Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Ahdistus & hylätyksi tulemisen pelko & parisuhde
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Theofano, post: 33539298"]</p><p>Ensin vähän taustatietoja... Olen seurustellut nyt seitsemän vuotta. Aloitin aika nuorena, 19-vuotiaana ja tämä on ensimmäinen suhteeni, joskin jotain seksuaalisia kokemuksia minulla on ollut ennen tätä. Olen ollut pääasiassa onnellinen ja tyytyväinen parisuhteessani, mutta aivan viime aikoina on ollut aika - hankalaa.</p><p></p><p>Taustatietoja viime ajoille. Reilu vuosi sitten halusin erota. Ruoho näytti vihreämmältä aidan takana, oli jonkinlaista itsenäistymishalua, olin ihastunut toiseen, olin tyytymätön, koska toinen ei halunnut ottaa viimeistä askelta sitoutumiseen (=avio) sun muuta. Puoliso ei halunnut erota ja parin kuukauden venkoilun jälkeen päätin jäädä. Enkä ole katunut, olen ollut taas onnellinen ja ehkä se kriisi tavallaan vähän vahvistikin. Minulla on aina ollut hylätyksi tulemisen pelkoa, mutta sen jälkeen, kun mies ilmaisi haluavansa ehdottomasti olla kanssani, se vetäytyi taustalle latentiksi.</p><p></p><p>No, me sovimme hiukan vapaammasta suhteesta. Ei täysin vapaasti, mutta sai suudella muita ihmisiä, nukkua muiden kanssa, kosketellakin ja sellaista. Se sopi minulle ja olihan se tietyllä tavalla hienoakin seurustella miehen kanssa, jolla on vientiä muidenkin naisten joukossa. Mies oli selkeästi tällä saralla aktiivisempi, osin siksikin, että hän tykkää käydä ulkona kavereittensa kanssa juhlimassa, kun taas minä olen kotikissa eli minulla on paaaaljon vähemmän tilaisuuksia.</p><p></p><p>Vietin nyt sitten syys-lokakuun Ukrainassa työharjoittelussa. Puoliso tuli "noutamaan" minua sieltä ja lomailimme yhdessä reilun viikon. Jo heti tultuaan hän leväytti, että oli nuollut toisen naisen klitorista eli siis harrastanut suuseksiä. Oli kuulemma ollut humalassa, tilanne oli eskaloitunut, mutta se ei ollut kestänyt kuin n. 5s, koska mies oli jo siinä vaiheessa tajunnut hölmöilevänsä pahasti ja oli näin ollen lopettanut. Aluksi olin vähän shokissa, olihan tuo selvä sopimusrike, mutta jotenkin ajattelin, että eihän se nyt iso juttu ole, kunhan ei toistu. </p><p></p><p>Loma sujuikin ihan mukavissa merkeissä ja vielä muutama päivä paluun jälkeen, mutta sitten romahdin. Ja sen jälkeen olen ollut jatkuvasti kestoahdistunut. Olen KOKO AJAN ahdistunut. Välillä se on akuuttia, silkkaa paniikkia, haukon henkeäni enkä tiedä, minne työntäisin pääni, koska SATTUU. Välillä ahdistus vain puikkelehtii taustalla, mutta koko ajan se on jossain tuolla, takaraivossa. Elän kuin kuplassa, en saa yhteyttä mihinkään, olen irrallani maailmasta. Minulla on kyllä taustalla alakuloisuutta, olen joskus harkinnutkin jotain mielenterveysjuttuja, mutta kun viimein raahauduin YTHS:lle juttelemaan syömishäiriöistä (mahdollisesti BED - ts. syön välillä AIVAN liikaa, välillä en juuri lainkaan jne), en sitten kuitenkaan kelvannut mihinkään hoitoon. Ehkä olen liian terve. Mutta ei minulla koskaan ole tällaista ollut. Aiemmin ahdistus on kestänyt akuutisti 1-2 päivää ja liittynyt enemmän yleiseen yksinäisyyteen, "kukaan ei tykkää minusta" jne. Silloin olen saanut voimaa miehestäni. Nyt välillä kammoan häntä ja silti tarvitsen häntä ja hakeudun hänen luokseen saamaan lohtua.