Ai miten niin imetys on "helppoa ja vaivatonta"??!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Niinhän se on, että imettäminen on oppimisen paikka äidille ja vauvalle. Ihmettelenkin miksi ei missään kerrottu kuinka vaikeaa ja kivuliasta se voikaan olla. Meni meilläkin joitakin kuukausia, että alkoi sujumaan ja siinä vaiheessa kun se oli ns. helppoa niin alkoikin jo olla aika harkita vieroitusta.

Imettäminen on haaste josta kyllä selviää, jos haluaa. Maidontuotanto muuttuu kokoajan vauvan tarpeiden mukaan, sitä ne imetysmaratonit iltaisin ovat, vauva tekee tilausta, että tuotanto vastaa hänen muuttuvia tarpeitaan. Välillä tapellaan vastaan, kun muu maailma alkaa olla niin mielenkiintoinen, ettei millään malttais olla rinnalla, mutta sama se on edessä pullovauvallakin.


Mutta kaikille imetyksen kipujen, tulehtuneiden haavojen kanssa kammapileville vinkkini on kaalinlehdet. Oikeasti kokeilkaa, ottakaan kaalin lehti ja rikkokaan pintaa hieman vaikka haarukalla raaputtamlla ja se lehti sitten rinnalle liiveihin. Viilentää heti mukavasti ja pakotus ja kipu laantuu melekin heti ja tulehduskin saattaa parantua ilman kuureja. Minulla tämä tepsi, vaikka oli rintatulehdus jo tosi paha ja kuume korkea, en jaksanut lähteä yötä vasten päivystykseen jonottamaan. Lykkäsin kaalinlehden rinnalle ja aamulla ei ollut enään kuumetta, vähän rintaa pakotti. Parinpäivän jälkeen ei ollut enään mitään oireita.


Mitä tulee siihen kumpi on vaivattomampaa imettäminen vai pullo, kait tähän vois saada eri vastaus vaihtoehtoja just niin paljon, kun on imettäjiä ja pullon käyttäjiä. Minulle imettäminen oli vaivatonta, kunhan sen ensin oppi ja se vei kyllä aikaa. Ystävälleni pullon käyttö oli vaivatonta, siinä oli se ainakin, että isäkin pääsi osallistumaan vauvan ruokintaan. Kaikella siis omat puolensa ja eri perheille eri tapa toimia on se oikea, mihin ei kukaan muu voi kyllä oikeasti sano mitään. Elämän tilanteet on erilaisia ja perustelut asioille samoin.

Pitää itsellen tehdä selväksi miten haluaa sitoutua, koska sitähän imettäminen kuitenkin vaati.


Mutta toivon kaikille vauvojen vanhemmille jaksamista arjessa imetyksen tai pullon kanssa. Nauttikaa vauvan tuoksusta, pienistä vauvan äännähdyksistä ja unenomaisita pöppöröpäivistä. Kaikki loppuu aikanaan, kun pienet kasvaa vauhdilla..
 
No kyllä se musta on helppoa ja vaivatonta.

Toki ongelmia on ollut. Maitoa tuli vasta 6 päivää synnytyksestä, sitä ennen vauva eli korvikkeilla. Isoilla rinnoilla on hankala imettää, kun pitää pitää tissistä kunnolla kiinni ettei vauvan nenä ole tississä jolloin vauva ei voi hengittää, muutenkin asento pitää olla hyvä tissin kanssa. Vauva on välillä malttamaton eikä imuotetta meinaa löytyä kun pää kääntyy toiselta puolelta toiselle ja itkuhan siitä tulee vauvalle. Paljon kun liikutaan niin väliä on vaikea imettää joka paikassa varsinkin nyt talvella ulkona pakkasessa, mutta olen kyllä ottanut asenteen että mun vauva tarvitsee ruokaa eikä imetys ole häpeä ja niinpä olen julkisesti imettänyt bussissa, metrossa, junassa, kaupassa yms. Liivinsuojia pitää vaihtaa koko ajan tai paidat kastuu.

Mutta eipä haittaa. Kyllä sitä lapsen eteen tekee mitä vain. Eikä tää imettäminen vaikeaa minusta ole, sen eteen pitää vain tehdä työtäkin - huolehtia omasta ruokavaliostakin.

