Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
ahdistuneisuuden fyysiset oireet
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="JAMPU, post: 30571208, member: 135778"]</p><p>Niin tuttua juttua.... </p><p>Lapsena olin kiltti koska sitten minustakin tykättiin, ehkä?!! </p><p>Seitsemän vanhana meinasin kuolla kun umppari puhkesi. Lääkärit olivat sitä mieltä että se on koulujännitystä, lopuksi olin niin kipeä etten enään päässyt sinne kouluun jännittämään. Sitten yhtenä sunnuntai-iltana olin jo niin heikko että äitini vei minut sairaalaan ja sanoi että ei vie minua enään kotiin että se lapsihan kohta kuolee meidän käsiin, lääkäri totesi että niin kuoleekin jos ei hoideta, täällä on umppari puhjennut, aluesairaalassa leikattiin, vaikkei siellä lapsia leikattu, mutta ei ollut aikaa siirtää mihinkään. Silloin sain huomiota vanhemmilta, eniten isältä. Kun olin vakavasti sairas sain huomiota! Olin lapsena kiltti, hiljainen ja ahkera, en aiheuttanut päänvaivaa kellekkään, toivoin niin että minusta olisi tykätty ja että olisin saanut huomiota. </p><p>Lapsena pelkäsin että minulla on luusyöpä (kaverini kuoli luusyöpään) ja että kuolen siihen, jalat olivat aina kipeät (niinkuin nytkin) itkin iltaisin että miltähän vanhemmista sitten tuntuu kun kuolen, onkohan niillä sitten paha olo. Murehdin sitä miltä muista tuntuu. Pelostani en uskaltanut puhua kellekkään. Nuorena tein paljon töitä ja sitten minua kehuttiin. Ansaitsin hyväksyntää.</p><p></p><p>16-vuotiaana muutin yhteen entisen exän kanssa, elimme välillä erossa ja välillä yhdessä, minulla oli toiveita jotka eivät koskaan toteutuneet. Minä yritin suorittaa elämää, tehdä kaikki niin että olisi hyvä olla. Olin hänen elämässään sijalla jossain kuus, seitsemän... No kaikesta huolimatta kulissit olivat hyvät. Kun sain esikoisen 34 vuotiaana menimme naimisiin, (halusin saman sukunimen lapsien kanssa (se oli minulle niin tärkeää) koska oli selvää tietenkin että lapselle annetaan miehen sukunimi. Kun odotin toista lastamme hain avioeropaperit, olin niin poikki siitä että olin aamusta iltaan lapseni kanssa ja mieheni meni ja eli elämäänsä, meillä oli aina vieraita ja viina virtasi. Minä tein ruokia, palvelin, passasin ja siivosin. Toinen lapsi syntyi ja jotenkin ajattelin että elän näiden ihanien pienten rakkaiden kanssa että kyllä minä jaksan. Eropaperit jäi vaatepinon alle, en jaksanut ajatellakkaan oikeasti että lähden. Kävin psykologilla samaan aikaan, hän aina kysyi että kuinka ajattelen sen että minun pitää itsekkin saada jotain jostain että jaksan, mikä on minun voimavarani? Olin yksin, niin yksin. En jaksanut enää pitää kotia edustuskunnossa, alkoi riidat. En jaksanut oikein mitään. Sitten erään riitelyn lopuksi mieheni raivotessa hän haki eropaperit ja käski panna nimen alle että hän hoitaa ne eteenpäin. Laitoin nimet paperiin ja siitä sitten alkoi tämä elämä. Muutin lasten kanssa pois rakentamastamme omakotitalosta, paikka maalla jota rakastin älyttömästi. </p><p></p><p>Eli kun olen ollut kiltti olen saanut hyväksyntää, kun olen ollut ahkera olen saanut arvostusta ja kun olen ollut kuoleman sairas minusta on aidosti huolehdittu ja välitetty. </p><p>Tästä syndroomasta minä taistelen itseäni vapaaksi, mutta olen tehnyt sitä nyt monta vuotta ihan yksin, niin yksin. En ole käynyt missään juttelemassa, syynsä siihenkin. Nyt sitten sairastun kun mieli haluaa että parantuisin, mutta en saa tehtyä itelleni mitään, kroppa pistää minut henkisesti töihin, se pakottaa minut!!!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="JAMPU, post: 30571208, member: 135778"] Niin tuttua juttua.... Lapsena olin kiltti koska sitten minustakin tykättiin, ehkä?!! Seitsemän vanhana meinasin kuolla kun umppari puhkesi. Lääkärit olivat sitä mieltä että se on koulujännitystä, lopuksi olin niin kipeä etten enään päässyt sinne kouluun jännittämään. Sitten yhtenä sunnuntai-iltana olin jo niin heikko että äitini vei minut sairaalaan ja sanoi että ei vie minua enään kotiin että se lapsihan kohta kuolee meidän käsiin, lääkäri totesi että niin kuoleekin jos ei hoideta, täällä on umppari puhjennut, aluesairaalassa leikattiin, vaikkei siellä lapsia leikattu, mutta ei ollut aikaa siirtää mihinkään. Silloin sain huomiota vanhemmilta, eniten isältä. Kun olin vakavasti sairas sain huomiota! Olin lapsena kiltti, hiljainen ja ahkera, en aiheuttanut päänvaivaa kellekkään, toivoin niin että minusta olisi tykätty ja että olisin saanut huomiota. Lapsena pelkäsin että minulla on luusyöpä (kaverini kuoli luusyöpään) ja että kuolen siihen, jalat olivat aina kipeät (niinkuin nytkin) itkin iltaisin että miltähän vanhemmista sitten tuntuu kun kuolen, onkohan niillä sitten paha olo. Murehdin sitä miltä muista tuntuu. Pelostani en uskaltanut puhua kellekkään. Nuorena tein paljon töitä ja sitten minua kehuttiin. Ansaitsin hyväksyntää. 