Äidit jotka olette kotiäiteinä vielä kun kaikki lapset yli 3-vuotiaita, onko teillä ystäviä muiden samanikäisten äitien keskuudessa vai

["kolo"]

Voi johtua ihan siitäkin että kun alkaa uusi elämänvaihe (paluu työelämään, lapset hoitoon), niin silloin hakee seuraa ihmisistä joilla sama vaihe menossa ja saa ikäänkuin vertaistukea. Mulla on vaihtunut kaveripiiri vuosien saatossa monasti, sitten on tietty muutama vanha hyvä ystävä joiden kanssa pidetään yhteyttä vaikka asuttaisi toisella puolella maapalloa.

 

[M Y R K K Y]

Monet puhuvat tuosta kateudesta, mutta mitä nämä töissäkäyvät siis oikein kadehtivat? Kysyn nyt oikeasti, en mitenkään ivallisesti. En itse pysty kuvittelemaan, mitä kadehtimista siinä kotona olemisessa on? No tietysti se, että saa aamuisin nukkua pidempään, mutta ei kai tuo nyt riitä kovin suureen kateuden määrään.
Itse olin kotona 9 kk lapsen kanssa ja aika oli aivan ihanaa, mutta toisaalta myös aivan riittävä aika, niin että alkoi jo tylsistymään ja kaipaamaan töihin. Nyt lapsi on päivät hoitopaikassa, jossa aivan varmasti jaksetaan tarjota enemmän toimintaa ja virikkeitä hänelle, kuin mitä yksin kotona ollessa minä jaksaisin. Itse taas viihdyn työssäni, pidän sen tuomista haasteista, samoin kuin työkavereistani, joten en mitenkään erityisemmin ikävöi sitä kotona kaksin lapsen kanssa olemista. Toki joskus aamuisin miettii, että olisi kyllä niin paljon helpompi olla vain kotona, mutta se on vain tuo aamun kiirestressi, joka kestää sen vartin, muun ajan päivästä olen enemmän kuin tyytyväinen töissä olemiseeni.

Ehkei osa kadehdi, heillä on varmasti mukavat työpaikat kuten sinulla. Osa naisista on töissä joissa eivät viihdy ja tahtoisivat olla kotona, lastensa kanssa.
Kaikki eivät viihdy uraputkessa eivätkä haluaisi viedä lastaan/lapsiaan hoitoon.

Samoin siinä on työpaikkaedut, käydä kaupassa, ystävillä, kaupoissa ja syömässä ravitoloissa.
Nukkua pitkään ja päivälevot...
Onhan näitä juttuja joita haluais tehdä muulloinkin kuin vain viikonloppuisin.
=)

 

["vieras"]

Onpas kummallinen kysymys, mitä väliä sillä on onko kotona vai töissä jos ollaan ystäviä?

 

["vieras"]

Mua kiinnostais tietää, että eikö tällaisilla äideillä ole minkäänlaista mielenkiintoa tehdä töitä? Miksi ette vie lapsia hoitoon, pelkäättekö ettei siellä hoideta lapsianne kunnolla?

 

[M Y R K K Y]

[QUOTE="vieras";22142793]Mua kiinnostais tietää, että eikö tällaisilla äideillä ole minkäänlaista mielenkiintoa tehdä töitä? Miksi ette vie lapsia hoitoon, pelkäättekö ettei siellä hoideta lapsianne kunnolla?[/QUOTE]

Omasta kokemuksestani voin sanoa että miehen palkalla pärjätään hyvin, teen töitä kun se meidän perheelle sopii (sairaanhoitaja) Olen osastolle jättänyt nimeni ja he soittavat ja kysyvät jos käy.

Mielenkiintoa tehdä töitä....Kyllä vaan, mutta kuka tekisi kotityöt-kolmivuorotyö ei onnistu multa-mies yrittäjä ja 4 isoa lasta tarvitsevat kuljeutuksia harrastuksiinsa jne.
Pidän kodin siistinä, leivon, käyn ostoksilla ja ystävien kanssa syömässä, teatterissa tms.
Musta elämästä pitää nauttia myös, on liian lyhyt siihen että vedetään liian piukalle elämä ja miks??
Rahan vuoksi.
Ei kiitos.
Pärjätään enemmän kuin hyvin ja tiedän että pari tonnia lisää palkaa voisi tehdä sen että kävisimme etelässä useammin tms mutta ei se ole tällä hetkellä tärkeintä.

