ahdistavat ajatukset

[en jaksa tätä enää]

Mikä ihme minua vaivaa. Tai miten voisin auttaa itseäni, että olisi parempi olla parisuhteessa.

Ollaan oltu yhdessä jo seitsemän vuotta, ja meillä on vajaan vuoden ikäinen lapsikin. kaikki on ollut koko ajan ihan hyvin. Tavallista elämää on vietetty. Mutta minua ahdistaa, ja ihan typerät jutut, enkä tiedä miten pääsen kaikista ihme ajatuksista eroon.

No, asiat jotka minua ahdistavat liittyvät miehen menneisyyteen. Hänellä on ollut yksi pitkä suhde ja sitten useita yhden illan suhteita. Itselläni taas ei ole ehtinyt olenmaan oikein mitään ennen tätä suhdetta. Kuvittelen, että mies vertaa minua aikaisempiin suhteisiinsa. Vaikkei ole mitään syytä, uskottelen itselleni, että olen varmasti kaikessa huonompi ja en ole miehelleni tarpeeksi. Sitten kuvittelen häntä niisssä aikaisemmissa jutuissa, näen jopa painajaisia, kuinka hän lähtee jonkun naisen matkaan. Kadulla, kun näen kauniita naisia, ajattelen, että voisikohan tuo olla joku niistä yhdenillan jutuista, pitäisiköhän minunkin olla tuon näköinen jne..( varsinkin, jos mies sattuu katsomaan naista vähänkään pidempään)

Olen jutellut miehelleni, ja hän ihmettelee ajatuksiani, koska kaikki todellakin on meillä ihan hyvin, eikä hänellä kuulemmma ole tarvetta verrata minua keneenkään eikä muistella menneisyyttä. Mutta kai minulla on sitten niin huono itsetunto. Koko ajan mietin miten voisin olla parempi, ja kun epäonnistun omasta mielestäni kerta toisensa jälkeen, lannistun.

Tämä kaikki kuulostaa niin typerälle, ja saan varmaan teilta sen kuulla, mutta sainpahan jonnekkin purkautua. Mitenkähän noista ahdistavista ajatuksista pääsisi. Mitenkä oppisi nauttimaan tästä suhteesta ja luottamaan että minäkin olen ihan riittävä. En jaksa näitä ajatuksia enää.

 

[Male81]

Pari kysymystä.

Oletko töissä?
- Koetko työn mieleiseksi?
- Nautitko siitä?

Onko sinulla kavereita?
- Kuinka usein tapaatte?
- Oletko "kaveri" ihminen vai yksin pohdiskelija?

Urheiletko?
- Kuinka useasti
- Onko se raskasta


Selostuksesi vaikuttaa siltä, että teet itsellesi todellista ongelmaa. Suomeksi: Sinulla on liikaa aikaa yksinään ja pohdiskelet asioita aivan liikaa. Keskity lapseen, työhön, itseesi ja toki mieheesi, mutta älä analysoi asioita yksinäsi liikaa, koska siitä hajoo pää. Hyvä sinäänsä, että tänne kirjoitat niin toivottavasti saat lisää kommentteja tilanteestasi.

 

[en jaksa tätä enää]

Niin, kyllähän sitä yksinäistä aikaa paljon on. Lapsen kanssa olen nyt kotona. Mies on paljon töissä, eikä minulla ole hirveän paljon täällä ystäviä. Nautin kyllä kotona olemisesta, enkä töihin ole vielä hirvesäti haikaillut, vaikka työpaikka kyllä on. Liikuntaa en ole viime aikaina paljon ehtinyt harrastaa, kun olen melkein koko ajan kiinni lapsessa.

Se on kyllä totta, että itse teen ongelmaa itselleni. Myönnän sen ja haluaisin todella päästä tästä eroon.