Alussa kun vauva söi vain korviketta ja välillä vieläkin noin kerran viikossa yhden kerran niin täytyy kyllä sanoa että tavallaan se tuntuu pahalta, koska siinä ei ole läheisyyttä eikä "tunnetta" kuten imetyksessä jolloin ollaan vauvan kanssa ihan erilaisessa kontaktissa.
 
Alku on on ollut joka imetyksen alussa hirveää. On iso työ saada imetys rullaamaan tissi suuhun ja avot periaatteella. Moni äiti unohtaa, että ei pelkästään äiti harjoittele imetystä, vaan myös se vauva. Imetys saa takuta tonne 6vk asti ja sitten pitäis alkaa olla jotekin jo hallussa. Minä en kahtaa ekaa viikkoa vielä edes lue "imetykseksi", kun koko imetys on vielä niin alkukuopissaan.
 
onhan se helppoa ja vaivatonta kun se onnistuu. ei kannata laittaa itelleen liian kovat vaatimukset ja odotukset. eikä tehdä siitä liian isoa asiaa. se joko onnistuu tai ei. eikä se varmasti onnistuu stressaamalla. olemalla realistinen ei voi pettyä pahasti!
 
Muistan synnytysvalmennuksesta sellasen videon kun: Imetys on ihanaa. Siinä oli sitten se valmennus osuus parissa minuutissa kun joku nainen selitti kuinka alussa oli vähän vaikeeta, mutta sitten niin Ihanaa! Öö mitä informaatiota joka auttais näitä tulevia äitejä se homma sisälsi? Ei yhtään mitään!

Neuvolassa voitais panostaa siihen, että imetyksestä jaettaisiin tietoa ja kokemuksia jo ennen lapsen syntymää. Voisin kuvitella, että silloin sitä ei tuntis itseään niin avuttomaksi kun homma ei toimi. Tai tietäis edes mistä sitä tietoa vois hankkia.

T: äiti jonka imetys oli alusta saakka täyttä helvettiä
 
[QUOTE="vieras";22954156]Muistan synnytysvalmennuksesta sellasen videon kun: Imetys on ihanaa. Siinä oli sitten se valmennus osuus parissa minuutissa kun joku nainen selitti kuinka alussa oli vähän vaikeeta, mutta sitten niin Ihanaa! Öö mitä informaatiota joka auttais näitä tulevia äitejä se homma sisälsi? Ei yhtään mitään!

Neuvolassa voitais panostaa siihen, että imetyksestä jaettaisiin tietoa ja kokemuksia jo ennen lapsen syntymää. Voisin kuvitella, että silloin sitä ei tuntis itseään niin avuttomaksi kun homma ei toimi. Tai tietäis edes mistä sitä tietoa vois hankkia.

T: äiti jonka imetys oli alusta saakka täyttä helvettiä[/QUOTE]

mulla oli kauheen iso ongelma esikoisen kanssa imetyksen alussa. siis sairaalassa jo. tyttö ei osannu imeä kun syntyi mutta sairaalassa oli osaavaa henkilökuntaa joka jaksoi sinnikkäästi opettaa molemmille imetystä. jäin jopa vuorokauden ylimääräistä sinne sen takia että sais syöttö rullaamaan. kyllähän se vaatii myös äidiltä halua jaksaa yrittää. eihän se voi toimia jos heti ollaan työntämässä pulloa kun eka vastoinkäyminen tulee. en väitä että näin AINA olisi mutta usein kyllä.
 
mulla oli kauheen iso ongelma esikoisen kanssa imetyksen alussa. siis sairaalassa jo. tyttö ei osannu imeä kun syntyi mutta sairaalassa oli osaavaa henkilökuntaa joka jaksoi sinnikkäästi opettaa molemmille imetystä. jäin jopa vuorokauden ylimääräistä sinne sen takia että sais syöttö rullaamaan. kyllähän se vaatii myös äidiltä halua jaksaa yrittää. eihän se voi toimia jos heti ollaan työntämässä pulloa kun eka vastoinkäyminen tulee. en väitä että näin AINA olisi mutta usein kyllä.