</p><p></p><p>Kuten sanon, olen oikeastaan aina pelännyt hylätyksi tulemista, kaikissa ihmissuhteissani. Nyt se on puolison suhteen riistäytymässä käsistä. Olen kirjaimellisesti kauhuissani. Pelkään, että hän jättää, vaikka hän ei ole tehnyt mitään siihen viittaavaa ja sanonut, että haluaa olla kanssani. Kuitenkaan hän ei vieläkään halua naimisiin eikä halua luvata sitä "myötä- ja vastoinkäymisissä" -juttua, mitä kaipaisin todella paljon. Kaipaisin merkkiä sitoutumisesta. Miehestä hän on jo sitoutunut, koska on muuttanut kanssani yhteen, mutta itse en näe sitä niin. Koen, että mies ei halua sitoutua, lopullisesti ja pidän sitä pohjimmiltani omana syynäni, vaikka mies vakuuttaa toista. Ajattelen, etten ole kyllin hyvä. </p><p></p><p>Minulla on pakkomielle Täydellisestä Tyttöystävästä, joka minun pitäisi olla, jotta kelpaisin ja jotta mies sitoutuisi minuun. Ei kovin yllättäen tämä Täydellinen Tyttöystävä on saavuttamattoman täydellinen. Olen aiemminkin pyrkinyt siihen ja tuntenut huonoa omaatuntoa, koska en onnistu, mutta nyt tämän uuden uhan (pettäminen -> sehän saisi vaikka kenet muun naisen, miksi se mun kanssa hengaa?!?) alla tarve olla TT on krooninen. Mutta en pysty siihen - ja se tekee minut entistä ahdistuneemmaksi. Lisäksi minua ahdistaa olla ahdistunut, koska pelkään, ettei mies jaksa tällaista ahdistunutta, kauhistunutta, valittavaa itkupalloa vaan lähtee. Tämä lisää entisestään pelkoani ja ahdistustani.</p><p></p><p>Tämä on myös nostanut tapetille kaikenlaisia vanhoja säröjä. Eli siis ahdistun asioista, joiden kanssa luulin jo aiemmin olevani ihan sinut, esimerkiksi miehen suhteellisen usein tapahtuvasta juhlimisesta (lähes joka pe & la - mikä on paljon minulle, koska itse olen absolutisti). En tunne yhteenkuuluvuutta, pelkään tulevaisuutta ja ajattelen, että elämme jotenkin erillisinä - ettei mies todella panosta tähän suhteeseen. Siis siinä mielessä, että hän tekee oman pään mukaan, se on tärkeämpää ja suhde sitten, jos hänelle sopii. Se ei ehkä edes ole totta, mutta näin ahdistuneena ja synkkänä säälin itseäni ja näen kaiken mustana.</p><p></p><p>Toisaalta en todellakaan haluaisi erota, mutta toisaalta mietin, olisiko se parempi ratkaisu. Voisin etsiä itselleni jonkun, joka sitoutuisi minuun ja mies voisi etsiä itselleen jonkun, joka ei olisi näin ahdistunut, vaativa ja hankala, jonka seurassa olisi kivaa ja rentoa. Että ehkä tästä ei vain tule mitään, ehkä olemme liian erilaisia, toivomme elämältä eri asioita. Minä rakastan ja hänkin rakastaa (sen osuuden uskon), mutta riittääkö se? </p><p></p><p>Olemme nyt menossa pariterapiaan. Aika on varattu vasta torstaille. En edes tiedä, miten selviän sinne asti, jokainen ilta on koossapysymistä...</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Theofano, post: 33539298"] Ensin vähän taustatietoja... Olen seurustellut nyt seitsemän vuotta. Aloitin aika nuorena, 19-vuotiaana ja tämä on ensimmäinen suhteeni, joskin jotain seksuaalisia kokemuksia minulla on ollut ennen tätä. Olen ollut pääasiassa onnellinen ja tyytyväinen parisuhteessani, mutta aivan viime aikoina on ollut aika - hankalaa. Taustatietoja viime ajoille. Reilu vuosi sitten halusin erota. Ruoho näytti vihreämmältä aidan takana, oli jonkinlaista itsenäistymishalua, olin ihastunut toiseen, olin tyytymätön, koska toinen ei halunnut ottaa viimeistä askelta sitoutumiseen (=avio) sun muuta. Puoliso ei halunnut erota ja parin kuukauden venkoilun jälkeen päätin jäädä. Enkä ole katunut, olen ollut taas onnellinen ja ehkä se kriisi tavallaan vähän vahvistikin. Minulla on aina ollut hylätyksi tulemisen pelkoa, mutta sen jälkeen, kun mies ilmaisi haluavansa ehdottomasti olla kanssani, se vetäytyi taustalle latentiksi. No, me sovimme hiukan vapaammasta suhteesta. Ei täysin vapaasti, mutta sai suudella muita ihmisiä, nukkua muiden kanssa, kosketellakin ja sellaista. Se sopi minulle ja olihan se tietyllä tavalla hienoakin seurustella miehen kanssa, jolla on vientiä muidenkin naisten joukossa. Mies oli selkeästi tällä saralla aktiivisempi, osin siksikin, että hän tykkää käydä ulkona kavereittensa kanssa juhlimassa, kun taas