 

[Hallatar]

Tiedän tunteen, itse kärsin aivan samoista ahdistavista ajatuksista!!! Mies on viettänyt villiä ja vapaata poikamieselämää ennen minua, naisia on todellakin ollut, sekä pitempiä että lyhyempiä suhteita. Välillä se ahdistaa ja ärsyttää todella paljon, vaikka onhan mulla itsellänikin ollut omat juttuni (ei tosin samassa mittakaavassa kuin miehellä, mutta silti). Mutta miksi, oi miksi se miehen menneisyys ja hurvittelu piinaa??? Hän on ollut vapaa tekemään mitä haluaa, enkä mä oikeastaan mustasukkainen olekaan, mutta jokin tuossa kaikessa ahdistaa. En vain itsekään ymmärrä mikä.
Mulla on töitä ja ystäviä ja harrastuksia, eikä elämä pyöri miehen ja kodin ympärillä. Silti huomaan joskus ajatusten palaavan miehen entiseen elämään. Ollaan puhuttu tästä ja mies vakuuttaa, ettei halua enää mitään poikamieselämää, hän on nyt mun kans onnellisesti naimisissa ja se riittää hänelle. Ja kyllä mä sen uskon, sen verran monta kertaa ja monella tavalla miehen tunteet on tulleet selviksi.
Toivon todella, että nämä epämiellyttävät ajatukset menee ohi ajan myötä... Pidän itseäni järkevänä, aikuisena ihmisenä jolla on itsetunto kohdallaan, eikä siis ole yhtään kivaa löytää itsestään tämmöisiä puolia ja alentua kiukuttelemaan miehen menneisyyden takia... :ashamed:
Eipä musta ollut ap:lle paljoa apua, mutta tiedätpä ainaki, ettet oo yksin näiden ahdistavien ajatusten kanssa!!!

 

[taustalla]

Täällä myös eräs (kotiäiti), jolla on joskus ollut samansuuntaisia ajatuksia.
Itse pääsin noista ikävistä ajatuksistani eroon oikeastaan vaan sillä, että päätin lopettaa niiden ajattelemisen. Taoin päähäni, että mieheni rakastaa vain minua ja että hänelle oma perhe on tärkeintä maailmassa.
Näin jälkeen päin ajatellen uskon, että kaikki johtui vaan huonosta itsetunnosta.

 

[en jaksa tätä enää]

On lohduttavaa tietää, että en ole ainut jolla tällaisia ajatuksia on. Sitä tuntee sitten itsensä edes vähän normaalimmaksi, vaikkei todellakaan kenellekkän tällaisia päänvaivoja toivo!

Olen ajatellut, että kai minunkin pitää vaan yrittää olla ajattelematta tuota asiaa. Vaikka olenkin kyllä yrittänyt jo vaikka kuinka monta kertaa.. mutta ehkä nyt tämä tilanne on sellainen, että on pakko yrittää ihan tosissaan. Muuten tosiaan hajoaa pää. Toivon todella onnistuvani, etten sekoa ihan täysin! On vaan tosi vaikeaa muuttaa ajatusmaailmaansa.
No, mutta tsemppiä myös muille.

 

[Pieneläinhoitaja]

Heip!

Täällä yksi kotiäiti, jolla tilanne just päinvastoin :ashamed:
Mulla on ennen miestäni ollut yhtä sun toista, jotain vakavampiakin juttuja ja sitten sellaisia yhden illanjuttuja (ei välttämättä seksiä mutta kuitenkin). Miehelläni sitä vastoin oli olllut vain yksi tyttöystävä, ei muuta.

Ja mulle vaan tuli mieleen että mä ainakin ajattelen niin että kun tapasin mieheni ja vakiinnuttiin myös 7 vuotta sitten :heart: mä olin tosi kiitollinen. Mieheni tavallaan pelasti mut merkityksettömältä harhailulta ja antoi mulle ensi rakkauden, siis sen kunnon rakkauden. En todellakaan kaipaa entisiä aikoja. Enkä mieti niitä miehiä. Nehän ei olleet merkityksellisiä minulle, enkä minä ollut mitään heille. Pelkkää kertakäyttötavaraa :\|

Nykyinen elämäni hänen ja lapsemme kanssa on sitä elämää mitä haluan elää =)

Eiköhän miehesi ajatukset ole jotain tämän suuntaisia, sillä jos ei olisi hän olisi lähtenyt jo aikoja sitten. :hug:
Luota miehesi rakkauteen.

