Äidiksi 46-vuotiaana...

["Hanna"]

kiva olisi kuulla mietteitä, mitä teissä herättää.

 

["suurenmoinenelämä"]

Ihanaa, että saa kokea äitiyden vaikka onkin näin pitkään saanut sitä odottaa.

Toki jaksaminen olisi alta kolmikymppisenä varmasti parempi ja hieman ehkä "huvittaa" ajatus, että minun lapseni mummi on juurikin tuon ikäinen

Monilla myös vaihdevuodet ym. alkaa tulla jo tuon ikäisenä eikä lapsensaanti ole enää helppoa. Lisäksi raskaudessa on enemmän riskejä.

 

["vieras"]

Olen nyt 35vuotias ja minulla on kolme lasta, 12, 8 ja 5. Ajattelen että tuon ikäisenä minua odottaa jo ihan toisenlainen elämä jossa voin ajatella enemmän itseäni. En missään nimessä haluaisi enää lisää lapsia, varsinkaan tuon ikäisenä.

 

["Hanna"]

[QUOTE="suurenmoinenelämä";24253487]Ihanaa, että saa kokea äitiyden vaikka onkin näin pitkään saanut sitä odottaa.

Toki jaksaminen olisi alta kolmikymppisenä varmasti parempi ja hieman ehkä "huvittaa" ajatus, että minun lapseni mummi on juurikin tuon ikäinen

Monilla myös vaihdevuodet ym. alkaa tulla jo tuon ikäisenä eikä lapsensaanti ole enää helppoa. Lisäksi raskaudessa on enemmän riskejä.[/QUOTE]

KORJAAN. Aiemmin lapsia kyllä kolme, mutta nyt uudessa suhteessa ja kyseessä yhteinen lapsi.

 

[äiti 45 v]

[QUOTE="Hanna";24253474]kiva olisi kuulla mietteitä, mitä teissä herättää.[/QUOTE]

Ekaa kertaako? Mikä ettei. Joku jaksaa (ja tulee raskaaksikin), suurin osa ei. Jos sinulta onnistuu niin ei muuta kuin "anna palaa"

 

[sikinsokin]

Äitiys ei ole ikäsidonnainen käsite mielestäni. Riskit tietty kasvaa iän myötä, mut hyvä seurantahan täällä on. Ja ei voi yleistää että "liian vanhat vanhemmat eivät jaksa". Sekin persoonasta riippuu ja muista olosuhteista. Että toivottaisin onnea äidiksi 46v!

 

["vieras"]

Mikäs siinä. Kaveri on saanut lapsen tuossa iässä ja ilman mitään ongelmia.

 

[liian vanha]

Mä jotenkin vieroksun ajatusta että noin vanhana saa lapsen, itse ajattelen että sen ikäisenä omat lapset on jo suht isoja, ja omassa elämässä on ihan eri vaihe menossa.

 

[bud]

Pikkusiskoni kaverin äiti sai iltatähden 47-vuotiaana. Sisko ja kaveri oli tuolloin n.15-16v. Sitä en tiedä, tuliko luomusti vai ei.. mutta eri isä tällä iltatähdellä kuin kahdella muulla, että kai hekin sen yhden yhteisen halusi.

Periaatteessa ihan ok mulle, mutta toisaalta lapsen kannalta kurjaa, kun menee esim. ripille, äiti on 60v.. ylikin.. voi toiset kovastikin kiusata. Yleensähän tuon ikäisillä on vähintäänkin pitkälle kouluikäiset lapset, että aika outoa se on vanhalla pieni vauva.

 

["mä"]

46v plakkarissa kaksi upeaa lasta ja nyt sitten pukkas vauvakuume . Todennäköisesti siksi kun tiedän että enää kolmatta ei tule niin
Olisihan se ihanaa mutta toisaalta on mukavaa tää elämä isompien lastenkin kanssa
Aina on tilaa yhdelle..... jos niin kävisi että onnistaisi.

 

["Hanna"]

Ekaa kertaako? Mikä ettei. Joku jaksaa (ja tulee raskaaksikin), suurin osa ei. Jos sinulta onnistuu niin ei muuta kuin "anna palaa"

Kiitos vaan. Ajattelin vaan, että miten yleensä "vanhempiin vanhempiin" suhtaudutaan. Jaksamisessa ei ole mitään ongelmaa. Olemme hyvin "nuorekkaita" ja itsestämme huolen pitäviä. Työskentelen opena lasten parissa.

 

["Hanna"]

äitiys ei ole ikäsidonnainen käsite mielestäni. Riskit tietty kasvaa iän myötä, mut hyvä seurantahan täällä on. Ja ei voi yleistää että "liian vanhat vanhemmat eivät jaksa". Sekin persoonasta riippuu ja muista olosuhteista. Että toivottaisin onnea äidiksi 46v!

kiitos!!!

 

["Alissa"]

Onnea paljon!

 

["vieras"]

Mä jotenkin vieroksun ajatusta että noin vanhana saa lapsen, itse ajattelen että sen ikäisenä omat lapset on jo suht isoja, ja omassa elämässä on ihan eri vaihe menossa.

Kuten sanottu kaikki on omasta persoonasta kiinni. Mä en olis nuorena viitsinyt kuunnella lasten kiljumista enkä välittänyt lapsista, oli muuta mielenkiintoisempaa tekemistä. Tein sitten vanhempana kun kaikki rilluvuodet oli ohi ja halusinkin lapsen ihanan miehen kanssa. Nyt jaksan ja on aikaa ja varaa.