minä olen kotikissa eli minulla on paaaaljon vähemmän tilaisuuksia. Vietin nyt sitten syys-lokakuun Ukrainassa työharjoittelussa. Puoliso tuli "noutamaan" minua sieltä ja lomailimme yhdessä reilun viikon. Jo heti tultuaan hän leväytti, että oli nuollut toisen naisen klitorista eli siis harrastanut suuseksiä. Oli kuulemma ollut humalassa, tilanne oli eskaloitunut, mutta se ei ollut kestänyt kuin n. 5s, koska mies oli jo siinä vaiheessa tajunnut hölmöilevänsä pahasti ja oli näin ollen lopettanut. Aluksi olin vähän shokissa, olihan tuo selvä sopimusrike, mutta jotenkin ajattelin, että eihän se nyt iso juttu ole, kunhan ei toistu. Loma sujuikin ihan mukavissa merkeissä ja vielä muutama päivä paluun jälkeen, mutta sitten romahdin. Ja sen jälkeen olen ollut jatkuvasti kestoahdistunut. Olen KOKO AJAN ahdistunut. Välillä se on akuuttia, silkkaa paniikkia, haukon henkeäni enkä tiedä, minne työntäisin pääni, koska SATTUU. Välillä ahdistus vain puikkelehtii taustalla, mutta koko ajan se on jossain tuolla, takaraivossa. Elän kuin kuplassa, en saa yhteyttä mihinkään, olen irrallani maailmasta. Minulla on kyllä taustalla alakuloisuutta, olen joskus harkinnutkin jotain mielenterveysjuttuja, mutta kun viimein raahauduin YTHS:lle juttelemaan syömishäiriöistä (mahdollisesti BED - ts. syön välillä AIVAN liikaa, välillä en juuri lainkaan jne), en sitten kuitenkaan kelvannut mihinkään hoitoon. Ehkä olen liian terve. Mutta ei minulla koskaan ole tällaista ollut. Aiemmin ahdistus on kestänyt akuutisti 1-2 päivää ja liittynyt enemmän yleiseen yksinäisyyteen, "kukaan ei tykkää minusta" jne. Silloin olen saanut voimaa miehestäni. Nyt välillä kammoan häntä ja silti tarvitsen häntä ja hakeudun hänen luokseen saamaan lohtua. Kuten sanon, olen oikeastaan aina pelännyt hylätyksi tulemista, kaikissa ihmissuhteissani. Nyt se on puolison suhteen riistäytymässä käsistä. Olen kirjaimellisesti kauhuissani. Pelkään, että hän jättää, vaikka hän ei ole tehnyt mitään siihen viittaavaa ja sanonut, että haluaa olla kanssani. Kuitenkaan hän ei vieläkään halua naimisiin eikä halua luvata sitä "myötä- ja vastoinkäymisissä" -juttua, mitä kaipaisin todella paljon. Kaipaisin merkkiä sitoutumisesta. Miehestä hän on jo sitoutunut, koska on muuttanut kanssani yhteen, mutta itse en näe sitä niin. Koen, että mies ei halua sitoutua, lopullisesti ja pidän sitä pohjimmiltani omana syynäni, vaikka mies vakuuttaa toista. Ajattelen, etten ole kyllin hyvä. Minulla on pakkomielle Täydellisestä Tyttöystävästä, joka minun pitäisi olla, jotta kelpaisin ja jotta mies sitoutuisi minuun. Ei kovin yllättäen tämä Täydellinen Tyttöystävä on saavuttamattoman täydellinen. Olen aiemminkin pyrkinyt siihen ja tuntenut huonoa omaatuntoa, koska en onnistu, mutta nyt tämän uuden uhan (pettäminen -> sehän saisi vaikka kenet muun naisen, miksi se mun kanssa hengaa?!?) alla tarve olla TT on krooninen. Mutta en pysty siihen - ja se tekee minut entistä ahdistuneemmaksi. Lisäksi minua ahdistaa olla ahdistunut, koska pelkään, ettei mies jaksa tällaista ahdistunutta, kauhistunutta, valittavaa itkupalloa vaan lähtee. Tämä lisää entisestään pelkoani ja ahdistustani. Tämä on myös nostanut tapetille kaikenlaisia vanhoja säröjä. Eli siis ahdistun asioista, joiden kanssa luulin jo aiemmin olevani ihan sinut, esimerkiksi miehen suhteellisen usein tapahtuvasta juhlimisesta (lähes joka pe & la - mikä on paljon minulle, koska itse olen absolutisti). En tunne yhteenkuuluvuutta, pelkään tulevaisuutta ja ajattelen, että elämme jotenkin erillisinä - ettei mies todella panosta tähän suhteeseen. Siis siinä mielessä, että hän tekee oman pään mukaan, se on tärkeämpää ja suhde sitten, jos hänelle sopii. Se ei ehkä edes ole totta, mutta näin ahdistuneena ja synkkänä säälin itseäni ja näen kaiken mustana. Toisaalta en todellakaan haluaisi erota, mutta toisaalta mietin, olisiko se parempi ratkaisu. Voisin etsiä itselleni jonkun, joka sitoutuisi minuun ja mies voisi etsiä itselleen jonkun, joka ei olisi näin ahdistunut, vaativa ja hankala, jonka seurassa olisi kivaa ja rentoa. Että ehkä tästä ei vain tule mitään, ehkä olemme liian erilaisia, toivomme elämältä eri asioita. Minä rakastan ja hänkin rakastaa (sen osuuden uskon), mutta riittääkö se? Olemme nyt menossa pariterapiaan. Aika on varattu vasta torstaille. En edes tiedä, miten selviän sinne asti, jokainen ilta on koossapysymistä... [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KOIRA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Pahus, ei kai palstan kunniavierailijaa odota pakkomuutto!
42 min sitten
Johnny Appleseed
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
that is, readable, or
Tänään 00:05
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Iltehti: venäläisiä ei tule kutsua örkeiksi, entä palestiinalaiset, sanotteko örkeiksi?
Eilen 23:41
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Ankkalampi - kokemuksia?
Eilen 23:16
Lukija514628
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Voi pientä vassua
Eilen 22:29
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Pääministeri Orpon mikki jäi auki: ”En muuta keksinyt”
Eilen 22:26
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
OrpoPurralle "en muuta keksinyt"
Eilen 22:11
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Timo Vornanen palasi puhujapönttöön ja varoitti kannabiksen vaaroista
Eilen 21:42
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:54
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Mies on vuoden viestitellyt nuoremmalle naiselle
Started by vierailija
Maanantai klo 03:50
Luettu: 657
Aihe vapaa
3.
Miehet! Minttu K. takaapäin Sampon kuvaamana, hot or not?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:02
Luettu: 553
Aihe vapaa
4.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Started by Echo
Sunnuntai klo 21:40
Luettu: 550
Aihe vapaa
5.
Täältä hävisi ketju jossa haukuttiin alatyylisesti Riikka Purraa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:22
Luettu: 538
Aihe vapaa
6.
Äärivasemmiston mielestä virallisten tilastojen faktat ovat "äärioikeistolaista teoriaa"
Started by vierailija
Maanantai klo 12:48
Luettu: 480
Aihe vapaa
7.
Posti tyttö ei tajuu..
Started by vierailija
Maanantai klo 19:29
Luettu: 478
Aihe vapaa
8.
Omituinen hieronta
Started by vierailija
Maanantai klo 22:17
Luettu: 454
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Kuka menee suviseuroihin? Jokos olette jotakin valmisteluita tehneet?
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Ensi viikolla laittomasti ja epädemokraattisesti lakkoileva ay-liike katkaisee Suomesta sähköt
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
3.
Unicefin kehitysavusta
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
4.
Otteluseuranta Suomi-Ruotsi
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
5.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
6.
Vantaalla ei ole varaa maksaa syöpää sairastavan lapsen omaishoitajalle, mutta matuille maksetaan
Latest: vierailija
20 min sitten
Aihe vapaa
7.
Naiset harrastavat seksiturismia johon liittyy kammottavia piirteitä joita moni ei haluaisi ajatella tai uskoa todeksi
Latest: Johnny Appleseed
22 min sitten
Aihe vapaa
8.
Pahus, ei kai palstan kunniavierailijaa odota pakkomuutto!
Latest: Super-Setis
34 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Ahdistus & hylätyksi tulemisen pelko & parisuhde
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu