Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
ahdistuneisuuden fyysiset oireet
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Hematiitti, post: 30571608, member: 135429"]</p><p>Heipä taas, Jampu. Minun sairastamiset omassa lapsuudessa menivät näin ja selittävät kyllä hyvin suhtautumiseni sairauksiin. Äitini hermostui aina kun sairastui. Ilmeisesti hän pelkäsi sairauksia. Ensin hän huusi ja sitten piti hävitä poissa silmistä. Eli meillä sairas pysyi poissa äidin silmistä omassa huoneessa ja oven piti olla kiinni. Äidiltä ei saanut mitään huomiota, siis sellaista normaalia sairaanhoitoa. Hän ei katsonut, ei kysellyt, tuletko syömään jne. Muistan varsin hyvin, että minulla tuli verta nenästä hyvin herkästi. Aloin itse pelätä nenäverenvuotoa sen vuoksi, että äitin raivostui. Hän saattoi huutaa hirveästi ja kun oikein siitä suuttui, löi. Enhän minä voinut sille mitään, että talvet tekivät minulle tämän tepposen aina. Aloin piilotella vaivaa ja muistan pitäneeni itseäni hyvin viallisena, kun kehoni ei totellut.</p><p></p><p>Sairastin todella paljon, ainakin tuntuu sultä. Tosin tilasin vastikää kaikki lapsuuden sairauskertomukset ja tottahan se oli. Minun ongelmaksi tuli kurkkupaiseet, nielutulehdukset ja kaikki kurkkuun liittyvä. Yhden kerran nieluni turposi kiinni. Sitä ennen soitin töihin äidilleni, että en pysty kohta hengittämään ja puhuminen oli kipujen vuoksi melkin mahdotonta, ei hän välittänyt. onneksi vaarini asui naapurissa ja oli vielä elossa, hän lähetti lääkäriin, ja jouduin pikana leikkaukseen, etten tukehdu. Kotiin tulessa isä kyllä oli järkyttynyt, mutta äiti passitti omaan huoneeseen. Tuosta minulle jäi hirmu trauma. Olisin niin kaivannut lohdutusta ja syliä, koska tunsin että kuolen kohta tukehtumalla.</p><p></p><p>En siis ihmettele, että minun on vaikea aikuisena hyväksyä mitään kehoni oireita ja reaktioita. koen ne alitajuisesti hirveän hävettävinä, merkkinä heikkoudesta ja huonoimmuudesta. Käperryn aina yksinäisyyteen, kun kehoni oireilee, vaikka silloin olisi ihan hyvä etsiä sitä seuraa ja keskustella lukot auki. Sama toive se on minullakuin ollut. Olla mahdollisimman helppo lapsi, mutta se tuo minun keho petti minut aina. Ei antanut olla sitä. </p><p></p><p>Isältäni hain huomiota ja sain sitä, koska olin liikunnallisesti lahjakas. Kilpailin ja pärjäsin, mutta kun loukkaannuin, niin että en pystynyt edes kävelemään ja vuoden toipumisen jälkeen kävi ilmi, että kilpaurheilu on takana, hyvä jos pystyn juoksemaan kuin muutamana päivänä viikossa kipeytymättä. Lantioni meni tuossa onnettomuudessa rikki ja vinoon. Nykyisin osaa itse laittaa sen hieman enemmän oikeaa asentoon. No kilpaurheilu kun loppui, ei isäni enää ilmeisesti osannut tai sitten ei halunnut puhua mitään. Muutuin hänellekin näkymättömäksi. Muistan kuinka kauhea olo minulla oli. Elämälläni ei ollut enää mitään tarkoitusta. minulta vietiin se, millä sain edes jonkinlaista positiivista huomiota.</p><p></p><p>Tämä harrastus kuitenkin oli sellainen, jossa ruoskin kehoani armotta. Muistan kuinka oksensin välillä treeneissä, jos juoksu ei luistanut olin pettynyt kehooni, että se tuotti isälle pettymyksen, eikä menestynyt jne. Olen todellakin alkanut ymmärtämään suhdettani kehoon, miksi se on niin julmaa ja hyväksymtöntä. Enhän ikinä vaatisi keneltäkään toislta tällaista. Onneksi olen oppinut olemaan armollisempi. Nykyisin olen suorastaan laiska, mutta pistän sen sen piikkiin, että pitää käydä molemmissa ääripäissä, että löytää kultaisne keski tien <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Voi että on ihanaa lukea juttujanne. kiitos, että jaatte niitä</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Hematiitti, post: 30571608, member: 135429"] Heipä taas, Jampu. Minun sairastamiset omassa lapsuudessa menivät näin ja selittävät kyllä hyvin suhtautumiseni sairauksiin. Äitini hermostui aina kun sairastui. Ilmeisesti hän pelkäsi sairauksia. Ensin hän huusi ja sitten piti hävitä poissa silmistä. Eli meillä sairas pysyi poissa äidin silmistä omassa huoneessa ja oven piti olla kiinni. Äidiltä ei saanut mitään huomiota, siis sellaista normaalia sairaanhoitoa. Hän ei katsonut, ei kysellyt, tuletko syömään jne. Muistan varsin hyvin, että minulla tuli verta nenästä hyvin herkästi. Aloin itse pelätä nenäverenvuotoa sen vuoksi, että äitin raivostui. Hän saattoi huutaa hirveästi ja kun oikein siitä suuttui, löi. Enhän minä voinut sille mitään, että talvet tekivät minulle tämän tepposen aina. Aloin piilotella vaivaa ja muistan pitäneeni itseäni hyvin viallisena, kun kehoni ei totellut. Sairastin todella paljon, ainakin tuntuu sultä. Tosin tilasin vastikää kaikki lapsuuden sairauskertomukset ja tottahan se oli. Minun ongelmaksi tuli kurkkupaiseet, nielutulehdukset ja kaikki kurkkuun liittyvä. Yhden kerran nieluni turposi kiinni. Sitä ennen soitin töihin äidilleni, että en pysty kohta hengittämään ja puhuminen oli kipujen vuoksi melkin mahdotonta, ei hän välittänyt. onneksi vaarini asui naapurissa ja oli vielä elossa, hän lähetti lääkäriin, ja jouduin pikana leikkaukseen, etten tukehdu. Kotiin tulessa isä kyllä oli järkyttynyt, mutta äiti passitti omaan huoneeseen. Tuosta minulle jäi hirmu trauma. Olisin niin kaivannut lohdutusta ja syliä, koska tunsin että kuolen kohta tukehtumalla. En siis ihmettele, että minun on vaikea aikuisena hyväksyä mitään kehoni oireita ja reaktioita. koen ne alitajuisesti hirveän hävettävinä, merkkinä heikkoudesta ja huonoimmuudesta. Käperryn aina yksinäisyyteen, kun kehoni oireilee, vaikka silloin olisi ihan hyvä etsiä sitä seuraa ja keskustella lukot auki. Sama toive se on minullakuin ollut. Olla mahdollisimman helppo lapsi, mutta se tuo minun keho petti minut aina. Ei antanut olla sitä. Isältäni hain huomiota ja sain sitä, koska olin liikunnallisesti lahjakas. Kilpailin ja pärjäsin, mutta kun loukkaannuin, niin että en pystynyt edes kävelemään ja vuoden toipumisen jälkeen kävi ilmi, että kilpaurheilu on takana, hyvä jos pystyn juoksemaan kuin muutamana päivänä viikossa kipeytymättä. Lantioni meni tuossa onnettomuudessa rikki ja vinoon. Nykyisin osaa itse laittaa sen hieman enemmän oikeaa asentoon. No kilpaurheilu kun loppui, ei isäni enää ilmeisesti osannut tai sitten ei halunnut puhua mitään. Muutuin hänellekin näkymättömäksi. Muistan kuinka kauhea olo minulla oli. Elämälläni ei ollut enää mitään tarkoitusta. minulta vietiin se, millä sain edes jonkinlaista positiivista huomiota. Tämä harrastus kuitenkin oli sellainen, jossa ruoskin kehoani armotta. Muistan kuinka oksensin välillä treeneissä, jos juoksu ei luistanut olin pettynyt kehooni, että se tuotti isälle pettymyksen, eikä menestynyt jne. Olen todellakin alkanut ymmärtämään suhdettani kehoon, miksi se on niin julmaa ja hyväksymtöntä. Enhän ikinä vaatisi keneltäkään toislta tällaista. Onneksi olen oppinut olemaan armollisempi. Nykyisin olen suorastaan laiska, mutta pistän sen sen piikkiin, että pitää käydä molemmissa ääripäissä, että löytää kultaisne keski tien :) Voi että on ihanaa lukea juttujanne. kiitos, että jaatte niitä [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Järjestä seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan: 3 6 1
