J
"Jude"
Vieras
Mulla ei siis ole diagnosoitu sitä, mutta olen aika varma että kärsin siitä... mulla on jo pitemmän aikaa, varmaan viitisen vuotta ollut tätä ja välillä se helpottaa eikä haittaa elämää, mutta välillä se iskee pahasti ja nyt on taas muutaman viikon ollut huonompaa...
Mulla on siis järjetön kuoleman pelko, pelkään itseni ja lasteni puolesta. Tarkkailen itseäni, jos on esim.pää kipeä pelkään aivosyöpää yms. ja netistä vielä haen lisää tietoa oireista yms. ja saan lisää ahdistusta. Viikon ajan oli tuossa että en uskaltanut mennä nukkumaan koska pelkäsin etten aamulla herääkkään, saan jonkun kohtauksen yöllä tms. Ahdistun jos lapset lähtevät isänsä kanssa esim.autolla jonnekkin ilman mua, pelkään että joutuvat kolariin tms.
Nyt tosiaan tämä muutama viikko on ollut melkein kokoaikaista ahdistusta, tuntuu että seesteisempää kautta on paljon vähemmän... oireita tulee myös fyysisiä, mulla tulee fyysisesti paha olo, palan tunnetta kurkkuun ja rintaa alkaa puristamaan kun päästän tunteet valloilleen. Olen myös paljon itkuisempi ja vähän väliä on ajatuksia ja pelkoja.
Tämä on periaatteessa ihan järjetöntä, koska tiedän että kyse on nyt omasta päästä, mutta en voi tälle mitään! Ja noiden sairausten kanssa on aina se, että mitäs jos kuitenkin...?
Pystyn elämään pääsääntöisesti suht koht normaalia elämää, esim. töissä tajuan itsekkin että ylireagoin ja kun on muuta tekemistä ja ajateltavaa ahdistus jää taka-alalle. Mutta nyt kun tuntuu että on mennyt pahemmaksi, niin esim.töihin meneminen on vaikeampaa, koska musta tuntuu, että haluan olla lasten kanssa kotona ja suojella heitä ja ajattelen että haluan viettää aikani heidän kanssa, jos mulla ei aikaa enää paljoakaan ole.
Mulla ei mies eikä kukaan oikeastaan tiedä kuinka pahaa tämä välillä on, joten sekin että yritän pitää kulissit pystyssä, että kukaan ei saa tietää kuinka mua ahdistaa...
Musta tuntuu että tää homma on pian leviämässä käsiin, enkä tiedä mitä tehdä. Tämä on ensimmäinen kerta kun näin täysin tästä avaudun ja kaipaisin tosiaan jotain tukea.
Mulla on siis järjetön kuoleman pelko, pelkään itseni ja lasteni puolesta. Tarkkailen itseäni, jos on esim.pää kipeä pelkään aivosyöpää yms. ja netistä vielä haen lisää tietoa oireista yms. ja saan lisää ahdistusta. Viikon ajan oli tuossa että en uskaltanut mennä nukkumaan koska pelkäsin etten aamulla herääkkään, saan jonkun kohtauksen yöllä tms. Ahdistun jos lapset lähtevät isänsä kanssa esim.autolla jonnekkin ilman mua, pelkään että joutuvat kolariin tms.
Nyt tosiaan tämä muutama viikko on ollut melkein kokoaikaista ahdistusta, tuntuu että seesteisempää kautta on paljon vähemmän... oireita tulee myös fyysisiä, mulla tulee fyysisesti paha olo, palan tunnetta kurkkuun ja rintaa alkaa puristamaan kun päästän tunteet valloilleen. Olen myös paljon itkuisempi ja vähän väliä on ajatuksia ja pelkoja.
Tämä on periaatteessa ihan järjetöntä, koska tiedän että kyse on nyt omasta päästä, mutta en voi tälle mitään! Ja noiden sairausten kanssa on aina se, että mitäs jos kuitenkin...?
Pystyn elämään pääsääntöisesti suht koht normaalia elämää, esim. töissä tajuan itsekkin että ylireagoin ja kun on muuta tekemistä ja ajateltavaa ahdistus jää taka-alalle. Mutta nyt kun tuntuu että on mennyt pahemmaksi, niin esim.töihin meneminen on vaikeampaa, koska musta tuntuu, että haluan olla lasten kanssa kotona ja suojella heitä ja ajattelen että haluan viettää aikani heidän kanssa, jos mulla ei aikaa enää paljoakaan ole.
Mulla ei mies eikä kukaan oikeastaan tiedä kuinka pahaa tämä välillä on, joten sekin että yritän pitää kulissit pystyssä, että kukaan ei saa tietää kuinka mua ahdistaa...
Musta tuntuu että tää homma on pian leviämässä käsiin, enkä tiedä mitä tehdä. Tämä on ensimmäinen kerta kun näin täysin tästä avaudun ja kaipaisin tosiaan jotain tukea.
