ahmin ja ahmin

  • Viestiketjun aloittaja apua
  • Ensimmäinen viesti
apua
ruoka on kyllä yksi helvetti ja taivas yhtäaikaa. rakastan sitä, mutta näky itsestä peilin eessä yököttää. minulla on ahmimishäiriö, herkkuja menee. tänäänkin suklaata jätskiä ym..olen käynyt terapiassa mutta ei auta. aina tuntuu laihdutsukin päätyvän repsahduksen repsahduksiin.en tiedä mitä kysyä, kyllä minä tiedän miten laihtua ym. mutta tämä on kuin sairaus..jotain apua pyytäisin, ehkä kohtalotoverien kirjoituksia..kyse ei siis ole satunnaisista repsahduksista, vaan mätän ruokaa reilusti päivittäin :'( :( itsetuntoni on tämän ja reilun ylipainon takia heikko.. :(
 
Tässä löytyy toinen!! Ihanaa, että muitakin on.
Tämä on todellla sairaus. Minäkin pystyn syömään suklaata, herkkuja kilonkin vallan mainiosti. Hetkellninen ilo, kohta peilistä kurkkaakin sitten kammotus. :'( :'(
Olen laihtunut, laihduttanut ja taas olen takaisin ennallani lihavassa minässäni. Ja kärsin siitä myös.
Haluaisitko kirjoitella? Laita vaikka mailiosoite tms tähän palstalle niin voidaan kirjoitella ja surkutella tai iloita, miltä milloinkin tuntuu.
 
hemulitar
Tähän voi auttaa www.kutri.net ja sen "opit". Ittelläki tosi vaikeaa pitää syöminen kurissa, mutta ite sain sivuilta hyviä ajatuksia painonhallinnasta ja siis myös syöpöttelyn hallinnasta.
 
sanna-cata
Täällä myös eräs. Kysyn nyt suoraan, että syötkö suruihin tai vastaaviin? Vai onko sinusta ruoka yksinkertaisesti NIIN hyvää? Itse söin suruihini ja sorrun siihen vieläkin toisinaan.. :ashamed: Jos haluat kirjoittaa niin laita yksityisviesti tulemaan.

 
tarja-65
Sama juttu täällä. Aloitan suurinpiirtein joka päivä pisteiden
laskun,mutta viimeistään iltapäivällä retkahdan.
Tänäänkin olin mielestäni "hyvässä vireessä" ja laskeskelin pisteitä.
Sitten iski hirveä makeanhimo ja söin yhteenmenoon kaks
voipullaa ja avonaisen keksipaketin. Sen jälkeen oli tosi äklö
olo. Mutta huomennapa on taas uusi päivä ja uusi yritys...
 
Joo tiedän tän tunteen! Havahduin siinä vaiheessa miettimään ahmimistani kun yhteen menoon meni melkein 3 big mac hampurilaista, keskikokoinen juoma ja pirtelö (siihen päälle vielä lasten jämät)... Pituutta mulla on tosiaankin vaan se 147cm että ei luulis näin pieneen mahtuvan! no, paino kertoo sit että syömis ongelmaa saattais ehkä olla, 78kg:stä lähdettiin..

No ei siinä mitään, mutta kun mun ahmimiseen tuli stoppi ollessani kuumeessa (ei maistunu) ja päätös laihdutuksesta sai lisäpontta (saa lukea aikaisemmista mikä kannustaa) niin syöminen iski itsensä toiseen ääripäähän! Tää on tapahtunu kerran aikaisemminkin, eli nyt ei uskalla enää syödä mitään..

Tänään olen juonu maitokahvia, vettä ja syöny kaks leipää.. Siinä se! Täytyis tähänkin saada joku tasapaino. Pelottaa kun kohta ei tee ees mieli syödä mitään (oikeestaa ei tänäänkään oo tehny mieli)
Sit mä tiedän että kun alkaa taas syömän niin se repeää käsistä!

No katsotaan mihin tää menee =)
 
mömm
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.07.2004 klo 23:28 SuSu79 kirjoitti:
Joo tiedän tän tunteen! Havahduin siinä vaiheessa miettimään ahmimistani kun yhteen menoon meni melkein 3 big mac hampurilaista, keskikokoinen juoma ja pirtelö (siihen päälle vielä lasten jämät)... Pituutta mulla on tosiaankin vaan se 147cm että ei luulis näin pieneen mahtuvan! no, paino kertoo sit että syömis ongelmaa saattais ehkä olla, 78kg:stä lähdettiin..

No ei siinä mitään, mutta kun mun ahmimiseen tuli stoppi ollessani kuumeessa (ei maistunu) ja päätös laihdutuksesta sai lisäpontta (saa lukea aikaisemmista mikä kannustaa) niin syöminen iski itsensä toiseen ääripäähän! Tää on tapahtunu kerran aikaisemminkin, eli nyt ei uskalla enää syödä mitään..


