus tulee vähän paksumpaa tavaraa vastaan, ja silloin pitäisi voida itkeä asioita vaikkapa siellä terkkarilla pelkäämättä, että leimataan kyvyttömäksi vanhempana tai lapsensa pahoinpitelijäksi.

 

[vieras]

kuinkahan paljon tuo asenne muuttuisi jos sinun lapsesi vietäisiin pois kotoa viikoiksi, saisit tavata lasta vain valvottuna tunnin päivässä, joutuisit käymään poliisikuulusteluissa, sietämään sen että sukulaiset ja tuttavat katsovat halveksuvasti ja puhuvat paskaa selän takana ja otsassa suunnilleen lukisi että huono äiti :| Ilman että olet tehnyt yhtään mitään.

Mä suhtautuisin asiallisesti. Pitäisin pääni pystyssä, kun tietäisin, että omatuntoni on puhdas. Mutta en mitenkään ylpeästi. Kuten sanoin, niin oman suhtautumisensa voi valita, vaikka elämän tulevia tapahtumia ei voisikaan.

niin minäkin luulin :| vaikea siinä on pitää päätä pystyssä kun joutuu ihan oikeasti pelkäämään että lapsi viedään ja itsekin voi jopa saada vankilatuomion :|

 

[vieras]

Itse varmaan olisin välittömästi ottanut ammattitaitoiseen asianajajaan yhteyttä, sillä ihminen on todella pieni virkakoneiston edessä.

minä otin yhteyttä asianajajaan, yksityiseen ei ollut varaa joten oikeusaputoimiston kautta otin yhteyden. Sain ajan sinne kolmen kuukauden päähän soitosta koska heillä on liian vähän työntekijöitä ja liikaa asiakkaita :|