P
Pörris87
Vieras
Olen äitiyslomalla ja imetyksen loputtua valitettavan aikaisin, olen innostunut laihduttamaan loput raskauskiloni pois ja nostattamaan kuntoani. Käyn kuntosalilla 3 kertaa viikossa, aina aamuisin n. klo 07.30 - 9.30. Aikaa kuluu sillä näin talviaikaan kuljen salille kävellen, en omista ajokorttia enkä uskalla pyöräillä liukkailla keleillä.
Liikunnasta saan järjettömästi mielihyvää ja energiaa vauvan kanssa puuhailuun ja tuloksiakin on jo tullut. Liikunnan lisääntyminen on helpottanut myös unettomuuttani. Mutta ongelma on mieheni. Hän käy osa-aikatöissä 1 pvä/vko eli on pojan kanssa ollessani salilla. Mies tuntuu ärsyyntyvän suunnattomasti omasta ajastani.
Kuntosaliharrastuksen lisäksi vaunuilen vauvan kanssa joka päivä vähintään tunnin ja toisinaan viivyn reissuillani pidempiäkin aikoja, jos käyn samalla kyläilemässä. Myös mieheni siis saa lähes päivittäin vapaata aikaa tehdä mitä haluaa. Tänä aikana hän puuhaileekin puhtaasti sitä mikä häntä kulloinkin huvittaa, sillä minä hoidan valtaosan kotitöistä.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta? En voi tajuta mikä miestä ärsyttää, sillä mielestäni molemmat saamme "omaa aikaa" omille harrastuksillemme ja ystävien tapaamiselle viikottain suunnilleen yhtä paljon ja kahdenkeskistä aikaakin meille järjestyy välillä.
Lisäksi mies on vuosikaudet toitottanut, että minun pitäisi rohkeammin mennä uusiin harrastuksiin, jotta pääsisin sosiaalisesta arkuudestani eroon ja pitäisin enemmän yhteyttä ystäviini mutta nyt kun teen niin, se ei käykään hänelle.
Hullulta tuntuisi roudata vauvaa hoitoon mummonsa luo jatkuvasti kun mies on kuitenkin kotona. Minä en miestäni ymmärrä mutta ymmärtääkö joku muu? Hän on hoitanut alusta asti lasta paljon, joten mistään epävarmuudesta tuskin on kyse. Tuntuu kamalalta, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni innostunut laihduttamaan terveellisin keinoin mutta joudun potemaan siitä huonoa omatuntoa mieheni takia.
Liikunnasta saan järjettömästi mielihyvää ja energiaa vauvan kanssa puuhailuun ja tuloksiakin on jo tullut. Liikunnan lisääntyminen on helpottanut myös unettomuuttani. Mutta ongelma on mieheni. Hän käy osa-aikatöissä 1 pvä/vko eli on pojan kanssa ollessani salilla. Mies tuntuu ärsyyntyvän suunnattomasti omasta ajastani.
Kuntosaliharrastuksen lisäksi vaunuilen vauvan kanssa joka päivä vähintään tunnin ja toisinaan viivyn reissuillani pidempiäkin aikoja, jos käyn samalla kyläilemässä. Myös mieheni siis saa lähes päivittäin vapaata aikaa tehdä mitä haluaa. Tänä aikana hän puuhaileekin puhtaasti sitä mikä häntä kulloinkin huvittaa, sillä minä hoidan valtaosan kotitöistä.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta? En voi tajuta mikä miestä ärsyttää, sillä mielestäni molemmat saamme "omaa aikaa" omille harrastuksillemme ja ystävien tapaamiselle viikottain suunnilleen yhtä paljon ja kahdenkeskistä aikaakin meille järjestyy välillä.
Lisäksi mies on vuosikaudet toitottanut, että minun pitäisi rohkeammin mennä uusiin harrastuksiin, jotta pääsisin sosiaalisesta arkuudestani eroon ja pitäisin enemmän yhteyttä ystäviini mutta nyt kun teen niin, se ei käykään hänelle.
Hullulta tuntuisi roudata vauvaa hoitoon mummonsa luo jatkuvasti kun mies on kuitenkin kotona. Minä en miestäni ymmärrä mutta ymmärtääkö joku muu? Hän on hoitanut alusta asti lasta paljon, joten mistään epävarmuudesta tuskin on kyse. Tuntuu kamalalta, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni innostunut laihduttamaan terveellisin keinoin mutta joudun potemaan siitä huonoa omatuntoa mieheni takia.
) , en näe mikä on ongelma.