Tänään olen juonu maitokahvia, vettä ja syöny kaks leipää.. Siinä se! Täytyis tähänkin saada joku tasapaino. Pelottaa kun kohta ei tee ees mieli syödä mitään (oikeestaa ei tänäänkään oo tehny mieli)
Sit mä tiedän että kun alkaa taas syömän niin se repeää käsistä!

No katsotaan mihin tää menee =)
kuuulostaa aivan MINULTA :ashamed: ihana huomata että kohtalotovereita löytyy,kun pidän itseäni jo aivan "luuserina"...
 
Haave
Susu79

Hei, koita päästä yli tosta syömättömyys-linjasta, koska silloin sä valitettavasti ennemmin tai myöhemmin repeet syömään ihan hulluna. Ja nyt sun elimistö menee säästöliekille, eikä tosta syömättömyydestä varsin oo mitään hyötyä. Itelles vaan kiusaa teet. Tulee päänsärkyä, keskittymiskyvyttömyyttä, palelee, kiukuttaa. Sähän olet aiemmin laihduttanut painonvartijoilla, niillä punasilla, keltasilla ja vihreillä pallukoilla, saisitkos sä mistään käsiis niitten nykyistä pistesysteemiä eli söisit sen mukaan, niin varmasti kilot karisee. Saisit järkevöitettyä tota syömistä ja ennenkaikkea söisit muutakin kuin pari leipää, vettä ja maitokahvia. Mulla on kanssa ollu taipumusta tohon mässäilyyn, mutta nyt se saa kertakaikkiaan loppua. Aloitin pistelaskun maanantaina ja niin se paino vaan tulee hyvää vauhtia alaspäin, suosittelen lämpimästi! Helppoa ei ole ollut, kun noi mielihalut iskee vähän väliä, mutta en jukopliut anna periksi, en!

 
sanna-cata
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.07.2004 klo 23:28 SuSu79 kirjoitti:
Joo tiedän tän tunteen! Havahduin siinä vaiheessa miettimään ahmimistani kun yhteen menoon meni melkein 3 big mac hampurilaista, keskikokoinen juoma ja pirtelö (siihen päälle vielä lasten jämät)... Pituutta mulla on tosiaankin vaan se 147cm että ei luulis näin pieneen mahtuvan! no, paino kertoo sit että syömis ongelmaa saattais ehkä olla, 78kg:stä lähdettiin..

No ei siinä mitään, mutta kun mun ahmimiseen tuli stoppi ollessani kuumeessa (ei maistunu) ja päätös laihdutuksesta sai lisäpontta (saa lukea aikaisemmista mikä kannustaa) niin syöminen iski itsensä toiseen ääripäähän! Tää on tapahtunu kerran aikaisemminkin, eli nyt ei uskalla enää syödä mitään..

Tänään olen juonu maitokahvia, vettä ja syöny kaks leipää.. Siinä se! Täytyis tähänkin saada joku tasapaino. Pelottaa kun kohta ei tee ees mieli syödä mitään (oikeestaa ei tänäänkään oo tehny mieli)
Sit mä tiedän että kun alkaa taas syömän niin se repeää käsistä!

No katsotaan mihin tää menee =)
Meillä ei ole mitään ylimääräistä kaapissa koska söisin ne heti kun miehen silmä välttää. Ainut mitä en ahmi on itse tekemät herkut pullat ym. Mitä useamin leivon sitä vähemmän syön.

Itselläni on tapana lopettaa syöminen heti kun tulee ajatus " kyllä mä vielä yhden voin ottaa ". Tällä tavalla saan myös homman pysymään järjen rajoissa kylässä ym.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.07.2004 klo 20:23 sanna-cata kirjoitti:
Itselläni on tapana lopettaa syöminen heti kun tulee ajatus " kyllä mä vielä yhden voin ottaa ". Tällä tavalla saan myös homman pysymään järjen rajoissa kylässä ym.
Mua on monet kerrat hävettäny kylässä kun muut ottaa muutaman keksin ja minä syön lautas kaupalla eikä järki sano päässä että LOPETA NYT HERRAN TÄHEN!!! ja sitten tietysti tuntuu että ihmiset ajattelee että ei ihme että toi on läski... :ashamed:
 
