Äidit ja heidän aikuiset tyttäret ja vävyt

[Tytönkloppi]

Miten te äidit olette käyttäytyneet kun tyttärenne ovat eronneet miehestään, joka oli teidän itsenne mielestä jokin anopinunelma?

Minun äitini ainakin itki pahaa oloaan kun NIIIIN hyvän miehen päästin menemään. Se ei sitten todellakaan helpottanut mun omaa oloani! Minut siinä oli jätetty, eikä äitiäni...Kaiken lisäksi äiti kysyi vähän tylysti että "mikä siinä nyt muka niin kamalaa oli että piti ero tehdä?" Aivan kuin oltaisiin oltu kaksi kakaraa jotka noin vain erosivat jostain pikkusyystä. Jatkuvasti hän kyseli "onko Timosta (exästä) nyt kuulunut mitään?" jne. Ja kun äitini oli kuullut jostain että exällä oli useamman päivän aikana ollut päänsärkyä hän soitti mulle ja sanoi että MUN pitäis nyt yrittää saada Tomi lääkäriin! Ajatelkaa! Miksi mä olisin vaivautunut puhumaan järkeä exälle joka ei ottanut mua todesta edes ollessamme yhdessä...huh huh.

No, mulla kävi niin hyvin että toivuin erosta (pieniä haavoja lukuunottamata) nopeasti ja löysin uuden miehen. Kun äitini tapasi tämän uuden ekan kerran hän ei ollut yhtään niin sosiaalinen kuin hän normaalisti on. Ei udellut mieheltä kaikenlaista niinkuin silloin aikoinaan uteli exältä. Vaikkei äitini sitä ääneen sanonut, pystyin lukemaan hänestä että hän ei tule koskaan pitämään tästä uudesta miehestä niinkuin hän piti siitä vanhasta "anopinunelmasta". Musta tuntui aivan käsittämättömältä kuinka oma äiti voi käyttäytyä noin epäkannustavasti tytärtään kohti.

No kuitenkin, nyt kun äitini on huomannut että olen tosissani uuden mieheni kanssa hän on vähän pehmennyt ja alannut hyväksymään tämän tosiasian että en ikinä palaa takaisin yhteen exäni kanssa. Äitini on myös huomannut että miesystäväni onkin todella mukava.

 

[harkitsevainen]

Ei sitä vanha ihminen jaksa kaikkiin vävyehdokkaisiin tutustua. Sitähän ei koskaan tiedä, vaikka uusi suhde olisi jo pian mennyttä. Jos vielä viiden vuoden kuluttua olette yhdessä, voisin itse harkita lähempää tutustumista.

 

[normalemente]

Minusta äitisi käytös ei välttämättä ole ollenkaan ihmeellistä. Minusta sehän on ihanaa, jos olet onnistunut valitsemaan niin mukavan puolison, että hän tulee loistavasti toimeen vanhempiensa kanssa.

Oma ex-mieheni oli kova puhumaan, sosiaalinen, välitön ja myös innokas auttamaan talkoissa jne. Erityisesti isäni piti hänestä kovasti. Kun soitin ja kerroin, että jätän mieheni, niin vanhempani kovasti korostivat sitä, että ei pidä pikkuasioihin takertua, vaan antaa ajan kulua ja etsiä ratkaisua muulla tavalla kuin eroamalla. Samaa sanoivat myös ystäväni. En jaksanut puolustaa itseäni, vaan loukkaantuneena vetäydyin omiin oloihini. Vasta myöhemmin jaksoin kertoa niitä äärettömän kipeitä syitä, minkä vuoksi olimme eronneet (esim. miehen puolelta totaalinen kunnioituksen ja arvostuksen puute minua, työtäni ja kotitöitäni kohtaan). Sitä kautta vanhempani kuin ystävänikin oppivat tuntemaan exästäni sellaisia puolia, joista he eivät olleet ollenkaan tietoisia.

Omat vanhempani eivät ole uuden puolisoni kanssa niin läheisiä kuin edellisen. En tiedä, johtuuko se siitä, että mieheni ei ole ns. samalla aaltopituudella heidän kanssaan vai onko se sitä, että he pelkäävät kiintyä, jos ero tulee kuitenkin. Selkeästi he ovat varautuneempia. Koska tämä nykyinen on hiljaisempi, vetäytyväisempi ja arempi, niin vanhempieni on vaikeampaa nähdä sitä, millainen hän on ajatuksiltaan ja arvomaailmaltaan.

