"ai sulla on kaks lasta?!" :0

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äitiys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

Äitiys

Vieras
En jaksa enää noita kommentteja. En ymmärrä miksi ihmiset luokittelevat mitä ihmeellisimpien piirteiden perusteella minut päässään. Olen nuori ja nuoren näköinenkin, olen siitä kuullut usein ja ei se aina kivaa ole kun luullaann murrosikäiseksi kun en sitä ole enkä halua antaa sellaista kuvaa. Ja en usko että varsinainen ulosantini siihen liittyy, en kiroile ym ja uskon olevani ihan ikäisteni tasolla kuitenkin. Mutta joku ongelma ihmisillä on ulkonäköni kanssa. Ei minulla ole ollut mutta nyt uudessa työpaikassa kuulen kokoajan ihmetyksiä ja jotkut jäävät oikein pitkäänkin päivittelemään ja mietin että voisiko joskus jostain muustakin puhua. Ja kyllä muuallakin. En minäkään heitä täällä päivittele jatkuvasti.

ongelma on siis se että tuntuu ehkä hassulta mutta äitiyteni kyseenalaistetaan jatkuvasti ja joudun kokoajan vakuuttelemaan että olen äiti vaikka olen sellainen. Ei kysytä lasten ikää tai nimiä (mikä on ok muuten) mutta kun kommentoidaan vaan että AI SULLA ON MUKA KAKSI LASTA??? Juu on.. Olen oikeasti alkanut välttää näitä keskusteluja vaikka rakastan lapsiani ja tykkään niistä puhua, en vaan tykkää kun joudun aina selittelemään.

jatkossa tietysti itse kukin voisi miettiä mitä kenellekin sanoo tai MITEN.en jaksa aina kuunnella tuota samaa virttä. En voi nuorelle ulkonäölleni tai hoikkuudelleni ja pituudelleni mitään. :( rakastan äitiyttä mutten aina jaksa noita katseita, ikäänkuin minunlaiseni ei saisi olla äiti koska en täytä äitiyden kriteerejä. :( onneksi lapseni ovat ihania :) (enkä siis ole edes teiniäiti)
 
Aluksi otinkin, uskokaa tai älkää. Ja ulkonäöstäni olen usein saanut kuulla jos jonkinmoista mutta kun se liitetään äitiyteen niin se ei ole enää kivaa. Itselleni kelpaan ihan ok, mutta lapsilleni haluan olla 100% hyvä äiti vaikkei heitä ulkonäköni kiinnostakaam.
 
Joo muakin luullaan aina murkuksi. Sitten ollaan yllättyneitä, että 10 vuotias ei ole mun pikkusisko. Yleensä en mainitse ellei kysytä, että täytän tänä vuonna 35 ja että minulla on myös 15 vuotias lapsi. Ei minua häiritse ihmisten ihmettelyt. Onhan se tietty vähän kiusallista silloin, jos kysyjä on itse saman ikäinen, mutta tosi vanhan ja väsyneen näköinen. Yleensä on helpointa antaa ihmisten luulla mitä luulevat, selvennän tilanteen vain, jos kysytään ihan suoraan asiasta. :D lapsillehan se kiusallisinta on, kun mua luullaan usein heidän siskoksi.
 
..niin, itse kun odottelin esikoistani melko nuorena ja nuoren näköisenä sain osakseni ihmettelyä ja katseita, sitten ollessani yhä nuoren näköinen mutta jo kolmen lapsen äiti (vieläkin enemmän ihmettelyä).. varmaan se tänäpäivänä on vieläkin "järkyttävämpää" jos nuoret Aikuiset saavat lapsia , ensisynnyttäjien keski-ikä kun vaan nousee. nyt kun on jo liuta lapsia, eikä enää näytä alle kolkytveeltä niin ei niin enää ihmetellä minun ikääni, vaan enemmänkin sitä lasten määrää.. tuttavapiirissä on jonkun verran näitä itseni ikäisiä pariskuntia, jotka ovat vasta alkaneet miettiä koko perheen perustamista, ja valitettavan paljon myös heitä, jotka ovat havahtuneet siihen lapsen kaipuuseen ja nyt kituuttelevat lapsettomuushoidoissa..sitähän ei tietysti voi sanoa, olisiko se raskautuminen ollut sen helpompaa nuorempanakaan.. aina niitä ihmettelijöitä löytyy teet tai elät niin tai näin.
 
Hei tää on tosi hyvä ketju! Ihan samaa olen harmitellut uudessa työpaikassa, saan kuulla asiakkailta "ootko harjoittelija" tai "ai täällä on uusi tyttö" vaikka olen 35 ja ihan ammatillisesti pätevä.
Kyllä on ollut todella vaikea suhtautua tähän, ymmärrän aloittajaa täysin!
Sama äitiydessä, olin jo 22 kun sain esikoisen, silti on olo että täytyy selitellä asiaa jotenkin... Kuulemma näytän parikymppiseltä joidenkin mielestä. Kai se on katsojan silmissä. Ei aina mukavaa :(
 
Mä otan kohteliaisuutena... 32-vuotiaana ja kolmen lapsen äitinä saan kuulla ihmettelyjä... uusilta työkavereilta myös.

He arvioivat yleensä ikäni 24-25-vuotiaaksi ja on heidän mielestään mahdotonta että olen jo näin vanha...

Töissä potilaat joskus kommentoivat että minä en ole voinut vielä kauaa tätä työtä tehdä ja toivovat usein että pidän tämän avoimen ja ystävällisen asenteen vuosienkin työkokemuksen jälkeen.... Hämmentyvät suuresti kun kerron että olen tässä työssä ollut "jo" 14-vuotta.... :D
 
Minä olen saanut kokea tytöttelyä. Se ei ole kohteliasta eikä todellakaan mukavaa työelämässä. Itse olen 35v sairaanhoitaja ja säännöllisesti kuulee tytöttelyä toisten osastojen vanhemmilta hoitajilta. Näkevät nimikyltistä tittelin ja silti potilaiden kuullen tytötellään. Semmoinen olo, että halveksivat ja pitävät osaamattomana. En todellakaan ota kohteliaisuutena tällaista. Toki se on mukavaa, että näyttää nuorelta. Työelämässä ei kuitenkaan tytötellä muita työntekijöitä asiakkaiden kuullen.
 

Yhteistyössä