Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
ahdistuneisuuden fyysiset oireet
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="JAMPU, post: 30571208, member: 135778"]</p><p>Niin tuttua juttua.... </p><p>Lapsena olin kiltti koska sitten minustakin tykättiin, ehkä?!! </p><p>Seitsemän vanhana meinasin kuolla kun umppari puhkesi. Lääkärit olivat sitä mieltä että se on koulujännitystä, lopuksi olin niin kipeä etten enään päässyt sinne kouluun jännittämään. Sitten yhtenä sunnuntai-iltana olin jo niin heikko että äitini vei minut sairaalaan ja sanoi että ei vie minua enään kotiin että se lapsihan kohta kuolee meidän käsiin, lääkäri totesi että niin kuoleekin jos ei hoideta, täällä on umppari puhjennut, aluesairaalassa leikattiin, vaikkei siellä lapsia leikattu, mutta ei ollut aikaa siirtää mihinkään. Silloin sain huomiota vanhemmilta, eniten isältä. Kun olin vakavasti sairas sain huomiota! Olin lapsena kiltti, hiljainen ja ahkera, en aiheuttanut päänvaivaa kellekkään, toivoin niin että minusta olisi tykätty ja että olisin saanut huomiota. </p><p>Lapsena pelkäsin että minulla on luusyöpä (kaverini kuoli luusyöpään) ja että kuolen siihen, jalat olivat aina kipeät (niinkuin nytkin) itkin iltaisin että miltähän vanhemmista sitten tuntuu kun kuolen, onkohan niillä sitten paha olo. Murehdin sitä miltä muista tuntuu. Pelostani en uskaltanut puhua kellekkään. Nuorena tein paljon töitä ja sitten minua kehuttiin. Ansaitsin hyväksyntää.</p><p></p><p>16-vuotiaana muutin yhteen entisen exän kanssa, elimme välillä erossa ja välillä yhdessä, minulla oli toiveita jotka eivät koskaan toteutuneet. Minä yritin suorittaa elämää, tehdä kaikki niin että olisi hyvä olla. Olin hänen elämässään sijalla jossain kuus, seitsemän... No kaikesta huolimatta kulissit olivat hyvät. Kun sain esikoisen 34 vuotiaana menimme naimisiin, (halusin saman sukunimen lapsien kanssa (se oli minulle niin tärkeää) koska oli selvää tietenkin että lapselle annetaan miehen sukunimi. Kun odotin toista lastamme hain avioeropaperit, olin niin poikki siitä että olin aamusta iltaan lapseni kanssa ja mieheni meni ja eli elämäänsä, meillä oli aina vieraita ja viina virtasi. Minä tein ruokia, palvelin, passasin ja siivosin. Toinen lapsi syntyi ja jotenkin ajattelin että elän näiden ihanien pienten rakkaiden kanssa että kyllä minä jaksan. Eropaperit jäi vaatepinon alle, en jaksanut ajatellakkaan oikeasti että lähden. Kävin psykologilla samaan aikaan, hän aina kysyi että kuinka ajattelen sen että minun pitää itsekkin saada jotain jostain että jaksan, mikä on minun voimavarani? Olin yksin, niin yksin. En jaksanut enää pitää kotia edustuskunnossa, alkoi riidat. En jaksanut oikein mitään. Sitten erään riitelyn lopuksi mieheni raivotessa hän haki eropaperit ja käski panna nimen alle että hän hoitaa ne eteenpäin. Laitoin nimet paperiin ja siitä sitten alkoi tämä elämä. Muutin lasten kanssa pois rakentamastamme omakotitalosta, paikka maalla jota rakastin älyttömästi. </p><p></p><p>Eli kun olen ollut kiltti olen saanut hyväksyntää, kun olen ollut ahkera olen saanut arvostusta ja kun olen ollut kuoleman sairas minusta on aidosti huolehdittu ja välitetty. </p><p>Tästä syndroomasta minä taistelen itseäni vapaaksi, mutta olen tehnyt sitä nyt monta vuotta ihan yksin, niin yksin. En ole käynyt missään juttelemassa, syynsä siihenkin. Nyt sitten sairastun kun mieli haluaa että parantuisin, mutta en saa tehtyä itelleni mitään, kroppa pistää minut henkisesti töihin, se pakottaa minut!!!