En usko, että äitisi osalta on ollut muuta kuin sitä, että hän on pelännyt, että pikkuriidan takia olet hylännyt miehen ja ehkä hän on pelännyt, ettet enää löydä uutta yhtä hyvää miestä tilalle. Äitisi on myös saattanut surra sitä, ettei hän enää näe tätä eksää, jos hän on vilpittömästi eksästä pitänyt.

 

[Kyllä kannatti]

MInun exäni oli hmmm. puehelias, sosiaalinen, viinaan menevä, epäluotettava. Äitini mielestä hän oli huono valinta, mutta ei äitini koskaan ole minulle ketään kelpuuttanut, joten en siitä mielipiteestä niin välittänyt. Isäni yritti tulla toimeen exäni kanssa ja oli eroa vastaa, kunnes vuosien itkujen, muutaman pahoinpitelyn jälkeen sanoi minulle, että saisit sinä paremmankin miehen. Jätä se.
Olin helpottunut että isäni tuki eroani, se oli vaikeaa aikaa kahden pienen lapsen kanssa.

Kuitenkin toivuin ja hyvinkin pian esittelin vanhemmilleni nykyisen mieheni. He olivat hyvin varautuneita ja sanoivatkin että kiirehdin liikaa. Ei pitäisi noin nopeasti uutta ottaa tilalle. Otin kuitenkin. Nyk. mieheni on hiljainen, luotettava, uskollinen. lähse raitis, hyvä ja turvallinen esikuva lapsilleni. Täysin exäni vastakohta.

Kesti muutaman vuoden ennen kuin isäni tutustui tähän mieheen paremmin. He tulevat loistavasti toimeen. Rakentavat yhdessä taloamme. Isäni selvästi opastaa miehelleni taitoja, joita hänellä on ja mieheni opettelee mielellään.

 

[Anni62]

Vanhimmaisella oli poikafrendi joka kyllä oli ihan mukava joskaan ei puhunut suomea sanaakaan, kielenä ruotsi ja englanti. Kävi muutaman kerran täälläkin ja tytär oli hänen kanssaan n. viisi vuotta. Suhde sitten meni poikki ja syytä en nyt oikein tiedä mutta muistaakseni hän ei tykännyt lapsista, ei halunnut niitä.
Tytär löysi sitten toisen miehen joka onkin tosi fiksu ja erittäin mukava. Hänen kanssaan tytär meni naimisiinkin ja heillä aivan ihana 4:kk tyttö. Olen tavannut miehen sukulaisiakin, äidin ja hänen veljiään. Oltiin kastejuhlassa mukana. Äiti tuntui tosi mukavalta ja onneksi puhuu myös suomea niinkun hänen vejetkin.

Myös vanhimmaisesta pari vuotta nuorempi tytär oli jonkun aikaa miehen kans joka tuntui niinikään ihan mukavalta mutta kun syntyi vauva jotenkin ei sitten saman katon alle mahtuneetkaan. Tytär haki ite toisen asunnon ja kalusti sen ihan itse, muutti tyttärensä kanssa kahden asumaan. Nyt on kihloissa kun tutustui toiseen mieheen, ostivat omakotitalon, omistavat pikkusiskon kans kaksi hevosta ja ponin. Vauva on tulossa vuodenvaihteessa.

He ovat itse valintansa tehneet ja näkyvät kyllä pärjäävän aivan loistavasti. Vanhin asunut 16-vuotiaasta asti tukholmassa, on nyt 24-v. eikä mitään ihmeellsitä muuta kun, että suomen kieli takkuilee. Heidän vaavista tulee kaksikielinen.

Itselläni on sama mies ollut jo 25-v, sitä hääpäivää täsä juhlitiin.

 

[unelma löytyi]

Mun mieheni on äitini unelmavävy. Hän usein sanookin, että kuin oma poika olisi. On myös todennut, ettei hyväksyisi enää ketään muuta rinnalleni.

Mulla onkin tosi hyvä mies. Joskus ihmetyttää, että miten olen tuollaisen aarteen löytänytkin. Mutta silti elämä voi ohjata joskus eri suuntiin, koskaan ei voi tietää. Ja luulen, että vaikka vanhempani sanoisivat mitä, niin mahdollinen uusi kumppani saisi hyväksynnän ennemmin tai myöhemmin.

Itse puolestani olen jäänyt mieheni exän varjoon. Exän, joka itse petti ja jätti miehen vuosia ennen kuin kohtasimme. Silti olen saanut anopilta kuulla tarinoita mukavasta exästä... Eli joskus voisivat äidit ja isät tosiaan ajatella, että siellä eron takana voi olla syitä, joita ei edes se oma lapsi haluaisi enää kaivella ja muistella, saati sitten uusi miniä/vävy.