Ahdistava uni kuolemasta!

["pelokas"]

Näin viime yönä unta oman lapsen kuolemasta.. Heräsin aamulla kauheeseen itkuun, kyyneleet valui pitkin poskia ja itkin ihan hysteerisesti. Heräsin siis saman tien, kun unessa minulle kerrottiin ikävät uutiset Nyt ei sit tuu uni ja nuo sanat vaan pyörii mielessä ja pelko..

On tullut vaikka mitä unia nähtyä elämän varrella, mut ei näin koskettavaa.. Miten voin tälläista nähdä!? Tiedän, että harva uni toteutuu, ainakaan siinä merkityksessä kuin se unessa on, mut silti.. Tuo lapsi on toiveiden täyttymys meille, kun sitä ei pitänyt meille edes tulla, ei edes lapsettomuushoitojen avulla. Mutta lopulta meille lapsi suotiin, ja alkutaival oli raskas. Raskaus oli riskiraskaus ja pari kk meni sairaalassa, kun syntyi keskosena jne. Olen niin onnellinen ja sitten pitää nähä vielä tuollaisia unia

 

[iririr]

:hug: Olen itsekin nähnyt joskus vastaavaa unta ja sen on ihan älyttömän ahdistavaa. Oli kyllä aivan kamala olo pitkään sen jälkeen. Vanhemmilla se menettämisen pelko on vaan kova kun rakastaa lastaan niin kovasti. Sitten alitajunnasta ne pelot muuttuvat uniksi. Koita ajatella muita asioita Helpommin sanottu kuin tehty...

 

[alkuperäinen]

Kiitos! kyllä ihan kamala olo, yritin kertoa miehellekin tänään mutta en pystynyt.. Viikon sisällä on kuollut yksi sukulainen (ei läheinen) ja eilen käytiin miehen isän haudalla, onko näillä sit jotain vaikutusta.. Vaikka kyllä sitä aina välillä miettii, mitä elämä olisi nyt jos ei olisi tuota omaa rakasta lasta.. Ja se pelko jos sen menettäis.. Kesällä säikähdin yhtenä yönä käymään lapsen huoneessa ja säikähdin silloinkin ihan kauheasti.. Lapsi hengitti ihan hiljaa, oli nukkunut monta tuntia samassa asennossa (pyörii yleensä hirveästi ja vaihtaa asentoa), ei hievahtanutkaan kosketuksesta, oli "kylmän" tuntuinen.. Siinä sitten sydän hakkas tuhatta ja sataa.. Kunnes havahduin, että kaikki on hyvin ja lapsi nukkuu vaan sikeästi.. Tämänkin asian olin jo unohtanut, mutta palasipa sekin mieleen nyt viimeöisestä unesta.

En halua että minusta tulee hysteerikko-äiti, joka pelkää lapsensa puolesta koko ajan.. En ajattele tälläisiä "lapsenmenettämisasioita" päivittäin enkä viikoittainkaan, joskus tietysti sitä ajattelee että olisi ihan kamalaa jos jotain sattuis. Toivottavasti tämä on vaan joku "vaihe"!