 

[kavereita_tai_ei]

Voi olla, että kaverit, jotka ovat töissä eivät vaan ehdi/jaksa pitää yhteyttä pitkän työpäivän jälkeen? Ei se tarkoita sitä, että ne jotenkin halveksii jne
Eikä se ole sinun tai kaverin vika jos ei enää ole puhuttavaa, jotkut ihmiset ovat 'kavereita' samassa elämäntilanteessa ja sitten lähtee eri teille, se on ihan normaalia.

 

[dt]

Omasta kokemuksestani voin sanoa että miehen palkalla pärjätään hyvin, teen töitä kun se meidän perheelle sopii (sairaanhoitaja) Olen osastolle jättänyt nimeni ja he soittavat ja kysyvät jos käy.

Mielenkiintoa tehdä töitä....Kyllä vaan, mutta kuka tekisi kotityöt-kolmivuorotyö ei onnistu multa-mies yrittäjä ja 4 isoa lasta tarvitsevat kuljeutuksia harrastuksiinsa jne.
Pidän kodin siistinä, leivon, käyn ostoksilla ja ystävien kanssa syömässä, teatterissa tms.
QUOTE]

Myrkky, sinulla on ihana tilanne, pääset joskus töihin ja sitten nautit elämästä.

Itse olen köyhästä perheestä joten aina tuntuu siltä, että minun on pakko tehdä lisää (ja lisää) töitä, vaikka miehen mielestä sen palkalla pärjättäis oikein mainiosti, eikä sillä olisi mitään sitä vastaan, vaikka tekisin vähemmän töitä. Jotenkin tuntuu, että kaikki vaatimukset mitä naiset keksii ovat omassa päässä tai tulee jostain ihme suunnasta esim. muut naiset joita ei edes tunne...

 

["vieras"]

Ja miksi ihmeessä kaikkien elämäntapa pitäisi olla samanlainen..? Meillä lähinnä sukulaiset karsastavat kotona olemistani, ajattelevat kai että elän mieheni siivellä. Vaikka päätös on yhteinen ja mieheni toivoo, että hoidan lapsia mahdollisimman pitkään kotona. Ystävyyssuhteisiin asialla ei ole ollut vaikutusta

 

[M Y R K K Y]

Omasta kokemuksestani voin sanoa että miehen palkalla pärjätään hyvin, teen töitä kun se meidän perheelle sopii (sairaanhoitaja) Olen osastolle jättänyt nimeni ja he soittavat ja kysyvät jos käy.

Mielenkiintoa tehdä töitä....Kyllä vaan, mutta kuka tekisi kotityöt-kolmivuorotyö ei onnistu multa-mies yrittäjä ja 4 isoa lasta tarvitsevat kuljeutuksia harrastuksiinsa jne.
Pidän kodin siistinä, leivon, käyn ostoksilla ja ystävien kanssa syömässä, teatterissa tms.
QUOTE]

Myrkky, sinulla on ihana tilanne, pääset joskus töihin ja sitten nautit elämästä.

Itse olen köyhästä perheestä joten aina tuntuu siltä, että minun on pakko tehdä lisää (ja lisää) töitä, vaikka miehen mielestä sen palkalla pärjättäis oikein mainiosti, eikä sillä olisi mitään sitä vastaan, vaikka tekisin vähemmän töitä. Jotenkin tuntuu, että kaikki vaatimukset mitä naiset keksii ovat omassa päässä tai tulee jostain ihme suunnasta esim. muut naiset joita ei edes tunne...

Kiitos sanostasi. Itse myös pidän tästä tilanteesta ja nautin kun saan tehdä töitä ja nautin kun olen kotona ja teen asioita lasten kanssa.
Tämä on se tasapaino joka sopii meidän perheelle.
Kukaan ei ole liian väsynyt, noh-mies toisinaan.

Teen töitä ehkä noin kahden viikon välein pari-kolme päivää. Riippuen kuinka tarvetta on.

Tuo on niin totta että naiset on niin vaativia itselleen...pitäis osata antaa armoa itselleenkin.