Ahdistava yksinäisyys!

Tai no, ei mua ennen ole ahdistanut se ettei meillä ole suurta tukiverkkoa (ollaan totuttu siihen), mutta nyt kun synnytys lähenee ja ainoa joka voisi olla esikoisen hoitajana, on matkoilla ja tulee vasta pari viikon päästä.

AARGH! Totta kai mä pärjään yksin sairaalassa, mutta mies on niin surku siitä ettei pääse näkemään tyttönsä syntymää ja mitä jos jotain tapahtuu?

Anoppi on siis matkoilla, mun vanhempia ei ole, sukulaiset asuu kaikki 600km päässä eikä kukaan ole edes nähnyt esikoista, miehen veljet ovat niin nuoria (asuvat toisessa kaupungissa eikä omista autoa..), eikä lasta voi vain jättää jonkun random tyypin kanssa joka ei ole koskaan hoitanut/tavannut lasta! Tai voi, mutta poika on vasta 1,5v joten ei käsitä mihin me kummatkin katoamme, joten toiveeni on että mies jäisi kotiin ettei mun tarvitse murehtia esikoisen perään.

Miten te pärjäsitte synnytyksessä yksin? Vai jätittekö lapsen "tuntemattomalle" hoitajalle?

Oi miksi anopin piti lähteä NYT pois vaikka niin lupasi olla tukena ja auttamassa...

 

elikäs tietääkö joku, että mistä voisi hommata 3-vuotiaalle puvun satubalettiin?

 

Kyllä siitä synnytyksestä selviää vallan hyvin yksinkin. Minä ainakin selvisin paremmin yksin (kuopus) kuin miehen läsnäollessa (esikoinen). En osaa ajatella sellaista tilannetta mistä en yksin selviäisi. Ymmärrän kuitenkin huolesi oikein hyvin. Nyt tiedät ainakin, että on tärkeää hankkia se turvaverkko. Hyviä, läheisiä, luotettavia ystäviä jos ei sukulaisia ole.

Kyllä sinä selviät, usko pois. Älä jää murehtimaan sitä miten synnytys meni, kunhan synnäriltä kotiin palaatte, äläkä kanna kaunaa anopille. Keskity nauttimaan vauvasta ja iloisista asioista.

 

Meillä oli paljon ystäviä, mutta sen siitä saa kun ensimmäisinä perustaa perheen ja muuttaa pois kaupungista.. En ole siis yksinäinen, tällä hetkellä joo tuntuu siltä, mutta muuten ihan fine elämän kanssa. Anoppi on myös mahtava, enkä ole suuttunut sille yhtään. Soiteltiin äsken sille ja sanottiin että kaivataan sitä kotiin.

Mä en viime synnytyksessä edes tajunnut että mies on läsnä, se kipu vei niin omaan maailmaan, mutta tiedän että miehen sydän on ihan rikki kun ei pääse mukaan.

Tuntuu vaan niin turhauttavalta tällä hetkellä enkä haluaisi että koko lapsi syntyisi ;(

 

Meillä oli paljon ystäviä, mutta sen siitä saa kun ensimmäisinä perustaa perheen ja muuttaa pois kaupungista.. En ole siis yksinäinen, tällä hetkellä joo tuntuu siltä, mutta muuten ihan fine elämän kanssa. Anoppi on myös mahtava, enkä ole suuttunut sille yhtään. Soiteltiin äsken sille ja sanottiin että kaivataan sitä kotiin.

Mä en viime synnytyksessä edes tajunnut että mies on läsnä, se kipu vei niin omaan maailmaan, mutta tiedän että miehen sydän on ihan rikki kun ei pääse mukaan.

Tuntuu vaan niin turhauttavalta tällä hetkellä enkä haluaisi että koko lapsi syntyisi ;(

Voi, sinua! Älä nyt tuollaista sano. Vauva odottaa siellä pääsyä syliisi, anna sinäkin itsellesi lupa odottaa vauvan syntymää yhtä kovasti. Ahdastahan sillä reppanalla jo täytyy olla. Miestäsi käy sääliksi, mutta aikuinen ihminen kestää sen kyllä.