16-vuotiaana muutin yhteen entisen exän kanssa, elimme välillä erossa ja välillä yhdessä, minulla oli toiveita jotka eivät koskaan toteutuneet. Minä yritin suorittaa elämää, tehdä kaikki niin että olisi hyvä olla. Olin hänen elämässään sijalla jossain kuus, seitsemän... No kaikesta huolimatta kulissit olivat hyvät. Kun sain esikoisen 34 vuotiaana menimme naimisiin, (halusin saman sukunimen lapsien kanssa (se oli minulle niin tärkeää) koska oli selvää tietenkin että lapselle annetaan miehen sukunimi. Kun odotin toista lastamme hain avioeropaperit, olin niin poikki siitä että olin aamusta iltaan lapseni kanssa ja mieheni meni ja eli elämäänsä, meillä oli aina vieraita ja viina virtasi. Minä tein ruokia, palvelin, passasin ja siivosin. Toinen lapsi syntyi ja jotenkin ajattelin että elän näiden ihanien pienten rakkaiden kanssa että kyllä minä jaksan. Eropaperit jäi vaatepinon alle, en jaksanut ajatellakkaan oikeasti että lähden. Kävin psykologilla samaan aikaan, hän aina kysyi että kuinka ajattelen sen että minun pitää itsekkin saada jotain jostain että jaksan, mikä on minun voimavarani? Olin yksin, niin yksin. En jaksanut enää pitää kotia edustuskunnossa, alkoi riidat. En jaksanut oikein mitään. Sitten erään riitelyn lopuksi mieheni raivotessa hän haki eropaperit ja käski panna nimen alle että hän hoitaa ne eteenpäin. Laitoin nimet paperiin ja siitä sitten alkoi tämä elämä. Muutin lasten kanssa pois rakentamastamme omakotitalosta, paikka maalla jota rakastin älyttömästi. Eli kun olen ollut kiltti olen saanut hyväksyntää, kun olen ollut ahkera olen saanut arvostusta ja kun olen ollut kuoleman sairas minusta on aidosti huolehdittu ja välitetty. Tästä syndroomasta minä taistelen itseäni vapaaksi, mutta olen tehnyt sitä nyt monta vuotta ihan yksin, niin yksin. En ole käynyt missään juttelemassa, syynsä siihenkin. Nyt sitten sairastun kun mieli haluaa että parantuisin, mutta en saa tehtyä itelleni mitään, kroppa pistää minut henkisesti töihin, se pakottaa minut!!! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta vokaalia on sanassa AASI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Raskauden keskeytys
52 min sitten
Liblikas
0 Viestiä
Lapsen saaminen
2.
"Liikevaihdoltaan maailman suurin yritys, amerikkalainen vähittäiskauppajätti Walmart luopuu useista DEI-käytännöistä, kertoo CBS News."
Tänään 13:06
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Kepu haluaa vaihtaa kansan
Tänään 13:03
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
"Kansalaisuuden saamisen edellytyksiä tiukennetaan – ministeri Rantanen: “Suomen kansalaisuus ei ole automaatio”"
Tänään 13:00
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
"Koulu Helsingingin Pukinmäessä ajautui kaaokseen: Syynä joukko väkivaltaisia oppilaita"
Tänään 12:37
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
6.
"Lakivaliokunta iloitsee silpomisen rangaistavuuden selkeytymisestä – “Perussuomalainen oikeusministeri tarvittiin tämän lain säätämiseksi”"
Tänään 12:32
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
"Sisäministeriöltä lakimuutoksia turvapaikkaprosessiin – lomailua lähtömaissa ei enää sallittaisi"
Tänään 12:30
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Vihreiden ja vasemmistoliiton talousvaihtoehto järkyttää: Säästöjen ja työllisyystoimien perumista, lisää veroja, lisää maahanmuuttoa ja..."
Tänään 12:28
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 753
Aihe vapaa
3.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 637
Aihe vapaa
4.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 540
Aihe vapaa
5.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 474
Aihe vapaa
6.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 471
Aihe vapaa
7.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 464
Aihe vapaa
8.
Relaatio 1071
Started by vierailija
Eilen 12:45
Luettu: 404
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
2.
Syysfiilistelijät 2024
Latest: Aigguli
3 min sitten
Aihe vapaa
3.
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen vaihtoehtobudjetti on höttöä täynnä
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
4.
Haaveena vauva 2025
Latest: vierailija
11 min sitten
Lapsen saaminen
5.
Vauvat Aihe vapaa -keskustelun venäjäfobia. Yksikin sana Venäjän hyökkäyksen etenemisestä ja pamahtaa bannit.
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
6.
"Liikevaihdoltaan maailman suurin yritys, amerikkalainen vähittäiskauppajätti Walmart luopuu useista DEI-käytännöistä, kertoo CBS News."
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
7.
Pyhyys kielletään yhteiskunnasta mm. kouluista ja epäpyyhyyttä tuodaan tilalle
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
8.
Keski-ikäistyminen on perseestä.
Latest: vierailija
31 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
ahdistuneisuuden fyysiset oireet
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
