Tulipa pahamieli kun esikko taas kerran jäi ulkopuoliseksi kavereiden seurasta. Eihän se kerta mitään, mutta kun on alkanut tuntua siltä, että näin käy aika usein. Ja tytöllekin luonnollisesti tulee aina pahamieli.
On niin voimaton olo kun voi vain katsella sivusta kun tytär joutuu olemaan paljon yksikseen... Ja mietityttää (ja pelottaakin) että miten sitten teininä? Onko noita kavereita sittenkään? Nyt siis 10vuotias.
Nuorempana tytöllä oli parikin todella hyvää ystävää, nykyisin toinen on muuttanut toiseen kouluun ja toinen on usein mökillä. Muuten sosiaalisen ja avoimen tytön on vaikea saada uusia hyviä ystäviä. Näitä kavereita kyllä riittää, mutta kun he usein ensin lupaavat olla ja sitten sen paremman kaverin tullessa paikalle jättävät minun tytön yksin. Joskus jopa sen enempää mitään sanomatta. Tylyä.
Varmaan en äitinä voi paljoa tehdä..? Tarjota vain sitä kuuluisaa ymmärrystä ja olkapäätä. :'( :'(
On niin voimaton olo kun voi vain katsella sivusta kun tytär joutuu olemaan paljon yksikseen... Ja mietityttää (ja pelottaakin) että miten sitten teininä? Onko noita kavereita sittenkään? Nyt siis 10vuotias.
Nuorempana tytöllä oli parikin todella hyvää ystävää, nykyisin toinen on muuttanut toiseen kouluun ja toinen on usein mökillä. Muuten sosiaalisen ja avoimen tytön on vaikea saada uusia hyviä ystäviä. Näitä kavereita kyllä riittää, mutta kun he usein ensin lupaavat olla ja sitten sen paremman kaverin tullessa paikalle jättävät minun tytön yksin. Joskus jopa sen enempää mitään sanomatta. Tylyä.
Varmaan en äitinä voi paljoa tehdä..? Tarjota vain sitä kuuluisaa ymmärrystä ja olkapäätä. :'( :'(