V
vieras 19
Vieras
Laskettu aikani on huhtikuussa, ja tulevaisuus suoraan sanottuna pelottaa. Minulla ei ole ammattia, ei opiskelupaikkaa eikä työkokemustakaan. Periaatteessa ehtisin lukea raskausaikanani pääsykokeisiin, mutta loppuaika ennen pääsykokeita on jo täyttä vauva-arkea, minkä vuoksi epäilen mahdollisuuksiani päästä haluamaani kouluun sisälle.
Mitenköhän käy elämäni, kai asiat voivat mennä parhain päin kun vain itselläni riittää tahtoa? Olen todella onnellinen raskaudestani, mutta ajankohta ei ole niin oikea kuin olisin sen toivonut olevan. Mieheni käy töissä, ja saa siis säännöllisesti suht hyvää palkkaa, mutta tällä palkalla on maksettava autolainaa, kaikki laskut, ruuat yms.
Ja minä ajattelen tätä vauva-asiaa ihan myös järjellä, koska ei lapsi elä pelkästä rakkaudesta, jota tulee kyllä saamaan ja paljon! Mietin vain, että onko minulla enää mitään mahdollisuuksia opiskelupaikkaan, työhön jne. Ja totta kai se oma asenne ratkaisee paljon, mutta riittääkö se...
Mitenköhän käy elämäni, kai asiat voivat mennä parhain päin kun vain itselläni riittää tahtoa? Olen todella onnellinen raskaudestani, mutta ajankohta ei ole niin oikea kuin olisin sen toivonut olevan. Mieheni käy töissä, ja saa siis säännöllisesti suht hyvää palkkaa, mutta tällä palkalla on maksettava autolainaa, kaikki laskut, ruuat yms.
Ja minä ajattelen tätä vauva-asiaa ihan myös järjellä, koska ei lapsi elä pelkästä rakkaudesta, jota tulee kyllä saamaan ja paljon! Mietin vain, että onko minulla enää mitään mahdollisuuksia opiskelupaikkaan, työhön jne. Ja totta kai se oma asenne ratkaisee paljon, mutta riittääkö se...