 

[äiskä82]

Ei kuulostanut minusta yhtään naurettavalta tuo teksisi..Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä 5,5v ja meillä on kaksi lasta (4v2v4kk)ja kolmatta odotan.Minulla on juuri samanlaisia ajatuksia kuin sinulla,meillä se tilanne että mieheni harrasti ennen meidän yhdessä oloa koko ajan yhden illan juttuja ja minulla vain pari kumppania ennen miestäni.Mieheni käy töissä toisella paikkakunnalla,on aina ma-to poissa kotoa ja käy sinä aikana joka viikko baarissa ja en luota häneen.hän sanoo että ei petä mutta en voi uskoa häntä,miksi ei pettäisi kun enhän minä sitä ikinä saisi tietää..Muutenkin meillä menee huonosti,sekstaillaan tosi harvoin.Mies kyllä haluaisi mutta minä en voi rentoutua koska luulen että hän vertaa minua entisiin panoihinsa ja toivoisi että minun tilalla olisi joku toinen.Sama on myös missä tahansa liikutaankin,tunne itseni jatkuvasti täydeksi #&%?$!*..Hän on monesti suuttuessaan sanonutkin että ei tosiaankaan olisi minun kanssa jos ei olisi lapsia..Itse en koskaan voisi kuvitella eroavani mutta nyt viime aikoina minusta on tuntunut että olisi parempi olla yksin..

 

[Mies]

\

Ei kuulostanut minusta yhtään naurettavalta tuo teksisi..Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä 5,5v ja meillä on kaksi lasta (4v2v4kk)ja kolmatta odotan.Minulla on juuri samanlaisia ajatuksia kuin sinulla,meillä se tilanne että mieheni harrasti ennen meidän yhdessä oloa koko ajan yhden illan juttuja ja minulla vain pari kumppania ennen miestäni.Mieheni käy töissä toisella paikkakunnalla,on aina ma-to poissa kotoa ja käy sinä aikana joka viikko baarissa ja en luota häneen.hän sanoo että ei petä mutta en voi uskoa häntä,miksi ei pettäisi kun enhän minä sitä ikinä saisi tietää..Muutenkin meillä menee huonosti,sekstaillaan tosi harvoin.Mies kyllä haluaisi mutta minä en voi rentoutua koska luulen että hän vertaa minua entisiin panoihinsa ja toivoisi että minun tilalla olisi joku toinen.Sama on myös missä tahansa liikutaankin,tunne itseni jatkuvasti täydeksi #&%?$!*..Hän on monesti suuttuessaan sanonutkin että ei tosiaankaan olisi minun kanssa jos ei olisi lapsia..Itse en koskaan voisi kuvitella eroavani mutta nyt viime aikoina minusta on tuntunut että olisi parempi olla yksin..

Voi #&%?$!* teitä ihmisiä. Ja tälläset yksilöt tekee näitä toukkia meidän lottovoitto yhteiskuntaan. Nyt itkettää. Ja mä maksan #&%?$!* veroja joista osa menee teidän lapsilisiin. Voi #&%?$!*.

Missä se raja naiset kulkee? Mua alkaa ahdistaan nämä tarinat täällä joissa naiset tuntuvat olevan sen kärsivän osapuolen roolissa. En tiennyt, että ihmiset ovat näin tyhmiä. Joskus mietin, että jos itse kokisin vaimoni puolelta mitään vastaavaa käytöstä mitä täällä naiset ovat kertoneet niin heittäisin hänet pihalle tai keskustelisin pitkään ja hartaasti.

Näitä kirjotuksia on netti pullollaan. Sinisilmäisyydestä ja kiltteydestä rokotetaan nyky-yhteiskunnassa, mikäli se ei vielä ole uponnut teidän rauhaa rakastavien ja superempaattisten ihmisten kalloon.

 

[minä]

Toi kirjotus oli suoraan kun mun kynästä..Mun mihellä ollut myös kaksi pitkää suhdetta ja asunut myös näiden akkojen kanssa yhdessä. Alussa oli ihan hirveitä riitoja entisistä ja varsinkin kn mies kerto mitä oli edellisten kanssa tehnyt. Aikaa kulunu monta vuotta ja viäläkin kiehuu jos mies moikkailee vanhoja heiloja, saatan mököttää koko päivänkin Kaikista miehen vanhoista tavaroista ja vaatteista olen hankkiutunut eroon, että ei ole mitään niiltä ajoilta jäljellä Usein ajattelen vieläkin vaikkei mitään syytä ole että minkälaista niiden sänkyelämä on ollut ja mitä kaikkea tehneet yhdessä :xmas:

 

[Tunttarulla]

Sun pitäs jutella sun miehen kanssa siitä, miten sitä itsetuntoa voisitte yhdessä kohottaa. Jos mies muistaisi kehua sua useammin, se varmaan jo auttais. Mutta miehet ei edes aina ajattele, että se olis tarpeellista. Se pitää sanoa niille. Kehu mua, rakas.......