ahdistuneisuushäiriö ja raskaus??

mä haluaisin hirveästi toisen lapsen,mutta pelkään tulla raskaaksi, koska ensimmäinen raskauteni oli todella vaikea. ainokaisemme on jo 1.5 vuoden ikäinen.
Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut (olen 30v nainen) psyykkisiä vaikeuksia, mutta ensimmäisessä raskaudessani sain kauhean paniikki/ahdistuneisuushäiriön ja lisäksi unettomuuden.
Ja nuo oireet tulivat raskauden puolivälin jälkeen, kun koimme mieheni kanssa elämämme pahimman kriisin, eräs läheisemme menehtyi.
Minulle sitten tuli aivan kauheita oireita, olin ihan sokissa pari viikkoa, ja sitten en saanut enää unta ja jouduin aloittamaan masennuslääkityksen (joka ei auttanut yhtään, sitten aika pian lopetin) ja söin pari kuukautta opamoxia iltaisin. Tätä kaikkea kesti reilu 2 kuukautta.
Kun minulle iski tuo paniikki/ahdistuneisuushäiriö, aloin tosissaan pelkäämään, että sairastun kokonaan, etten ikinä parane siitä, luulin tulevani hulluksi ja aivan kauheita...
Loppuraskaudesta aloin jo voimaan kohtalaisen hyvin ja sitten raskauden jälkeen ei ole ollut mitään oireita, tarvitsin vielä joskus nukahtamislääkkeitä, mutta harvemmin ja nyt en ole aikoihin enää tarvinnut.
Pelkään, että jos seuraavassa raskaudessa joudun kokemaan samaa paskaa. Olen syyttänyt itseäni kauheasti lääkkeistä joita jouduin raskausaikana käyttämään, kun en millään haluaisi vahingoittaa lapseni kehitystä. Rakastan valtavasti lastani, ja toivoisin, että saisin vielä toisen lapsen.
Olisiko kellään kokemusta?? onko paniikkihäiriö oireet ilmenneet uudelleen seur raskaudessa..

 

^^

 

Mulla kyllä uusi tokassa raskaudessa ja jouduin aloittamaan lääkityksen pitkän tauon jälkeen uudelleen.

 

mulla on ahdistuneisuushäiriö ja oon raskaana, syön masennuslääkkeitä ja olo on ihan ok. parempi ehkä kuin ennen raskautta, kun on jotain mitä odottaa...

 

sepä ikävää, kunpa itelle ei niin kävis....

 

itse kärsin myös jonkinlaisesta ahdistushäiriöstä. ahdistuneisuuden ovat aiheuttaneet kaikenlaiset fyysiset oireet, joten olen alkanut epäillä että olen vakavasti sairas. lääkäreillä olen rampannut 2 vuotta ja mitään vakavaa ei ole aihetta epäillä. oireet jatkuu edelleen. haluaisin vain saada varmistuksen ettei ole vakavaa. haaveilen kolmannesta lapsesta, mutta odotan että saan mielenrauhan. koeta saada mielellesi rauha!

 

niin pulla, kuinka sulla uusi? oliko sulla aiemmin, ennen raskauksia ollu sit samaa? vai vaan raskauksissa?

 

Toivotaan ettei sulle käy niin. Mulle oli parempi ja tietty vauvankin kannalta että söin lääkkeitä että pysyin järjissäni. Ilman lääkkeitä koko touhu olisi menny kamalaks ja unettomuuskin olisi kovasti vaivannu. Lääkäri kyllä huolehti todella että vauvalle olisi mahdollisimman vähän haittaa lääkkeistä. Pystyin luottamaan hyvin lääkäriin ja uskalsin syödä melko huolettomin mielin lääkkeitä. Lopetuskin onnistui sopivasti ennen laskettua aikaa.

 

Mulla ei ollu koskaan ollu mitään tuollaisia ongelmia ennen ekaa raskautta. Kaikki siis alkoi ekan raskauden aikana ja en aivan kunnolla päässy eroon ennen uutta raskautta vaikka väliä oli kolme vuotta. Olin kuitenkin ilman lääkitystä jo ennen tokaa raskautta. Tokassa raskaudessa kaikki taas paheni jo melko alussa ja lääkityksen aloitin jo muistaakseni 11 rv:lla.

 

ihanaa, että olette niin kannustavia. kyllä oikeasti tiedän, että ne ei aiheuta niin vakavia haittoja lapsille, ehkä ne vieroitusoireet on pahimmat. ja ehkä se on kaikkien kannalta siinä tilanteessa parempi, että syö lääkettä ja voi hyvin.
Pulla: Jouduitko syömään useampaakin lääkettä? oliko sinulla siis vain molempien raskauksien aikana sitä ahdistusta ja unettomuutta?
minulla ei ole koskaan ollut muulloin, kuin tuolloin kun olin raskaana ja se laukesi heti kun läheiseni kuoli. mutta parin kk jälkeen olo helpotti..

 

ai ehditkin vasta vaikuttiko ahdistukseesi jokin tietty asia?

 

Paria lääkettä söin. Mulla oli molempien raskauksien aikana ahdistusta ja unettomuutta, paniikkia ym.. Mutta näitä oireita oli myös vähäsen raskauksien välissä. Raskauksien aikaan oireet on todella voimistunu. Nyt kuopus on kolme vee ja lääkitystä ei oo käytössä, mitä nyt joskus nappaan rauhoittavan puolikkaan pahimpaan oloon. unettomuuteen söin kyllä aika kauan lääkettä vielä raskauden jälkeenkin.

 

niin just, mitä lääkettä söit unettomuuteen, saanko kysyä? siis raskauden jälkeen ja sen aikana?
ihanaa kun sulla on kaks lasta olispa minullakin, kauhea vauvakuume taas, mutta stressailen ehkä vähän turhaan näitä asioita

 

Varmaan olotilaani vaikutti suuri elämän muutos, vastuu lapsesta, yksinäisyys, huonot nukkumiset ja huono ruokailu ym.. Mutta kaikkein pahinta oli se kun pelkäsin sairastuvani vakavasti ja ajatus että silloin lapsi jää yksin. Tokassa raskaudessa kaikki edellisen raskauden ahdistus tuli mieleen ja eiköhän nuo hormoonit vaikuta myös.

 

Apua täytyy sanoa etten muista minkäniminen lääke raskauden aikana oli unettomuuteen, mutta sen jälkeen Triptyl. Muistelen etten saanu syödä raskauden aikana Triptyliä. SSRI-lääkkeitä oli taas mitä ne mitä söin ahdistukseen.

Kyllä mäkin stressasin kovasti asiaa etukäteen kun toista lasta mietittiin. Tiesin melko varmaks etukäteen että joudun aloittaan lääkityksen.

 

aivan.... sitä samaa minäkin pelkäsin.. minulla oli ihan hirveät olotilat, ja musta tuntuu,etten jaksais enää sellasia,nimittäin mä oikeasti pelkäsin tulevani hulluksi ja kaikkee mahollista, sit mä ahdistuin kaikesta mahdollisesta.
mä oon sitä just miettiny, et voiko olla, et raskaus teettää kaiken sit pahemmaks, vaik jostain oon lukenu, et paniikkihäiriön oireet voi lieventyä raskausaikana...
jos haluat kertoa, niin mitä lääkettä olet syönyt unettomuuteen?

 

Kyllä määkin pelkäsin tulevani hulluks. Pahimpina aikoina toivoin vaan että kuolisin pois. Aika ristiriitaista pelkäsin että lapsi jää ilman äitiä ja siltikin halusin kuolla.

 

noh taasen ehdit vastata mullahan laukaisi kauhea kriisi, läheisen kuolema sen paniikkihäiriön, mutta jospa se nyt jäisi tulematta, jos tulen raskaaksi mutta näyttääpä siitä muutkin selviävän, vaikka se tulisi.

 

onko tää se olemisen vaikeus ollakko vai ei.

 

Sulla ollu tosi suuri asia laukaievana tekijänä. Voihan hyvinkin olla ettei oireet nyt uusis sulla, mutta jos uusii niin siitäkin selviää tosissaan.

 

niin ja olen ajatellut, että jos oireet tulee, niin ei ne varmaan tule sitten niin voimakkaina... (jospa sitten raskausaika olisi muutoin seesteistä, että eimitään ikävää tapahtuis läheisille)
Toivossa on hyvä elää.

 

Toivotan sulle onnea ja tsemppiä mitä ikinä päätätkin tai päätättekin raskauden suhteen. Toivon että kaikki menee hyvin ja mikäli oireet uusii, niin toivon että saat hyvä lääkärin avuksesi. Mun on pakko mennä nyt nukkuun. Hyvää yötä!

 

kiitos!

 

onko täällä muita, joilla ois vastaavasta kokemusta??

 

onko tääl muita, joil ois kokemusta? haluis tietää