Äidin ja isän tasa-arvo?

["mimmi"]

[QUOTE="vieras";27250291]Täysimetin ekat 5 viikkoa ja olin oikeastaan täysin kiinni lapsessa. En voinut jättääkään häntä koska en saanut lypsettyä maitoa hänelle. Mun oli myös vaikeaa olla reagoimatta esim. lapsen itkuun kun olin paikalla ja mieskin vähän jätti homman aina mulle....

Onneksi tajusin alkaa heti korjaamaan asiaa, ostin kaupasta korvikepullon ja sanoin isälle että heippa, lähden nyt muutamaksi tunniksi muualle, pärjäilkää! Siitä saakka mies on myös säännöllisesti hoitanut vauvaa ja isän ja lapsen suhde parani huomattavasti, kun saivat keskenään tutustua. Ilman tätä perässä häärivää hormooninhuuruista muumimammaa

Nykyään mies vaan ilmoittaa mulle että lähden nyt asioille/kaverille/porukoille ja otan pojan mukaan, moikka! Ja voivat viettää siellä koko illankin.... itse saan vähän hengähdystaukoa myös. Pojalla ikää 3 kk.[/QUOTE]

Pakko kommentoida tähän vaikka varmaan tulee kohta p***aa niskaan. Siis että täysimetit ihan 5 viikkoa ja sitten riitti!? Etkö ymmärtänyt, että imettäessä vauva on äidissä kiinni ja Suomessa suositellaan täysimettämään 6kk. Toki rintamaitoa voi lypsää ja isä voi antaa sitä pullosta mikäli vauva juo pullosta. Kaikki vauvat eivät juo. On ihanaa että miehesi huolehtii lapsestanne ja saat hengähdystaukoa, mutta uhrasitko imetyksen tuon vapaa-aikasi eteen? Lapsi on kuitenkin vain hetken vauva ja sitä aikaa ei myöhemmin enää saa takaisin.

 

["Ilona"]

[QUOTE="vieras";27247960]Kuinka monta vuotta olet ollut kotona? Oletko kotona 24 h?[/QUOTE]

Aika monta vuotta on tainnut olla kotona koska aivot ovat niin pehmenneet.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

[QUOTE="Leenukka";27246192]Onko kukaan muu huomannut samaa: kun muksu tulee perheeseen niin isä jatkaa elämäänsä entiseen malliin mutta äiti joutuu luopumaan kaikesta omasta? En voi uskoa ettei ole vuoteen kahteen oikeutta tehdä mitään ilman lasta.[/QUOTE]

Sulla on huono mies, mullakin oli, onneksi näin toisella kierroksella ymmärsin kattella vähän erilaista ukkoa.

 

[idunnor]

Meillä on mennyt kyl ihan samallail. Ei kumpikaan ole luopunut mistään.

 

["vierailija"]

Yhdessä ollaan lapsi haluttu ja olen tehnytkin selväksi miehelleni, että aijon jatkaa harrastuksiani (tietysti vähäisemmässä määrässä kun ennen) heti kun synnytyksen jälkeen pystyn. Eli miehenikin saa kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa. Yhdessä ollaan tähän ryhdytty, ja yhdessä hoidetaan vauvaa.

 

["määmää"]

En ole huomannut, kyllähän lapsen tulo mullistaa kaikkien elämän ja meillä on mennyt kyllä niin tasan kaikki kun voi olla - enkä tällä tarkoita että kumpikin valvoo yhtä paljon tms. Minä olen jokaista vauvaa imettänyt, joten en ole nähnyt mitään järkeä herättää miestä sitä katselemaan Hän käy töissä, joten on unensa kyllä ansainnut. Molemmat käydään lenkillä, ilman lapsia ja lapsien kanssa ja kumpikin pääsee omiin menoihinsa kun vaan ilmoittaa toiselle - tosin ollaan kyllä niin perhekeskeisiä, että mennään usein porukalla.

 

[niinpä niin]

No meillä on hieman käynyt näin, enkä todellakaan tiedä, miten saisin asian korjattua. Toisaalta olen niin väsynytkin, etten jaksaisi mennä edes mihinkään. Ja ennen lapsen syntymistä olin täysin varma, että meillä ei tuollaiseen tilanteeseen jouduta.
Lapsi olikin aika sairas ja pikku hiljaa se vaan kaikki vastuu ja hoivaaminen luisui mulle... Ja jotenkin tulee vieläkin pahempi mieli, kun alkaa tappelemaan oikeuksistaan...

 

[Kotona Kirves Kädessä]

No meillä on hieman käynyt näin, enkä todellakaan tiedä, miten saisin asian korjattua. Toisaalta olen niin väsynytkin, etten jaksaisi mennä edes mihinkään. Ja ennen lapsen syntymistä olin täysin varma, että meillä ei tuollaiseen tilanteeseen jouduta.
Lapsi olikin aika sairas ja pikku hiljaa se vaan kaikki vastuu ja hoivaaminen luisui mulle... Ja jotenkin tulee vieläkin pahempi mieli, kun alkaa tappelemaan oikeuksistaan...

mitään tapella tarvi, sanot, että tarviit ja haluat omaa aikaa.

 

[Urseele]

Arki on ajoin raskasta mutta tasa-arvon en näe ratkaisevan enää meidän arjen raskaudesta johtuvia ongelmia. Pikemminkin ongelmana on yksinäisyys - miehellä miestuttavien puute ja itselläni serkkutyttöjen, tätien, mummojen, ja naapurin rouvien vähäisen kohtaamisen puute. Pariskunnat ovat nykyään aika yksinäisiä - ainakin me olemme - ja pärjäämme koko ajan kahdestaan pyörittäen lapsiperheen arkea. Tämä korostaa puolisoon ladattuja odotuksia. Aikuinen tarvitsee aikuisen seuraa, ja moni äiti on pienten lasten kanssa kotona yksin. Aina on lähdettävä jonnekin, kerhoon tai kahvilaan, jotta näkee muita. Ja osa ei lähde ollenkaan.

Muutamme parin kuukauden päästä yhteistalouteen (pihapiiri), jossa asuu kaksi sukulaisperhettä. Viime kesänä kokeilimme tätä yhteisasumista jo neljä viikkoa ja arki oli hyvin paljon kevyempää kuin yksinään kaupunkikodissa on ollut. Yhteistaloudessa muuten tapahtui sellainen, että mies teki selvästi miesten töitä ja minä naisten töitä - mies höpötteli veljensä kanssa autotallissa ja minä langon vaimon kanssa keittiössä. Arkistressi puolittui selvästi.

 

["Miimu"]

[QUOTE="Leenukka";27246192]Onko kukaan muu huomannut samaa: kun muksu tulee perheeseen niin isä jatkaa elämäänsä entiseen malliin mutta äiti joutuu luopumaan kaikesta omasta? En voi uskoa ettei ole vuoteen kahteen oikeutta tehdä mitään ilman lasta.[/QUOTE]

En ole huomannut tuollaista enkä tuollaiseen koskaan suostuisi.
Meidän perheessä on kaksi täysipäistä aikuista ihmistä, jotka molemmat osaavat ja haluavat ja joutuvat ottamaan vastuuta uudesta elämäntilanteesta.
Toki nyt, kun olen itse vielä kotona, niin päävastuu päiväaikaan on minulla. Mutta iltaisin ja viikonloppuisin isä hoitaa lastaan, jotta minä saan harrastaa/tavata ystäviäni/hoitaa asioitani jne.

 

["vieras"]

[QUOTE="mimmi";27251309]Pakko kommentoida tähän vaikka varmaan tulee kohta p***aa niskaan. Siis että täysimetit ihan 5 viikkoa ja sitten riitti!? Etkö ymmärtänyt, että imettäessä vauva on äidissä kiinni ja Suomessa suositellaan täysimettämään 6kk. Toki rintamaitoa voi lypsää ja isä voi antaa sitä pullosta mikäli vauva juo pullosta. Kaikki vauvat eivät juo. On ihanaa että miehesi huolehtii lapsestanne ja saat hengähdystaukoa, mutta uhrasitko imetyksen tuon vapaa-aikasi eteen? Lapsi on kuitenkin vain hetken vauva ja sitä aikaa ei myöhemmin enää saa takaisin.[/QUOTE]

Ei multa ainakaan tule paskaa niskaan, mä tiedän itse mikä meidän perheelle on parasta. Tokikaan en kyllä ymmärrä tälläistä yleistä paheksuntaa.

Kyllä, täysimetin 5 viikkoa ja sit riitti. Ymmärsin ja tiedän mitä suositellaan, mutta mä en siihen imetyssuositukseen kyennyt. Vauvalla on paha koliikki ja mä TARVITSEN sen vapaa-ajan. Enkä mä ole suinkaan koko imetystä uhrannut, imetän edelleen suurimman osan ajasta, korviketta vauva saa pullosta kun en ole paikalla tai jossain yleisellä paikalla missä imettäminen on hankalaa. Vauvalla ei ole pullon kanssa mitään ongelmia. Lypsämällä en kertakaikkiaan saa tarpeeksi, siksi päädyimme lopulta siihen korvikkeeseen. En koe että tekisin mitenkään väärin lastani kohtaan, vaikka hän viettää suhteellisen paljon aikaa myös isän hoivissa ilman minua. Itse vietän lapsen kanssa aikaa kumminkin lähes 24/7 kun mies on töissä ja öisinkin tuo vauveli nukkuu kainalossa, äiskän tississä kiinni Sanotaan näin että jos lapsi olisi ollut kovin helppo eikä koliikkilapsi, en varmasti tarvitsisi sitä "hengähdystaukoa" yhtä paljoa, ja jos lypsämällä saisin pullon täyteen helposti niin en olisi ostanut korviketta. Mutta kun ei kaikki aina mee niin ruusuisesti...