Mulla on nyt esikoinen kohta 6kk ja oon itekin miettinyt tuota hysteriaa vauvan ympärillä. Ensin sain paheksuntaa julkisesta imetyksestäni ja kun maidontulo loppui kokonaan pojan ollessa 2kk sain siitäkin haukut. Olisi kuulemma pitänyt samantien juosta lääkäriin hakemaan hormoonit sun muut pillerit että maito nousisi ja suorastaan lentäisi. Tuttipulloa jätkä on saanut synnäriltä asti kun maidontulo oli niin niukkaa ettei se riittänyt ravitsemaan edes tuota hiukan vajaa kolmikiloisena syntynyttä. Tästäkin sain kamalat haukut, vauvaa ei kuulemma saa opettaa pullolle koska se oppisi LIIAN HYVÄLLE. Pullosta kun saa helpommin maitoa kuin tissistä.
Meillä imuroidaan kerran kahdessa viikossa, ihan vain siksi kun ei jaksa siivota. Vauvan kanssa hengailu vie yllättävän paljon energiaa

Lisäksi koitan vauvaloman ohella hoitaa koulurästejä, etten ihan näivety kotiin ja putoa kehityksen kelkasta.
Me emme käy ulkona päivittäin (HUI KAMALA!) eikä poikaa nukuteta parvekkeella (!!!), vaan hän nukahtaa itsekseen pari kertaa päivässä maitopullon ääreen syliin ja nukkuu sitten parin tunnin unet omassa sängyssä. Kiinteitä ruokia on syöty nyt kuukausi ja hyvin sujuu. Vaipat vaihdetaan lattialla leikkialustan päällä ja poika saa rauhassa möyriä ja pistellä asioita suuhun. Anopin luona on koira, joka osaltaan auttaa poikaa saamaan vastustuyskykyä.
Kavereiden luona käydään kun jaksetaan ja jos ei jakseta niin he tulevat meille. Poika on oppinut nukkumaan pienessä metelissä, joten uskallan vaikka imuroida päiväuniaikaan ja kutsua kavereita iltateelle sen jälkeen kun jätkä on jo yöunilla. Kaiken lisäksi poika on nuoreen ikäänsä nähden ollut jo muutaman yön ilman äidin läsnäoloa, eikä ongelmia ole tullut. Alusta asti ollaan pidetty poika sosiaalisena ja viety ihmisten ilmoille, annettu vieraiden syliin jne.
Oikeasti, miksi lapsen pitäisi kasvaa melkein steriilissä ympäristössä ja oppia heti välittömästi kaiken maailman rutiineille? Ei vauvaperheen tarvitse olla täydellinen kuin elokuvissa ja sarjoissa vaan kukin taplaa tavallaan ja voimiensa mukaan.
Lisäksi ihmetyttää kun pitää aina olla joko parempi tai huonompi elämä kuin muilla. Ärsyttää kertoa kuinka vaivaton vauva meillä on kun nukkuu yöt, syö hyvin eikä ole allergioita tai koliikkia ollut koskaan, kun heti tulee kamala avautumisryöppy siitä, kun itsellä on niin kamalaa kun vauva ei nuku eikä syö ja huutaa vaan. Tai sitten äidin kulta oppi jo nelikuisena puhumaan ja potalle ja kävelemään ja täyttämään veroilmoituksen...
*huomatkaa sarkastinen ote kirjoituksessa

*