Mutta mitä ihmettä tarkoittaa äidin halu yrittää? Päiviä, viikkoja, kuukausia? Meillä lapsi oli ensimmäiset viisi päiväänsä lastenosastolla, jossa sai korviketta. Kaikki meni siitä asti pieleen. Kolme kuukautta mä pumppasin ja imetin kumin kanssa, kunnes se kaikki ei enää stimuloinut omaa maidon tuotantoa vaan se hiipui pois. Ainoa neuvo mitä neuvolasta sain oli, että vauvan paino putoaa koko ajan liikaa: imetä enemmän. Niin no, sen varmasti tekisin jos se vaan saatana onnistuisi!

Monen kanssa olen asioista puhunut ja suurin osa äideistä, joilla ei imetys ole onnistunut tekisi ihan mitä vaan, jotta asia olisi toisin! Sen takia vituttaa nämä puheet "helpoista pullolapsista" ja äidin ahkeruudesta.

Faktaa, apua ja kannustusta sitä todella kaipaisi kun homma menee metsään. Jotenkin imetyksestä on tullut joku äitiyden mitta ja se ei auta yhtään ketään.
 
Imettäminen on haaste josta kyllä selviää, jos haluaa.

Siis älä viitsi, sinä joka tuon lauseen kirjoitit. Imettäminen ei aina onnistu, halusi miten paljon vai ei.

Minä yritin ihan kaiken mitä voi kuvitella. Kerran juttelin yhden tuttuni kanssa, hänellä maitoa riitti luovutettavaksi asti. Hän sanoi, että kyllä sitä maitoa tulee, jos vain yrittää. Minä kerroin, mitä olin tehnyt. Arvatkaa, mikä oli seuraava kommentti? "No ei se sitten onnistu, jos yrittää liikaa."
 
[QUOTE="vieras";22954290]Mutta mitä ihmettä tarkoittaa äidin halu yrittää? Päiviä, viikkoja, kuukausia? Meillä lapsi oli ensimmäiset viisi päiväänsä lastenosastolla, jossa sai korviketta. Kaikki meni siitä asti pieleen. Kolme kuukautta mä pumppasin ja imetin kumin kanssa, kunnes se kaikki ei enää stimuloinut omaa maidon tuotantoa vaan se hiipui pois. Ainoa neuvo mitä neuvolasta sain oli, että vauvan paino putoaa koko ajan liikaa: imetä enemmän. Niin no, sen varmasti tekisin jos se vaan saatana onnistuisi!

Monen kanssa olen asioista puhunut ja suurin osa äideistä, joilla ei imetys ole onnistunut tekisi ihan mitä vaan, jotta asia olisi toisin! Sen takia vituttaa nämä puheet "helpoista pullolapsista" ja äidin ahkeruudesta.

Faktaa, apua ja kannustusta sitä todella kaipaisi kun homma menee metsään. Jotenkin imetyksestä on tullut joku äitiyden mitta ja se ei auta yhtään ketään.[/QUOTE]

no ihan mihin vaan ei pysty vaikuttaa pelkällä tahdonvoimalla. jokainen on yksilö. ;) sulla oli tosi vaikeat lähtökohdat kun ei ollu lapsi siinä vieressä. kyllähän se vaikeeta on aloittaa imetystä jos ei ole mitään mitä imettää fyysisesti. ehkä tosta on tärkeää muistaa että okei..ei onnistunut. en aio ruoskia itteeni sen enempää. tärkeintä on että lapsi sai ruokaa ja kehittyi. jos tulee lisää lapsia niin ei kannata jäädä murehtii että viimeks meni näin janoin eikä onnistunu eli tuskin onnistuu nytkään. et voi mitenkään tietää etukäteen mitä tapahtuu.
 
Minusta ei imetyksen vaikeuksista pidä kertoa odotusaikana, eikä myöskään kauhutarinoita synnytyksestä jne. Imetys on todella helppoa ja vaivatonta jos se onnistuu.
Ymmärrän hyvin ettei se kaikilla onnistu, mitäs sitten, muttei sen takia tartte koko imetystä haukkua x)
 
[QUOTE="vieras";22954156]Muistan synnytysvalmennuksesta sellasen videon kun: Imetys on ihanaa. Siinä oli sitten se valmennus osuus parissa minuutissa kun joku nainen selitti kuinka alussa oli vähän vaikeeta, mutta sitten niin Ihanaa! Öö mitä informaatiota joka auttais näitä tulevia äitejä se homma sisälsi? Ei yhtään mitään!

Neuvolassa voitais panostaa siihen, että imetyksestä jaettaisiin tietoa ja kokemuksia jo ennen lapsen syntymää. Voisin kuvitella, että silloin sitä ei tuntis itseään niin avuttomaksi kun homma ei toimi. Tai tietäis edes mistä sitä tietoa vois hankkia.

T: äiti jonka imetys oli alusta saakka täyttä helvettiä[/QUOTE]

Minä muistan myös tuon samaisen videon. Kysyin sitä ihan neuvolassa sitten myöhemmin, että miksi niistä ongelmista ei puhuta etukäteen mitään. vastaus oli, että pelätään että useampi äiti jättää imettämättä. Minusta tuo taas toimii juurikin päinvastoin. Koin itseni todella vialliseksi kun imetys kävikin kipeää, kunnes kätilö rauhoitteli että kyllä sen kuuluu noin mennäkin. Muutenkin tuntui koko ajan siltä että minussa on joku vika kun imettäminen on hankalaa ja tuntui vaikealta löytää apua tai edes lähteä sitä hakemaan, kun etukäteen oli vain hehkutettu kuin luonnollista ja helppoa se on ja korostettu äidin ja lapsen ihanaa hellää vuorovaikutusta. Onneksi sain neuvolasta hyvää apua ja sen voimilla etsin lisää tietoa, mutta voin kuvitella että moni muu olisi jättänyt leikin sikseen (mieheni ehdotti monta kertaa, että siirrytään korvikkeeseen, kun useana yönä vai itkin ja imetin) ja luovuttanut.
 
[QUOTE="vieras";22954301]Imettäminen on haaste josta kyllä selviää, jos haluaa.

Siis älä viitsi, sinä joka tuon lauseen kirjoitit. Imettäminen ei aina onnistu, halusi miten paljon vai ei.

Minä yritin ihan kaiken mitä voi kuvitella. Kerran juttelin yhden tuttuni kanssa, hänellä maitoa riitti luovutettavaksi asti. Hän sanoi, että kyllä sitä maitoa tulee, jos vain yrittää. Minä kerroin, mitä olin tehnyt. Arvatkaa, mikä oli seuraava kommentti? "No ei se sitten onnistu, jos yrittää liikaa."[/QUOTE]


olen pahoillan, jos koit loukkaavaksi kirjoitukseni. Ei ollut tarkoitus loukata, mutta aina näissä imetys ja pullo jutuissa loukkaannutaan, nämä koetaan niin mustavalkoisina. On vain aina yksi oikea tapa ruokkia vauva joidenkin mielestä, ei minun mielestäni. Ei kukaan ole huonompi vanhempi antoi sitten vauvalle rintaa tai pulloa tai hörpyttää, olkaa ihmeessä itsellenne armollisia ja ymmärtäkää, että ainoa mikä ratkaisee oikean tavan antaa lapselle ravintoa, on se millä vauva kasvaa ja voi myös henkisesti hyvin. Läheisyyttä saa sylissä kaikilla kolmella tapaa ruokkimalla.

Harvoin käy niin ettei imetys kaikesta yrittämisestä huolimatta onnistu, silloin se pitää hyväksyä asiana mille en mitään voi ja etsiä se vaihtoehto mikä teillä toimii.
 
[QUOTE="vieras";22954643]olen pahoillan, jos koit loukkaavaksi kirjoitukseni. Ei ollut tarkoitus loukata, mutta aina näissä imetys ja pullo jutuissa loukkaannutaan, nämä koetaan niin mustavalkoisina. On vain aina yksi oikea tapa ruokkia vauva joidenkin mielestä, ei minun mielestäni. Ei kukaan ole huonompi vanhempi antoi sitten vauvalle rintaa tai pulloa tai hörpyttää, olkaa ihmeessä itsellenne armollisia ja ymmärtäkää, että ainoa mikä ratkaisee oikean tavan antaa lapselle ravintoa, on se millä vauva kasvaa ja voi myös henkisesti hyvin. Läheisyyttä saa sylissä kaikilla kolmella tapaa ruokkimalla.

Harvoin käy niin ettei imetys kaikesta yrittämisestä huolimatta onnistu, silloin se pitää hyväksyä asiana mille en mitään voi ja etsiä se vaihtoehto mikä teillä toimii.[/QUOTE]

Imetyksen epäonnistuminen on minulle todella herkkä asia vaikka siitä on toistakymmentä vuotta. Tiedän yrittäneeni kaikkeni, joten sanomiset siitä, että minulla ei vain ole ollut halua, satuttavat. Luulen, että näin on muillakin samassa tilanteessa olleista. Voisihan sitä raskautta yrittävällekin sanoa, että kyllä onnistuu, kun vain haluat.

Minusta pulloruokinta oli hankalaa, kun pullot piti keittää. Sitten tuli tuijoteltua paljonko vauva milloinkin söi; liian paljon, liian vähän. Kateellisena katsoin kaveriani, joka sai vauvan nälän talttumaan varttitunnissa ihan tuosta vaan.
 
[QUOTE="vieras";22954301]Imettäminen on haaste josta kyllä selviää, jos haluaa.

Siis älä viitsi, sinä joka tuon lauseen kirjoitit. Imettäminen ei aina onnistu, halusi miten paljon vai ei.

Minä yritin ihan kaiken mitä voi kuvitella. Kerran juttelin yhden tuttuni kanssa, hänellä maitoa riitti luovutettavaksi asti. Hän sanoi, että kyllä sitä maitoa tulee, jos vain yrittää. Minä kerroin, mitä olin tehnyt. Arvatkaa, mikä oli seuraava kommentti? "No ei se sitten onnistu, jos yrittää liikaa."[/QUOTE]

Loistava kommentti kaverillas! Näköjään kaikki on sitten kiinni sieltä korvien välistä! Ihmiset osaa kyllä olla julmia toisilleen. Oon joskus miettinyt, että miltä ihmisestä tuntuu, kun vauvan saaneet ihmiset sanoo lapsettomalle, että kyllä se raskaus alkaa kun vaan lopetat yrittämisen..

Ei kaikki raskaudessa tai imetyksessä ole kiinni sen yrittäjän korvien välistä. Haluja ja yritystä voi olla, vaikka kuinka paljon mutta ei silti vaan onnistu. Eikä onnistuminen tai epäonnistuminen kerro siitä, kuinka hyvä nainen tai äiti sitä on.
 
[QUOTE="pipari";22953259]Samaa olen minäkin ihmetellyt. Itku silmässä, nännit verillä pumppaa ja pumppaa ja imettää ja imettää ja hommasta ei silti meinaa tulla yhtään mitään. Seuraavalla kerralla luovutan jo kuukauden jälkeen, jos ei homma ala sujumaan.[/QUOTE]

Näin mäkin päätin ennen toisen syntymää. Ja muutenkin odotusaikana imetykseen pystyi suhtautumaan neutraalisti. Mutta sitten synnytyksen jälkeen, kun hormonit alkaa jyllätä, se onkin yhtäkkiä tosi vaikea paikka, jos imetyksestä ei tulekaan mitään.
 
No toisille se vaan oikeesti on helppoo ja vaivatonta :) olis ollu vielä helpompaa jos vauva ei olis ollu keskolassa ekaa kolmea viikkoa elämästään. Tää vaan on niitä asioita, että toisille on, ja toisille ei. Mut jos se ei itelle oo helppoo ja on ihan hirveetä, niin ei kanata luulla että se kaikilla olis yhtä kamalaa ja toiset vaan väkisin imettää ihan imetyksen takia..
 
No toisille se vaan oikeesti on helppoo ja vaivatonta :) olis ollu vielä helpompaa jos vauva ei olis ollu keskolassa ekaa kolmea viikkoa elämästään. Tää vaan on niitä asioita, että toisille on, ja toisille ei. Mut jos se ei itelle oo helppoo ja on ihan hirveetä, niin ei kanata luulla että se kaikilla olis yhtä kamalaa ja toiset vaan väkisin imettää ihan imetyksen takia..

Varmasti onkin helppoa ja vaivatonta toisille. Usein vaan menee niin päin, että nämä joille sen on helppoa tuomitsevat nämä joille se ei ole helppoa. Ei kai kukaan, joka ei ole pystynyt imettämään ala arvostelemaan ihmistä, joka imettää?
 
Varmasti onkin helppoa ja vaivatonta toisille. Usein vaan menee niin päin, että nämä joille sen on helppoa tuomitsevat nämä joille se ei ole helppoa. Ei kai kukaan, joka ei ole pystynyt imettämään ala arvostelemaan ihmistä, joka imettää?

no mulla ei henk koht oo tapana arvostella ihmisiä varsinkaan vauvan ruokintatavan mukaan. Naurettavia on ne ketkä niin tekee, ja naurettavaa on asiasta provoilu.
 
No näin. Esikoisen aikana oli sellainen imetysshow meillä, että näin jälkeen naurattaakin. Oli jopa pölynimuri käynnissä, että vauva rauhottui sen avulla rinnalle.
2-8kk oon imettänyt lapsia ja nyt kuopusta imetän edelleen ja on jo pian 1v2kk Varsinkin tämän kuopusken kohdalla voin sanoa, että imetys on erittäin helppoa ja vaivatonta.
 
meillä ukko pitää välillä tissillä ihan järjetöntä mesoamista, huutaa, kiljuu, hakkaa. sit toisinaan vaan vähän murisee. en oo koskaan osannut edes epäillä et tuo olis jotenkin ei normaalia. välillä maitoa tulee suihkuten ja välil taitaa 'tilaamiseen' mennä enemmän energiaa kuin mitä maitoa tulee, sitäkin olen pitänyt normaalina. vielä kertaakaan en ole ajatellut et tarttis pullosta lisää antaa. no aika näyttää jos sitäkin tarttee mut luuleko joku oikeasti et imettäminen on auvoinen ja hiljainen hetki jossa aina vain hymyillään? ja jos homma menee ihan överiks kuten monesti kun ukko on väsynyt niin tissi pois ja poika nukkumaan välillä isän kanssa välil vunuihin ja lenkille ja välillä heijataan turvakaukalossa. ja näitäkin projekteja pidän normaaleina. helpoimmaks olen huomannut imettämisen kyljellään jolloin ruokamaraton tai taistelu tissin herruudesta on helpompi kestää.

mutta kyllä, ymmärrän että aina ei imettäminen onnistu syystä tai toisesta, eikä se aina helppoakaan ole vaikka onnistuisikin. mutta yrittää kannattaa.
 
Miksi näistä aina saadaan tappalu aikaseksi! Eikö ihmiset todella voi ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia, vauvoja on erilaisia, tilanteita on erilaisia? Jo sitä maitoa ei esim. tule, niin on ihan turha huutaa täällä että imetäimetä, kyllä sitä sitten tulee. Ei muuten aina tule. Ja toisin päin, jos joku kokee imetyksen helpoksi ja mielekkääksi, niin miksi pitää hehkuttaa sitä pulloruokinnan helppoutta. En tajua. Ei kai tässä muutenkaan samasta muotista olla?!

Tää on ihan totta. Mä en tiedä mitä on lakkoilu tai rintaraivari. Kaikki vaan lähti sujumaan synnäriltä asti hienosti kummankin lapsen kanssa. Kumpaakin on imetetty täysimetyksellä 6 kuukauden ikään asti. Kumpikin meni pelkillä rintamaidoilla 30% painokäyrän yläpuolella jne. Imetystä jatkoin kummankin kohdalla reilusti yli vuoden ikään. Yhtään yötä en valvonut. Olin vaan niin laiska, etten jaksanut mitään muuta, kuin sen miten helpoimmalla selvisin. Se nyt meni meillä näin ja olen tosi kiitollinen.
Olisi ihan naurettavaa, jos joku tulisi mulle sanomaan, että olis kannattanut antaa pullosta.
 

Uusimmat

Yhteistyössä