 

[<3]

Ajatus on ihana, eikä siinä ole mitään poikkeuksellista niin kauan kuin luonto sen sallii. Kaikkea hyvää yritykselle!

 

[äiti 45 v]

[QUOTE="Hanna";24253555]Kiitos vaan. Ajattelin vaan, että miten yleensä "vanhempiin vanhempiin" suhtaudutaan. Jaksamisessa ei ole mitään ongelmaa. Olemme hyvin "nuorekkaita" ja itsestämme huolen pitäviä. Työskentelen opena lasten parissa.[/QUOTE]

Minä tulin äidiksi vanhana, liki nelikymppisenä sain esikoiseni ja minuun on suhtauduttu ihan "normaalisti". Ikinä ei ole ollut mitään outoa kenenkään suhtautumisessa. Osaan kyllä lukea rivien välit eli huomaisin jos olisi ollut, mutta ei mitään. Paitsi täällä palstalla tietenkin mutta tätä paikkaa ei lasketa, tämä ei ole todellista elämää

 

["Hanna"]

[QUOTE="Alissa";24253568]Onnea paljon![/QUOTE]
Kiitos!!!

 

["Hanna"]

Ajatus on ihana, eikä siinä ole mitään poikkeuksellista niin kauan kuin luonto sen sallii. Kaikkea hyvää yritykselle!

Kiitos!!!

 

["vieras"]

Ensimmäinen lapsi? Ajattelisin, että liian vanha. Riskit hyvin suuret, jaksaako kasvattaa eläkkeiässä murrosikäistä, lapsella on huomattavan suuri todennäköisyys menettää äiti kun lapsi on vielä nuori (tai ainakin nuorempi kuin keskimäärin). Negatiivisia ajatuksia.

 

["vieras"]

Minä tulin äidiksi vanhana, liki nelikymppisenä sain esikoiseni ja minuun on suhtauduttu ihan "normaalisti". Ikinä ei ole ollut mitään outoa kenenkään suhtautumisessa. Osaan kyllä lukea rivien välit eli huomaisin jos olisi ollut, mutta ei mitään. Paitsi täällä palstalla tietenkin mutta tätä paikkaa ei lasketa, tämä ei ole todellista elämää

Ei minuakaan ole kukaan koskaan ihmetellyt tai viitannut ikään mitenkään. Itse en edes miettinyt että olisin jotenkin liian vanha tekemään lapsen. Tältä palstalta minäkin olen ihan ensimmäisen kerran "vanhuudesta" lukenut. Ympäristössä on koulutettua ja urakeskeistä porukkaa ja useat on tehneet lapsensa vasta "vanhana".

 

["katri"]

Sain myös iltatähtemme 46-vuotiaana, jokaon nyt 1,5-vuotias. Jaksaminen on ollut hyvää, enkä päivääkää vaihtaisi pois. Suhtautuminen asiaan kaikkialla luonnollista ja ainoastaan positiivista.

 

["Emppu"]

Itse olin kolmenkympin päälle (31 ja 34) kun sain omani ja olin jo mielestäni vanha äidiksi, koska olin elänyt jo aikuisena niin pitkään. Neljäkymppisenä en jaksaisi enää valvoa, eikä minun kroppani ole enää niin hyvässä kunnossa, että jaksaisin raskauden. Tuolloin kun sain lapseni olin erittäin hyvässä kunnossa ja se oli minulle hyvä synnytysikä, menot oli menty, nuoruus eletty ja rahaa säästetty. Onnekseni tulin myös helposti raskaaksi. Kyllä minusta jokaisella on oikeus saada lapsia, mutta sitä vaan miettii, että eikös tuo 46 voisi olla kevyesti jo isoäidin ikä? Rupeaa viiskymppiä lähenemään eli kyllä niitä vanhuuden oireita tulee niin aika rankkaa varmasti hoitaa pikkulasta siinä samalla... Ymmärrän paremmin sen, että joku adoptoi lapsen tai rupeaa sijaisvanhemmaksi sukulaislapselle... tämä on siis minun mileipiteeni.

 

[jassokissanen]

Aikamoinen riskiraskaus. Eikä varmaan sitten lapsellakaan kovin mukavaa, kun vanhemmat ovat vanhoja, silloin kun lapsi 14 niin vanhemmat kuuskymppisiä. Ja jos lapsenlapsia tulee, niin isovanhemmat jo sen ikäisiä ettei kauheasti jaksa ja pahimmillaan istuvat dementoituneina hoitolaitoksessa jos eivät ole jo kuolleet. No, jokaisen oma asia mutta mun mielestä lapset tehdään nuorina.

 

[asenneongelmia]

Mun lapsen mummo on suanuorempi Kiva, että kumminkin olet tullut äidiksi, vaikka tuossa vaiheessa luonto ei välttämättä sen puolella ole.

 

["vieras"]

[QUOTE="Hanna";24253506]KORJAAN. Aiemmin lapsia kyllä kolme, mutta nyt uudessa suhteessa ja kyseessä yhteinen lapsi.[/QUOTE]

Ajattele lapsen kannalta; olet aika vanha hänen ollessaan teini-ikäinen.
Entä oletteko ajatelleet mitä mieltä muut lapsenne tästä ovat?