Aamulla klo 5-6 vauva herää syömään. Syö-torkahtaa-herää-syö lisää jne...puolisen tuntia-tunnin. Kun nukahtaa, olen jo ite ihan pirteä, ja saan unta vasta 7-8 aikaan, josta tunnin sisällä herää puoltoistavuotias. Leikkii hetken (juoksentelee, huutelee, kiljahtelee, kolistelee jne ) ja vauva herää kans. Potailut, vaipanvaihdot, sit syötän molemmat samaan aikaan, ja joskus onnistun jopa itsekin syömään (en usein ).
Kun esikoinen on syönyt, alkaa syöttötuolissa seisomaannousu joten lattialle heti. Jos vielä syötän vauvaa, tyttö aukoo kaikki mahdolliset kaapit/laatikot, repii tavarat ulos, kylvää lelujaan pitkin kämppää, käy välillä kirjan kanssa mun luona, muttei jaksa "lukea" kuin minuutin mun kanssa ja taas menee.
Nyt on kello siinä 10, kämppä on kuin pommin jäljiltä, mutta en ehi siivoomaan. Nyt on pakko lähtee ulos, että tyttö saa vähän purettua energiaansa. Vauva pakataan koppaansa ja ulos vaunuihin, tytölle vaatteet niskaan, ja itelle pikapikavauhtia ettei toiselle tuu kuuma. Sit vaunut rappusia alas pihasta tielle ja samalla vahdin, ettei neiti tuu pää edellä rappusia alas.
Sisälle klo 12, syömispuuhiin (taas molemmat lapset syö), vähän seurustelua kummankin kanssa, sit vauva sitteriin, tytön vienti yläkertaan päikkäreille. Odotan hetken et ruhottuu/nukahtaa sänkyynsä, sit vauvan luo joka just meinaa alkaa huutaa. Uus syömiskierros, seurustelua, vaipanvaihto. Kun nukahtaa, raivaan sotkut, siivoon keittiön, syön.
Sitten onkin kello kolme, tyttö herää päiväuniltaan, ja taas alkaa hirvee hulabaloo. Alan tekee ruokaa, saan sen alulle kun vauva herää. Syötän sen, laitan pöydälle makoilee huovalle ja jatkan ruuanlaittoa. Tyttö käy välillä kiljumassa vauvalle, joka vastaa ja sit huudetaan kilpaa. Välillä kokeilee, saako tällä kertaa tulla hellan lähelle (kokeiltu vaan miljoona kertaa), sit onkin jo olkkarissa seisomassa sohvalla ja yrittää tulla pää edellä alas. Vauva ei viihdy yksin, otan välillä syliin, ja yritän saada ruuan valmiiks polttamatta mitään pohjaan. Vaipatkin vaihdetaan jossain välissä.
Luojan kiitos tässä vaiheessa mies tulee töistä
Kun esikoinen on syönyt, alkaa syöttötuolissa seisomaannousu joten lattialle heti. Jos vielä syötän vauvaa, tyttö aukoo kaikki mahdolliset kaapit/laatikot, repii tavarat ulos, kylvää lelujaan pitkin kämppää, käy välillä kirjan kanssa mun luona, muttei jaksa "lukea" kuin minuutin mun kanssa ja taas menee.
Nyt on kello siinä 10, kämppä on kuin pommin jäljiltä, mutta en ehi siivoomaan. Nyt on pakko lähtee ulos, että tyttö saa vähän purettua energiaansa. Vauva pakataan koppaansa ja ulos vaunuihin, tytölle vaatteet niskaan, ja itelle pikapikavauhtia ettei toiselle tuu kuuma. Sit vaunut rappusia alas pihasta tielle ja samalla vahdin, ettei neiti tuu pää edellä rappusia alas.
Sisälle klo 12, syömispuuhiin (taas molemmat lapset syö), vähän seurustelua kummankin kanssa, sit vauva sitteriin, tytön vienti yläkertaan päikkäreille. Odotan hetken et ruhottuu/nukahtaa sänkyynsä, sit vauvan luo joka just meinaa alkaa huutaa. Uus syömiskierros, seurustelua, vaipanvaihto. Kun nukahtaa, raivaan sotkut, siivoon keittiön, syön.
Sitten onkin kello kolme, tyttö herää päiväuniltaan, ja taas alkaa hirvee hulabaloo. Alan tekee ruokaa, saan sen alulle kun vauva herää. Syötän sen, laitan pöydälle makoilee huovalle ja jatkan ruuanlaittoa. Tyttö käy välillä kiljumassa vauvalle, joka vastaa ja sit huudetaan kilpaa. Välillä kokeilee, saako tällä kertaa tulla hellan lähelle (kokeiltu vaan miljoona kertaa), sit onkin jo olkkarissa seisomassa sohvalla ja yrittää tulla pää edellä alas. Vauva ei viihdy yksin, otan välillä syliin, ja yritän saada ruuan valmiiks polttamatta mitään pohjaan. Vaipatkin vaihdetaan jossain välissä.
Luojan kiitos tässä vaiheessa mies tulee töistä
ja olin vielä niin kajahtanut että pyöräytin joukon jatkeeksi pari pikkutuholaista lisää. Nyt niitä on neljä alle viisivuotiasta ja meno on välillä sen mukaista. Kantoliina on kyllä hyvä keksintö, tai kantoreppu. Jos vauva vain viihtyy sitterissä niin isomman voi ottaa reppuun katselemaan ruoanlaittoa. 
