Äidin huoli yksinäisestä tyttärestä

[kaalimaan vartija]

Tulipa pahamieli kun esikko taas kerran jäi ulkopuoliseksi kavereiden seurasta. Eihän se kerta mitään, mutta kun on alkanut tuntua siltä, että näin käy aika usein. Ja tytöllekin luonnollisesti tulee aina pahamieli.
On niin voimaton olo kun voi vain katsella sivusta kun tytär joutuu olemaan paljon yksikseen... Ja mietityttää (ja pelottaakin) että miten sitten teininä? Onko noita kavereita sittenkään? Nyt siis 10vuotias.
Nuorempana tytöllä oli parikin todella hyvää ystävää, nykyisin toinen on muuttanut toiseen kouluun ja toinen on usein mökillä. Muuten sosiaalisen ja avoimen tytön on vaikea saada uusia hyviä ystäviä. Näitä kavereita kyllä riittää, mutta kun he usein ensin lupaavat olla ja sitten sen paremman kaverin tullessa paikalle jättävät minun tytön yksin. Joskus jopa sen enempää mitään sanomatta. Tylyä.

Varmaan en äitinä voi paljoa tehdä..? Tarjota vain sitä kuuluisaa ymmärrystä ja olkapäätä. :'( :'(

 

[onni löytyy arjesta]

Voih, noi on niin ikäviä tilanteita ja äidin sydän särkyy sitä lapsen surua katsellessa :'( Harrastaako tyttäresi? Sitä kautta voisi löytää uusia kavereita.

 

[minttu]

meillä aivan sama tilanne.ennen niin sosiaalinen ja iloinen tyttö on nykyään aina yksin ja omissa oloisssaan.kauhistuttaa oikein kesäloma,että onko hänellä mitään sosiaalisia suhteita

 

[coatrack]

Jotain sosiaalista harrastusta ehdottaisin tyyliin partio tms.

 

[vieras]

Joskus lapsilla voi olla sellaisia vaiheita. Pyrkikää kohottamaan lastenne itsetuntoa, jotta heillä olisi rohkeutta ja varmuutta ottaa itse kontaktia toisiin ihmisiin. Vaikka lapsi olisikin yksinäinen nyt niin ei se tarkoita sitä että hän olisi yksinäinen myös myöhemmässä elämässään.
Ap voisiko tyttäresi aloittaa jonkin uuden harrastuksen?

 

[kaalimaan vartija]

Vain musiikillisia harrastuksia on ollut. Nyt ollaan yhdessä katseltu jotain urheilullista harrastusta, josta voisi löytyä kavereita. Sas nähdä miten käy...

 

[kaalimaan vartija]

Partio on kyllä aika hyvä idea! Täytyypä ehdottaa tytölle.

Tytär kyllä itse hakee kavereita ulos, mutta kukaan ei hae häntä. Paitsi se yksi, joka siis melkein aina lomilla mökillä. Usein hänet "hylätään" kun joku mieluisampi kaveri tulee paikalle. Tai sitten kukaan ei tule hänen kanssaa ulos.

 

[Kylkiluu]

Voi että, kuulostaa niin ikävältä Ja äidillä tuossa tilanteessa on taatusti niin voimaton olo. Mäkin jotakin sosiaalista harrastusta ehdottaisin ja mieluiten vaikka niin, että lapset siellä urheiluseurassa tai partiolippukunnassa olisivat mahdollisesti muualta kuin siitä lähipiiristä =) Ei olisi mitään valmiiksi muodostuneita sosiaalisia asemia, niitä suosittuja ja ei-suosittuja...

 

[viikuna]

Samankaltaista meilläkin.Tosin poika ja ikää 8vuotta.
Tuolla pihalla on leikkimässä ja ei oikein osaa mennä porukoihin mukaan ja mikä asiaa pahentaa pienemmät likat lällättää perään ja pahan mielen kanssa tullaan pihalta lähes aina kotiin. Onneksi ja ihme että pihalle tahtoo edes mennä.

 

[vieras]

No voisitteko jokun kaverin kutsua teille?

 

[Samma här]

Tyttäreni on 13-vuotias ja tämän asian kanssa olemme valitettavasti painiskelleet alaluokilta alkaen. Ns. bestistä ei tunnu löytyvän. Koulussa ei tarvitse olla yksin, mutta vain harva haluaa viettää aikaa hänen kanssaan koulun ulkopuolella. Jotenkin keväällä tämä ongelma nousee aina enemmän pinnalle, kun mietimme kesän kaverittomuutta.

 

[leppis]

Meillä tyttö on partiossa ja tykkää kovasti. Sieltä saa hyvin todennäköisesti hyviä kavereita (jos vain itse tykkää partiosta). Retkiä ja tempauksia koko perheellekin on säännöllisesti eli jos haluaa, siinä voi osittain olla koko perhekin mukana harrastamassa. Ensi viikolla on koko perheen ulkoilutempaus makkaranpaistoineen (lapsi voi mennä myös ilman vanhempia), kesällä on parin päivän vaellus kansallispuistossa jne. Laumailta on kerran viikossa.

 

[Nekkis]

:hug:
Kun ajattelen tilannetta, minuunkin sattuu. Lähetän siis paljon voimia.

Tosiaan, kuten joku ehdottikin, miten olisi uusi harrastus tms.? Yhteiset kiinnostukset kun liittävät luonnollisestikin ihmisiä yhteen.