Reetta-Liina
Käytätkö jotain ehkäisyä (pillereitä), jotain lääkkeitä? Niistä löytyy helposti syy ahmimiseen. Itselläni ainakin kahdesta lääkkeestä (toiset e.pillerit) haittavaikutuksena "painonnousu".. Eli lihoin 6kg kahdessa kuukaudessa, ahmimistani.. Mikäli et syö lääkkeitä, niin tästä viestistä tuskin on sinulle apua, jollekin muulle ehkä. Toivottavasti tilanne paranee. ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.07.2004 klo 11:46 Reetta-Liina kirjoitti:
Käytätkö jotain ehkäisyä (pillereitä), jotain lääkkeitä? Niistä löytyy helposti syy ahmimiseen. Itselläni ainakin kahdesta lääkkeestä (toiset e.pillerit) haittavaikutuksena "painonnousu".. Eli lihoin 6kg kahdessa kuukaudessa, ahmimistani.. Mikäli et syö lääkkeitä, niin tästä viestistä tuskin on sinulle apua, jollekin muulle ehkä. Toivottavasti tilanne paranee. ;)
Tällä hetkellä mulla on epilepsia lääkitys ja se kilpirauhaslääke otetaan takaisin.. Vähänkö masentaa kun nous päivässä paino 2,5kg(nestettä?)! ja kaloreita söin sinä päivänä n. 1000/ vähän alle..
 
Reetta-Liina
Kannattaa puhua lääkärin kanssa tuosta ahmimisesta.. Mulla lääkkeet vaikutti painon nousuun huomattavasti. Oli sellainen olo, että kun oli syönyt vatsansa täyteen, niin piti vain syödä lisää ja lisää ja lisää, koska teki mieli, ei siksi, että olisi ollut nälkä. Päin vastoin tunsin olevani halkeamaisillani, mutta EI. Ei auttanut, piti vain syödä. Nyt viimeisen kahden kuukauden aikana (aikana, jolloin en ole syönyt e-pillereitä, enkä muita lääkkeitä), ruokahaluni on kadonnut tyystin. Ei tee mieli syödä mitään, pakottamalla saan ruokaa sen verran alas, ettei tule huono olo. Toivottavasti sun ongelmaan löytyy ratkaisu tai toisenlaiset lääkkeet tai jotain muuta. Mä en itse pystynyt tahdonvoimallakaan lopettamaan ahmimista. Toivon todella että sinä pystyt, jos ei muuta vaihtoehtoa ole. Tiedän miten kamalaa tuo on. Tsemppiä. Olen hengessä mukana.
 
sanna-cata
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.07.2004 klo 11:46 Reetta-Liina kirjoitti:
Käytätkö jotain ehkäisyä (pillereitä), jotain lääkkeitä? Niistä löytyy helposti syy ahmimiseen. Itselläni ainakin kahdesta lääkkeestä (toiset e.pillerit) haittavaikutuksena "painonnousu".. Eli lihoin 6kg kahdessa kuukaudessa, ahmimistani.. Mikäli et syö lääkkeitä, niin tästä viestistä tuskin on sinulle apua, jollekin muulle ehkä. Toivottavasti tilanne paranee. ;)
Ongelma oli jo ennen pillereitä, eli samaa rataa on jatkunut jo 3 vuotta. Alkaa hiljalleen kyllästyttämään :whistle:
Niin ja tänään lipesin todella pahasti kävin ilman miestä kaupassa. Ostin 2L jäätelöä, 2 rahkapiirakkaa 500g/kpl ja paketin suklaa mysliä. En tiedä mitenkä huomenna käy kun olen yksin kotona päivän :'(
 
Reetta-Liina
Sun varmaan kannattaa kieltäytyä jo kaupassa ostamasta niitä. Koska se on helpompi jättää "lihottava" tuote kauppaan, kuin piinata sillä itseään sitten kotona. Tai sitten teet niin, että syöt jäätelös ja lähdet parin tunnin kävelylenkille. Mä opin tekemään ruokavalinnat sen perusteella, paljonko joutuisin liikkumaan, jos söisin yhden suklaakeksin (jossa 66kcal/keksi).. Se olisi yhtä keksiä vastaan ollut reilu 10minuuttia kävelyä - juu ei kiitos. No ajattelette varmaan, että helppo mun puhua.. Ei se alussa ollut. Mulle tepsi lääkkeiden lopettaminen. Kahteen kuukauteen ei ole ollut NÄLKÄ kuin kuutisen kertaa.. Muuten on joutunut pakottamaan itsensä syömään. Sitä ennen ahmin ja ahmin, ja kuten jo mainitsin kahdessa kuukaudessa kuusi kiloa painoa lisää..

 
ketjun aloittaja
kiitos kaikille vinkeistä ja kannustuksesta! tosiaan syön tavasta ja tunteista, niin posi-kuin negatiiviistäkin, ja älyttömästä makean himosta.ekana aamulla on milessä toive suklaasta ja vo kun sitä ois talossa nytkin.. onneksi ei ole!! mitään lääkkeitä en syö,joten siinä se ei voi olla... olen nyt kokeillut noilla kevyillä herkuilla pitää hommaa kurissa ja pikkuhiljaa.. mutta on tää henkisesti raskasta.tulee epäonnistunut ja itseinhoinen olo aina ku "sortuu" vaikka tiiän ettei minun arvoni ole koostani tai syömisistäni kiinni.. koetan nyt jättää herkkuja kauppaan ja mennä kauppaan vain täydellä masulla. olen koettanut syödä paljon puuroa ym. että aina olisi täysi olo ettei vaan tulisi pikkuhiukoa mikä päättyy sitten tuttuun tulokseen.. en tiedä miksi myös häpeän tätä ahmimsitani niin paljon, en voi monelle tunnustaa.. enkä tahdo tuttujeni katsovan syömiseni perään, ettei se arvolataudu yhtään lisää.. lisää vinkkejä otetaan edelleen vastaan ja todella kiitos kirjoituksistanne! tsemppi on ollut tarpeen!
 
ketjun aloittaja
niin, olen miettinyt että jos tämä ei nyt ala sujua(siis pitkällä tähtäimellä, puolen vuoden sisään..)minä kysyn lääkkeellistä apua. mutta sen katson olevan viimeisiä keinoja. tuossa teinkin jo aloituksen ja kysyin onko joku saanut lääkkeellistä apua tai ollut tukiryhmissä..
 
En oo näillä sivuilla aiemmin käyny, mut onneksi en ole ainoa! Olen aina ollut hiukan "normaalia" painavampi, mutta tokasta raskaudesta jäi 25 ylikiloa, ja samalla alkoi myös ahmiminen, jatkuvan pahoinvoinnin takia mikä jatku koko raskausajan. Jatkuva pieni puputus oli ainoo mikä vähä helpotti, ja sitten siihen tottu..
Kun muksu oli kaksivuotias, otin itteeni niskasta ja pidin puoli vuotta kuntosali- ja ruokaremonttia ja painoa putos 28 kiloa, tuntu tosi hienolta! Sitä inhottavampaa oli nyt neuvolassa, kun ootan kolmatta, saada palautetta "jaha, sinä aiotkin taas lihoa noihin mahtaviin mittoihisi" (näin totesi neuvolatäti, kun meneillään oli seitsemäs raskauskuukausi ja paino noussut reilun kolme kiloa). Mun ei olisi kuulemma "tarvinnut" lihoa ollenkaan, kun olen pitkä ja painoin ennen raskautta n. 70 kg! Laihduttaakaan en raskaana ollessa ala.. Sanoin vaan, että tuonsorttinen asenne ei ainakaan asiassa auta, ja katotaan niitä kiloja sitten kun raskaus on lopussa! Koko ajan tekee mieli retkahtaa syömään ku muutenkin ollut tosi vaikeeta pitää ittensä kurissa, on nimittäin taas paha olo koko ajan..
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.07.2004 klo 01:11 Miri kirjoitti:
Kun muksu oli kaksivuotias, otin itteeni niskasta ja pidin puoli vuotta kuntosali- ja ruokaremonttia ja painoa putos 28 kiloa, tuntu tosi hienolta!
Voi ei.. onneks joku muu pystyy siihen :D
Miten kauan sulla meni tohon? Mulla olis tiputettavaa reilu 20kg ja vuodessa meinasin selvitä..
Tällä menolla kyllä se ei tipu mihinkään (päivässä nous 2,5kg ja ei oo meinannu tippua)vaikka kaloreita tulee vaan joku 1000/pv ja teen suht raskasta seisoma työtä+ nyt taas pyöräilen työmatkat
 
No siinä meni kokolailla tasan se puoli vuotta. Oon vähän sellainen "musta-valkoinen", että joko syön sitten kunnolla herkkuja tai en makeita ollenkaan. Sen puolen vuoden aikana en syönyt mitään pullaa, karkkia tms, pari siivua tummaa leipää päivittäin. Kävin kuntosalilla ravitsemus-ohjauksessa ja sain sieltä ruokavalion! (Oli helvetillinen nälkä ekat kolme viikkoo,, suurinpiirtein 20 kertaa päivässä meinasin jättää silleen). Lisäksi kävin salilla treenaamassa neljä kertaa viikossa, kerran uin. Oli aika hurjaa, liikuntaa tosin aloin jopa kaivata, nyt kun en saa kun kävellä ja sekin hiljaa, niin jopas harmittaa!
Voin kertoa että oon sellanen "makeasyöppö", että jos se onnistuu multa, se onnistuu keltä vaan! Tsemppiä! =)
 

Yhteistyössä