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="JAMPU, post: 30571208, member: 135778"] Niin tuttua juttua.... Lapsena olin kiltti koska sitten minustakin tykättiin, ehkä?!! Seitsemän vanhana meinasin kuolla kun umppari puhkesi. Lääkärit olivat sitä mieltä että se on koulujännitystä, lopuksi olin niin kipeä etten enään päässyt sinne kouluun jännittämään. Sitten yhtenä sunnuntai-iltana olin jo niin heikko että äitini vei minut sairaalaan ja sanoi että ei vie minua enään kotiin että se lapsihan kohta kuolee meidän käsiin, lääkäri totesi että niin kuoleekin jos ei hoideta, täällä on umppari puhjennut, aluesairaalassa leikattiin, vaikkei siellä lapsia leikattu, mutta ei ollut aikaa siirtää mihinkään. Silloin sain huomiota vanhemmilta, eniten isältä. Kun olin vakavasti sairas sain huomiota! Olin lapsena kiltti, hiljainen ja ahkera, en aiheuttanut päänvaivaa kellekkään, toivoin niin että minusta olisi tykätty ja että olisin saanut huomiota. Lapsena pelkäsin että minulla on luusyöpä (kaverini kuoli luusyöpään) ja että kuolen siihen, jalat olivat aina kipeät (niinkuin nytkin) itkin iltaisin että miltähän vanhemmista sitten tuntuu kun kuolen, onkohan niillä sitten paha olo. Murehdin sitä miltä muista tuntuu. Pelostani en uskaltanut puhua kellekkään. Nuorena tein paljon töitä ja sitten minua kehuttiin. Ansaitsin hyväksyntää. 16-vuotiaana muutin yhteen entisen exän kanssa, elimme välillä erossa ja välillä yhdessä, minulla oli toiveita jotka eivät koskaan toteutuneet. Minä yritin suorittaa elämää, tehdä kaikki niin että olisi hyvä olla. Olin hänen elämässään sijalla jossain kuus, seitsemän... No kaikesta huolimatta kulissit olivat hyvät. Kun sain esikoisen 34 vuotiaana menimme naimisiin, (halusin saman sukunimen lapsien kanssa (se oli minulle niin tärkeää) koska oli selvää tietenkin että lapselle annetaan miehen sukunimi. Kun odotin toista lastamme hain avioeropaperit, olin niin poikki siitä että olin aamusta iltaan lapseni kanssa ja mieheni meni ja eli elämäänsä, meillä oli aina vieraita ja viina virtasi. Minä tein ruokia, palvelin, passasin ja siivosin. Toinen lapsi syntyi ja jotenkin ajattelin että elän näiden ihanien pienten rakkaiden kanssa että kyllä minä jaksan. Eropaperit jäi vaatepinon alle, en jaksanut ajatellakkaan oikeasti että lähden. Kävin psykologilla samaan aikaan, hän aina kysyi että kuinka ajattelen sen että minun pitää itsekkin saada jotain jostain että jaksan, mikä on minun voimavarani? Olin yksin, niin yksin. En jaksanut enää pitää kotia edustuskunnossa, alkoi riidat. En jaksanut oikein mitään. Sitten erään riitelyn lopuksi mieheni raivotessa hän haki eropaperit ja käski panna nimen alle että hän hoitaa ne eteenpäin. Laitoin nimet paperiin ja siitä sitten alkoi tämä elämä. Muutin lasten kanssa pois rakentamastamme omakotitalosta, paikka maalla jota rakastin älyttömästi. Eli kun olen ollut kiltti olen saanut hyväksyntää, kun olen ollut ahkera olen saanut arvostusta ja kun olen ollut kuoleman sairas minusta on aidosti huolehdittu ja välitetty. Tästä syndroomasta minä taistelen itseäni vapaaksi, mutta olen tehnyt sitä nyt monta vuotta ihan yksin, niin yksin. En ole käynyt missään juttelemassa, syynsä siihenkin. Nyt sitten sairastun kun mieli haluaa että parantuisin, mutta en saa tehtyä itelleni mitään, kroppa pistää minut henkisesti töihin, se pakottaa minut!!! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KIRAHVI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Zuvakkien pitää yrittää pilata jopa Suviseurat
17 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
"Kuka pysyy näissä enää perässä? Trans-yhdistys hyljeksii Prideä, koska Zalandon nettikauppa on jaotellut vaatteensa miehille ja naisille"
26 min sitten
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Sanna ja Greta pridessä :-0
Tänään 12:45
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
4.