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Eurovaalit ovat henkilövaalit, johon SDP ei satsannut, koska kotimaassa on tarpeeksi korjattavaa
Tänään 18:40
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Kilttimiehen vaimo sai Tramalia 😵💫
Tänään 17:41
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Pariisi-Kultaranta 6-0
Tänään 17:35
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Eipäs ole suuren suuri tuo budjetti
Tänään 13:49
viisikymppinen isoäiti
11 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Vihreä liikenne on täysin holtitonta ja liikennesäännöistä piittaamatonta
Tänään 11:33
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
6.
"Päivälleen vuosi sitten: Pekka Haavisto johti Alexander Stubbia 63-37"
Tänään 11:16
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Minulla on hempee mielinen poika
Tänään 11:10
viisikymppinen isoäiti
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
"Ylen toimittajalle huomautettiin, kun jutussa oli liikaa heteromiehiä, aktivistit kouluttavat toimittajia – Tämä ei ole journalismia!"
Tänään 11:06
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Olen tähän asti ajatellut, että persut on pienituloisien ja köyhien puolella
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 11:36
Luettu: 930
Aihe vapaa
2.
Kansa antoi haisevan vastalauseensa persuille - Li Anderssonille n. 200.000 ääntä
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:35
Luettu: 906
Aihe vapaa
3.
Sanna Marin olisi räjäyttänyt SDP:n eurovaalipotin
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:09
Luettu: 713
Aihe vapaa
4.
Media onnistui tuhoamaan perussuomalaisten vaalivoiton
Started by vierailija
Tiistai klo 10:36
Luettu: 590
Aihe vapaa
5.
Vasemmistoliitto ohitti Demarit, Keskustan, Persut ja Vihreät
Started by vierailija
Sunnuntai klo 21:12
Luettu: 580
Aihe vapaa
6.
Sanna Marin luopui mustasta nahkatakistaan ja vaihtoi seksyihin pyllybikineihin
Started by vierailija
Maanantai klo 23:49
Luettu: 563
Aihe vapaa
7.
no mitenkäs tämä uudistus vaikuttaa elämääsi
Started by viisikymppinen isoäiti
Tiistai klo 10:28
Luettu: 537
Aihe vapaa
8.
Venäjä vie tehokkaimman ydinasetuotteita tuottavan ydinreaktorinsa kuubaan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 00:49
Luettu: 534
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Kilttimiehen vaimo sai Tramalia 😵💫
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Miehet. Kumman punikin kanssa olisit mieluummin ’sillälailla’? Li vai Sanna M?
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
Haaveena vauva 2025
Latest: Tyyn3
14 min sitten
Lapsen saaminen
4.
Pariisi-Kultaranta 6-0
Latest: Echo
23 min sitten
Aihe vapaa
5.
Huono vaalitulos on hajottamassa demareita kahteen keskenään riitelevään leiriin
Latest: vierailija
25 min sitten
Aihe vapaa
6.
K/B-komposti
Latest: vierailija
26 min sitten
Aihe vapaa
7.
Li Anderssonille annetut äänet menivät hukkaan - ei saa mitään aikaiseksi Brysselissä
Latest: vierailija
37 min sitten
Aihe vapaa
8.
Oletko maistanut muurahaisen pissaa?
Latest: vierailija
37 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
ahdistuneisuuden fyysiset oireet
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu