Äidin käytös outoa

["Hämmentynyt"]

Minulla menee hermot omaan äitiini. Tilanne on siis se, että minulle ja aviomiehelleni on syntymässä esikoinen ensi kuussa. No, äitini on kovasti innoissaan vauvasta, mikä on tietysti mukava asia, mutta... Esimerkiksi viime viikolla äitini ja minun piti lähteä yhdessä ostoksille ja tarkoituksena oli katsella vauvanvaatteita. Ennen lähtöä äitini kuitenkin soitti ja sanoi, että hän kyllä sitten aikoo ostaa vauvalle juuri sellaisia vaatteita joista hän pitää vaikka minä en niistä pitäisikään, enkä minä sitten saa suuttua siitä, eihän hänkään suutu minulle jos minä ostan vauvalle sellaisia vaatteita joista minä pidän mutta hän ei??? Olin todella hämmentynyt ja totesin vaan, että kukaan ei kyllä voi pakottaa minua pukemaan oman vauvani päälle vaatteita joista en itse pidä. Tästä äitini suuttui eikä puhunut minulle moneen päivään mitään. No eilen sitten olimme käymässä äitini luona ja tuli puhe vauvan nimestä. Minulle ja miehelleni on ollut raskauden alusta asti selvää, että jos vauva on tyttö, hänestä tulee Ada ja paljastimme tämän sitten eilen äidilleni. Ja reaktio oli taas uskomaton: naama oikein venähti ja totesi vaan että ei voi olla totta, mutta voittehan te vielä ja kannattaakin muuttaa mieltänne. Ja lopuksi sanoi vaan itse ajatelleensa jotain ihan muuta nimeä... Siis todella outoa käytöstä mielestäni, enkä tiedä miten suhtautua, mitäköhän tämän takana oikein on? Mielipiteitä saa esittää.

 

[Evakko]

Äitisi on liian innostunut ja ehkä hermostunut. Meilläkin äidit oli ihan sekaisin kun esikoinen syntyi. Valitettavasti sitä sekaisuutta jatkui aika pitkään. Oikeastaan vuosia... Mutta nyt ovat ihan normaaleja taas. (Nyt esikoinen on 15 ja lapsenlapsia kaikkiaan kuusi.)

Yritä vaan olla kärsivällinen äitisi kanssa. Yritä keksiä kaikkia jippoja, miten käsitellä häntä. Se on hyvää harjoitusta siihen, kun lapsesi on uhmaiässä...

Kurjaa, mutta minkäs teet. Itseäni lohdutin sillä, että me ja meidän lapsemme olivat ainakin tosi tärkeitä äideillemme.

 

["heh"]

taitaa mummo parka kuvitella että vauva tullekin hänelle
Tulee ihan oma ex-anoppi mieleen joka ilmoitti myös nimistä lähtien mikä tulee lapselle ja kummitkin hän oli valinnut valmiiksi ja minun pään laittoi sitten lankulle kun ei annettu sitä nimeä jonka hän halusi ja ei kummeiksikaan tullut hänen valikoimiaan.
Mies tai poika ei uskaltanu sanoa äidilleen että nimi ja kummitkin oli hänen keksintönsä vaan antoi hymyssä suin äitinsä haukkua minut.
Nyt onneksi pääsin molemmista eroon, niin hiirestä kuyin anopistakin

 

[sdgkgs]

No ei ole normaalia. Sanot sille vaan että tuleva lapsi on susta lähtöisin eikä hänestä joten hänellä ei päätösvaltaa ole.

 

["vieras"]

Kokemuksesta voin sanoa, että tulet saamaan kamalia vaatteita, jotka voit myydä uusina huutiksessa. Myös nimenvääntöä oli meillä kun mummi esitteli hänen keksimänsä nimet ja suuttui kun sanottiin ettei tosiaan ole mikään noista ja itse se nimi päätetään. "jos hän saisi edes toisen nimen päättää" oli seuraava itkun aihe. kun mummi ei saa sitä ja tätä tässä on ollut aika paljon. Kyse anopista.

 

[memmmeli]

Mulla on tuollainen anoppi, kaiken huippuna, ettähaluaaostaa ja kantaa tavaraa vaikka millämitalla, pyytämättä. Enkä tahdo vastaanottaa tavaroita, koska silloin pitää olla kiitollisuudenvelassa ja tehdä niinkuin anoppi käskee, muuten muistuttaa siitä, että on niin paljon auttanut ja ostellut.

Olin ensimmäisellä kolmanneksella kun anoppi oli suunnitellut ristiäiset, päättänyt nimet yms (osti ristiäisiä varten toisen jääkaapin, "vanhakin" on vuosi sitten ostettu, mutta mahtuu kuuleman tarjottavat paremmin).

Esitin jokin aika sitten selvästi kantani anopille, että mitä mieltä olen näistä asioista, jonka jälkeen soittelee kerran päivässä miehelle, että kuinka hän pärjää kanssani.

 

["xyz"]

Jos vaan voit niin koeta ap suhtautua asiaan huumoriila. Äitisi voi vaatia välillä muistutusta siitä, että hänestä on tulossa vauvalle mummo, ei äiti. Vastaavasti voit kysellä, että oliko äitisi äiti päättämässä sinun nimeäsi kun synnyit jne.

 

[Saman kokenut]

Mun äiti oli kans just tollanen. Siis lapsen syntymän jälkeen. Kun sai kuulla meidän valitsemamme nimen, soitti mulle monta kertaa ja yritti, että vaihtaisitte nyt johonkin muuhun!!! Kuulemma ihmiset joille oli kertonut olivat olleet kauhuissaan nimestä, niin varmaan. Kerran sitten kilahdin ihan kunnolla ja vuodatin kaiken loukkaantumiseni, ja vähän muutakin, ihan suoraan. Sen jälkeen äitini ehkä ymmärsi tekonsa ja on ollut ihan erilainen minua kohtaan. Sitten asiasta jutellessamme selvisi, että äitini oli kokenut samanlaista anopiltaan ja kärsinyt siitä kovasti. Ei kyllä mahdu mun kalloon miksi halusi tyttärensä kokevan saman

 

[Yhden äiti]

Äitisi tytär olet.
Voimia ja onnea matkaan. Koittakaahan kummatkin ottaa nyt ihan rauhallisesti. Sinä olet äidillesi rakas ja äitisi sinulle.
Onnellista odotusta!

 

[Ken guru]

Mulla on tuollainen anoppi, kaiken huippuna, ettähaluaaostaa ja kantaa tavaraa vaikka millämitalla, pyytämättä. Enkä tahdo vastaanottaa tavaroita, koska silloin pitää olla kiitollisuudenvelassa ja tehdä niinkuin anoppi käskee, muuten muistuttaa siitä, että on niin paljon auttanut ja ostellut.

Olin ensimmäisellä kolmanneksella kun anoppi oli suunnitellut ristiäiset, päättänyt nimet yms (osti ristiäisiä varten toisen jääkaapin, "vanhakin" on vuosi sitten ostettu, mutta mahtuu kuuleman tarjottavat paremmin).

Esitin jokin aika sitten selvästi kantani anopille, että mitä mieltä olen näistä asioista, jonka jälkeen soittelee kerran päivässä miehelle, että kuinka hän pärjää kanssani.

OMG . Voimia sullekin anoppisi suhteen :flower:!

 

["huhhuh"]

kyllä minunkin naamani venähtäisi, jos lapsenlapsestani olisi tulossa Ada.

 

[Nimestä]

Meillä kanssa mun anoppi halusi esikoisesta ehdottomasti Mikkoa ku se on niin kaunis ja kiva nimi. sanoin,että siitä ei tule mitään Mikkoa vaikka olisi kuinka kaunis, että en itse tykkää. Poika on nyt 16 ja ex-anoppi nykyään sanoo puhuttelee poikaa Mikoksi. Aloitti sen kun erosimme, fiksua eikö vai

 

[Evakko]

Meidän isovanhemmat on tosiaan sangen normaaleja nykyään, mutta erään jännän jutun olen huomannut: joskus varsinkin vauvojen kanssa puhuttelevat itseään äidiksi ja isäksi. Tyyliin: "Nuku vaan äidin sylissä." Ja vauva on siis mummon sylissä. Nolostelevat kyllä, jos huomaavat itse.

Olen miettinyt, että lapsenlapsen saaminen taitaa olla monille valtavan voimakas juttu ja vetää esiin omat muistot. Elävät uudelleen niitä hetkiä, kun oli vauvoja?

Jotenkin surullista minusta. Mutta minun vanhempieni ikäluokka rakensi Suomea kovaa vauhtia ja äitiyslomaa oli omallakin äidilläni 2kk, jonka jälkeen lapsi hoitoon. Ehkä minulle ei jää noin kovia traumoja tai mitä lie, kun olen saanut lapsiani hoitaa kotona ja imettää vuosikausia jne.

 

[Ken guru]

Ap:lle, että kuulostaa hurjalta! Vähän vaikea tilanne, kun vaikka kuinka näin etäältä on helppo ajatella ettei hyväksyisi tuollaista käytöstä, niin kasvotusten on usein vaikea sanoa vastaan.

Ehkä antaisin vaan sitten ostaa vaatteita, ja pukisin niitä vauvalle joista pidän. Muita pitäisin mökkivaatteina tai myisin huuto.netissä tms.

Lapsen nimen valinnasta nyt ei voi kahtaa mieltä ollakaan, että kuka sen siis valitsee.

 

[Ken guru]

Meillä kanssa mun anoppi halusi esikoisesta ehdottomasti Mikkoa ku se on niin kaunis ja kiva nimi. sanoin,että siitä ei tule mitään Mikkoa vaikka olisi kuinka kaunis, että en itse tykkää. Poika on nyt 16 ja ex-anoppi nykyään sanoo puhuttelee poikaa Mikoksi. Aloitti sen kun erosimme, fiksua eikö vai

Aaapua!! .

 

[tätiliini]

[QUOTE="huhhuh";24981286]kyllä minunkin naamani venähtäisi, jos lapsenlapsestani olisi tulossa Ada.[/QUOTE]
Yhdessä lapseni päiväkotiryhmässä oli 4 adaa/aadaa. Ja kahdella vielä samat toiset nimet, ava aurora. Niin muotinimiä että kyllä itseäni ainakin ahdistaisi.

 

["Jessika"]

Yhdessä lapseni päiväkotiryhmässä oli 4 adaa/aadaa. Ja kahdella vielä samat toiset nimet, ava aurora. Niin muotinimiä että kyllä itseäni ainakin ahdistaisi.

Mutta onneksi palstamammatkaan kuten ei mummokaan pääse nimee (toivon mukaan) vaikuttamaan
Laita Ada tai palstan lempilapsi Jessika mitä sillä väliä, kunhan itse tykkäätte
Se on muiden ongelma jos hoidossa on 8 saman nimistä, ei vanhempien.
Ei tuolla periaatteella voi nimeä alkaa miettimään että jos nyt hoidossa on montakin Adaa, sittenhän lapsi kannattaa vasta nimetä hoidossa joa noin ajatellaan että aika kauan joutuisi lapsi parka olemaan ilman nimeä

 

["mamma"]

Voi sentään!
En tiedä onko minulla käynyt hyvä tuuri vai olenko vaan niin ärjy emäntä että ei kukaan ole minulle tullut ehdottelemaan yhtään mitään, ei nimiä eikä muutakaan.
Kävimme maistraatissa laittamassa lapselle nimen ja sitten kerroimme isovanhemmille kahvipöydässä että mikä tuli nimeksi, ei mitään ongelmaa.
Äiti kyllä kysyi että olenko ihan varma että lapselle ei ole haittaa jos ei järjestetä ristiäisiä Emme siis kuulu kirkkoon. Kysyin että mitä haittaa siitä voisi olla eikä osannut sitten vastata joten päättelin sitten että hän sisäisti sen että risiäisiä ei todellakaan järjestetä. Lapsi voi oman vakaumuksensa mukaan liittyä mihin haluaa kun on sen ikäinen että asia kiinnostaa.
Mitä osteluun tulee niin meille ei tule edes sukkaparia jos minä en ole niitä hyväksynyt, senkin isovanhemmat tietää joten kysyvät aina ensin