AlepAnnan hoitoonohjaus?
Tänään 12:36
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Saksassa vasemmistolaiset hyökkäsivät isolla joukolla poliisin kimppuun
Tänään 12:11
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Ranskan presidentti Macron pelkää monikuIttuurin aiheuttavan Ranskassa sisällissodan
Tänään 11:59
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Yhyy, vankeja ei kohdella vankiloissa mitä suurimmalla kunnioituksella
Tänään 10:59
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Yhdysvaltain entinen demokraattipresidentti Barack Obama kommentoi perjantaina presidentti Joe Bidenin epäonnistunutta esiintymistä
Tänään 10:51
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Onnenarpa ja Janne Antin
Started by vierailija
Keskiviikko klo 08:38
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Mitä Ryyd-Willen pitäisi lukea? No tiilenpäitä pari vuotta ainakin. Varsinainen p*rvo skandaaliministeri 😤
Started by vierailija
Maanantai klo 15:33
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
Ihana Greta hurmaa huomenna koko Helsingin
Started by vierailija
Maanantai klo 16:45
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Stubb ja Orpo esim tuomitsivat Oulun kantasuomalaisten tekemät rasistiset puukotukset. Mutta mikseivät he tuomitse viidakkoveitsillä huitovia mamuja??
Started by vierailija
Sunnuntai klo 05:24
Luettu: 882
Aihe vapaa
5.
Lestadiolaisuuden jättäminen
Started by vierailija
Sunnuntai klo 19:27
Luettu: 687
Aihe vapaa
6.
Kreikassa aletaan tekemään kuusipäiväistä työviikkoa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:57
Luettu: 529
Aihe vapaa
7.
Heh he-hee 😃 Naisoletetun Sanna-hysteerikon Sdp on repeämässä suvakismin takia. Hunajata hunajata 🍯 😋
Started by vierailija
Tiistai klo 06:40
Luettu: 524
Aihe vapaa
8.
67-vuotias Timo Pettay kertoo eläneensä koko elämänsä tukien varassa, koska häntä ei ole huvittanut tehdä töitä
Started by vierailija
Torstai klo 11:24
Luettu: 521
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Yhdysvaltain entinen demokraattipresidentti Barack Obama kommentoi perjantaina presidentti Joe Bidenin epäonnistunutta esiintymistä
Latest: Palstapesu
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Putinistit, miten sitten suunne panette, jos juotte syanidilla tai viruksilla terästettyä hanavettä? Vesihuoltolaitoksilla vakoilua ja murtautumisia!
Latest: Palstapesu
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
AlepAnnan hoitoonohjaus?
Latest: Palstapesu
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
Yhyy, vankeja ei kohdella vankiloissa mitä suurimmalla kunnioituksella
Latest: Palstapesu
7 min sitten
Aihe vapaa
5.
"Kuka pysyy näissä enää perässä? Trans-yhdistys hyljeksii Prideä, koska Zalandon nettikauppa on jaotellut vaatteensa miehille ja naisille"
Latest: Palstapesu
8 min sitten
Aihe vapaa
6.
Sanna ja Greta pridessä :-0
Latest: Palstapesu
10 min sitten
Aihe vapaa
7.
Lokakuiset
Latest: aida91
14 min sitten
Lapsen saaminen
8.
K/B-komposti
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
ahdistuneisuuden fyysiset oireet
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu