Ahdistus miehen exästä, hävettää edes anonyymina kertoa..

pakko avautua ennenkuin pää räjähtää.
Itselläni on taustalla monia lyhyempiä suhteita jotka päättyneet mikä mistäkin syystä. Lapsesta asti itsetuntoni on ollut melko pohjamudissa, näin ollen herkästi vertailen itseäni muihin ja koen riittämättömyyden tunteita ilman mitään validia syytä.
Nyt mörköksi vuoden suhteen aikana on muodostunut -ikävä kyllä avopuolisoni ex- vaimo. Heillä teini-iästä lähtenyt reilu 10 vuoden suhde, josta siunaantunut kaksi lasta ja olivat aviossa. Avioliitto päättyi vaimon päätöksestä n. 4 vuotta sitten.
En osaa itsekään sanoa, miksi ahdistaa niin hirveästi tuo pitkä historia ja lukuisat yhteiset suuremmat ja pienemmät yhteiset kokemukset. Tunnen olevani kakkosvaihtoehto ja kyseenalaistan mieheni sanomiset ja tekemiset, jotka kieltämättä sotivat täysin omien sekopäisten ajatusteni kanssa. Olen ilmeisesti onnistunut tekemään tästä exästä jonkinlaisen pakkomielteen, automaattisesti liitän hänet mukaan kaikkeen meidänkin yhteisiin juttuihin. (Esim. Tämänkin kauppareissun tekisi vaimonsa kanssa mielummin, nyt joutuu tyytymään minuun..) lapsellista ja typerää on, mutten voi tälle enää mitään omin voimin. Voiko mies koskaan päästä henkisesti täysin yli pitkästä liitosta ja lastensa äidistä?
Homma alkaa saada jo sellaisia mittasuhteita että elämäniloni alkaa kadota ja olen aivan paskana, ja voitte uskoa että on raskasta avomiehellenikin.
Toivon ettette hirveästi soimaisi minua, mutta jos niin käy, ymmärrän senkin.
Olen Urpo, totaalinen superidiootti kauniisti sanottuna. Kiitos, olen puhunut.

 

mutten voi tälle enää mitään omin voimin.

Entä jos hakisit/hakisitte yhdessä apua tähän ongelmaan?
Parisuhdeterapia voisi olla yksi vaihtoehto ja ehkä ihan toisenlainen ammattiauttaja (voisit saada apua itsetunto ongelmiin)?

 

hakekaa ammattiapua, ettei hyvä liitto tuhoudu

 

Ajattelepa itsesi miehesi asemaan. Sinut olisi ”jätetty” ja olisit nyt löytänyt uuden puolison. Mitä toivoisit? Vain hyvää elämää uuden puolison kanssa. Hyviäkin muistoja edellisen kanssa varmasti on ja hyvä niin. Varmasti haluaisit että uusi puolisosi luottaisi nyt sinuun. Itseluottamusta joudut nyt vain kasvattamaan, luottamaan siihen, että nyt on hyvä näin. Pieni askel kerrallaan. Nauti pienistä onnenhetkistä, vähitellen ne ja luottamus lisääntyvät. Omien ajatusmallien muuttaminen vaatii toistoja ja toistoja, mutta vähitellen se onnistuu.

 

täällä kuules aivan samat ajatukset mielessä. mulla ja miehellä suhdetta takana kohta 2v , ja yritetty lasta 1,5v tuloksetta (takana yksi varhainen km) , miehellä edellisestä suhteesta 2 vuotias lapsi. pitävät yhteyttä välillä ja se ahdistaa suunnattoman paljon. mietin samoja asioita kun sinä päivittäin :/ tuntuu ettei oikeen pääse noista ajatuksista yli millään. ymmärrän sinua täysin et ole yksin.

 

täällä kuules aivan samat ajatukset mielessä. mulla ja miehellä suhdetta takana kohta 2v , ja yritetty lasta 1,5v tuloksetta (takana yksi varhainen km) , miehellä edellisestä suhteesta 2 vuotias lapsi. pitävät yhteyttä välillä ja se ahdistaa suunnattoman paljon. mietin samoja asioita kun sinä päivittäin :/ tuntuu ettei oikeen pääse noista ajatuksista yli millään. ymmärrän sinua täysin et ole yksin.

ahdistaa tosi paljon kun meillä ei miehen kanssa yhteistä lasta ole jos edes koskaan tulee, ja sitten miehellä on jo edellisestä suhteesta..

 

Nyt on sinun tilaisuutesi luoda miehesi kanssa uusia muistoja jotka ovat vain teidän. Ennen kuin huomaatkaan sinulla on 10 vuotta yhteistä aikaa ja muistoja miehesi kanssa takana. Mutta jos juutut nyt tuohon haitalliseen ajatuskuvioon ei niitä mukavia muistoja synny koska ex varjostaa muistojanne tai on jopa mukana niissä. Pelaat tavallaan hänen pussiin.

Omalla miehelläni oli 15 vuoden suhde nuoruudesta lähtien oman exänsä kanssa ennen eroa. Myönnän että hirvitti mutta ihan tietoisesti päätin että tämä on minun liittoni eikä kenenkään muun. Me olemme tehneet valtavasti asioita mitä hän ei ollut tehnyt exänsä kanssa ja siinä on meidän suhteen valtava pääoma muutenkin.

Lisäksi uskon että jouduttuaan jätetyksi miehesei varmaankin tuntee tulleensa loukatuksi eikä ole ehkä muutenkaan niin innokas mitenkään palaamann entisen tms. Mieheni exä yritti tuossa pari vuotta sitten ns comebackiä mutta mieheni sanoi kiitos mutta ei kiitos. Hän kertoi että hänellä on nyt uusi elämä johon hän on erittäin tyytyväinen ja exän tulisi vain nyt yrittää selvitä omassaan. Kieltämättä olisin halunnut nitistää eukon tuolloin mutta pysyin tyynenä ja säilytin arvokkuuteni. Mitään miehet eivät inhoa niin paljon kuin nyksää joka jotenkin jäkättää exästä.