Ja toivoen parasta, uskon, että lapsesi saa kyllä vielä ihania ja aitoja ystäviä ja kavereita, vaikka tilanne nyt näyttäisikin vaikealta. Esimerkiksi yläkoulu ja uudet luokkatoverit ovat mahdollisuuksia.

Tsemppiä!

 

[Bonaire]

mistäpäin ootte?omalla tytöllä kans aika vähän noita kavereita..

 

[weballergy]

Mua sit inhottaa tämmöset tilanteet
Tuntuu, että nykyään tällaista tapahtuu hirveästi. Onko lapset tosiaan niin itsekkäitä, että ei välitetä toisista yhtään? Kiilataan se "heikompi" pois piiristä ja ollaan vaan kahdestaan sen kaikkein mukavimman kaverin kanssa.

Todella surullista

 

[Annu]

Todella ikävää .

Monesti tällainen tilanne on lähinnä tyttöjen kesken. Kolmas on melkein aina ylimääräinen. Pojat ovat tässä suhteessa erilaisia, enemmän sellaisia laumasieluja. Kaikki mahtuvat mukaan. Näin siis yleistettynä.

 

[tirppa ap]

Kiitos kaikille myötätunnosta.
Tilanne on nyt kurja, mutta haluan itsekin uskoa, että niitä oikeita tosi ystäviä kyllä tulee vastaan ajan kanssa. Nyt tilanne on vaan niin surkea.
Onneksi tytöllä on sen verran vahva itsetunto, ettei lähde mukaan leikkeihin/peleihin joissa pari suositumpaa tyttöä aina käyttävät hyväkseen näitä ei niin suosittuja. Siis peleissä aina jääjiä tai muuten huonommassa asemassa.
Ainahan tytöillä on ollut tällaista "ollaan kahdestaan bestiksen kanssa"-juttuja, mutta välillä peräänkuuluttaisin sitä, että lapsille opetettaisiin sitä, että jos kerran luvataan olla jonkun kanssa niin ei sitä voi noin vain dumpata sivuun kun joku parempi kaveri tulee. Tai varmaan opetetaankin, mutta lapset sitten toimivat toisin. Toisaalta sekin "jotenkin ymmärrettävää". Ikävää vain katsella oman tytön tuskaa kun tulee dumpatuksi.. :´(

Tyttö on pyytänyt kyllä kavereita meillekin ja kyllä täällä välillä joku koulukaveri käykin. Ei joudu sentään joka päivä vain yksikseen olemaan ja onhan se yksi hyvä ystävä, joka siis arkisin kotona ellei ratsastamassa. Oma tytär ei tykkää ratsastuksesta tai hevosista.

 

[ap.]

mistäpäin ootte?omalla tytöllä kans aika vähän noita kavereita..

Asutaan Espoossa.

 

[Istafra]

Kiitos kaikille myötätunnosta.
Tilanne on nyt kurja, mutta haluan itsekin uskoa, että niitä oikeita tosi ystäviä kyllä tulee vastaan ajan kanssa. Nyt tilanne on vaan niin surkea.
Onneksi tytöllä on sen verran vahva itsetunto, ettei lähde mukaan leikkeihin/peleihin joissa pari suositumpaa tyttöä aina käyttävät hyväkseen näitä ei niin suosittuja. Siis peleissä aina jääjiä tai muuten huonommassa asemassa.
Ainahan tytöillä on ollut tällaista "ollaan kahdestaan bestiksen kanssa"-juttuja, mutta välillä peräänkuuluttaisin sitä, että lapsille opetettaisiin sitä, että jos kerran luvataan olla jonkun kanssa niin ei sitä voi noin vain dumpata sivuun kun joku parempi kaveri tulee. Tai varmaan opetetaankin, mutta lapset sitten toimivat toisin. Toisaalta sekin "jotenkin ymmärrettävää". Ikävää vain katsella oman tytön tuskaa kun tulee dumpatuksi.. :´(

Tyttö on pyytänyt kyllä kavereita meillekin ja kyllä täällä välillä joku koulukaveri käykin. Ei joudu sentään joka päivä vain yksikseen olemaan ja onhan se yksi hyvä ystävä, joka siis arkisin kotona ellei ratsastamassa. Oma tytär ei tykkää ratsastuksesta tai hevosista.

Kuulostaapa tutulta. Siis omakohtaiselta kokemukselta yli parinkymmenen vuoden takaa. Harrastuksen ovat hyviä. Ehkä ongelma onkin se, että ne kaverit eivät ole "samanhenkisiä"? Vahva luonne hänellä tuntuu olevan ja se on todella hyvä asia!
Onko tyttösi luova? Pitäisikö hän esiintymisestä? Mietin lähinnä sen partion ohella jotakin teatteriharrastusta? Se oli ainakin minulle henkireikä.

 

[keppälerttu]

tuo ikä ja tytöt.. :/

samaa ongelmaa ollut meilläkin, välillä itkettiin ja surtiin, 10min päästä kun kaveri tuli takaisin ulos hakemaan, unohdettiin et äsken oli jääty yksin ja iloisena lähdettiin taas ulos, vaan palatakseen muutaman minuutin päästä takaisin kotiin :headwall: ja parhaimpana päivänä kaveri tuli taas hetken päästä hakemaan, ja kun Likka ei lähtenytkään, niin kaveri suuttui ja alkoi itkemään |O

ainoa mitä voi äitinä tehdä, on lohduttaa, keksiä muuta puuhaa, ja luottaa siihen et lapsi ymmärtää kuin pahalta se tuntuu ja osaa olla itse tekemättä samoin toisille..